Beniniläisistä kuninkaista keskustelemassa Galleria Jangvassa 12.2. olivat valokuvataiteilija Kenneth Bamberg, kirjailija Juha Vakkuri sekä musiikkitaiteilija Georges Agbazahou.
Valokuvanäyttelyn nimi, Lions among us, viittaa kahteen asiaan: leijona kuninkaalliseen valtaan ja voimaan ja ”Among us” puolestaan Kennethin Beninissä tapaamien rastafarien ”one love”-ajatteluun sekä yhtenäisyyteen maailmassa. Kenneth toteaa, että hän tuntee olevansa kuninkaiden parlamentissa ollessaan kuvien ympäröimä; majesteetillisuus on läsnä.
Kuninkaat päättävät, miten heidät tulisi kuvata. Heidän pakeilleen pääsyä piti monesti odottaa tunteja, ja joitakin varten oli palattava myöhemmin toisena päivänä; parhaimmillaan tapaamista joutuu odottamaan jopa kuukausia. Kuninkaaseen ei saa itse ottaa katsekontaktia vaan kuninkaan saapuessa kaikki polvistuvat ja katsovat maahan.
Beninissä kuninkaita on noin 54. He liikkuvat aina hovinsa kanssa, ja kuvissa heillä on mukanaan prinssejä, prinsessoja, neuvonantajia ja palvelijoita. Kuninkailla on myös oma yhteisönsä. Yksi kuninkaista on kuninkaiden presidentti, toinen kuninkaiden suurlähettiläs. Kuninkaaksi initioiva rituaali on sallittu vain miehille ja kuningattariksi pääsevät ainoastaan kuninkaan vaimot. Kuninkaan monet vaimot aiheuttavat monesti myös mittavia perintöriitoja, kun jokainen vaimo haluaa poikansa olevan kruununperijä. Presidentillä ja ministereillä on Beninissä omat kuninkaansa, joten kuninkaat ovat kiireisiä ja haluttuja ihmisiä. Kuninkaalla on myös roolinsa politiikassa, esimerkiksi virkaan astuvalle presidentille pidetään kaksi seremoniaa, joista perinteisessä seremoniassa kuningas antaa vallan ja suojeluksensa presidentille. Beninistä löytyy myös vodunkuningas, joka pukeutuu aina valkoiseen erotuksena muiden kuninkaiden värikkäistä vaatteista. Hän, kuten muutkin kuninkaat, tulevat vain tiettyinä päivinä ulos kansan pariin.
Kuninkailla aina mukana oleva päivänvarjo on oleellinen osa kuninkaan ulostuloa, varjo suojaa kuningasta ja se on koristeltu kuninkaan omilla symboleilla. Kuningas valitsee henkilökohtaiset symbolinsa, jotka perustuvat kuninkaan luonnonelementtiin eli tuleen, veteen, ilmaan tai maahan, Georges kertoo. Jos kuningas on voimakas vedessä, voi symboli olla esimerkiksi kala. Myös kuninkaan sauva on voimallinen esine, se kuvastaa asetta, mutta sitä voidaan käyttää myös viestikapulana. Jos kuningas haluaa viedä viestin jollekulle, hän laittaa palvelijansa viemään sauvan tälle henkilölle, joka sauvan saatuaan palauttaa sen kuninkaalle ja saa siten viestinsä. Kuninkaan tuoli on yhtä lailla arvovaltainen jo yksinään, se on siirtynyt esi-isiltä kuninkaalle, eikä sille saa istua kukaan muu kuin kuningas. Kuningas määrittää aina itse, milloin häntä voi tavata, eikä kuningas tule ulos, ennen kuin tarvittavat rituaalit on suoritettu ulostuloa varten. Kuninkaat olivat vuosisatoja sakraalikuninkaita, joten pyhyys on hyvin lähellä heitä. Nykyään kuninkaat voivat hyvin olla kristittyjä tai muslimeita, mutta he voivat samalla noudattaa myös omia perinteitään, kulttuuriaan ja vodun-uskoa. Georges selvittää, että vodun oli uskonnoista ensimmäinen, ja sen merkitys liittyy myös esi-isien läsnäoloon ja tietoon maailmasta.
Ennen siirtomaa-aikaa kuninkaat hallitsivat kuningaskuntia, joita oli hyvin pieniä, suuria ja myös valtavia imperiumeja, kuten Mali, Songhai ja Ghana. Nykyisen Beninin alueella sijaitsi Dahomeyn kuningaskunta. Kuninkaat ovat edelleen vahvoja mielipidejohtajia, heillä on valtaa ja merkitystä. Aikaisemmin kaikki alueet kuuluivat periaatteessa johonkin kuningaskuntaan, mutta yhteydet olivat huonot ja rajat muuttuvia. Osa kuningaskunnista oli ja on vain suuren kylän kokoisia. Kuninkaiden tilanteessa on ollut historiassa ainakin kaksi oleellista muutosta: siirtomaa-aika ja itsenäistyminen. Siirtomaa-ajalla kuninkaat menettivät osittain verotusoikeuttaan, ensin meni neljännes ja lopulta puolet siirtomaaisännille. Itsenäistyminen vaikutti lopulta vielä suuremmin kuninkaiden elämään, kun he menettivät kokonaan verotusvaltansa valtiolle. Rahan mukana meni myös osa vallasta, mutta ei läheskään kaikkea.
Kuninkaan valta on voimakasta ja kääntyy joskus myös heitä vastaan. Esimerkiksi Okpan kuninkaalla on valta myydä koko kylänsä, eikä hänen siksi anneta liikkua tai lähteä pois yksinään, jolloin hän tosiaan voisi myydä kylän, Juha huomautti. Kuninkailla ei myöskään aina ole hyvät välit keskenään. Taustalla on orjakauppa, jossa kuninkuus-instituutio oli lopulta suuressa roolissa. Naapurikuningaskunnat möivät toistensa alamaisia eurooppalaisille orjakauppiaille, ja erityisesti Dahomeyn suuri kuningaskunta terrorisoi naapureitaan orjakaupan aikaan. Historiantutkimus on osoittanut, että kuninkaiden määrätietoisella toiminnalla oli suuri osuus orjakaupan laajuuden mahdollistamisessa, koska eurooppalaiset eivät päässeet rantaa kauemmas orjien hankinnassa. Orjakaupasta afrikkalaiset kuninkaat saivat vastineeksi ennen kaikkea aseita mutta myös ylellisyystuotteita, kankaita ja metallia.
Georgesin mukaan kuninkaan tärkein tehtävä on rauhan ylläpitäminen. Kuninkaat ovat päivänpolitiikan ulkopuolella ja edustavat siten pysyvyyttä. Georges muistutti, että kun kuninkaat ovat tarjonneet sen, mitä heillä on, on tärkeää miettiä, miten antaa palautetta, mitä antaa takaisin. Siksi Georges on iloinen siitä, että Kenneth aikoo antaa kuninkaille heidän kuvansa. Näillä näkymin kuningaskuvat palaavat Beniniin vuoden 2015 syksyllä. Saati että teokset ovat sellaisenaan upeita, niissä on myös tärkeänä aspektina säilyminen jälkipolville. Beniniläiset eivät myöskään tunne kaikkia kuninkaitaan, joten näyttelyllä Beninissä on oma arvonsa myös sitä kautta, että kuninkaat tulevat myös tutuiksi paikallisille.
Kenneth Bambergin kuningasvalokuvat ovat esillä galleria Jangvassa vielä 16.2.2014 saakka.
Lisää Beninin kuninkaista myös Villa Karon kokoelmanäyttelyssä verkossa.