Villa Karoon on kerätty länsiafrikkalaista etnografista, erityisesti vodun-uskontoon sekä Länsi-Afrikan historiaan liittyvää esineistöä. Enää ei viedä taidetta pois Afrikasta, vaan esineet on tallennettu lähelle alkuperäistä kontekstiaan.
Kirjailija Juha Vakkurin ja toimittaja Matti-Juhani Karilan matkoillaan keräämät esineet tallentavat länsiafrikkalaisia traditioita ja historiaa. Ensimmäisenä kokoelmaan on kerätty esineitä, joissa jollakin tavoin yhdistyy afrikkalaisuus ja eurooppalaisuus: nousee esiin esimerkiksi se, minkälaisia yhteyksiä pohjoismaalaisilla luonnonuskonnoilla on vodun-uskontoon. Näin on ollut mahdollista nähdä yhteyksiä eurooppalaisuuden ja afrikkalaisuuden välillä – usein korostettujen erojen sijaan. Yhtäläisyyksistä kertovat myös arkiset esineet kuten piiput ja ritsat. Myöhemmin kerääminen on kohdistunut erityisesti Beninin, Togon ja Ghanan alueiden rituaaliesineisiin: Ewe-, Fon- ja Yoruba-kulttuurien puitteissa valmistettuihin fetissiobjekteihin, ja tämä on myös kokoelman kartuttamisen painopiste tulevaisuudessa. Keskiössä ovat esineet, joista välittyy niiden merkitys tämän maailman ja henkimaailman välisinä viestinviejinä. Uteliaisuus esineiden takana olevia tarinoita kohtaan on kokoelman kantava voima: objektien esteettisen ulkoasun alla piilee moniääninen ja voimakas traditio.
Esineet ovat esimerkkejä paikallisista kulttuureista, vodun-uskonnon eri haaroista ja niiden moninaisista yhteyksistä ja variaatioista. Vielä enemmän ne kuitenkin toimivat tradition säilyttäjinä. Vodun on synkretistinen ja joustava uskonto, joka mukautuu tarpeen tullen uusiin olosuhteisiin. Modernisaatio on sille yhtä aikaa uhka ja mahdollisuus uuteen. Villa Karon esinekokoelma ja sen pohjalta rakennetut näyttelyt toimivat tiloina, joissa traditiota suojellaan ja välitetään. Näyttelyssä olevilla rituaaliesineillä ei ole enää niiden alkuperäistä voimaa, ne on poistettu käytöstä syystä tai toisesta, mutta ne toimivat dokumentteina menneestä. Paikallisille ne kantavat mukanaan tuttuja tarinoita, myyttejä ja uskomuksia, ulkomaalaisille ne avaavat ovia länsiafrikkalaiseen kulttuuriin.
Taiteen läsnäolo jokapäiväisessä elämässä Länsi-Afrikassa on monitasoista, samanaikaisesti esteettistä, henkistä ja funktionaalista. Usko ja arki kulkevat käsi kädessä. Esineisiin kietoutuukin länsiafrikkalainen käsitys maailmasta, jota eri henget hallitsevat. Niin elävillä kuin elottomillakin olioilla on sielu ja ihminen elää jatkuvassa suhteessa luontoon, eläimiin ja esi-isien henkiin. Uskonto ja siihen liittyvät tarinat luovat eettisen perustan olemiselle ja sosiaalisille suhteille. Tärkeää on vastavuoroisuus: eettinen suhde luontoon, toiseen ihmiseen, omaan itseensä. Näitä teemoja myös näyttelyt ja niissä esitetyt esineet pyrkivät välittämään katsojille.
Esineiden tulkinnat on kerätty paikallisilta vodun-perinteen asiantuntijoilta, bokonoilta eli vodun-papeilta ja muilta uskontoon ja traditioon perehtyneiltä. Tärkeitä lähteitä ovat olleet erityisesti Salifou, Kwassi Akpladokou ja Georgette Singbe.
Teksti: Anna Ovaska ja Katariina Timonen