Kuvataiteilija Anu Tuominen avaa muistiinpanovihkonsa. Ensimmäinen huomio kuuluu: ”Tulikärpäsiä. Vähän.”
”Ja lepakot nappaa ne heti!”
Vihkoon on tallentunut merkintöjä parin Afrikan kuukauden ajalta, mutta työskentelymenetelmäksi Anu ei huomioiden kirjaamistaan luonnehdi. Menetelmää eli järjestelmällistä suunnittelua tarvitaan näyttelyiden rakentamisessa. Tänne Anu ei tullut tiettyä projektia tekemään, vaan keräilemään – huomioita ja asioita.
Rannalta on tarttunut mukaan musteensinisiä ja aaltomaisia simpukankuoria. Öisin merikilpikonnat saapuvat munimaan rannalle, mutta myös kuolleita kilpikonnia ja niiden kuoren palasia on hiekasta löytynyt. Sekä muoviroskaa – joka tosin on päätynyt Villa Karon roskikseen.
”Pitää mennä tutkimaan! Tulee huono omatunto, jos on liikaa huoneessaan tai lukemassa, kun maailma on tuolla! Mutta Vakkurin Afrikka-kirjat ovat todella hyviä lukea juuri täällä.”
Mielenkiintoista tavaraa on löytynyt myös toreja kiertelemällä: piikkisian piikkejä Lomén fetissitorilta, kankaita ja käsityöläisyyden taidonnäytteitä.
”Ostin torilta käsin tehtyjä veitsiä ja pitkän neulan. Että tehdään ensin käsin se, millä käsityö tehdään – se on mielenkiintoista.”
Kylillä kulkemalla kohtaa monenlaista luovuutta ja kädentaitoa. Mono-joella laskettelee yhdestä puusta veistettyjä veneitä, joiden nimen Anu ja puolisonsa Jukka Siltanen opettivat Villa Karon väelle: haapio.
”Jukka ihmetteli, että eihän sellaisia enää käytetä missään – mutta täällä myydään uusiakin! Linturetki joella oli varmasti parempi tehdä haapiolla kuin moottoriveneellä.”
Arkiset huomiot ja tavarat – aina suussa pyöriteltävistä hammasharjatikuista yölintujen nariseviin tai sähköisiin ääniin – antavat taiteilijalle visuaalista ja käsitteellistä aineistoa.
”Varta vasten hankkiminen ei ole kivaa, pitää nähdä miten asioita käytetään luontevasti.”
”Eräänä aamuna näin, kun joku oli avaamassa kojuaan. Riippulukko oli polkupyörän ketjun päässä.”
Mikä mahtaa olla jännittävintä residenssiajassa?
”Oikeasti jännittävintä on liikenne – varsinkin Togossa. Mieleen jäi erityisesti yö Atakpaméssa tien varressa, kun liikenne pauhasi keskeltä kylää läpi yön. Rekat, autojen pakkaaminen, autojen kunto, autojen vauhti, autojen ohittelut – ja se jyrinä.”
Siitä päästään tuliaisvinkkeihin, sillä Afrikan yöt ja tiet ovat edelleen pimeitä.
”Tänne pitäisi tuoda heijastimia!”
Heti Suomeen palattua luvassa on näyttelyn pystytys, ”Mustan ja valkoisen välissä” Nurmijärven kirjaston lehtilukusalin yhteyteen. Nimi kytkeytyy Anun aiempiin musteesta, kynästä ja paperista ammentaviin teoksiin, mutta täältä Afrikasta käsin siihen kirjoitetaan uusia merkityksiä.
”Eihän kukaan ole paperinvalkoinen.”
Lisäksi Anu valmistelee teossarjaa Helsingin Uuteen Lastensairaalaan, kirjankannen kuvitusta (Minna Canthin Työmiehen vaimo) ja Salosta kiertämään lähtevän pitsinäyttelyn teoksia. Työhön keskittymisessä auttaa kolmivuotinen apuraha.
Helmikuussa maisemat vaihtuvat jälleen, kun Anu matkaa ulkosaaristoon Utölle Kuvataideakatemian residenssiin. Siellä saa vertailla aaltoja Guineanlahden tyrskyihin – ja ehkäpä rikkoutuvan aallon muotoiset simpukatkin saavat aikanaan uuden elämän taiteilijan käsissä, toisen meren rannalla.
Villa Karossa meri on lähellä, alituinen seuralainen.
”Ihaninta on mennä aamulla meren rantaan, kun koirat tulevat mukaan, yhdessä katsellaan laineita, koko perhe.
Je débarque à Grand-Popo le dimanche 10 août d’un après-midi ensoleillé. Depuis l’entrée de la Villa Karo, le centre cultuel Finno-Africain où je viens en résidence pour quatre semaines, j’aperçois M. Kwassi le Directeur, seul sous les arbres (les acacias) devant son ordinateur.
Les deux chiens Paula et Markus sont couchés l’un près de l’autre, m’observant venir avec curiosité.
M. Kwassi m’accueille avec son habituel sourire. Les bruits des vagues de la mer nous parviennent sans perturber notre conversation. J’avoue que c’est beaucoup plus agréable que les incessants klaxons des moto-taxi ou voitures “venues de France” de Cotonou.
Pour couper avec les trin-trins quotidiens, se reposer, réfléchir et surtout créer, Villa Karo est le coin idéal. Autour de nous c’est le vide, le calme règne en maître. J’ai comme bagages un sac à dos, un sac de sport vert citron, ma trousse à matériels de dessin et mon PC. J’ai aussi sur moi le dernier livre de l’écrivain Haïtien Dany Laferrière: “ L’Art Presque perdu de ne rien Faire”.
Georgette, chef programme etAlphonse, chef logistique l’administration
Après une heure de pause, Boubé, l’un des gardiens m’aide à déposer mes effets au premier étage du bâtiment central style Afro-Brésilien où se trouvent les dortoirs des résidents.
Boniface, assistant techniqueYvette, la cuisiniére
Il y a cinq grandes chambres aussi hautes qu’un magasin et chacune d’elles porte le nom d’un ancien roi d’Abomey. J’occupe la 2ème qui porte le nom du Roi Akaba. En attendant, Glele, Guezo, Behanzin et Agoliago attendent impatiemment leurs futures pensionnaires. Une semaine plus tard, M. Kwassi nous présente, moi et les trois infirmiers et médecins Finlandais à toute l’équipe de la Villa Karo.
Richard, le comptableLes jardiniers Edoh et Papa
Les gardiens Abdoulaye et BoubéAgathe, chargée de la propreté des chambres
Je suis en résidence à la Villa Karo pour réaliser une BD sur la vie d’une sclave popolaise du nom de (Damma) Madlena, basé sur la thèse de doctorat du Professeur Louise Sebro.
Mais toute ma recherche sur la documentation de cette dernière n’a malheureusement rien donnée. Aucune image de cette femme n’existe nulle part. Donc il me revient la lourde responsabilité de mettre sur ce nom un visage.
Recherche des personnages…
Pendant deux semaines, j’ai lu des documents, visionné des films sur l’esclavage comme Roots (Racines) de Marvin J. Chomsky et Amistad de Steven Spielberg avant de me mettre sur la réalisation du story bord qui est l’une des principales étapes pour la réalisation de cette BD sur Madlena…
Pour le reste, rendez-vous en Novembre pour l’exposition dans le cadre des festivités marquant les 15 ans de la Villa Karo…
Estrait du story board de la vie de (Damma) Madlena de Popo.
Mes sincères remerciements à toute l’équipe de la Villa Karo pour sa disponibilité pendant mon agréable séjour à Grand-Popo.
Hector Sonon
L’écrivain est un scénariste, caricaturiste et dessinateur de bande dessinée béninois.
Kevät on jo täällä ja Villa Karon toimiston ikkunoiden pesun jälkeen näemme taas kirkkaan sinisen taivaan Kampin yllä.Kuitenkin ajatukset ovat jo marraskuussa ja Villa Karon juhlaviikossa! Ehdotamme teille siis vaihtoehtoa Suomen marraskuulle, eli kutsumme teidät mukaan viettämään Villa Karon 15-vuotisjuhlia Beninin Grand-Popoon.
Grand-Popon risteyksestä. Kuva: Hannu Lindroos
Juhlaviikon lopullinen ohjelma on vielä tekeillä, mutta jo nyt on selvää, että 6.-17. marraskuuta 2015 Beninin Grand-Popo on kulttuurinen runsaudensarvi, eli nähtävää ja kuultavaa riittää! Samaten kiinnostavia ekskursiokohteita on vaikka joka päivälle.
Alustava matkaohjelma:
– Tutustuminen Villa Karoon ja Grand-Popoon (majoittuminen mukavassa hotellissa Grand-Popossa)
– Villa Karon uuden museon ja näyttelyn avajaiset: tietoa orjakaupan historiasta ja sen merkityksestä alueen kulttuuriin
– Helsinki-Cotonou Ensemblen konsertti
– Kyläläisten melonta-, jalkapallo- ja shakkikisat
– Tutustumista Beninin tähtitaivaaseen Tuukka Perhoniemen (URSA) johdolla
– Työpajoja liittyen esimerkikksi Beninin rantojen puhtaanapitoon ja orjakaupan historiaan
– Matti-Juhani Karilan dokumentit: Villa Karo – Unelmista rakennettu talo (MTV3, 2000) / Maisema, ruukku ja pyhä käärme (MTV3, 2001)
…sekä halutessanne seuraavat lisäekskursiot:
– Orjakaupan historian ja voodoon keskuskaupunki Ouidah: Ouidahissa käydään UNESCOn luomalla Orjan tiellä, orjuusmuseossa, nykytaidemuso Zinsoussa, käärmetemppelissä ja Pyhässä Metsässä
– Lomé: Togon hurmaavassa pääkaupungissa vieraillaan mm. fetissimarkkinoilla, Guineanlahden museossa ja kansallismuseossa
– Abomey: Dahomeyn kuninkaiden palatsit ja Bohiconin maanalainen puolustusverkosto
– Ganvié: Tofinu-kansa pakeni orjakauppiaita järvelle ja asettuivat sinne
– Porto-Novo: Beninin hallinnollinen pääkaupunki, brasiliaistyyppistä arkkitehtuuria, museoita, moskeijoja, kulttuuria
Matkan hinta on 2740€, sisältäen lentoliput, Beninin viisumin, majoituksen, lentokenttäkuljetukset ja ylemmässä listassa mainitut tapahtumat. Ilmoittaudu osoitteeseen toimisto@villakaro.org, samasta paikasta saa lisätietoja, kuin myös numerosta 09-2783 898. Villa Karo pidättää oikeudet muutoksiin ohjelmassa.
Jotta saamme varmistetuksi lento- ja hotellivaraukset, toivomme että maksatte ennakkomaksun (450 €) Villa Karon ystävät ry:n tilille FI20 1019 3000 2095 78 aikailematta! Jos teillä on jotain kysyttävää matkan suhteen, voitte ottaa yhteyttä Villa Karon toimistoon (puh. 09-2783 898).
Sydämellisesti tervetuloa mukaan taatusti ikimuistettavalle juhlamatkalle, kookospalmujen alla nähdään!
”Kuka piirtää linnun parhaiten” kysyy rehtori koululuokassa ja oppilaat tekevät työtä käskettyä. Luokan eteen riviin valikoituu ryhmä ylpeitä oppilaita, jotka ovat piirroksillaan ansainneet paikkansa taideryhmässämme.
Toteutimme beniniläiseen ja suomalaiseen kulttuuriin liittyvän taideprojektin Grand-Popossa. Kuvataideopettajina meille tuntui luonnolliselta ideoida teini-ikäisille oppilaille suunnattu taideprojekti, joka lisäisi yhteisymmärrystä eri kulttuurien kesken.
Meillä kummallakaan ei ollut aikaisempaa kokemusta taideopetuksen järjestämisestä suomalaisen koulujärjestelmän ulkopuolelta. Tulkin välityksellä toimiminen toi haasteita vastavuoroisuuteen oppilaiden ja opettajien kesken, projektin aikana pohdimme monesti tekemisen tarkoitusta ja saimme paljon kokemusta opetuksen organisoinnista vieraassa kulttuurissa.
S niin kuin sisu
Projektin toteuttaminen alkoi ennen matkaa Beniniin Keravalla Sompion yläkoulussa Eeva Honkasen kuvataideryhmissä. Jokainen oppilas sai valita kirjaimen, jonka ympärille rakennettiin kollaasin keinoin kuvitus. Kirjaimet innostivat oppilaita viestimään kuvilla erilaisia asioita suomalaisesta kulttuurista. Esimerkiksi salmiakki, sisu, ja sauna olivat suosittuja aiheita S-kirjaimen ympärille koottuina. Moni oppilas ilahtui myös ideastamme päivittää kuvia projektin omaan Instagram-tiliin, jonka kautta kuvien syntymistä ja projektin etenemistä oli mahdollista seurata molemmista maista.
Kumpikaan meistä ei puhu ranskaa, joten tiesimme jo etukäteen kielimuurin tuovan projektiin omat haasteensa. Toisaalta otimme kirjaimet ja sanat kuvien lähtökohdiksi juuri tästä syystä: löytääksemme kommunikoinnin kohtia beniniläisten oppilaiden kanssa.
Taidetuokiot Grand-Popossa oli alun perin tarkoitus toteuttaa samoin kuin Suomessa. Toimme mukanamme suomalaisten oppilaiden tekemät teokset ja ajatuksena oli, että grandpopolaiset nuoret kertoisivat ja kirjoittaisivat niistä keksimiään tarinoita. Näin olisi mielenkiintoista tarkastella kuvia eri kulttuurin näkökulmasta.
Koska Beninin peruskouluissa taideopetus on hyvin vähäistä tai mallipiirustukseen perustuvaa, jäivät Grand-Popossa keskustelut kuvista vain yksisanaisiksi ajatusten vaihdoiksi. Oppilaat eivät olleet tottuneet keskustelemaan kuvista tai niiden merkityksistä.
Lisäksi kirjoitustaito vaihteli eri-ikäisten oppilaiden kesken suuresti. Ranska on oppilaille vasta toinen äidinkieli paikallisen minan kielen jälkeen eikä väärinymmärryksiltä ja haasteilta vältytty. Esimerkiksi paikalliseen elämänmenoon ja kulttuuriin liittyvien ranskankielisten sanojen keksiminen oli oppilaille haaste. Millä kirjaimella lintu alkaakaan? Entä meri? Todettuamme kielelliset haasteet panostimmekin enemmän tekemiseen kuin puhumiseen ja siitä oppilaat nauttivat!
Opetustuokio Lissa Gbassassa. Kuva: Emmi Holm
Kuvan tekemisen ilo
Miksi toteuttaa kuvataidetuokioita oman residenssityöskentelyn lisäksi? Kuka tästä hyötyy? Onko projektillamme mitään annettavaa grandpopolaisten elämään? Näiden kysymysten kanssa teimme usein tuttavuutta projektin aikana.
Päällimmäiseksi jäi kuitenkin huojennus. Osallistuvat lapset nauttivat selvästi työskentelystä erilaisten materiaalien ja kuvanteon ongelmien parissa. Kuvan tekemisen ilo välittyi työskentelyn edetessä ja valmiiden töiden äärellä. Se ilo on samaa kulttuurista riippumatta: pieniä onnistumisen kokemuksia ja oman näköisen maailman luomisen taikaa.
Valitsemamme kollaasitekniikka vaati useita vaiheita: pohjavärin työstöä, kuvamateriaalin valintaa ja sommittelua, piirtämistä ja kokeilua. Oppilaiden ilonhetket liittyivät selvästi maalin levittämiseen ja väreistä nautiskeluun, piirustusvaiheen onnistuneisiin ratkaisuihin ja oivalluksiin. Monien välineiden käyttö oli nuorille uusi kokemus; esimerkiksi vesivärien ja vahaliitujen käytöstä syntyi monia riemukkaita hetkiä. Rinnakkain esille asetettuina keravalaisten ja grand-popolaisten lasten työt kertovat kuvanteon haasteista ja iloista molemmilla mantereilla, arjen havaintojen yhtäläisyyksistä ja eroista.
Ilo oli myös meidän puolellamme, sillä opetustuokioiden kautta saimme viettää aikaa paikallisten lasten kanssa sekä kokea rikastavamme hiukan paikallisten ihmisen elämää.
Grand-Popon koululaisilla on keskiviikkoisin lyhyt koulupäivä. Se tarkoittaa, että keskiviikkoiltapäivät ovat hyvä mahdollisuus taideopetukseen tavallisen koulutyön ulkopuolella. Jotta useammat oppilaat saisivat nauttia kuvanteon tai muun taidetoiminnan iloista, näistä keskiviikko-iltapäivien taidetuokioista toivoisi muodostuvan jokaviikkoisia. Oman projektimme kohdalla huomasimme, ettei yhteistyöhön Villa Karon ja lähikoulun välillä ole vielä vakiintuneita käytäntöjä vaan jokainen projekti mietitään, perustellaan ja organisoidaan tapauskohtaisesti.
Taidetoiminnan kehittämiseksi pysyvien käytäntöjen luominen olisi mielestämme jatkossa tärkeää. Toivoisimme, että yhteistyö sujuisi mutkattomasti ja koulutiensä varrella jokaisella lähikoulun oppilaalla olisi mahdollisuus osallistua ainakin kerran taidetoimintaan Villa Karossa. Näin jokainen oppilas voisi luottaa vuoronsa tulevan eikä lintupiirrosten taidokkuus enää olisi ainoa portti osallistumiseen. Pysyvät käytänteet kannustaisivat myös stipendiaatteja kouluyhteistyöhön.
Villa Karon Lissa Gbassa on upea tila erimuotoisten taidehetkien toteuttamiseen. Kuvataideopetuksen kannalta tarkat tiedot materiaalien saatavuudesta olisivat stipendiaateille tarpeen. Pienet asiat, kuten saksien lukumäärä, voivat vaikuttaa työskentelyn sujuvuuteen paljon. Me toimme työskentelymateriaalit mukanamme ja lahjoitimme ne projektin päätteeksi koulun käyttöön.
Letters & Stories
Olemme iloisia, että saimme mahdollisuuden toteuttaa taideprojektin oman taiteellisen työskentelymme ohella Grand-Popossa. Kaikki ei mennyt niin kuin olimme aluperin suunnitelleet, mutta sitäkin suuremmin koimme onnistumisen tunteita työskentelyn edetessä. Loppujen lopuksi taideprojektista muotoitui erittäin toimiva opetusalusta jatkossakin eri kulttuurien välisiin yhteistyöprojekteihin.
Grand-popolaisten ja keravalaisten nuorten töistä ripustettu yhteisnäyttely Lissa Gbassassa todisti viimeistään sen, että onnistumisen ilo ei koskenut pelkästään meitä opettajia. Näyttelyn avajaisissa oppilaat esittelivät ylpeästi omia teoksiaan ystävilleen ja kilpailivat leikkimielisesti siitä, kuka on tehnyt parhaan työn.
Grandpopolaisten lasten työt matkasivat mukanamme takaisin Suomeen ja ne tulevat esille Sompion kouluun loppukeväästä 2015. Oppilaiden töitä voi ihailla myös Instagramissa nimellä @LETTERSSTORIES
Oppilaiden valmiita kollaasitöitä. Vasemmalla: Victor, 12 vuotta, Grand-Popon koulu. Oikealla: Aino, 7A-luokka, Sompion koulu, Kerava
