Blogi – Sivu 49 – Villa Karo

kesä192013

VAIKUTELMIA GRAND-POPOSTA, Reijo Mälkiä

Villa Karo on kuin Eedenin puutarha paikallisten keskittäessä huomionsa enemmän sisätiloihin. Grand Popoon on noussut tullimiesten rakennuttamia valtavia ökytaloja. Tyyliltään niiden voisi luonnehtia edustavan lähinnä uusbarokkia.

Kalastuskunnat kiskovat rannalta käsin nuottaa harva se päivä rytmikkäiden työlaulujen ja kellojen kilinän tahtiin. Työ on kovaa ja saalis usein pienenlainen, sillä venäläiset troolarit tehokalastavat lähellä rantaa. Navale Basen torniin tarvittaisiin tutkan lisäksi tykkiäkin pitämään troolarit aluevesirajan ulkopuolella.

Aubergen terassilla on siirtomaa-ajan pysähtynyttä tunnelmaa. Upeampaa näkymää merelle saa hakea. Guy-isäntä näkyy joka päivä lounastavan siellä.

Edgar Rice Burroughs sijoitti tänne Tarzaninkin seikkailemaan. Trooppista sademetsää on Afrikassa Guinean lahden vyöhykkeen lisäksi vain Kongossa. Arne Falk-Ronne on kertonut selkäpiitä karmivasti kannibalismista alueella.

Grand-Popon katedraalissa messun hartaus vaihtuu hetkessä musiikin mäiskeeseen ja riehakkaaseen tanssiin. Vapaakirkollisissa tilaisuuksissa esimerkiksi Pentecóte-kirkossa meno vasta hurjaa on.

Mikä pyörittää Zangbetoja, hurjasti pyöriviä olkilyhteitä? Henki, sanovat paikalliset. Olkilyhde kaadetaan jossain vaiheessa voodoo-esitystä ja alta paljastuu usein kikkeli-Kalle tai krokotiilin poikanen yrittäen pinkaista pakoon. Yksi stipendiaatti väitti hengen olevan ristiriipunnassa lyhteessä, toinen makaavan maata vasten olkiin kätkeytyneenä. Gbecónissa lyhde käännettiin ylösalaisin ja pääsin kuvaamaan sitä sisältäkin. Sitten se niiltä sijoiltaan poistui, mysteeri jäi.

Rumpujen jatkuva kumina ei ole klisee, tosin nykyään enää tanssirumpujen. Ennen oli päällikön rummut, puherummut, seremoniarummut, sotarummut jne. Puherummut välittivät viestin nopeasti satojenkin kilometrien päähän ilmoittaen vaarasta, kuolemasta, juhlaseremonioista, liikekannallepanomääräyksestä. Rumpujen kieli perustuu ihmisen äänen matkimiseen, lauseen rummuttaminen on lausuttua musiikkia. Kielialueiden rajoilla kaksikieliset rummuttajat takasivat, ettei viesti katkennut.

Nainen on Afrikan voimavara. Kun miehet filosofoivat ja lepäävät, naiset tekevät työt ja uusintavat väestöä. Kuninkaallinen ryhti ja veistosmainen selkä ovat seurausta kaiken kantamisesta pään päällä; käsissä ei mielellään kanneta mitään.

kesä132013

ETÄTYÖ – Valokuvia Afrikasta ja Aasiasta

Tuula Heinilä ja Matti Kivekäs

Näyttelyn Afrikka-kuvat Tuula Heinilä on kuvannut Togossa ja Beninissä työskennellessään useita pitkiä jaksoja stipendiaattina ja kutsutaiteilijana kulttuurikeskus Villa Karossa. Matti Kivekkään Aasia-kuvat ovat yhteisiltä matkoiltamme Intiasta, Vietnamista ja Kambodzhasta. Olemme dokumentoineet näyttelymme kuviin sitä todellisuutta, jonka Afrikan ja Aasian köyhissä maissa kohtasimme. Niin moni asia siellä vihastuttaa meitä mutta myös ihastuttaa, kuten luonto ja elävät alkuperäiskulttuurit, mutta ennen kaikkea ihmiset, joita kohtasimme. Heistä tämä näyttely kertoo.

Entisellä Orjarannikolla on orjien rahtaaminen valtameren taakse loppunut, mutta nykyään lukematon määrä lapsia tekee siellä kokopäivätyötä koulunkäynnin sijaan. Pahimmillaan se on orjatyöhön verrattavaa pakkotyötä. Heillä ei ole mitään oikeuksia tai turvaa, ei yhteyttä kaukana asuviin perheisiinsä eivätkä he käy koulua. Yksi heistä on Togossa pääkaupungin laitamilla huoltoasemalla autoilijoita palveleva poika. Eri asia on perinteinen afrikkalaisten ja aasialaisten lasten kotona tai perheyrityksessä tekemä työ koulunkäynnin ohella. Köyhissä oloissa on tärkeää, että kaikki osallistuvat perheen töihin voimiensa mukaan.

Lapsi työssä, Togossa 2009, Tuula Heinilä

Beninissä Grand-Popon kalastajat tuntevat globalisaation uhat, kuten koko Länsi-Afrikan rannikon kalastajat. Heidän toimeentulonsa uhkaa loppua, kun suuret kansainväliset alukset tehokalastavat rannikon tuntumassa. Villa Karon rannalta voi öisin nähdä merellä hitaasti liikkuvan valojonon. Isot troolarit siellä kalastavat lähivesissä, ja paikallisten kalastajien saaliit pienenevät vuosi vuodelta. Monille Länsi-Afrikan rannikon kalastajille ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähtö työn hakuun ja laittomaksi siirtolaiseksi Eurooppaan. Vielä pahempi uhka on, että siellä tapahtuu sama kuin Somalissa, jos epätoivoisia kalastajia liittyy kauppalaivoja rosvoaviin joukkoihin.

Matti Kivekkään Aasian kuvissa oma lukunsa on Kambodzha. Arviolta miljoona maamiinaa on vielä löytämättä ja joka vuosi siellä vammautuu tai kuolee satoja ihmisiä niiden takia. Sosiaaliturvan puuttuessa maamiinaan astunut mies elättää perheensä soittamalla huilua Angkorin suurella temppelialueella. Kambodzhan tuhat vuotta vanhat Khmer-kulttuurin temppelit ovat vielä osin uskonnollisessa käytössä. 70-luvulla Pol Potin valtakaudella suurin osa tuhatvuotisen ja äärimmäisen vaikean Khmer-tanssin taitajista surmattiin, kuten muutkin taiteilijat. Nyt tätä perinteistä Khmer-tanssia voi Kambodzhassa taas nähdä.

Työmme lehtikuvaajina ja taiteellinen työskentelymme ovat kulkeneet rinnakkain. Olemme aviopari ja kumpikin meistä on tahoillaan pitänyt useita valokuvanäyttelyitä, mutta tämä on ensimmäinen yhteinen näyttelymme. Brinkkalan Gallerian kolmesta näyttelyhuoneesta kaksi on omistettu Afrikalle ja yksi Aasialle.

ETÄTYÖ – näyttely 31.5. – 4.8.2013

Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku

Avoinna: ti-pe klo 12–19, la–su klo 11-17

kesä122013

Villa Karon uusi kulttuurilehti saapuu!

Akpé:n 1/2013 kantta kuvittaa Anna Retulaisen tussityö "Paula", kuva: Jussi Tiainen — *Akpén* 1/2013 kantta kuvittaa Anna Retulaisen tussityö ”Paula”, kuva: Jussi Tiainen

Villa Karon uusi kulttuurilehti Akpé (eli ”kiitos” minaksi) tipahtaa tällä viikolla postiluukuista! Ensimmäisen numeron kansitaiteilijana toimii keväällä Villa Karossa residenssissä ollut Anna Retulainen ja hänen lisäkseen lehdessä on valokuvia Kenneth Bambergilta, Stefan Bremeriltä, Miikka Kimingiltä, Hannu Lindroosilta sekä Marco Perettolta. Toimituksesta ja haastatteluista vastaavat Villa Karon entiset ja nykyiset työntekijät sekä hallituslaiset. Vierailevina kirjoittajana on puolestaan iso joukko Villa Karossa vierailleita taiteilijoita ja tutkijoita.

Sisällys:

Linnea Olamo & Kwassi Akpladokou: Pääkirjoitukset 2
Taru Itälinna: Anna Retulainen haastattelussa 3
Taru Itälinna: Nana Oforiatta-Ayim haastattelussa 4
Taru Itälinna: Villa Karon kevät 5
Matti-Juhani Karila: Stefan Bremer ja valokuva 8
Toimitukselta: Uutisia 12
Camilla Heidenberg Agbazahou: Nya vänner 15
Riikka Theresa Innanen: Ekologiska frågor 16
Marko Turunen: Marko Turusen elämä 18
Katariina Timonen: Villa Karon pienoismuseossa 20
Liisa Väisänen: Voudou ja sen kuvat 23
Riikka Takala: Afrikassa 25
Matti-Juhani Karila: Guineanlahden kevät 26
Matti Juhani Karila: Haastattelussa Risto Marjomaa ja Holger Weiss 29

Lehteen voi tutustua myös täällä.

Antoisia lukuhetkiä!

kesä112013

Arvoituksia ja Kuninkaan lahjat Helsingin heinäkuussa

Leea Pienimäki-Amoussou & Victor Amoussou

Victor Amoussou: Qui est l'homme (2013), sekatekniikka kankaalle — Victor Amoussou: Qui est l’homme (2013), sekatekniikka kankaalle

ARVOITUKSIA – Lasipalatsin Näyttelytila, Helsinki 4.-28.7.2013
KUNINKAAN LAHJAT – Rööperin Taidesalonki, Helsinki 10.-28.7.2013

Avaa ovi Afrikkaan: tee taidematka itseesi ja ihmisyyden alkujuurille. Suomalais-beniniläisen taiteilijapariskunnan näyttelyt tulvivat tekemisen riemua, hehkuvia värejä, kiehtovaa kuvastoa ja arvoituksellisia tarinoita. Tämä taide koukuttaa silmän ja mielen.

Kaksi taiteilijaa, kaksi kulttuuria – vuorovaikutus molempiin suuntiin

Helsinkiläinen tekstiilitaiteilija, TaM Leea Pienimäki-Amoussou ja beniniläinen Beninissä asuva itseoppinut kuvataiteilija Victor Amoussou ovat tehneet taiteellista yhteistyötä Suomessa ja Beninissä vuodesta 2006. Afrikassa taiteeseen, taiteen tekemiseen ja taiteesta puhumiseen avautuu uusia näkökulmia. Taiteilijapariskunnan työskentelyä siivittääkin intensiivinen kulttuurinen vuoropuhelu, jossa vaikutteet siirtyvät molempiin suuntiin. Taiteilijoiden taidot ja tietämys täydentävät toisiaan. Victorin sanoin: ”Together we are more than fire!”

Länsi-Afrikassa sijaitseva Benin on animistisen vodoun-uskonnon syntypaikka, jossa lukemattomat jumaluudet ja henkiolennot sekä monenlaiset kultit ja seremoniat ovat näkyvä osa arkea yhä edelleen. Niistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä suomalaiseen mytologiaan, joka on Suomessa uinuvaa kansanperinettä. Erityisesti Victorin symboliikalla ladatuissa teoksissa kulttuuriset juuret näkyvät vahvasti. Victorin omintakeinen taide- ja elämänfilosofia palkitsee jokaisen joka syventyy kuuntelemaan karismaattista kertojaa.

Kulttuuritulkkaus

Afrikan taide ja kulttuurihistoria ovat inspiroineet lukemattomia länsimaisia taiteilijoita. Siitä huolimatta Suomessa nähdään harvoin afrikkalaista ei-etabloitunutta nykytaidetta. Uutiskuvat nyky-Afrikasta ovat usein karua katseltavaa. Beninissä asuessa asiat näkee ja ymmärtää toisin. Paikallisen elämäntavan ja tarinoiden sekä erityisesti vodoun-uskonnon ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista kielellisen ja kulttuurisen kontekstin avaamista. Taiteellisella yhteistyöllään Leea ja Victor rakentavat ymmärryksen siltaa kahden kulttuurin välille toimimalla kulttuuritulkkeina toisilleen ja yleisölleen.

Näyttelyt kesällä 2013

Taiteilijoiden runsas ja monialainen taiteellinen tuotanto jakautuu tänä kesänä kahteen galleriaan Helsingissä. Lasipalatsin ARVOITUKSIA-näyttelyyn (4.-28.7.2013) tulee kuvataidepainotteinen ripustus, mm. sekatekniikkamaalauksia ja suuria vahabatiikkitekniikalla toteutettuja maalauksia.

Rööperin Taidesalonkiin tulee afrikkalaishenkinen basaari: KUNINKAAN LAHJAT -näyttely (10.-28.7.2013). Siellä nähdään käsintehtyjä uniikkikankaita ja Leean niistä ompelemia tuotteita, pieniä batiikkimaalauksia, Victorin T-paitoja ja molempien tekemiä koruja.

Amoussou-Art: More Than Fire from Leea Pienimäki-Amoussou on Vimeo.

Lisätiedot ja teoskuvat: Leea Pienimäki-Amoussou, pienimaki.amoussou@gmail.com, p. 050 374 0922, www.amoussou-art.com