Vilma Pimenoff on suomalainen valokuvaaja ja taiteilija, joka asuu Ranskassa. Syksyllä 2013 hän osallistui Enviro-projektin käynnistämiseen residenssijaksollaan Villa Karossa. Hän oli mukana perustamassa taloon ja kyläraitille kierrätyspistettä, teki jätteidenlajittelua ja toukokuisia kierrätystyöpajoja mainostavan videon sekä oli mukana käynnistämässä yhteistyötä ympäristöprojektin ja paikallisten koulujen välille.
Vilma Pimenoff: Jätteiden lajittelu kotona. ENVIRO-Usine de Recyclage, Villa Karon ympäristöprojekti (2013-2014)
1. Miten tulit lähteneeksi Villa Karoon ja mukaan Enviro-projektiin?
Beniniläiset esineet ja niiden populaarikulttuuriset merkitykset kiinnostavat minua. Halusin nähdä ne läheltä ja niiden omassa kontekstissa. Enviro-projektiin minua kysyttiin mukaan Beninissä. Hanke oli alkamassa, ja siihen tarvittiin videota jätteiden lajittelusta ja kevään 2014 workshopeista. Olin tosi otettu siitä, että minua pyydettiin mukaan, ja tuntui mukavalta olla tekemässä yhteistä juttua. Video tehtiin, ja olen tyytyväinen lopputulokseen, joka upposi hyvin kohdeyleisöönsä eli paikallisiin lapsiin ja nuoriin. Olen ollut aikaisemminkin mukana kansalaisjärjestöjen koulutushankkeissa, mutta tämä oli ensimmäinen puhtaasti ympäristöasioihin liittyvä projekti.
2. Miten jäteongelma avautui sinulle Grand-Popossa?
Trooppisen kehitysmaan ja ilmastollisesti kylmän, mutta vauraan Euroopan ero on TODELLA ISO kun sitä miettii jätteiden – siis tavaran – kautta. Kulutuksen ja tuotetun jätteen ja määrä on Grand-Popossa hyvin pieni verrattuna samansuuruiseen suomalaiseen pikkukaupunkiin. Videota tehdessä beniniläisen projektikoordinaattorin Blanchard Djoussoun kanssa jouduimme ihan sellaisten metatason kysymysten äärelle kuin mikä on ”keittiö”, ”roskis” ja ”roska” grandpopolaisen näkökulmasta.
Katukuva Grand-Popossa sinällään ei ole silmäänpistävän “epäsiisti”. Yksityiset taloudet heittävät roskansa talon taakse pihoille ja kujille ja polttavat ne aika-ajoin, vaikkei toksisen jätteen poltto olekaan paras tapa päästä siitä eroon. Sotkuisempaa oli rannalla, mihin hajoamatonta jätettä kulkeutuu merestä. Hotellit ovat suurimpia yksittäisiä jätteentuottajia Grand-Popossa, ja osa niiden jätteistä päätyy lähimaastoon. Eräs maanviljelijä kertoi muun muassa läheisen hotellin kaatavan jätettä hänen peltonsa viereen ja olevansa huolissaan tämän vaikutuksista pellolla kasvaviin sipuleihin.
Laajemmassa perspektiivissä jäteongelma ja maaperän saastuminen ovat teollisuuden sivutuotteita, joihin yksityisellä kansalaisella on vain vähän suoraa vaikutusvaltaa, mutta ympäristöasioista puhuminen on silti tärkeää. Se lisää kollektiivista tietoutta ympäristön tilasta ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Näin toivottavasti tulevaisuudessa kansalaiset vaativat muutoksia epäreiluun ja epäekologiseen tekniseen infrastruktuuriin.
Grand-Popon yläkoulun rehtorin Mr Aïnan ja Djoussoun mukaan maaperä Grand-Popossa on saastunut mm. vahvojen kemiallisten lannoitteiden käytön seurauksena, minkä vuoksi kemiallisten lannoitteiden käyttöä olisi vähennettävä. Hän näkee, että suurin hyöty jätteidenlajittelusta grandpopolaisille olisikin se, että he voisivat hyödyntää biojätettä lannoitteena puutarhoissa ja pelloilla. Tarvitaan tiedotusta ongelmista ja neuvontaa vaihtoehtoisista lannoitusmahdollisuuksista ja viljelystavoista, esimerkiksi permakulttuurista. Agronomina Djoussou on tässä asiassa ekspertti, joten on todella hienoa, että juuri hän on koordinoi Enviro-projektia Beninissä.
3. Miten osallistuit Enviro-projektiin?
Projektin alussa oli paljon tehtävää ja kokoustimme Blanchardin kanssa lähes päivittäin Villa Karon puun alla. Videon lisäksi teimme kouluvierailuja, sovimme yhteistyöstä oppilaiden kanssa ja solmimme suhteita projektista kiinnostuneisiin kyläläisiin. Kouluvierailu oli kiinnostava kokemus beniniläisen instituution hierarkkisuudesta ja rehtorin tapaaminen erittäin virallinen ja vakava tilaisuus. Onneksemme rehtori piti Enviro-projektilaisista ja näytti vihreää valoa yhteistyölle. Tulkkasin myös ranskankielisen Blanchardin ja suomalaisten stipendiaattien keskusteluja. Videon kuvasimme yhdessä Georgetten ja Yvetten kanssa.
4. Kertoisitko lisää ”TRI À LA MAISON”- jätteenlajitteluvideosta?
Ideoita videoon oli vaikka kuinka, mutta päädyimme toteuttamaan videon yksinkertaistaen, jotta viesti menisi varmasti läpi. Videossa on kaksi henkilöä keittiössä. Toinen kysyy toiselta, miksi tämä erottelee muovin vihannesten roippeista, mihin tämä vastaa samalla katsojallekin selittäen, että kotona kannattaa erotella biojäte. Biojätteestä saadaan kompostiainesta, jota voidaan hyödyntää omassa puutarhassa viljelysmaata rikastuttamaan. Muut jätteet tulee laittaa myös roskiin (kuivana), eikä niitä saa heittää luontoon, koska se on haitallista ympäristölle. Monia muitakin jätteitä voidaan itse kierrättää ja hyödyntää uudelleen. Näyttelijämme toivat videoon oman loistavan persoonansa, mikä viihdytti jo sinänsä katsojaa. Musiikki ja äänitehosteet lisäsivät videoon huumoria ja dynaamisuutta.
5. Millaisen vastaanoton työnne sai?
Videon ”ensi-ilta” Villa Karon jokaperjantaisessa elokuvaillassa oli hieno! Talon teknikko Boniface Gossou – joka on loistava esiintyjä – piti elokuvailtaan saapuneille nuorille 15 minuutin alustuksen roskien lajittelusta. Tämän jälkeen näytettiin video, jota kaikki katsoivat hiirenhiljaa. Videon loputtua yleisöstä kuului paljon puhetta, joten innostunut reaktio siitä kyllä syntyi!
Enviro-projektista ollaan todella kiinnostuneita Grand-Popossa, mutta ”osallistava” toiminta täytyy suunnitella hyvin, jotta ihmiset lähtevät mukaan. Esimerkiksi workshopeihin osallistujat on valittava ja varmistettava etukäteen, ja toiminnan on oltava mielekästä popolaisille. Sakarin workshop on tästä hyvä esimerkki. Osallistujille ja kyläläisille jäi ”lahjaksi” Grand-Popon raitin varrella kakkien nähtävillä seisova kanateos, jonka tekemiseen on omin käsin osallistuttu.
6. Miten itse koet hankkeen mielekkyyden itselle, stipendiaateille ja popolaisille?
Pääsin Enviro-projektissa paikkoihin –mm. koulu, kaupungin viljelysmaat – joihin en muuten olisi tutustunut ja sain kokemuksen yhteistyöstä beniniläisten kanssa. Projektin kautta aloin myös ymmärtää beniniläistä hierarkiaa ja sen koukeroita, niin instituutio- kuin henkilökohtaisellakin tasolla. Vaikka monista kulttuuriin liittyvistä asioista voi lukea kirjasta, niin minusta tuntuu, että alan ymmärtää niitä todella vasta paikan päällä, sen kulttuurin kontekstissa. Vasta tilanteessa, johon pitää löytää ratkaisu, joutuu miettimään syvemmällä tasolla miksi ihmiset tekevät niin kuin tekevät ja miksi asiat menevät niin kuin menevät!
Enviro-projekti tarjoaa stipendiaateille loistavan tilaisuuden toteuttaa monia asioita! Käynnissä olevaan projektiin on nyt helppo lähteä mukaan, kun ns. ”alkutyö” on tehty. Hanke tunnetaan Grand-Popossa, yhteistyöstä innostuneita ihmisiä löytyy ja yhteistyöväylät hankkeen, koulujen ja muiden paikallisinstituutioiden välille on luotu. Lapset ja nuoret ovat hyvä kohdeyleisö, ja heillä on eniten aikaa ja kiinnostusta osallistua toimintaan. Heidän kauttaan myös vanhemmat oppivat ympäristöasioista!
7. Millainen on näkemyksesi stipendiaattien ja Grand-Popon kylän välisistä yhteistyömahdollisuuksista?
Residenssi/kulttuurivaihdon kauneus ja kauheus on siinä, että jokainen stipendiaatti oman persoonansa kautta ja omalla tyylillään ottaa kontaktia ympäristöönsä ja tuottaa näin omanlaisiaan tapahtumaketjuja. Mitään oikeaa tai väärää tapaa tehdä yhteistyötä ei mielestäni ole, mutta on hyvin tärkeää ottaa selvää vieraan paikan asioista etukäteen ja tarkistaa omat lähtökohtansa ennen kuin ryhtyy toimintaan muilla mailla. Auttamisenhaluinen ”muukalainen” voi tahtomattaan saada aikaan päinvastaista ”kehitystä” kuin mitä oli aikonut, jos hän ei ole ymmärtänyt mikä itse on suhteessa siihen paikkaan ja kulttuuriin, johon matkustaa.
Enviro-projektissa on mukana paikallista asiantuntemusta ja tietyt raamit, joiden puitteissa on ”turvallisempaa” osallistua paikallisyleisölle suunnattuun yhteisöhankkeeseen. Erityisesti Enviro-projektissa minua säväytti ja motivoi paikallisen koordinaattorin asenne ja visio. Puhuimme hänen kanssaan paljon siitä, MILLAISTA kehitystä Afrikassa ja Beninissä tarvittaisiin, ja Blanchard – joka on tehnyt paljon yhteistyötä eurooppalaisten ja kanadalaisten järjestöjen kanssa – muistutti, ettei Beninissä tarvitsisi tehdä samoja ”kehitysvirheitä”, joita Euroopassa on tehty. Esimerkiksi maanviljelyssä EI tarvitsisi käyttää kemiallisia lannoitteita tehostamaan tuotantoa – kuten Euroopassa edelleen käytetään.
8. Haluaisitko jakaa vielä muuta aiheeseen liittyen?
Lähtemistä Villa Karoon stipendiaatiksi suosittelen kaikille! Siellä ollessasi törmäät varmasti kaikista kulttuureista eniten omaasi (ja omaan itseesi), koska Beninissä olet se erilainen, se ”toinen”! On ehdottoman tervettä kokea olevansa välillä ”vieras”, ja kyseenalaistaa aika ajoin omia näkemyksiään ja olettamuksiaan. Enviro-projektilla on mielestäni mahtava potentiaali edistää paikallista tietoutta ympäristöasioista. Se on myös todella hyvä linkki stipendiaateille jotka haluavat sen kautta, ja tekemisensä kautta, kontaktia Grand-Popoon ja sen asukkaisiin. Projektikoordinaattori Blanchard on todella fiksu tyyppi, jolla on niin sosiaaliset kuin ammatilliset valmiudet tehdä työtä, joka luo uutta, oikeasti uudenlaista tulevaisuutta! Luotan siihen, että hänenkaltaistensa ihmisten ansiosta monia asioita voidaan viedä Beninissä oikeaan suuntaan!
