Milja Viita: Sirius Passet (2014) from Milja Viita on Vimeo.
Kluuvin galleriassa on vielä tämän viikon esillä Milja Viidan näyttely Sirius Passet. Ison salin installaatioteos muistuttaa Tyynenmeren jätepyörteestä, jossa muovi kiertää lähes ikuista elämäänsä.
”Tyynenmeren jätepyörteessä liikkuu muovin molekyylejä noin kuusi kertaa enemmän kuin planktonia. Merilintujen, kilpikonnien ja kalojen lisäksi myös eläinplankton harhautuu käyttämään sitä ravintonaan. Muovin synteettinen kauneus viettelee ihmistä ja pettää eläimen vaiston.”
Teoksessa esiintyvät Beninin ja Itämeren rantojen jätteestä muodostuneet kummajaiset, jotka asuttavat myös itse näyttelytilaa. Lintujen, kalojen, muovin ja muun rojun hybridit – veistokset ja valokuvat – kertovat groteskia tarinaa luonnon ja ihmisen kohtaamisesta. Galleriassa esillä olevista olioista tulevat mieleen toisaalta vodun-uskonnon rituaaliesineet, lintujen sulista, kalojen luista, pääkaloista ja erilaisesta rojusta rakennetut amuletit ja fetissit, ja toisaalta esimerkiksi Anette Messagerin nukkejen ja täytettyjen lintujen oudot yhdistelmät.
Jäännöksillä, jätteellä, hylätyllä – oli se sitten luuta ja nahkaa taikka muovia ja synteettisiä kankaita – on keskeinen mutta mieluusti torjuttu osa todellisuudessamme. Myös elokuva kasvaa eräänlaisesta jätteestä: se on taltioitu vanhentuneelle filmille, jossa
”[K]uva lähes katoaa rakeiden hunnun taakse. Filmissä on ajallista ja materiaalista totuutta jota videosta ei voisi löytää, sen valoherkkä emulsio muistuttaa orgaanisuudessaan ihoa ja silmän verkkokalvoa.”
Elävä (tai elänyt) ja keinotekoinen kohtaavat jälleen.
Toisessa salissa on esillä videoinstallaatio Fugue for Flotsam, joka paljastaa kodissa pyörivän jätteen. Installaation esittely kuuluu: ”Fuuga hylkyjätteelle, 4 min, video, lasipallo, roskat lapsen suusta”. Lasipallosta löytyvät koottuna ”roskat lapsen suusta”. Videoteos puolestaan näyttää jokaisen yksitellen, tuoreeltaan.
”[Tyynenmeren] pyörre palautui mieleeni poistaessani puolivuotiaan lapseni nielusta esineitä, joita aloin kerätä kokoelmaksi. Kärsin syyllisyyttä siitä, että kotini läpi virtaa vastaava jätevuo, johon hän on tukehtua. Kokoelmasta kehittyi näyttelyni runko. Muovisilpun taival käsistämme pyörteeseen kestää keskimäärin kaksitoista vuotta, tänä aikana kasvatamme lasta pitkälle oman elämänsä alkuun.”
Katso täällä myös Miljan Beninin ja Itämeren rannoilla kuvaama teos Coriolis (2013) sekä Grand-Popon naisista kertova Femme d’Afrique (2011)