Essi Aittamaa, lyhytelokuva
Amandine Doat, sirkustaiteilija Jyrki Haapala, tanssitaiteilja Elina Hakkarainen, tutkija Pasi Helin, muusikko Ida Koitila, muotoilija Aino Kurki, muusikko Tero Liete, toimittaja Aku Louhimies, elokuvaohjaaja Jesse Ojajärvi, lyömäsoitintaiteilija Tero Puha, kuvataiteilija Katja Raunio, kirjailija Paola Suhonen, vaatesuunnittelija Pauli Tapio, runoilija Anu Tuominen, kuvataiteilija Jussi Ulkuniemi, valokuvaaja, tanssija Tuomas Vesterinen, tutkija
Villa Karon CIMO-korkeakouluharjoittelijaksi syksylle on valittu Hilla Kaipainen. Hän on Villa Karon 34. harjoittelija ja aloittaa työt elokuussa.
Stipendien hakuaika keväälle 2017 on käynnissä 15. syyskuuta saakka!
Rakennus ja moponvalo Porto-Novossa. Kuva: Jyri Pitkänen (2015)
I’m sure I don’t have to remind you that we have a whole lot of worries in Finland and Europe at this time. A little positive energy shouldn’t be too much to ask for.
The Beninese-Finnish jazz group Helsinki-Cotonou Ensemble (HCE) has been eagerly expected to tour in Finland and Europe to deliver us a truckload of groove again this summer in support of their award winning and highly praised sophomore album Fire, Sweat and Pastis.
But our hopes were dashed. Why?
The Embassy of the Netherlands in Benin, who is tasked with handling visa applications for the Beninese planning to travel to Finland, refused to grant a visa to 37-year old Noël Saizonou, musical frontman of the group. Hence, we’re gonna miss this.
Photo: Sami Mannerheimo
Noël is a percussion virtuoso, multi-instrumentalist, dancer, singer, composer and one-in-a-million talent. For over ten years he’s been performing in Finland and Benin with a bunch of Finnish and Beninese frontline musicians such as saxophonist Eero Koivistoinen. He’s been starring in Dance Theatre ERI’s productions. He’s been teaching future Masters of Music in Sibelius Academy. Just google the guy. He’s all over the place.
Beside his upcoming tour dates with HCE, he was to perform as soloist for the Finnish jazz institution, UMO Jazz Orchestra, alongside his HCE sidekick, guitarist Janne Halonen. He was also booked to teach at the Academy again among other artistic ventures.
Noël’s visa track record is clean. So the question is:
What does it take for an African professional such as Noël Saizonou to prove his worth to the bouncers at the gates of the EU? He shouldn’t even have to be a highly talented person to get here. He’s got work here to be done. Besides, Noël isn’t the only person now losing his job and income. This concerns the rest of the band, too, and compromises their status as the most influential current Finnish world music act.
And the right wing populists say that getting to Finland is too easy for foreigners. Yeah, right…
Photo: Wilhelm Kvist
However, Noël will be shortly filing another visa demand again backed with invitation letters and documents from Janne Halonen and the Finnish-African cultural centre Villa Karo.
But you can help, too. Spread this message. It is a way to say that we won’t tolerate this. Show your support to Noël and HCE. Why?
Because #wewannadance. And there sure as hell is nothing wrong with that.
Château Vial is a chateau in the hills to the north of Kpalimé, in the Kloto prefecture of Togo. It was built by the French in the early 1940s and consists of a main building and a tower. The building is owned by the Togolese government and is used for cabinet meetings. (Wikipedia)
Château Vial in Togo
Villa Karo is a Finnish-African cultural centre located in the village of Grand-Popo, Benin in West Africa. The purpose of the centre is to improve the awareness and to promote the cooperation between Finnish and African artists and researchers, as well as to support the cultural contacts between Finland and Benin. (https://villakaro.org/en/villa-karo/ and Wikipedia)
So any rumors about a new residency can be considered as April Fools! We warmly welcome you to visit our center in Grand-Popo, Benin. For more information You can find from our web-page! Next deadline for the applications is 15th September 2015 for the spring 2016 residencies.
Meitä kaikkia ihmisiä yhdistää se, että syntymämme hetkellä olemme kaikki suunnilleen yhtä avuttomia, ja siinä suhteessa samalla viivalla. Toisille on kuitenkin jo varhaisesta iästä jaettu vaikeammat kortit: riippumatta yhteisöstä tai varallisuudesta, saattavat aistilliset, liikunnalliset ja kehitykselliset rajoitukset koitua kasvavan ihmisolennon haasteeksi jo varhain elämässä. Yhdenvertaisuusperiaate on onneksi kirjattu Suomen lakiin, ja vaikka valtaväestöltä saattaa monestikin unohtua aisti- ja liikuntarajoitteisten erityistarpeet, on asian korjaaminen usein melko helppoa, ja apua itsenäiseen ja täysipainoiseen elämään on tarjolla hyvin. Beninissä, jossa julkiset peruspalvelutkaan eivät ole aina maksuttomia tai edes itsestäänselviä, on tilanne vieläkin haastavampi erilaisten fyysisten tai kehityksellisten vammojen kanssa elävillä.
-Vammaiset ovat useimmiten täysin perheestä ja ystävistä riippuvaisia itsensä ruokkimisen, vaatetuksen ja muiden perustarpeiden suhteen. Meidän tavoitteemme onkin avustaa vammaisia autonomiseen elämään työllistämisen kautta, kertoo Grand-Popon kunnan vammaisyhdistyksen puheenjohtaja Pascal Nondichao.
Joulupäivänä 2011 perustettu yhdistys tarjoaa näkö-, kuulo- ja liikuntarajoitteisille mahdollisuuden elättää itsensä käsitöillä, kuten tuolinrakennuksella ja korinpunonnalla. Tällä hetkellä työllistyksen piirissä on 10 henkilöä, ja tavoitteena on kaksinkertaistaa luku tänä toimintavuonna. Vaikka toimisto pyörii 13 vapaaehtoisen voimin, ei varainkeruu kuitenkaan aina ole helppoa.
-Olemme olleet asiastamme yhteydessä alueellisen kehityksen keskukseen. Rahoitus tulee kertalahjoitusten lisäksi noin sadalta säännölliseltä lahjottajaltamme (lahjoitussumma on noin 2 euroa vuodessa) sekä käsitöiden myynnistä. Pari paikallista hotellia sekä myös Villa Karo ovat jo ostaneet tuolejamme. Lisäksi Villa Karo auttaa yhdistystä taloudenhoidossa sekä tapahtumien järjestämisessä, ja l’Auberge tarjoaa apua ruoka- ja majoitusasioissa, Nondichao kertoo.
Vammaiset lapset pääsevät kyllä kouluun, mutta tarvitsevat useimmiten avustajan omasta takaa. Näkövammaisille on oma koulunsa muualla, mutta he voisivat teoriassa käydä koulua myös Grand-Popossa, kunhan yhdistys saa hankittua erillisen tulostimen braille- eli pistekirjoitukselle. Liikuntarajoitteisille yhdistys hankkii sauvoja, kolmipyöriä ja muita apuvälineitä. Kehitysvammaisten auttamiseen ei vielä ole resursseja, mutta tavoitteena on antaa heidän perheilleen tukea sekä rahallisesti että vapaaehtoistyön kautta. Käsitöiden ohella löytyy myös haaveita muuhun aktivointiin.
-Haluaisimme järjestää musiikkitoimintaa. Meillä on muutama hyvä laulaja, mutta lyömäsoittimet puuttuvat vielä! Saisimme varmasti kasattua joukostamme kokonaisen yhtyeen, Nondichao haaveilee.
Kuvat: Pascal Nondichao, yhdistyksen puheenjohtaja
Teksti: Santeri Kaipiainen, Villa Karon CIMO-harjoittelija
