Meitä kaikkia ihmisiä yhdistää se, että syntymämme hetkellä olemme kaikki suunnilleen yhtä avuttomia, ja siinä suhteessa samalla viivalla. Toisille on kuitenkin jo varhaisesta iästä jaettu vaikeammat kortit: riippumatta yhteisöstä tai varallisuudesta, saattavat aistilliset, liikunnalliset ja kehitykselliset rajoitukset koitua kasvavan ihmisolennon haasteeksi jo varhain elämässä. Yhdenvertaisuusperiaate on onneksi kirjattu Suomen lakiin, ja vaikka valtaväestöltä saattaa monestikin unohtua aisti- ja liikuntarajoitteisten erityistarpeet, on asian korjaaminen usein melko helppoa, ja apua itsenäiseen ja täysipainoiseen elämään on tarjolla hyvin. Beninissä, jossa julkiset peruspalvelutkaan eivät ole aina maksuttomia tai edes itsestäänselviä, on tilanne vieläkin haastavampi erilaisten fyysisten tai kehityksellisten vammojen kanssa elävillä.
-Vammaiset ovat useimmiten täysin perheestä ja ystävistä riippuvaisia itsensä ruokkimisen, vaatetuksen ja muiden perustarpeiden suhteen. Meidän tavoitteemme onkin avustaa vammaisia autonomiseen elämään työllistämisen kautta, kertoo Grand-Popon kunnan vammaisyhdistyksen puheenjohtaja Pascal Nondichao.
Joulupäivänä 2011 perustettu yhdistys tarjoaa näkö-, kuulo- ja liikuntarajoitteisille mahdollisuuden elättää itsensä käsitöillä, kuten tuolinrakennuksella ja korinpunonnalla. Tällä hetkellä työllistyksen piirissä on 10 henkilöä, ja tavoitteena on kaksinkertaistaa luku tänä toimintavuonna. Vaikka toimisto pyörii 13 vapaaehtoisen voimin, ei varainkeruu kuitenkaan aina ole helppoa.
-Olemme olleet asiastamme yhteydessä alueellisen kehityksen keskukseen. Rahoitus tulee kertalahjoitusten lisäksi noin sadalta säännölliseltä lahjottajaltamme (lahjoitussumma on noin 2 euroa vuodessa) sekä käsitöiden myynnistä. Pari paikallista hotellia sekä myös Villa Karo ovat jo ostaneet tuolejamme. Lisäksi Villa Karo auttaa yhdistystä taloudenhoidossa sekä tapahtumien järjestämisessä, ja l’Auberge tarjoaa apua ruoka- ja majoitusasioissa, Nondichao kertoo.
Vammaiset lapset pääsevät kyllä kouluun, mutta tarvitsevat useimmiten avustajan omasta takaa. Näkövammaisille on oma koulunsa muualla, mutta he voisivat teoriassa käydä koulua myös Grand-Popossa, kunhan yhdistys saa hankittua erillisen tulostimen braille- eli pistekirjoitukselle. Liikuntarajoitteisille yhdistys hankkii sauvoja, kolmipyöriä ja muita apuvälineitä. Kehitysvammaisten auttamiseen ei vielä ole resursseja, mutta tavoitteena on antaa heidän perheilleen tukea sekä rahallisesti että vapaaehtoistyön kautta. Käsitöiden ohella löytyy myös haaveita muuhun aktivointiin.
-Haluaisimme järjestää musiikkitoimintaa. Meillä on muutama hyvä laulaja, mutta lyömäsoittimet puuttuvat vielä! Saisimme varmasti kasattua joukostamme kokonaisen yhtyeen, Nondichao haaveilee.
Kuvat: Pascal Nondichao, yhdistyksen puheenjohtaja
Teksti: Santeri Kaipiainen, Villa Karon CIMO-harjoittelija