admin, Author at Villa Karo

tammi242013

Togolainen ihmepallo

Antti Seppänen, Jalkapalloa Grand-Popossa 2011

Jalkapallon Afrikan mestaruusturnaus, eli CAN, pärähti taas käyntiin viime viikolla, tällä kertaa Etelä-Afrikassa. Kahden vuoden välein pelattava turnaus on äärettömän tärkeä tapahtuma afrikkalaisille, pelejä seurataan kaikkialla, mistä löytyy televisio. Beninin Oravat eivät tällä kertaa osallistu, joten keskittykäämme länsinaapuriin Togoon ja sen joukkueeseen Varpushaukkoihin, jota Lomén oma poika, Englannin liigassa pelaava Emmanuel Sheyi ”Chéri” Adébayor ohjaa. Nähtäväksi jää nappaavatko Varpushaukat vedonlyöntikertoimia uhmaten Afrikan mestaruuden, ja miksei maailmankin; mestaruuksia odotellessa voimme tehdä katsauksen Haukkain historian jännittävimpiin käänteisiin.

Vuonna 2006 jalkapallon maailmanmestaruuskisat pelattiin Berliinissä ja Togo oli kisoissa mukana. Varpushaukkojen taustajoukkojen mukana Berliiniin matkasi myös tsemppibiisistä vastannut hittibändi Toofan. Myös Suomen Veikkaus katsoi asiakseen polkaista käyntiin Togoa tukevan mainoskampanjan Suomessa. Ensimmäisen pelin Etelä-Koreaa vastaan Varpushaukat hävisivät harmillisesti 2-1. Ennen seuraavaa ottelua Haukkain pelaajat ja manageri menivät rahanjakoepäselvyyksien vuoksi lakkoon, mikä aiheutti kansainvälistä kummastusta ja FIFAlta sakot. Haukat lopettivat lakon, hävisivät kaikki loputkin pelit ja palasivat kotiin. Yksi Toofanin kolmesta jäsenestä katosi reissulla, eikä hänestä ole kuultu sen koommin. Toofan jatkaa minankielisten hittibiisien tekemistä duettona.

Vuonna 2008 Varpushaukat olivat ottelumatkalla Sierra Leonessa, jossa osa matkasta piti taittaa helikopterilla. 20 Togon delegaation jäsentä, Togon urheiluministeri mukaan lukien, kuljettanut helikopteri räjähti ja syöksyi maahan: kaikki 20 kuolivat. Itse joukkue pelastui nipin napin, sillä se oli tulossa vasta seuraavalla kopterilla.

Traagiset tapahtumat saivat jatkoa vuoden 2010 CANissa Angolassa, Varpushaukkojen ollessa matkalla ottelupaikalle. Bussi joutui väijytykseen ja sitä tulitettiin rankasti: 3 kuoli ja useita loukkaantui, mm. maalivahti Kodjovi Obilale oli pitkään kriittisessä tilassa ja ehdittiin väliaikaisesti julistaa kuolleeksikin. Hyökkäyksestä selvinneet olivat ymmärrettävästi shokissa. Virallisesti hyökkäyksen sanotaan olleen Cabindan alueen vapautusliikkeen FLECin järjestämä, mutta yleisen käsityksen mukaan sen takana saattaa olla paljon, paljon muuta. Varpushaukat keskeyttivät turnauksen ja palasivat osa Togoon toipumaan, osa luotivammoja leikkauttamaan Etelä-Afrikan sairaaloihin.

Tässä vaiheessa Afrikan jalkapalloliiton CAFin mukaan tragiikkaa ei ollut kylliksi, vaan se määräsi Varpushaukat osallistumiskieltoon kahdessa seuraavassa CANissa. Syyksi se määritteli otteluiden perumisen liian myöhään. Tästä virallisesta päätöksestä togolaiset tyrmistyivät. Yleisen käsityksen mukaan myös CAFin toiminnan takana on paljon, paljon muuta.

Angolan järkytysturnauksen jälkitunnelmissa supertähti Sheyi ilmoitti jättävänsä maajoukkuepelit, koska ei voinut hyväksyä CAFin päätöstä rangaista Togon joukkuetta. Yleisen käsityksen mukaan myös sillä, että sekä Sheyi että Tasavallan Presidentti heilastelivat samaa kaunotarta, on ollut vaikutusta Sheyin vetäytymiseen joukkueesta. Sheyi kuitenkin palasi Haukkain riveihin seuraavana vuonna.

Myöhemmin vuonna 2010 Togon joukkue matkusti Bahrainiin pelaamaan ystävyysottelua. Togo hävisi ja joku nettosi suuret vedonlyöntirahat. Muutaman päivän kuluttua paljastui, että kyseessä ei ollut oikea maajoukkue. Tietyt henkilöt Togon jalkapalloliitto FTF:stä olivat järjestäneet maajoukkueväärennöksen pelaamaan Lähi-itään. Luovan tempun järjestäjiä rangaistiin, mutta maajoukkueväärennös jäi ainutlaatuisuuttaan historiaan.

Marraskuussa 2011 togolaista liigajoukkuetta Étoile Filantea kuljettanut bussi syöksyi rotkoon Atakpamén lähellä. Pelaajista kuusi menehtyi ja lukuisia loukkaantui.

Vuonna 2012 Varpushaukat ovat harjoittaneet draamatonta hiljaiseloa. CAFin osallistumiskieltopäätös on kumottu ja Haukat pelaavat juuri käynnistyneessä CANissa. Toivotamme onnea matkaan, ilman kuolemantapauksia.

tammi242013

Kirjoittajana Villa Karossa

Anna Lappalainen Villa Karossa 1.11-22.11.2012

Käsikirjoittaja Anna Lappalainen saapui Villa Karoon marraskuun alussa viideksi viikoksi, mutta joutui töidensä takia lähtemään suunniteltua aikaisemmin kotiin. Käsikirjoittajan työt ovat laadultaan sellaisia: hyvin puuskittaisia ja vaikeasti ennakoitavissa.

”Projekteja on paljon päällekkäin ja kun joku niistä lähtee vetämään, asiat voivat lähteä etenemään hyvinkin äkkiä”, Anna selostaa.

Toisaalta itse kirjoitustyötä voi tehdä missä vain: ennen Beniniin tuloa Anna vietti vuoden New Yorkissa. Beninissä työn alla on pääasiassa yksi elokuva kaupalliselle tuotantoyhtiölle ja lyhytelokuva YLElle. Keskeneräisistä projekteista ei valitettavasti voi paljoa kertoa, Anna harmittelee.

Yhteiskunnallisuus ja ajankohtaisuus ovat valtiotieteellisestä tiedekunnasta Taideteolliseen korkeakouluun vaihtaneen Annan työskentelyn keskeisiä lähtökohtia.

”On tärkeää, että ajankohtaisia, yhteiskunnallisesti tärkeitä aiheita pidetään esillä, että niille saadaan näkyvyyttä”, Anna toteaa. ”Jo se, että asioista ylipäätään keskustellaan, on tärkeää, vaikka merkitystä on tietysti myös sillä miten tämä tehdään”, hän lisää.

Dokumentin ja fiktion raja on Annan mielestä monesti teennäisen jyrkkä:

”Yhtäältä näytteleminen astuu kuin salaa dokumenttielokuvaan ja niiden todellisuutta dramatisoidaan seurattavampaan muotoon. Toisaalta fiktion keinoin aiheeseensa hyvin perehtynyt käsikirjoittaja voi käsitellä uskottavasti arkea ja todellisuutta.”

Fiktion keinoin vaikeastikin ymmärrettäviä aiheita voi myös saattaa kiinnostavaan ja helpommin lähestyttävään muotoon – ja saada suuri yleisö kiinnostumaan.

”Yhteiskunnallisesti valveutunut yleisö löytää kyllä tiensä Docpoint-elokuvafestivaaleille, mutta massojen saattamiseksi samojen kysymysten äärelle tarvitaan ihan toisenlaista lähestymistapaa.” Anna havainnollistaa. ”Viihteellisyys on olennaista ihan jo senkin takia, että elokuvat jaksetaan katsoa alusta loppuun”, hän lisää.

Yksi Annaa kiinnostavista teemoista on globalisaatio:

”Kun Suomi on kansainvälistynyt paljon ja ikkunat maailmaan ovat todella auki, olisi hyvä, että tätä käsiteltäisiin kotimaisissa elokuvissa ihan tarinoidenkin tasolla”.

Teemaan liittyen Anna on tehnyt sarjaa maahanmuuttajien arjesta Suomessa. Saman ilmiön ymmärtäminen toisenlaisesta näkökulmasta toi käsikirjoittajan Beniniin asti. Päivittäisen kirjoittamisurakkansa ohessa hän on pitänyt silmänsä auki ja antautunut Afrikan altistukselle.

”Täällä on ollut niin intensiivistä, ärsykemaailma on niin erilainen, kokonaisvaltainen. Kaikki energia menee havainnointiin.”

Elämästä ja arjesta tehdyistä huomioista sitten valikoituvat töiden aiheet. Kun mieleen hautumaan jääneet ristiriitaisuudet ja kuriositeetit nousevat pintaan, niitä aletaan aktiivisesti prosessoida. Perusteellinen pohjatyö on havainnointia seuraava askel:

”Omien ennakkokäsitysten välttämiseksi tässä on tärkeää, että kuuntelee itsensä sijaan muita ja antaa tarinan kasvaa tällä tavoin. Aiheen pitää antaa viedä mukanaan, mutta draamallekin on jätettävä tilaa. Alussa materiaaliähkyä pitää välttää ja koota tiedonmurusia tarinan kasvaessa. Voidakseen yllättyä ja yllättää itsensä, on tärkeää uskaltaa heittäytyä aiheensa vietäväksi. Tämä tuo tarvittavaa tuoreutta lopputulokseen”, Anna selittää työskentelymetodiaan.

Grand-Popon työskentelyilmapiiri on ollut hyvin erilainen kuin Ison Omenan.

”Täällä vierasmaalaista kohtaan on riittänyt kiinnostusta, kun New Yorkissa ulkomaalaisuus ei ollut mikään erityinen juttu. Ihmiset täällä tuntuvat oikeasti olevan vilpittömän kiinnostuneita ja sitä pääsee vaivattomasti kosketuksiin monien kanssa”.

Beninissä kirjoitustyötä on ruokkinut myös rauhallisuus.

”Afrikkalainen ’zeniläisyys’ antoi tilaa uusille ajatuksille ja pystyin prosessoimaan tekstiä verkkaisemmin kuin Pohjoisen tiukassa luterilaisuudessa”.

Ensikosketus Afrikkaan oli kaiken kaikkiaan myönteinen ja porttiteorian mukaisesti Anna uskoo palaavansa vielä mantereelle.

tammi152013

A Crash Course in Beninese French, Part V

Villa Karon kevätkausi 2013 on alkamassa ja ensimmäiset residenssiin saapuvat ovat jo matkustaneet Beniniin, joten lienee aika jatkaa beniniläisen ranskan kurssiamme! Tällä kertaa käännetään Beninissä ja Togossa käytettyjä lausahduksia suomeksi. Osaa onkin käsitelty jo edellisissä osissa, ja mainio kokoelma löytyi täältä. Fraaseissa kaikuvat esimerkiksi yleiset ”il faut”-rakenteet (pitää tehdä se ja se) sekä valkoihoisiin kohdistetut huomionosoitukset, ja myös erilaiset toivotukset ja viisaudet. Lisäksi hyvinkin moni liittyy mopotaksin eli zemidjanin ottamiseen.

On s’en fout et on est bien ! – Me ei (siitä) välitetä ja kaikki on hyvin – ollaan vaan!
Comment ? – Miten menee? / Mitä kuuluu? (kysymyksen loppu ”ça va” on tippunut pois – ja sama koskee englantia: kysymykseksi riittää ”How?”)
Tu es là ? – Oletko täällä? (kysytään usein hiljaisella hetkellä tai kun halutaan vahvistaa yhteenkuuluvuutta – variantti ”On est là !” tarkoittaa ”me ollaan täällä/ollaan yhdessä”)
Doucement. – Varovasti (sanotaan usein, jos toinen esimerkiksi kompuroi tai on vähällä kaataa jotakin, tai muuten vaan vaikkapa kävelee läheltä)
Ton bonheur est proche. – Onnesi on lähellä!
Woe le yi a ? – Menetkö? (kun kutsut mopotaksia, huudat noin ja zemi tulee. Myös zemi-kuski voi huutaa näin asiakkaalle; eli: ”haluatko kyydin” tai ”annatko kyydin”? Loméssa ääntäminen olis enemmänkin o le yi a? Mutta Woe on Beninin minaa. Cotonoussa mopotaksia kutsuttaneen myös ”Kékéno!”)
C’est bon ça ? Non ! Ce n’est pas bon ! – Onko hyvä? No ei ole!
Yovo, va ! – Yovo, tule! (yovo merkitsee vierasta tai muukalaista ja viittaa nykyään erityisesti valkoisiin, va puolestaan on minaksi tulla; ranskaksi mennä – kontekstista riippuen huuto voisi olla esimerkiksi zemikyytitarjous tai sitten vain yritys kiinnittää huomio)
Ohhh fine ! – Wau, hienoa/jee!
Ne t’inquiète pas ! – Älä huoli! (käytetään usein vakuuttelevana ja rauhoittelevana mutta viesti saattaa tai saattaa olla olematta totta)
T’inquiète. – Älä huoli! (ks. yllä, ”totta” lausahdus on epäilemättä silloin, kun sillä vastataan puhujan omaan huolehtimiseen, esim. ”pääsenköhän kokeesta läpi?”)
…comme le mot même. – …kuin sana itse (esim. ”Olen ystävällinen kuin itse ystävyys”)
C’est vrai ou c’est mensonge ? – c’est mensonge alors ! – Onko se totta vai valetta? Siis valetta!
Excusez ? – Suokaa anteeksi? (toimii usein huomionherättäjänä)
On t’appelle ! – Sinua kutsutaan! (huudetaan usein, jos kuulija ei vastaa ”yovo”-huutoihin)
Du courage – le bonheur viendra ! – Rohkeutta, onni tulee kyllä!
Que Dieu te bénisse. – Jumala sinua siunatkoon.
Dieu est grand. – Jumala on suuri. (vrt. ”tutkimattomia ovat Jumalan tiet”)
Les jalouses vont maigrir. – Kateelliset tulevat laihtumaan (norsunluurannikkolainen sananlasku viittaa kateuden ja vihan kuihduttavaan ja negatiiviseen vaikutukseen)
Mon ami, viens voir ! – Hei kaveri, tule katsomaan!
Yovo, Yovo, bonsoir… ca va bien ? Merciii ! – Yovo, yovo, iltaa… Mitä kuuluu? Kiiitoos! (lasten valkoisille laulama laulu, jossa pyydetään lahjaa)
Trop c’est trop ! – Liika on liikaa!
Donnes 100 francs – Anna 100 frangia!
Qu’est-ce que tu m’as amené ? – Mitä toit minulle? (kysytään usein matkalaiselta, kun tämä on saapunut ulkomailta tai suurkaupungista)
Il faut acheter. – Pitää ostaa! (myyjien suusta usein kaikuva fraasi kehottaa tekemään ostopäätöksen, kuullaan varsinkin toreilla)
On prend la moto ? – Otetaanko mopo(taksi)?
Mi djo ! – Mennään! (eli ”On y va!”)
Yovo, c’est où ? – Yovo, se olisi mihin? / Mihin olet menossa? (zemikuski kysyy valkoiselta, mihin mennään)
C’est gratuit! – Ei maksa mitään! / eipä kestä! (käytetään usein, kun on tehty toiselle palvelus)
Tu vas souffrir ! – Tulet kärsimään! (ei välttämättä niin uhkaava kuin miltä se suomeksi kuulostaa, vrt. ”se ei tule olemaan kivaa”)
Dieu te voit ! – Jumala näkee sinut!
Woe zon loo ! – Yo looo ! – Tervetuloa! – Kiitos! (tarkennus: ”yo looo!” on vastaus tervetuloa-toivotukseen, ei varsinaisesti siis kiitos – ”kiitos” on ”akpe” tai ”kiitos paljon” – ”akpe looo”)
C’est chaud. – On kuumaa!
Il est voyagé! – Hän on lähtenyt matkalle
Chérie Koko ! – Kullannuppu! (lapsista – tai aikuisista)
Il n’y a pas la monnaie ! – Ei ole vaihtorahaa! (todella usein kuultava fraasi esimerkiksi ravintoloissa, kaupoissa, missä tahansa ostotilanteessa)
Ça va aller ! – Kyllä se siitä!
Chérie, on va faire mariage ? – Kultsi, mennäänkö naimisiin?
Pas de quoi. – Ei mitään! / Eipä kestä!
Bon travail. – Työniloa!
J’arrive ! – Mä olen tulossa!
Tu pars où comme ça ? – Mihin olet matkalla ”noin”? (lopun ”noin” ei tarkoita oikeastaan mitään, mutta saa ulkomaalaisen kuulijan epäilemään olevansa esimerkiksi huonosti pukeutunut)
Tout court ! – Lyhykäisyydessään! (eli ”ei muuta”, vrt. englannin ”That’s it”)
Il faut vite revenir ! – (Sinun) pitää tulla pian takaisin! (sanotaan usein maasta lähtijälle)
Tu as une fois gouté ça ? – Oletko maistanut tätä? (fraasissa käytetty ”kerran”, une fois, merkitsee pikemminkin ”joskus”)
Fais comme moi ! – Seuraa perässä! / Tee kuten minä!
Il faut se sentir à l’aise. – Pitää tuntea olonsa mukavaksi (vrt. Tee hyvin! Älä stressaa!)
Fais comme chez toi. – Ole kuin kotonasi!
Ça n’a qu’à rester là ! – Se voi olla siinä / Ei voi muuta kuin jäädä tänne! (esim. zemin kyydissä ison laukun voi laittaa kuljettajan syliin tai sitten se pitää jättää)
Si Dieu dit oui qui peut dire non ? – Jos Jumala sanoo kyllä, kuka voi sanoa ei?
Tant de bruit, tant de bruit ! – Paljon melua tyhjästä!
On va faire comment ? – Mites tehdään?
Toi là ! – Sinä siellä!
Il faut aller, revenir ! – Pitää mennä ja palata!
Hellooooo, Yovo ! – Moiiii, yovo!
On va bien étudier les dossiers ! – Tutkitaan tarkkaan nämä paperit!
Nuka ? – Mitä?
Alo ? – Haloo? / Vai mitä? (joskus myös ”tai” – esim. lauseen lopussa ”vai mitä?”, ”eikö vaan?”)
Yes ?!
Et quoi, quoi, quoi ! – Mitämitämitä! (esim. kun ei ymmärretä, mitä toinen on sanomassa ja halutaan, että tämä keskeyttää ennen kuin jatkaa pidemmälle)
Ça fait demain ! – Se on huomiseen!
C’est ça ! – Niinpä! / Nimenomaan!

Cotonoun liikennettä rauhallisena hetkenä

tammi132013

Quintessence Film Festival in Ouidah

Journalist Timo Sipola and the VK trainee Maikki Salmivaara visited the eleventh edition of the international film festival of Ouidah.

Film Festival Quintessence, initiative of the Paris-based Beninese director Jean Odoutan, took place between 8^th and 13^th of January 2013. In addition to the four canvases of Ouidah, movies were projected simultaneously in Cotonou, Parakou and Porto Novo.

Festival showed films from all over the world, but even though it took place in the African continent, African films – unfortunately – did not present the majority of the films. Neither were there many Beninese films on the program. ”L’enfer est ici” by Thierry Gildas Kobiane (Benin) was shown in Cotonou and also Mali was quite well represented, but most of the films came from France and Belgium.

Benin’s neighbours Burkina Faso and Nigeria (with it’s famous Nollywood) have important movie industries and in Benin directors such as Jean Odoutan or actresses like Eliane Chagas are quite well known, but the sixth art form still doesn’t occupy too important a place in the Beninese cultural scene. Even in Cotonou, there are no cinemas with regular shows. In this light Villa Karo’s projections seem to be a bright spot, a very rare but welcomed exception in the rule. But also in Villa Karo more African films are needed!

Watch here the trailer to Odoutan’s latest film, ”Pim Pim Tché – Toast de Vie” (2010), starring Eliane Chagas.

Tekijä: admin