Kyllä kyllä. Uskon, että se on loppu. Viimeistään Helsinki-Vantaan jäätävä viima ja kalseat ihmiset tekevät asian harvinaisen selväksi. En tule enää hyppäämään zemin selkään kun minulla on kiire, enkä voi kipaista kadulle hakemaan alokoa, massaa tai papuja puoli-ilmaiseksi kun minulla on nälkä. Nyt olen Suomessa ja aika kanssasi on ohi.
Sinä olit juuri sellainen, jonka kaltaisia en kykene vastustamaan. Intensiivinen, kaunis, lämmin ja hiukan mystinen. Miten hyvin sinä tunsit oman arvosi ja pelasit pelisi. Tiesit tarkalleen, että vetovoimasi purisi kaltaiseeni yovoon. Sinä huikentelit ja viekottelit estoitta, näytit parhaat puolesi ja minä olin myyty. Tietysti, helppo kun olen. Minä tarvitsen vain vähän rantaa, auringonlaskun ja muutaman hymyn. Se riittää viemään minulta jalat alta.
Eihän kuudessa viikossa voi tuntea ketään kunnolla. Sitä ehtii juuri ihastua ja nähdä toisen ruusunpunaisten lasien läpi, ennen kuin arki iskee vastaan ja opettaa myös ne huonot puolet. Voih, miten minuun vetosikin monikulttuurisuutesi, uskontojen, kielten ja syntyperien sekamelska. Nautin tavastasi hoitaa asiat kuntoon jouhevan rosoisesti. Ja ihailin pinnallisia ja ulkoisia asioita sinussa, ruokiesi tulisuutta, toriesi tungosta ja kankaittesi salattuja viestejä.
Kyllä minä tiedän, sinä paljastat vähän ja piilotat paljon. Mitä uteliaammaksi kävin, sitä hämärämmäksi tarinat sinusta muodostuivat. Ihan kun olisit päättänyt, ettet halua minun tuntevan kaikkia historiasi kiemuroita, uskontojesi myyttejä ja seremonioita, ihmistesi tapoja tai sitä arkea, joka sinussa elää. Ja kyllähän sinä olit myös ärsyttävä! Miten rasittavia olivatkaan kaikki ne miehet, jotka romantiikannälkäisinä kosivat jo ensitapaamisella. Tai kauppiaat, joiden hinnat tuplaantuivat heti, kun he ymmärsivät minun kuuluvan seurueeseen. Entäs ne arjen pienet asiat sitten! Että sinun pitikin ruostuttaa kaikki partakoneenteräni, niin että jouduin viettämään viikkoja jalkakarvat joka suuntaan sojottaen! Kuinka kauan kuherruskuukautemme olisi oikeasti kestänyt? Vannoit ikuista rakkautta, mutta epäilen sinun tälläkin hetkellä puhuvan samoja suloisia sanoja jollekin toiselle yovolle.
Joku on sanonut, että eron hetkellä rakastaa aina palavimmin. Ehkä se on totta, koska enää ne asiat, jotka sinussa väsyttivät minua, eivät tunnu merkityksellisiltä. Pystyn nauramaan sinulle, itselleni ja meille. Ikävöin sinua ja salaa toivon, ettei eromme olisi lopullinen. Elättelen utopistista haavetta tasa-arvoisesta suhteesta, jossa olemme toisillemme rehellisiä ja avoimia, ja jossa ymmärrämme toisiamme saumattomasti. Saisinko uskoa ikuiseen onnelliseen rakkauteen, edes tämän kerran?
Haluan vielä kiittää sinua yhteisestä ajasta. Minun oli hyvä olla kanssasi ja olen kiitollinen siitä kaikesta, mitä minulle annoit.
Essi Aittamaa on tuottaja ja käsikirjoittaja. Hän vietti Villa Karossa 6 viikkoa joulu-tammikuussa 2016-2017. Essiä kiinnostaa tarinoiden yleisinhimillisyys, se miten voimme samaistua ja koskettaa toisiamme riippumatta syntyperästä tai kulttuurisesta kontekstista. Ja hänestä fiktiivisten tekstien kirjoittaminen on paljon haastattelujen antamista hauskempaa!
Kuva: Hannu Lindroos (2013)