Kirjallisuusagenttini, kokenut Afrikan kävijä, opasti ennen matkaani Beniniin: ”Jos matkalaukussa on tilaa, vie mukanasi kuivamuinaa, jos haluat tehdä välillä itse ruokaa. Siten saat vähän vaihtelua.”
Hän kertoi, että paikallisten ”ruokakauppojen” (olin kuulevinani lainausmerkit hänet selostuksessaan) hyllyillä ei ole välttämättä paljon tavaraa. Sain tietää myös, että jos löydän pussillisen spagettia, se voi olla kalliimpi kuin Suomessa.
En tietenkään uskonut häntä. En ottanut mukaani edes ruisleipää, jota kannattaa muuten pakata laukkuun, jos haluaa syödä muuta kuin patonkia. Vinkki 1: Villa Karossa on pakastin, jossa ruispaloja voi säilyttää.
Grand-Popon pääkadun varrella on useita katukeittiöitä, joista osa avautuu aamuisin, osa päivisin ja osa iltaisin. Jokaisessa niissä tarjotaan jokaisena päivää pääsääntöisesti samaa ruokaa. Vinkki 2: Lounaan hakemista ei kannata pitkittää paljoa yli puolenpäivän, sillä kahden maissa lounaspaikkojen padoista on ruoka loppu.
Aamulla ja illalla saa muutamasta kojusta makeaa, sitruunalla maustettua maissipuuroa ja sen kanssa uppopaistettuja palleroita, jotka muistuttavat munkkeja ilman sokerikuorrutetta. Hinta 100 CFA. Yleisin katukeittiön menu on lienee valkoinen akassapallero, tomaattikastiketta ja ruotoinen kalanpala. Hinta 200 CFA. Samaan hintaan saa nopeammin haarukoitavaa ns. mättöruokaa eli spagettia, riisiä tai papumuhennosta tai kaikkia niitä sekaisin. Ja chilisoosia tietysti sekaan.
Jossain vaiheessa akassapallerot ja kalanpäät tai vaihtoehtoisesti pyrstö voivat käydä kyllästyttämään. Vinkki 3: Villa Karosta itään päin lähdettäessä toisesta katoksesta saa paikalliset makkaraperunat, rasvassa keitettyjä nakkeja sekä maniokkia ja jamssia. Nakit 100 CFA kappale, juurekset 50 CFA kappale.
Vinkki 4: Katukeittiössä on turha kysyä hintaa. On parempi kertoa, millä summalla ruokaa haluaa.
Mikäli stipendiaatti pitää kanasta, hänen on varauduttava siihen, että Grand-Popossa kana on oikeaa kanaa, kujilla vipeltävää vähälihaista ja sitkeää tyyppiä. Ei siis parissa viikossa teuraskuntoon lihotettua broileria. Vinkki 5: Kokonainen kana ei ole Grand-Popossa usean hengen annos. Sen kanssa taistellessa ja lihaa etsiessä ehtii nälkä tulla uudestaan.
Salaattia voi tulla ikävä. Yvette tarjoilee tosin joskus tonnikalasalaattia aamiaisella. Vinkki 6: Paternessa, mikäli löydätte sen, on listalla muutama eri salaatti.
Suurin ruokakauppa, josta kaiken lisäksi löytyy aina vaihtorahaa, sijaitsee noin kaksi kilometriä Villa Karosta Carrefouriin päin. Vasemmalla puolella tietä tuo rakennus hehkuu keltaisena. Se on ainoa paikka, josta olen löytänyt nakkeja. Juomia on kylmäkaapissa, sulatejuustoa hyllyssä. (Muuta juustoa kylästä ei saa paitsi pöllijuustoa tietullin kohdalta). Alkoholivalikoima on kylän laajin. Valmiita maustesekoituksia löytyy. Spagetti maksaa saman kuin Suomessakin.
Villa Karon pihakeittiössä stipendiaatti voi kokeilla luovuuttaan, ja loihtia Grand Popon perusraaka-aineista – tomaatti, sipuli, sitruuna, spagetti ja kananmuna – itse aterioita. Vinkki 7: Ota mukaan mausteita Suomesta, jos haluat höystää ruokasi muulla kuin suolalla ja chilillä.
Kalastajat nostavat verkon rannalla melkein jokaisena päivänä. Mikäli arvostat tuoretta kalaa, mene paikalle siinä vaiheessa kun kellojen ja laulujen äänet alkavat hiljentyä. Malttia tarvitaan. Kaupankäynti alkaa vasta, kun verkko on nostettu kokonaan vedestä ja viimeisetkin kalat on kahmittu naisten vateihin. Liikeneuvotteluja käydään kalastajien pomon kanssa. Hän on Ghanasta ja puhuu englantia. Vinkki 8: Kalalla, joka maksaa 1000 CFA, ruokkii kaksi. Kolmen tonnin kalasta syö kuusi. Kala fileiksi, paistaminen öljyssä, sitruunaa ja suolaa päälle. Viiden tähden illallinen.
Vinkki 9: Pizzaa jos mielit, pizzeria löytyy läheltä. Mutta älä mene sinne mielessäsi pizza, jollaisiin olet tottunut Euroopassa. Ajattele saavasi eteesi lämpimän piirakan.
Vinkki 10: Eurooppalaista tunnelmaa saat esimerkiksi l’Auberge de Grand-Poposta. Tilaa kallein annos, naudan pihvi. Et pety. Ensimmäisellä käynnillä hinta oli 5200 CFA, toisella kerralla 5600 CFA. Viiniäkin saat siemailla, karahvista edullisemmin kuin pullosta.
Ja lopuksi kaikkien vinkkien äiti: Grand Popon sympaattisin ravintola on kansankuppila La Légende. Aloimme kutsua sitä mukavien naisten paikaksi. (Ilman ironiaa ja sivumerkityksiä). Mukavien naisten paikassa spagetin tai coussoussin kanssa saa sardiineja, nakkeja tai joskus jopa katkarapuja tomaattisipulikastikkeessa. Hinta on aina 800 CFA, vaikka kastiketta tuodaan lisää. Annokset ovat suuria, ja jos loppuun asti ei jaksa, mukavat naiset murehtivat hetken ja pakkaavat sitten ruoan mukaan Villa Karon koirille Markukselle ja Paulalle. Mukavien naisten kasvoilta loistaa puhdas hyvyys. Kun käyt heidän luonaan kerran, menet uudestaan.
Jukka Behm
Kirjoittaja on kirjailija ja journalisti.