0

Avainsana: Julia Autio

Home / blogi / julia-autio
helmi282014

Chachan ja Matin onnittelulaulu

Syksyn harjoittelijamme Charlotte on jo saapunut Suomeen. Vielä Beninissä ollessaan hän ja stipendiaattimme Matti Tanskanen viettivät kuitenkin syntymäpäiviään Villa Karossa. Uusi harjoittelijamme Julia sävelsi siksi heille laulun, jonka paikalla olleet kuulivat kanteleen säestyksellä.

Säv. & san. Youyou Autio

 

Hei naurusuut ja kaikki muut

Veljet ja siskot, kalanluut

–

On meillä täällä kaks asiaa

Joita juhlitaan tosissaan

–

On täällä Chacha mun kaksonen

Matti Le Jeune ihan mieletön

–

On täällä Karo tuo Villanen

Ja pari muuta joita tiennyt en.

–

Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan

Nauretaan ja halataan, parhaat jutut näin jaetaan.

–

Chacha pian nyt lentää pois

Vaikka paikalleen jäädä vois

–

Matti tullut on myöhemmin

Syntymäpäivää hän viettääkin

–

Tää laulu on lahja nyt

Kun en muutakaan keksinyt

–

En muuta antaa edes voi

Tässä kantele teille soi.

–

Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan

Nauretaan ja halataan, parhaat jutut taas jaetaan.

La chanson pour Chacha et Matti Le Jeune

Comp. & trad. Youyou Autio (et Riku)

Ô, les souriants et tous les autres

Mes frères et mes sœurs, même les arêtes

–

Nous avons deux choses maintenant

Qu’on fête sérieusement

–

Chacha, ma sœur jumelle

Matti Le Jeune, extraordinaire

–

Karo Le Villanen

Et quelques autres sont venus ce soir.

–

Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!

Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.

–

Chacha bientôt s’en va

Même si elle pourrait rester là.

–

Matti est venu plus tard

Et c’est son anniversaire qu’il fêtera

–

Cette chanson est mon cadeau pour vous

Comme j’avais pas d’autres idées du coup.

–

Je ne peux pas vous offrir autre chose

C’est le kantele et moi maintenant qui vous chantons.

–

Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!

Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.

kantele
Villa Karon kirjastosta löytyi 10-kielinen kantele, jonka kielistä kuusi oli vielä mahdollista virittää. Yksi kieli kuitenkin katkesi heti kappaleen alkusävelillä.

helmi272014

Sunnuntaipäivä veden varassa

Villa Karon harjoittelija Julia Autio tunnelmoi pirogue-matkalta stipendiaattimme Matti Kurkelan kanssa.

Julia ja Matti

Meren ja joen yhtymäkohta on aina mielenkiintoinen paikka. Missä alkaa meri ja missä loppuu joki? Oma ensimmäinen etunimeni on Meri ja olen syntynyt siellä missä Kalajoki ja Pohjanlahti kohtaavat. Bouche du Roi siis kiehtoo kovasti.

Piroguessa eli paikallisten veneessä tuntuu kuin olisin pieni intiaanityttö, makaan veneen pohjalla ja katselen taivasta. Kuuntelen veden liplatusta, oppaamme Dodon ja Xavier-kuskin keskustelua kielellä, jota en (vielä) ymmärrä ja vaihdan ajatuksia stipendiaatti Matti Kurkelan kanssa västäräkeistä, välillä kalastuksesta ja Suomen juhannuksesta. Aurinko porottelee otsani punaiseksi, vaikka olinkin laittanut aurinkorasvaa. Matka on hiljainen ja unenomainen. Mono-virta soljuu rauhallisesti ja rannalla näemme elämää: pyykinpesua, sikoja ja siipikarjaa, suolatehtaan ja heittokalastajia, pääskysiä, kuoveja, pieniä haikaroita, kuningaskalastajan ja mahtavaa mangrove-metsää. Dodo avaa minulle ja Matille kylmät oluet, ja olo on lähes kuninkaallinen. Venekyyti on uskomattoman vakaa. Perillä kävelemme rantaa pitkin, kuvaamme ja katselemme. Mihinkään ei ole kiire, kukaan ei katso kelloa. Meren ja joen yhtymäkohtaa voi etsiä katseella, kun nousu- ja laskuvedet vuorottelevat. Suolainen ja makea kohtaavat ja näkyy hento veteen piirretty viiva, joka siirtyy mannerta kohti. Hetken kuluttua suunta vaihtuu. Pulahdan uimaan Matin, Dodon ja Xavierin kanssa – jopa kaksi kertaa.

Mikäli nämä rannat olisivat esimerkiksi Etelä-Ranskassa, näky olisi varmastikin hyvin erilainen auringonpalvojien täyttäessä rannat. Rauhallisuus ja pako hälinästä tekevät hyvää. Vähän saman tunteen löydän mustikoita poimiessa, mutta onhan tässä toki ihan hennon hienoja eroja Suomen metsiin… Paitsi Bouche du Roi’ssa ei tunnu olevan hyttysiä, toisin kuin Suomen metsissä ja aikalailla kaikkialla Grand-Popossa!

Taskuravut vipeltävät aaltojen taukoamattoman liikkeen mukana, sivuttain vip vip vip. Loikoilua, ruokaa ja raukeaa jutustelua sunnuntain tyyliin. Iltapäivällä olemme taas veneessä, ja Dodo sauvoo vastavirtaan Grand-Popoa kohti. Laulan pari laulua ja nautin hiljakseen keinuvasta kyydistä. Bouche du Roi on ainutlaatuinen pakopaikka, jossa sielu lepää ja varjossa voisi ottaa vaikka nokoset (ja niin taisi Xavier ottaakin).

PS. Matilta terveisiä: retken jälkeen on syytä pitää huolta suolan saannista tai olo menee höpöksi! Kirjattakoon kapteenin lokikirjaan. Kuvassa on sauvomisvuorossa Dodo, kun Xavier lepäsi hetken. Matti tarkkailee rannan lintuja ja Julia ottaa iisisti.