Teksti ja kuvat: Tytti Tenhunen
Sain olla residenssissä Villa Karossa 6.9.-22.10. Päiväni täyttyivät oppikirjatyöskentelystä yläkerran tunnelmallisella terassilla, jossa valmistelin kiivaaseen tahtiin ranskankielisiä tekstejä, -tehtäviä ja videokäsikirjoituksia soundtrackinäni Guineanlahden aaltojen pauhu, kalastajien kellojen kilkutus sekä kukkojen kieunta. Ympäristö oli sanalla sanoen stimuloiva!
Useiden arvioiden mukaan vuonna 2050 kolme neljäsosaa maailman ranskankielisestä väestöstä asuu Afrikassa. Kuitenkin suomalaisissa oppimateriaaleissa on perinteisesti keskitytty Euroopassa puhuttavaan ranskaan eikä otettu juurikaan huomioon varsinkaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa.
Yksi syy siihen, miksi ranskan kannalta tärkeä maanosa loistaa poissaolollaan oppimateriaaleissa lienee se seikka, ettei kovin moni ranskanopettaja ole itse koskaan käynyt Afrikassa ehkä Marokkoa lukuun ottamatta. Tämä on mielestäni melko iso puute, sillä lukion opetussuunnitelman mukaan tulisi tarkastella kielellistä variaatiota eli sitä, miten opiskeltava kieli vaihtelee viestintätilanteissa ja eri maantieteellisillä alueilla. Lisäksi kulttuurillinen monimuotoisuus, kansainvälisyystaidot ja globaalin oikeudenmukaisuuden teemat kuuluvat keskeisinä sisältöinä kaikkiin oppiaineisiin.
Pyrimme siis oppikirjatiimini kanssa tuomaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa nykyistä enemmän esiin, ja tätä työskentelyä varten minulle myönnettiin stipendi Villa Karoon. Tein residenssiaikanani kokonaisen luvun Beninistä harjoituksineen sekä erinäisiä muita opettajan lisämateriaalin ja koepaketin osioita mm. länsiafrikkalaisesta ruuasta. Kokoamassani luvussa inspiroiduin erityisesti Ouidah’n kaupungista, joka olikin lempipaikkani Beninissä upean lämpimine keltaisine valoineen, joka heijastuu taianomaisen kauniisti kaupungin rakennuksista. Ouidah’sta oppikirjaan valikoitui kolme temaattista haaraa: kaupungin menneisyys orjakaupan keskuksena, vodou-uskonnon tärkeänä paikkana sekä kulttuurielämän keskuksena (mm. Zinsoun taidemuseo). Laadin oppimateriaaliin myös Villa Karoa käsittelevän osion sekä videoin tätä varten yhden residenssiläisen, kulttuurijohtaja Georgetten ja Otava-harjoittelijan ranskankieliset haastattelut. Toiveenani olisi, että ranskanopiskelijoille jäisi mieleen mahdollisuus hakea joko residenssiin tai kuuden kuukauden harjoitteluun Villa Karoon.
Tutkin myös oppimateriaalia varten hieman Beninissä käytettävää ranskan kieltä ja laadin tätä käsittelevän osion. Olin yllättynyt siitä, kuinka suuri osa väestöstä pystyi käyttämään ranskaa jokapäiväisenä lingua francana joko muiden etnisten ryhmien tai ulkomaalaisten kanssa. Opin paljon mielenkiintoisia ilmaisuja, kuten “et ce matin ?”, “tu as fait un peu ?” sekä “tu es en train ?” sekä aamuseitsemältä iloisesti lausutun tervehdyksen “bonsoir”. Minulle myös selostettiin, miten monet näistä ilmaisuista ovat syntyneet suorina käännöksinä minan tai fonin kielistä. Tällainen muista kielistä lainaaminen on yleismaailmallinen ilmiö, mutta opiskelijat eivät siitä tai ylipäätään monikielisissä konteksteissa toimimisesta ole välttämättä kovinkaan tietoisia. Afrikassa puhuttavan ranskan erityispiirteiden tarkastelu auttaa siis ymmärtämään yleisiä kielitieteellisiä lainalaisuuksia.
Toisaalta oli myös järkyttävää kuulla Lomén yliopiston englannin laitoksella työskentelevältä ystävältäni, ettei laitoksen henkilökunta saa käyttää sisäiseen viestintäänsä minan kieltä, jota he kuitenkin puhuvat, jos sattuvat tapaamaan vapaa-ajallaan. Ranskan kielen asema ei siis ole Afrikassa ongelmaton, ja kieli kantaa väistämättä kolonialismin painoa. Tätä aihetta ei tule opetuksessakaan sivuuttaa.
Uskon myös, että sain oleskelustani todella paljon välineitä opetustyöhöni ranskan lehtorina ja tulen ottamaan yhä enemmän afrikkalaisia sisältöjä tunneilleni. Olen palattuani ehtinyt jo kertoa oleskelustani ja Beninistä ranskanryhmilleni, ja he ovat olleet aihepiiristä erittäin kiinnostuneita. Heidän mielestään on motivoivaa havaita, että ranskan kielestä on todella paljon hyötyä myös Euroopan ulkopuolella.
Tytti Tenhunen, ranskan ja englannin lehtori, oppikirjailija (SanomaPro)