Kun viimein on vierähtänyt tarpeeksi aikaa Villa Karon -residenssijaksostani, niin on hyvä kursia kokoon jotain ajatuksia siitä, millaiseksi tämä viiden viikon residenssijaksoni muodostui. Parastahan tammi-helmikuisessa residenssijaksossa länsi-Afrikassa on valon ja lämmön määrä verrattuna samaan ajankohtaan suomessa. Onneksi valo ja kevät saapuvat viimein myös tänne pohjoiseen.
Hain Villa Karon -residenssiä koska olin edellistalvena viettänyt viisi viikkoa Gambiassa, Gambia oli itselleni oikeastaan ensimmäinen vierailuni Afrikassa, ihan tuota Euroopan laitaa lukuun ottamatta. Viihdyin Gambiassa mutta mitään suurta rakkautta Afrikkaan ei syntynyt. Eniten mieltäni hämmensi globalisaatio ja se kuinka köyhää maassa on kaikesta turismista huolimatta. Tämän lisäksi muutama tuttuni oli ollut residenssissä Villa Karossa aikaisemmin ja kun tuo Gambia on vain pieni alue Afrikassa, niin ajattelin, että voisi olla hyvä tutustua Afrikan valtioihin edes hitusen lisää. Työskentelin edelliset kolme vuotta sirkustaiteen läänintaiteilijana ja nyt vuoden 2017 alusta oli edessä paluu takaisin vapaaksi taiteilijaksi. Tästäkin näkökulmasta tämänkaltainen residenssijakso voisi tehdä hyvää tässä muutosvaiheessa.
Nautin ajastani Villa Karossa ja Grand Popossa. Jonglöörille hyväksi harjoitus /työskentelypaikaksi löytyi Lissa Gbassan punertava ulkoalue. Täällä oli mahdollista harjoitella aamusta noin kello 13 asti jolloin lämpötila teki fyysisen tekemisen hyvin hikiseksi ja lattian paljaille jaloille polttavaksi. Residenssijakson aikana harjoituspaikalla vieraili päivittäin myös lapsia ja varsin moni innostui myös ainakin kokeilemaan jongleerausta ja osa jongleerausta oppi, vaikka taidon jakaminen etenikin täysin ilman yhteistä kieltä. Kävin myös opettamassa muutaman kerran viereisessä orpokodissa ja täälläkin tuo yhteisen kielen puute jäi harmittamaan. Olisi ollut niin paljon helpompaa, jos oma ranskan kieli olisi edes auttavalla tasolla. Tarkoitukseni oli myös vierailla ja käydä pitämässä työpajoja Cotonoussa. Cotonoussa on jonglöörejä ja siellä tapahtuu myös Afrikan ensimmäinen jongleeraustapahtuma syksyllä 2017. Tämä oli yksi tavoitteistani residenssijaksolle mutta viiden viikon reissussa tämä lopulta jäi hyvin nopeaksi vierailuksi. Seuraavalla vierailulla on varmasti helpompaa jakaa ja osallistua myös Cotonoussa. Jakson suurin sisältö oli kuitenkin Villa Karon rauha, jossa harjoitella materiaalia nyt 3.5. kantaesityksensä Joensuussa saavaa esitystä varten.
Suurimpia yllätyksiä Beninissä minulle olivat ne varsinkin Pohjois-Beninissä vastaan tulleet jopa koko kasvot peittävät arpitatuoinnit. Jotenkin olin ajatellut, että tämä olisi katoavaa perinnettä ja yllätyin kuinka elävästä ja laajasta asiasta on kyse. Tämä oli itselleni yllättävänkin ajatuksia herättävää ja jotenkin samalla myös asia, joka on vieläkin itselleni hankala jäsentää.
Mahtavaa residenssijaksolla oli myös se, kuinka hyvin tässä tuli tutustuttua myös muihin suomalaisiin taiteilijoihin. Hullultahan se tuntuu, että täytyy matkustaa Afrikkaan tutustuakseen suomalaisiin taiteilijoihin mutta näin tässä ainakin itselleni kävi. Hienoja tuttavuuksia, jotka varmasti säilyvät ystävinä vielä jatkossa.
Vierailu Villa Karossa oli enemmän kuin odotin ja nyt jo mietin, että tänne täytyy hakea uudelleen ja pidemmäksi ajaksi. Viisi viikkoani kuluivat aivan liian nopeasti.
Tässä vielä pieni video työskentelyjaksoltani Villa Karossa:
Teksti: Rauli Katajavuori
Kirjoittaja vietti Villa Karossa viisi viikkoa alkuvuonna 2017.