Joka toinen vuosi Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa järjestettävä Afrikan suurin elokuvafestivaali Fespaco (Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou) tarjoaa afrikkalaisille elokuva-alan ihmisille uniikin areenan esittäytyä ja tavata toisiaan, verkostoitua ja löytää uusia suuntia ja tekijöitä. Meille se tarjosi viime keväänä myös tilaisuuden lähteä tutustumaan ”vapaiden ihmisten maahan” Burkina Fasoon (maan nimi tulee kahden pääkielen, dioulan ja morén, sanoista ja merkitsee ”pays des hommes intègres”).
Burkina Faso kuuluu maailman köyhimpiin maihin, mutta siitä huolimatta maalla on kunniakkaat perinteet afrikkalaisen elokuvan saralla. Köyhät olot eivät myöskään estä burkinalaisia olemasta mitä ystävällisintä ja vieraanvaraisinta väkeä. Ranskankielisessä Afrikassa nopeasti tutuksi tuleva Bonne arrivée! kaikuu leveiden hymyjen saattelemana.
Vaikka nykyään jotkut elokuva-alan ammattilaiset suuntaavatkin mieluummin suoraan näkyvyydeltään suuremmille kansainvälisille festivaaleille, on Fespaco edelleen merkittävä erityisesti afrikkalaiselle elokuvalle. Keskittyminen afrikkalaiseen elokuvaan takaa sen, että valikoima on laaja, ja tämä taas tuo useammalle tekijälle mahdollisuuden päästä esille. Festivaali myös kerää runsaasti kansainvälisiä vieraita, jotka saavat tilaisuuden tutustua laajamittaisesti afrikkalaiseen nykyelokuvaan aidossa ympäristössä. (Fespacoon suuntaavan kannattaakin varata majoituksensa ja näytösten lippunsa hyvissä ajoin!)
Ouagadougoun kuivan kauden hiekasta pölyiset kadut täyttyvät viikon ajan eri puolilta maailmaa saapuneista festivaalivieraista, jotka hikoilevat neljänkymmenen celsiusasteen lämpötiloissa. Ilmassa leijuva tomu tuntuu täyttävän silmät, suun ja keuhkot. Paratiisinomaiselta keitaalta tuntuu tällöin esimerkiksi Centre Culturel Français’n vihreänvehreä puutarha ja ilmastoitu kirjasto. Tänä vuonna lisämausteen toivat portilla turvatarkastusta tekevät vartijat, heijastuksena Malin levottomuuksista.
Ulkona kaduilla kiertävät länsiafrikkalaisten korujen, taiteen ja antiikin myyjät. Burkina Faso onkin kuuluisa paitsi elokuvan saralla, myös käsityö- ja artesaaniperinteestään. Fespacon festivaalialueellakin oli mahdollista löytää hyvälaatuisia kankaita ja vaatteita. Tämän kokoluokan tapahtuma houkuttelee kauppiaita myös kauempaa, ja esimerkiksi Nigeristä matkaan lähtenyt käsityöläinen saattaa jatkaa (työ)matkaansa Burkina Fasosta naapurimaihin ja palata kotiinsa vasta usean kuukauden jälkeen.
Festivaalin painopiste oli tänä vuonna naisissa ja naisohjaajissa: naisten oikeudessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa itseään myös taiteen ja elokuvan saralla sekä naisohjaajien näkökulmassa. Myös tuomariston puheenjohtajuus oli vuoden 2013 Fespacossa varattu naisille, ensimmäistä kertaa tämän kokoluokan festivaalilla.
Festivaali päättyi samaan tapaan kuin alkoikin; lopetuspäivänä lauantaina järjestettiin Stade de 4 août -stadionilla lopettajaisseremonia, jossa jaettiin palkinnot ja kunniamaininnat. Pääpalkinnon voitti senegalilainen ohjaaja Alain Gomis elokuvallaan Tey, joka kertoo kuolevan miehen viimeisestä päivästä. Toisen palkinnon vei algerialainen Djamila Sahraoui (Yéma) ja kolmas sija meni myös senegalilaiselle Moussa Tourélle (La Pirogue). Illan kruunasi pimeyden jo laskeuduttua spektaakkelinomainen loppunäytös, jossa rytmit säestivät satojen tanssijoiden muodostamaa yhtenäisenä liikkuvaa massaa.
Fespacon festivaalialueella oli paljon romumetallista tehtyjä, elokuviin liittyviä veistoksia.
Lämpötila huiteli neljissäkymmenissä, mutta sisämaan kuivempi ilma teki sen helpommin kestettäväksi (minulle ainakin; meri-ilmastoon tottuneille asia tuntui olevan päinvastoin ja pöly tunkeutui joka soluun).
Centre Culturel Français’n puutarhassa oli vehreä ja viihtyisä kahvila, ja rakennuksen aulassa vaatteista toteutettu muotokuva malilaisesta ohjaajasta (mutta kukakohan se oli…?)
Päätösjuhlallisuudet Stade de 4 août:lla olivat hienot.
Ja pääpalkinnon vei senegalilaisohjaaja Alain Gomis.
Excellente cuisine dieu est bon: nimi antaa odottaa hyvää ruokaa – uskontoon ja jumalaan viittaavia yritysten nimiä on joka puolella.
Alla näkyvästä katukeittiön atchékesta tuli samoin tein lempiruokani! Paras tapa kuvailla sitä lienee maniokkikuskus.
CTS kuljettaa…
… mutta CTS:n aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiimme, joten aloitimme matkan Ouagasta dinah-pikkubussilla, jossa oli tunnelmaa: suuntasimme Burkinan ja Togon rajalle, josta jatkoimme bussilla Togon läpi Loméen ja sieltä vielä taksilla rajamuodollisuuksien kautta Grand-Popoon. Lopulta paluumatka kesti kaikkinensa vuorokauden (menomatka yhdellä bussilla Beninin pohjoisosien kautta kesti 18 tuntia).
Kuiva kausi kuivattaa joetkin; tällaisia näkyi ikkunoista tämän tästä.
Lisätietoja ja linkkejä tarjoavat festivaalin omat sivut sekä mm. Wikipedian artikkelit aiheesta:
http://www.fespaco-bf.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/FESPACO
http://fr.wikipedia.org/wiki/Festival_panafricain_du_cin%C3%A9ma_et_de_la_t%C3%A9l%C3%A9vision_de_Ouagadougou
Teksti, kuvat: Taru Italinna