Movies Archives - Villa Karo

helmi62014

Näyttelyitä, elokuvia ja musiikkia keväällä 2014

To 23.1 – su 4.5. Maija Blåfieldin Kulta-aika 6 Valokuvataiteen museossa

Videoteosten sarja KULTA-AIKA pohjautuu Maija Blåfieldin reilun viidentoista vuoden varrella kuvaamaan dokumentaariseen kuvamateriaaliin, jonka hän oli jättänyt vuosiksi katsomatta ja odottamaan. Unohtaminen ja kuluneen ajan luoma etäisyys toimivat työvälineinä mahdollistaen uuden näkökulman tallenteissa piileskelevään sisältöön.Teoksen kautta Blåfield on pohtinut henkilökohtaisesta näkökulmasta oman ympäristön kuvallisen tallentamisen merkitystä ja sitä, mikä kuvatallenteessa lopulta on merkityksellistä. ”Materiaali on minulle samanaikaisesti reliikki, jäte, aarre ja taakka”, Blåfield toteaa. ”Mutta onneksi on tarinoita”.

Maija Blåfield, Kulta-aika 6, 2012-2014.

Su 15.2 saakka. Mukara Mukara – lasten ja nuorten kansainvälinen taidebasaari Kuopion taidemuseossa taidekasvattaja Liisa Kauppisen johdolla.

Taidekasvattaja Liisa Kauppisen ohjauksessa Namibiassa, Beninissä, Vienan Karjalassa ja Suomessa työskennelleiden taideryhmien teokset tuovat eri kulttuurit lähelle katsojaa. Näyttelymateriaali koostuu eri tekniikoilla valmistetuista piirustuksista ja maalauksista, isokokoisista kankaista, veistoksista, videoille dokumentoiduista esityksistä, arjen kuvauksista sekä lyhytelokuvista. Näyttelyssä mukana olevien suomalaisten lasten ja nuorten teokset ovat syntyneet taiteellisesti lahjakkaille kehitysvammaisille suunnatun Taidemyrsky-hankkeen tuloksena.

Ke 29.1 – su 16.2. Kenneth Bambergin Lions Among Us, valokuvia Beninin kuninkaista galleria Jangvassa. Lue lisää Kennethin matkoista Beninissä täältä.

Kameran eteen päätyi kahdeksantoista kuningasta maan kaikkiaan viidestäkymmenestäneljästä kuninkaasta. Vaikka Benin ei ole valtiomuodoltaan kuningaskunta, monen Afrikan maan tavoin senkin alueella on useita erillisiä kansoja, heimoja ja yhteisöjä. Kuninkailla ei ole poliittista valtaa, mutta he toimivat tärkeinä mielipidevaikuttajina ja välittäjinä alueillaan.

Ke 12.2. Taina Mäki-Ison haMEmo Tanssiteatteri Hurjaruuthin naisklovnifestivaaleilla, klo 19.00.

Klovni Tapikka ihmettelee ihmisen eri ikävaiheita ja elämänsä ihanuuksia valmistautuen samalla jättämään niille jäähyväiset. haMEmossa on vähän puhetta, mutta paljon klovnerialle tyypillistä suoraa vuorovaikutusta ja leikkiä yleisön kanssa.

La 15.2.2014 klo 19.00- 22.00 Jazzia: Eero Koivistoinen Quartet galleria Jangvassa.

Pe 14.2.2014 – ma 2.3. Milja Viidan Sirius Passet Kluuvin galleriassa.

Fugue for Flotsam: ”Installaatio on syntynyt Afrikasta, Atlantin rannikolta saamistani ja Itämerestä keräämästäni orgaanisesta jätteestä ja roskista. Ne saavat teoksessa uuden hahmon. Kummajaisten esitys on kuvattu löydetylle, parikymmentä vuotta vanhalle elokuvafilmille. Vanhentuneessa filmissä kuva lähes katoaa rakeiden hunnun taakse. Filmissä on ajallista ja materiaalista totuutta jota videosta ei voisi löytää, sen valoherkkä emulsio muistuttaa orgaanisuudessaan ihoa ja silmän verkkokalvoa.” – Milja Viita

Milja Viita: Sirius Passet (2014) from Milja Viita on Vimeo.

To 15.5 – su 1.6. Essi Ojanperän ja Linda Söderholmin Street Art: valokuvia, videoita galleria Jangvassa.

Beninissä kaksikko järjesti break dance -tunteja lapsille sekä FULL CIRCLE -tapahtuman yhdessä Zica Gerbecin kanssa joulu-tammikuussa 2013-14. Niitä kuvia pääsee katsomaan täältä.

Essi Ojanperä, Linda SöderholmAbstract 1, 2013 — Essi Ojanperä, Linda Söderholm
Abstract 1, 2013

loka12013

Elokuvafestareilla Burkina Fasossa – FESPACO 2013

Joka toinen vuosi Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa järjestettävä Afrikan suurin elokuvafestivaali Fespaco (Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou) tarjoaa afrikkalaisille elokuva-alan ihmisille uniikin areenan esittäytyä ja tavata toisiaan, verkostoitua ja löytää uusia suuntia ja tekijöitä. Meille se tarjosi viime keväänä myös tilaisuuden lähteä tutustumaan ”vapaiden ihmisten maahan” Burkina Fasoon (maan nimi tulee kahden pääkielen, dioulan ja morén, sanoista ja merkitsee ”pays des hommes intègres”).

Burkina Faso kuuluu maailman köyhimpiin maihin, mutta siitä huolimatta maalla on kunniakkaat perinteet afrikkalaisen elokuvan saralla. Köyhät olot eivät myöskään estä burkinalaisia olemasta mitä ystävällisintä ja vieraanvaraisinta väkeä. Ranskankielisessä Afrikassa nopeasti tutuksi tuleva Bonne arrivée! kaikuu leveiden hymyjen saattelemana.

Vaikka nykyään jotkut elokuva-alan ammattilaiset suuntaavatkin mieluummin suoraan näkyvyydeltään suuremmille kansainvälisille festivaaleille, on Fespaco edelleen merkittävä erityisesti afrikkalaiselle elokuvalle. Keskittyminen afrikkalaiseen elokuvaan takaa sen, että valikoima on laaja, ja tämä taas tuo useammalle tekijälle mahdollisuuden päästä esille. Festivaali myös kerää runsaasti kansainvälisiä vieraita, jotka saavat tilaisuuden tutustua laajamittaisesti afrikkalaiseen nykyelokuvaan aidossa ympäristössä. (Fespacoon suuntaavan kannattaakin varata majoituksensa ja näytösten lippunsa hyvissä ajoin!)

Ouagadougoun kuivan kauden hiekasta pölyiset kadut täyttyvät viikon ajan eri puolilta maailmaa saapuneista festivaalivieraista, jotka hikoilevat neljänkymmenen celsiusasteen lämpötiloissa. Ilmassa leijuva tomu tuntuu täyttävän silmät, suun ja keuhkot. Paratiisinomaiselta keitaalta tuntuu tällöin esimerkiksi Centre Culturel Français’n vihreänvehreä puutarha ja ilmastoitu kirjasto. Tänä vuonna lisämausteen toivat portilla turvatarkastusta tekevät vartijat, heijastuksena Malin levottomuuksista.

Ulkona kaduilla kiertävät länsiafrikkalaisten korujen, taiteen ja antiikin myyjät. Burkina Faso onkin kuuluisa paitsi elokuvan saralla, myös käsityö- ja artesaaniperinteestään. Fespacon festivaalialueellakin oli mahdollista löytää hyvälaatuisia kankaita ja vaatteita. Tämän kokoluokan tapahtuma houkuttelee kauppiaita myös kauempaa, ja esimerkiksi Nigeristä matkaan lähtenyt käsityöläinen saattaa jatkaa (työ)matkaansa Burkina Fasosta naapurimaihin ja palata kotiinsa vasta usean kuukauden jälkeen.

Festivaalin painopiste oli tänä vuonna naisissa ja naisohjaajissa: naisten oikeudessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa itseään myös taiteen ja elokuvan saralla sekä naisohjaajien näkökulmassa. Myös tuomariston puheenjohtajuus oli vuoden 2013 Fespacossa varattu naisille, ensimmäistä kertaa tämän kokoluokan festivaalilla.

Festivaali päättyi samaan tapaan kuin alkoikin; lopetuspäivänä lauantaina järjestettiin Stade de 4 août -stadionilla lopettajaisseremonia, jossa jaettiin palkinnot ja kunniamaininnat. Pääpalkinnon voitti senegalilainen ohjaaja Alain Gomis elokuvallaan Tey, joka kertoo kuolevan miehen viimeisestä päivästä. Toisen palkinnon vei algerialainen Djamila Sahraoui (Yéma) ja kolmas sija meni myös senegalilaiselle Moussa Tourélle (La Pirogue). Illan kruunasi pimeyden jo laskeuduttua spektaakkelinomainen loppunäytös, jossa rytmit säestivät satojen tanssijoiden muodostamaa yhtenäisenä liikkuvaa massaa.

Fespacon festivaalialueella oli paljon romumetallista tehtyjä, elokuviin liittyviä veistoksia.

Lämpötila huiteli neljissäkymmenissä, mutta sisämaan kuivempi ilma teki sen helpommin kestettäväksi (minulle ainakin; meri-ilmastoon tottuneille asia tuntui olevan päinvastoin ja pöly tunkeutui joka soluun).

Centre Culturel Français’n puutarhassa oli vehreä ja viihtyisä kahvila, ja rakennuksen aulassa vaatteista toteutettu muotokuva malilaisesta ohjaajasta (mutta kukakohan se oli…?)

Päätösjuhlallisuudet Stade de 4 août:lla olivat hienot.

Ja pääpalkinnon vei senegalilaisohjaaja Alain Gomis.

Excellente cuisine dieu est bon: nimi antaa odottaa hyvää ruokaa – uskontoon ja jumalaan viittaavia yritysten nimiä on joka puolella.

Alla näkyvästä katukeittiön atchékesta tuli samoin tein lempiruokani! Paras tapa kuvailla sitä lienee maniokkikuskus.

CTS kuljettaa…

… mutta CTS:n aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiimme, joten aloitimme matkan Ouagasta dinah-pikkubussilla, jossa oli tunnelmaa: suuntasimme Burkinan ja Togon rajalle, josta jatkoimme bussilla Togon läpi Loméen ja sieltä vielä taksilla rajamuodollisuuksien kautta Grand-Popoon. Lopulta paluumatka kesti kaikkinensa vuorokauden (menomatka yhdellä bussilla Beninin pohjoisosien kautta kesti 18 tuntia).

Kuiva kausi kuivattaa joetkin; tällaisia näkyi ikkunoista tämän tästä.

Lisätietoja ja linkkejä tarjoavat festivaalin omat sivut sekä mm. Wikipedian artikkelit aiheesta:

http://www.fespaco-bf.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/FESPACO
http://fr.wikipedia.org/wiki/Festival_panafricain_du_cin%C3%A9ma_et_de_la_t%C3%A9l%C3%A9vision_de_Ouagadougou

Teksti, kuvat: Taru Italinna

syys32013

Afrikkalaisen elokuvan uudet tuulet

Jutun kirjoittaja, antropologi(nalku) Emmi Holm, on lähdössä kenttätöihin Nigeriaan tutkimaan afrikkalaista elokuvateollisuutta.

Käsityksemme afrikkalaisesta elokuvasta on ollut pitkään filmifestivaalien tarjonnan varassa. Afrikassa näitä Euroopan filmifestivaaleille tuotettuja elokuvia ei juuri näe. Viime vuosikymmeninä useimmiten lännen rahoittamien ja lännen ”kuluttamien” taide-elokuvien rinnalle on syntynyt täysin erilainen elokuvateollisuus. Uudenlainen elokuvateollisuus pyrkii markkinoimaan itseään suoraan afrikkalaiselle yleisölle saippuasarjamaisilla populaarielokuvillaan. Moni pudistelee päätään tietämättönä, kun rupean innoissani selittämään Nollywoodista. Ihmetys lisääntyy, kun kerron Nollywoodin olevan nykypäivänä yksi maailman tuotteliaimmista elokuvateollisuuksista.

Nollywoodiksi kutsutaan 1990–luvun alkupuolella Lagosiin (ja muuallekin Nigeriaan) syntynyttä uudenlaista elokuvateollisuutta, joka viimeisten vuosien aikana on levinnyt kulovalkean tavoin ympäri Afrikkaa. Nollywood onkin lähtenyt liikenteeseen pää korkealla, sillä se väittää olevansa afrikkalaisten äänitorvi, ”Afrikan vastaus CNN:lle”.

Jamie Meltzer: Welcome to Nollywood (2007)

Nollywoodin syntytarina on ennen kaikkea sympaattinen. Tarina menee näin: vuonna 1992 eräs kauppias toi tyhjiä videokasetteja Taiwanista Lagosiin. Myynnin vauhdittamiseksi kauppias päätti nauhoittaa kaseteille elokuvan nimeltä ”Living in Bondage”. Elokuva kertoo miehestä, joka saa valtaa ja rikkauksia uhraamalla vaimonsa rahantekorituaalissa. Vaimo kuitenkin palaa kummittelemaan miehelleen, mikä lopulta johtaa miehen vararikkoon ja saa hänet hulluuden partaalle. Hurjista juonikäänteistä huolimatta tarina päättyy hyvin, sillä lopuksi mies tulee uskoon ja pelastuu kadotukselta. Elokuva on sittemmin myynyt noin 750 000 kappaletta. Nollywood–elokuvien tarinoiden juonikäänteet eivät ole paljoakaan muuttuneet ensimmäisistä elokuvista.

Nollywoodin koosta on monenlaisia arvioita, mutta sen on sanottu olevan maailman toiseksi tuotteliain elokuvateollisuus Bollywoodin jälkeen 800-1500 elokuvan vuosivauhdilla. Nollywoodin tuotantomalli perustuu nopeudelle, pienille budjeteille ja epävirallisille tuotantokanaville. Elokuviin erikoistuneet Lagosin torimyyjät rahoittavat pääosan suoraan videolevitykseen tehtävistä elokuvista. Elokuvat kuvataan muutamassa viikossa, minkä jälkeen ne päätyvät Lagosin toreille myytäviksi. Elokuvalla on noin kaksi viikkoa aikaa rahastaa itsensä takaisin, ennen kuin piraattiversiot löytävät tiensä markkinoille ja kopioiden tekemisestä muodostuu elokuvien laatua heikentävä noidankehä.

Nollywoodin tuotantomalli tekee elokuvateollisuudesta täysin omanlaisensa, mikä on myös monen ohjaajan ylpeydenaihe. Elokuvat ovat täysin omakustanteisia ilman valtioiden ja länsimaiden tukia. Omakustanteisuus yhdistettynä äärimmäisen nopeaan tuotantotahtiin johtaa valitettavasti usein varsin heikkoon visuaaliseen ilmeeseen. Ohjaaja Charles Igwe myöntää audiovisuaalisten tehosteiden olevan ”väärällä tavalla hirvittäviä” ja näyttelijäsuoritusten puutteellisia. Tärkeintä hänen mielestään on kuitenkin afrikkalaisista kansantarinoista ammentava tarinankerronta. Myös Zeb Ejiro, ohjaaja hänkin, sanoo eräässä haastattelussa Nollywoodissa olevan kyse rahanteosta, ei niinkään elokuvataiteen tekemisestä.

Ensimmäinen kokemukseni Nollywood –elokuvan parissa oli mielenkiintoinen. Olin katsonut länsimaisia dokumentteja aiheesta sekä tutustunut mitä kliseisimpiin Bollywood–elokuviin. Katsomani elokuva kuitenkin räjäytti tajuntani täysin uudella tavalla. Elokuva kesti neljä tuntia ja sisälsi mitä rakeisimpia ja kökömpiä tehosteita; ehdoton suosikkini oli savupanoksen räjähdyksen seurauksena noidan vatsasta ilmestyvä ilmassa istuva koira tähtisateen saattelemana. Loppujen lopuksi syytetty noita joutui roviolle ja riivattu kylä saavutti maanpäällisiä rikkauksia uskoon tulemisen myötä.

http://www.youtube.com/watch?v=rRVUNYV7Mto

Ben Addelman & Samir Mallal: Nollywood Babylon (2008)

Huonon laadun ja rahan havittelun ansiosta Nollywood on saanut osakseen myös äärimmäisen paljon kritiikkiä. Teollisuutta on syytetty muun muassa afrikkalaisten steretypioiden vahvistamisesta, innokkaasta noituuden kuvaamisesta ja ennen kaikkea elokuvien äärimmäisen huonosta laadusta. Useimmiten kritisoijat ovat muiden maiden elokuva-alan ammattilaisia, mutta myös Nigerian valtio on ruvennut kritisoimaan ja paikoin jopa sensuroimaan elokuvia primitiiviseksi leimaantumisen pelossa.

Nollywood osaa kuitenkin myös uudistaa itseään. 2000–luvun loppupuolella on erityisesti lyhytelokuvien saralla julkaistu erittäin laadukkaita ja jopa palkittuja elokuvia. Moni ohjaaja onkin kertonut seuraavan projektinsa olevan afrikkalaisten elokuvafestivaalien palkintopallien saavuttaminen. Ristiriitaista kyllä, mutta samalla moni alan työntekijä pelkää uusien ”laadukkaiden” elokuvien uhkaavan kansantajuisimpia elokuvia ja koko Nollywood–ilmiön kärsivän katsojakadosta. Toisaalta yleinen elintason nousu sekä aitojen ja parempilaatuisten ulkomaalaisten elokuvien parantunut saatavuus saattaa myös vaikuttaa kotikutoisten elokuvien katseluintoon.

Kovastakin kritiikistä huolimatta Nollywood on muutamassa vuosikymmenessä valloittanut Afrikan. Nyt jääkin nähtäväksi onko se tarpeeksi dynaaminen ja muuntautumiskykyinen valloittaakseen uusia markkinoita ja elokuvakriitikkojen sydämet.

Lukuvinkkejä aiheesta:

Manthia Diawara: African Film: New Forms of Aesthetics and Politics (2010)

Pierre Barrot: Nollywood: The Video Phenomenon in Nigeria (2008)

Avainsana: Movies