Album: Ilpo – Sahara Genre: Global / Electronic / Pop Release Date: 14.7.2016 Publisher: AWAL / Ilpo Jauhiainen
Sahara is the 3rd solo album by Ilpo Jauhiainen. The album has its origins in the artist residency of Villa Karo in spring 2013 and it brings together elements of Afrobeat, Malian Blues and traditional West African musics with those of electronica, Western minimalism and experimental pop. It continues the exploration started on the previous album Arrival City, and further evolves Ilpo’s lifelong interest in African music. The idea has been to develop a new musical landscape located somewhere between those of Fela Kuti, Ali Farka Touré, Steve Reich, Björk and Brian Eno.
The album features vocals by Noël Saïzonou of Helsinki-Cotonou Ensemble (Cotonou Phase, Long Now), Ulpu (Cycles) as well as more abstract vocal contributions from Diana Bada, Sade Aboderin and Riikka Theresa Innanen; Adjanohun Loetamini and Moritz Cartheuser on guitars; Adama Koné on balafon and kora; Georges Agbazahou and Franck Koumolou on percussion. The cover art and design is by Ali Akbar Mehta.
The title refers to an unfamiliar land prone to imagination, a possible world or another landscape: a borderless space with deeper sense of time and greater horizon. The larger issues informing the album have been those of globalization, human migration, urbanization and ecology, both the challenges and progresses they present.
The album has been developed and recorded in various locations, spaces and studios in Africa (Benin, Burkina Faso, Morocco, Nigeria and Senegal) and Europe (Finland, Germany, Italy and Spain), between 2013 and 2016.
The album is available now as download/streaming from Ilpo’s Bandcamp storeilpo.bandcamp.com/album/sahara, and later in August from all the major music download and streaming services.
Ilpo (Ilpo Jauhiainen, b. 1977 Finland) is composer, music producer, sound artist and writer. He studied electroacoustic composition and sound art in Middlesex University, London (BA Sonic Arts), and sound in new media in Aalto University, Helsinki (MA Sound In New Media). He works collaboratively and globally across the arts. Albums: Shimmer & Bloom (2011), Arrival City (2013), LOS-HEL: Possible Cities (in collaboration with Emeka Ogboh, 2015), Sahara (2016).
Villa Karon kevätkausi 2016 on pyörähtänyt käyntiin vilkkaissa merkeissä. Tupa on vierashuonetta myöten täynnä toinen toistaan mielenkiintoisimpien projektien toteuttajia, joten aika on mitä otollisin Santeri Kaipiaisen viime vuonna aloittaman Harjoittelijan haavissa juttusarjan jatkamiselle. Ensimmäisenä harjoittelijan jututettavaksi istahti muusikko Antti Kujanpää, joka itseään luonnehtii kalliolaiseksi musiikin sekatyöläiseksi. Kerran viikossa Antti toimii musiikinopettajana. Muu aika puolestaan kuluu moninaisten projektien parissa, keikoilla ja keikoille valmistautuessa.
Villa Karoon Antti päätyi tuttavuuksien kautta, sillä useita hänen suomalaisia ystäviään oli aiemmin käynyt täällä.
– Toisaalta mulla oli selkeä ajatus lähteä talveksi pois Suomesta. Halusin ensimmäisen kerran tehdä jotakin sellaista. Myös afrikkalaiset rytmit ja polyrytmiikka kiinnostavat. En ole aiemmin niitä opiskellut. Musiikkiopinnoissa käytiin läpi muun muassa latinalaisrytmejä, mutta afrikkalaisessa musiikissahan niiden juuret ovat.
Merkittävässä osassa Antin Afrikkaan lähtö päätöksessä oli myös tutustuminen Beninistä kotoisin olevaan muusikkoon Noël Saïzonou’n, joka on muun muassa uutena vuonna Helsingin Savoyteatterissa konsertoineen Helsinki-Cotonou Ensemblen päähahmoja.
– Tutustuin Noëliin Kalliossa soittajakavereiden kautta. Sen jälkeen meillä Noëlin ja Kauton Petrin oli yhteiskeikka Kallio Block Partyissa. Biisit oli Noëlin ja me opeteltiin ne, ei mistään nuoteista, vaan laulun ja rummutusten perusteella. Noëlilla on käsittämätön kyky tehdä monia asioita koko ajan ja yhtä aikaa kaikilla raajoilla. Itselle se kaikki oli täysin uutta aluetta, ja nyt täällä paikan päällä musiikkiin pääsee vielä syvemmälle, Antti kertoo.
Victor, Antti ja Ida
Antti ei ole aiemmin matkustanut Afrikassa. Tähänastinen kokemus on ollut hieman hämmentävä, etenkin rahaan liittyvien asioiden kannalta.
– Tunnen täällä olevani yksi prosentti maailman rikkaimmista ihmisistä. Siitä tulee tosi outo fiilis, miten raha on mukana kaikissa asioissa ja kuinka täällä maksan ihmisille siitä, että pääsen itse tekemään jotakin mukavaa. Väkisin mietin edustanko paikallisten silmissä jonkinlaista valkoista valtaa. Se tuntuu vaivaannuttavalta, koska itse koen olevani aika perus tyyppi, joka elää pienellä palkalla Kalliossa. Kuitenkin meillä on Suomessa apurahojen suoma mahdollisuus erilaisiin projekteihin, ja on hienoa, että tuollainen systeemi on olemassa. Täkäläinen taiteilija tuskin voisi saada vuodeksi apurahaa työstään.
Elämää Grand-Popossa on jäljellä vielä reilut pari viikkoa, minkä jälkeen elämä Suomessa jatkuu erilaisten musiikkiprojektien parissa. Näistä päällimmäisiksi Antti mainitsee Yonan, balkanilaiseen pseudovaltioon viittaavan Jargoslavian, joka soittaa bulgarialaisvaikutteista musiikkia sekä yhdessä maailmanmatkaaja Riku Rantalan kanssa esiintyvän Reporters urkutrion. Riku & Reportersin edellinen keikka oli joulukuussa Komteatterissa ja seuraava maaliskuussa Kapsäkissä. Yhtyeen nimen mukaisesti Rantala lukee lavalla maailman uutisia samalla, kun muusikot säestävät häntä.
– Nuorempana lähdin mukaan mihin tahansa projekteihin. Nykyisin työssäni parasta on se, että tämän hetkiset projektini ovat todella hauskoja. Esimerkiksi Riku & Reporters sai alkunsa siitä ajatuksesta, että nyt tarvitsee kokeilla jotain aivan erilaista. Alkuvaiheessa kaavailimme uutistenlukijan paikalle Arvi Lindiä. Rikun saimme lavalle ensimmäiselle keikalle ja sen jälkeen homma on vaan lähtenyt omista käsistä, kun lisää keikkatarjouksia on tullut sieltä täältä.
Beninissä Antti ja Noël ovat kehitelleet ja valmistelleet duoprojektia, jolle seuraa jatkoa myöhemmin Suomessa.
Afrikka, Länsi-Afrikka, Benin. Cotonou, Grand-Popo, Villa Karo. Maanläheisyys, henkimaailma. Ihmiset, musiikki, rummutus.
Ihmisillä ei ole kiire, paitsi auton ratissa.
Esineiden arvon ratkaisee niihin ladatut voimat, ei ulkoinen kauneus. Asunto ja ruoka ovat välttämättömyyksiä, ei niihin kannata kiinnittää sen enempää huomiota.
Tarinankertojien maa. Kulttuuri ja musiikki ovat kehittyneet henkimaailman ohjaamina, ilmestyksien kautta. Miten maailma luotiin, ja mikä osuus siinä oli palmuviinillä? Mitä tapahtui togolaisprinsessan ja pantterin kohtaamisessa metsässä? Kuinka gong eli kello sai alkunsa? Mistä Grand-Popo sai nimensä? Näistä ja monista muista asioista kuulimme monta hyvää tarinaa.
Kolonialismi, orjakauppa, uhrauskulttuuri, kuninkaat, kyläpäälliköt, voodoopapit. Sodabi-pontikka, kolapähkinät, gin. Esi-isille hömpsyt myös, hoituu maahan kaatamalla. Heviosson kosto jonka ansiosta tuntemattomaan voi luottaa. Aina pääsee perille, aina autetaan, aina moikataan, aina hymyillään.
Näistä, ja monista muista aineksista muotoutuu huumaava kokemus, sukellus eurooppalaisen elämänmuodon ulkopuolelle. Kohtaamiset pienissä sähköttömissä kylissä joissa kyläpäällikkö ottaa vastaan asiaankuuluvin tervetuliaisseremonioin, siitä jatketaan torille keskelle kylää, jossa rummutetaan, lauletaan ja tanssitaan. Juhlat, voodoopappi on palannut kylään vuosien koulutuksen jälkeen. Menot jatkuvat tuntikausia. Jossain vaiheessa meitä kehotetaan lähtemään. Neuvoa ei tee mieli vastustaa. Muutama on jo vaipunut transsiin, viety nurkan taakse pihaan. Naiset ovat tanssineet puukot käsissään, lasittunein katsein. Olkapäät on pitänyt paljastaa, muuten puukko käy, jumaluus on niin määrännyt. Asiat vaikuttavat tapahtuvan sattumanvaraisesti, mutta kuitenkin luonnollisessa järjestyksessä. Koskaan ei voi tietää maallikkona mitä seuraavaksi tapahtuu, kyläläiset tuntuvan tietävän tarkalleen.
Ilo ja energia, joka huokuu lapsista heidän esittäessään perinnemusiikkia meille toisessa sähköttömässä kylässä, on jotain yhtä uskomatonta. Perinteet ovat elävinä, ei museoituina vaan koko ajan arkipäivässä läsnä. Joku modernimpi nuorimies isommassa kaupungissa naureskelee voodoo-uskomuksille mutta seuraavassa lauseessa kertoo isänsä kuolleen kiroukseen.
Eläimet elävät vapaina, lisääntyvät vapaasti. Poikasia riittää joka paikkaan. Niille töötätään jos ovat autotiellä, vauhtia ei kannata hidastaa. Sikoja ja vuohia köytettyinä autojen katoille. Vapaus loppunut. Kalastajat rannalla, vetämässä pitkää verkkoa takaisin maalle. Kellot ja rummut säestävät.
Rytmien koti. Ensin orjia tuotiin Ouidahiin ja Porto Novoon laajoilta alueilta. Sieltä laivoihin ja Kuubaan, Haitiin, Brasiliaan, New Orleansiin. Rytmit ja uskonnot matkustivat mukana. Moni muista yhteyksistä tuttu rytmi löytyy Beninistä. Roots of the Roots. Sambakulkueet muistuttavat hyvin paljon voodookulkueita, rytmit, viitat, patsaat. Tuntuu uskomattomalta olla keskellä niitä. Eri alueilla on omat rytminsä, omat soittimensa ja soittotapansa. Rikkautta ei voi määritellä pelkästään aineellisena.
Museossa kolme henkilökuntaan kuuluvaa nukkuu päiväunia, yksi lähtee esittelemään. Availee ovia, sytyttää valoja. Kertoo tarinoita menneistä ajoista. Raakaa menoa, ihmishenki ei ole aina ollut arvossaan, sen on voinut vaihtaa lusikkaan. Tykin on saanut viidellätoista nuorella ja vahvalla miesorjalla, nuoria naisia on tarvittu 21 vastaavaan kauppaan. Kuninkaan valtaistuimen jalkojen alla on ihmisen pääkalloja. Kuninkaan kunniaksi on rakennettu pyhättö, jossa yksi rakennusaine on ollut ihmisveri. Huonoina aikoina on voitu uhrata kokonainen suku, kymmeniä ihmisiä. Nykyisin ihmisuhreja ei kuulemma enää ole. Lopuksi vieraskirjaan nimi, jos vieraalla on kynä mukana, museoissa ei sellaisia ole.
Vaikea uskoa veristä historiaa, kaikki kohtaamamme ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, iloisia, vilpittömiä, luotettavia ja avuliaita. Veneretkellä pysähdys suolatehtaalla. Kylän pienessä mökissä on saviuuni, jonka päällä keitetään hiekan läpi suodatetusta vedestä suolaa. Opas selittää, tämä vesi on suolaista, ei makeaa, vaan suolaista, suolaista. Toivottavasti valkoiset nyt ymmärsivät. Toiselle kerron ravintolassa, että sain huonon olon vähäksi aikaa omeletista muutama päivä sitten, varmaankin jonkinlainen allerginen reaktio. Käy tarjoilijan puheilla ja tulee takaisin silmät loistaen, minulla on teille yllätys. Hetken päästä tarjoilija tuo kaksi keitettyä kananmunaa, jolloin opas selittää että tämä on kananmuna, mutta se on laitettu kuumaan veteen ja sitten siitä on tullut tällainen, näitä voi syödä näinkin. Kielimuuri ranskaa osaamattomalle voi joskus aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Kaikki kuitenkin tarkoittavat hyvää ja käyttävät englantia niin paljon kuin osaavat. Oma vikani, olisi pitänyt opetella ranskaa.
”Treenikämpältä”
Työsuunnitelma ja sen toteutuminen
Ajatuksena oli tutustua paikalliseen musiikkikulttuuriin ja soittaa rumpuja. Kävin soittotunneilla, jammailin paikallisten ja läpikulkumatkalla olleiden muusikoiden kanssa, kävin jopa tanssitunnilla (en koskaan tanssi normaalisti), harjoittelin itsekseni ja ostin uusia soittimia. Kuulin paljon erilaista musiikkia. Opin uusia soittotekniikoita, uusia rytmejä ja uusia tapoja hahmottaa rytmejä. Tuttuja rytmejä löytyi paljon, moni niistä on kulkenut Beninistä orjien mukana uuteen maailmaan. Perinnemusiikin ja -kulttuurin elinvoimaisuus ja rikkaus pääsivät yllättämään isosti, kuinka suuressa roolissa ne ovat edelleen ihmisten jokapäiväisessä elämässä, eivät säilöttyinä museoihin tai turistinäytöksiksi.
Kävin, kun pyydettiin, lähikylässä opettamassa länsimaista rummunsoittoa innokkaalle nuorisojoukolle. Kontaktit säilyvät, rumputarvikelähetys on lähdössä seuraavien stipendiaattien mukana. Noël Saïzonou on tulossa Suomeen, toivottavasti vielä monta kertaa, joten soittotunnit ja rytmien notatointi mahdollisesti jatkuvat Pohjolassa.
Paljon jäi kuulematta ja oppimatta, toivottavasti joskus tulee mahdollisuus mennä uudestaan, nyt kun on kontakteja ja käsitys siitä mitä kaikkea Beninistä ja lähialueilta löytyy. Matka oli siis onnistunut työsuunnitelmankin puolesta, mutta aika loppui kesken.
Sanotaan, että Afrikka muuttaa ihmistä. Kirjoitan tätä Istanbulin lentoasemalla, Suomeen paluu on puolivälissä. Täällä huomaa, kuinka normaalin käsitys muuttuu. Kahvilassa istuminen tuntuu toisaalta normaalilta, toisaalta vieraalta kaiken sen jälkeen mitä koki tällä matkalla. Elämänmeno Grand-Popossa alkoi jo olla kotoisaa ja itselle vieraat tavat muuttuivat luonteviksi. Jos saisi kaikista toimintakulttuureista yhdistettyä hyvät puolet ja karsittua vähemmän hyvät, voisivat asiat olla paremmalla tolalla tällä planeetalla. Eri kulttuurien parissa eläminen auttaa näkemään näitä eri puolia, ja Villa Karo tekee hienoa työtä näiden asioiden oivaltamisen mahdollistajana.
Erityiskiitos Villa Karon todella hienolle henkilökunnalle, jotka auttoivat merkittävällä tavalla ensiarvoisen tärkeiden kontaktien luomisessa, olivat aina avuliaita ja ystävällisiä. Ilman heitä ja heidän kontaktejaan kaikki nämä hienot kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia. Reissuiltamme Villa Karoon palatessa oli olo kuin olisi kotiin tullut. Kwassi sanoi saapuessamme, ettemme ole enää eurooppalaisia vaan afrikkalaisia. Silloin en tiennyt mitä se tarkoitti. Nyt tiedän paremmin. Kiitokset myös siellä kanssamme olleille stipendiaateille, Sarille, Jukalle, Johannalle, Tuomakselle, Blanchardille ja Feychalille! Saimme viettää mahtavaa aikaa ja kokea mahtavia juttuja!
Janne Tuomi
Kirjoittaja on ammattilyömäsoittaja ja lyömäsoitinpedagogi.
Afrikan ja afrodiasporan tanssia ja musiikkia esittelevä Kilombo Festival järjestetään toista kertaa Helsingin Suvilahdessa 12. – 14.6. Festivaalin kansainväliset vieraat tulevat tänä vuonna Brasiliasta, Kuubasta sekä Länsi-Afrikan Beninistä ja Burkina Fasosta. Luvassa on intensiivinen viikonloppu täynnä värikkäitä tapahtumia – tanssityöpajoja, basaareja ja bileitä.
Club Kilombo Café Mascotissa perjantaina 12.6. tarjoilee kiinnostavan elektro-akustisen afromusiikin kattauksen. Suomalaisista ja afrikkalaisista huippumuusikoista koostuvat bändit Trio Toffa (FIN/BEN) sekä Batusizer feat. Zoumana Dembele (FIN/BUR) vastaavat illan live-musiikista ja suoraan Brysselistä saapuva DJ Mukambo johdattaa tanssikansan maailmanmusiikin hurmokseen.
Lauantai-iltana 13.6. Kilombo-jamit täyttävät Esitystaiteen keskuksen iloisesta festarikansasta, hyvästä musiikista, tanssista ja vapaasta jamittelusta.Viime vuonna jameissa oli huikea meno, joten odotettavissa on lauantai-illan huumaa parhaimmillaan. Kannattaa siis napata soittimet ja kaverit kainaloon, ja suunnata Suvilahteen! Lauantaina ja sunnuntaina Esitystaiteen keskuksessa pyörii kansainvälisten artistivieraidemme työpajoja aamusta iltaan.
Länsi-Afrikasta on tarjolla voodoo-perinteistä kumpuavia beniniläisiä tansseja ja rytmejä Noël Saïzonoun opettamana. Brasilialaisopettajien Aline Valentimin ja Téco Canindén työpajoissa pääsee tutustumaan afrobrasilialaisiin tansseihin ja rytmeihin. Kuubalainen Guillermo Sarduy puolestaan opettaa afrokuubalaisia tansseja.
Varsinaisten festivaali-workshoppien lisäksi Eskuksessa järjestetään lauantaina ja sunnuntaina Tanssibasaari, jossa on mahdollista päästä kokeilemaan eri afrotansseja ja tutustumaan Suomessa asuviin tanssinopettajiin. Aulabasaarissa on myynnissä vaatteita, koruja, kasseja, soittimia, levyjä ym. kiinnostavaa.
Annina Tuhkunen Kirjoittaja on Kilombo Festivaalin koordinaattori
The album features vocals by Noël Saïzonou of Helsinki-Cotonou Ensemble (Cotonou Phase, Long Now), Ulpu (Cycles) as well as more abstract vocal contributions from Diana Bada, Sade Aboderin and Riikka Theresa Innanen; Adjanohun Loetamini and Moritz Cartheuser on guitars; Adama Koné on balafon and kora; Georges Agbazahou and Franck Koumolou on percussion. The cover art and design is by Ali Akbar Mehta.
