0

Kategoria: Turkish Airlines

Harjoittelijan haavissa kausi 3, osa 3: Tero Liete

”Koska päivällä on liian kuuma, siksi yöllä juoksee puuma.”

Päivän paahde laantuu pilviseksi illaksi, joka helpottaa paitsi uusimpien Grand-Popoon tulijoiden oloa niin myös meitä jo pari kuukautta hiekkaisia katuja tallanneita. Johan hellittävät myös epämääräiset terveysoireet, joiden kanssa olemme kärvistelleet itse kukin. Lähdemme Teron kanssa juomaan tilkat La Béninoisea. Vuorotteluvapaavuottaan viettänyt musiikkitoimittaja Tero Liete juhlii nyt kahdeksatta viikkoaan Villa Karossa. Piakkoin on aika palata taas katsomaan, vieläkö YLE:llä on työpaikka tallella.

Mitä olet täällä tehnyt?

– Olen yrittänyt kuunnella musiikkia vähän joka paikassa ja saanut pari vinyyliäkin ostettua.

Teron pienimuotoinen vinyylinmetsästys on siis tuottanut tulosta – kaikkia kiekkoja eivät ole pilanneet ilmasto tai paikallisten tyyli varastoida vinyylejä seinäkoristeina. Kokoelmiin liittyy mm. Orchestre Poly-Rythmo de Cotonoun levy.

Hesarin nettiversion ahkera lukija on tutkaillut musiikillista maailmaa myös verkosta, josta löytyy suurin piirtein jokainen levylle päässyt beniniläisartisti. Muutkin työt ovat pitäneet koneen ääressä.

– Olen purkanut noin 10 tuntia haastatteluja ikuisuusprojektiani varten. Valmistelen teosta Raahen seudun rockista 60-luvulta tähän päivään. Tein haastatteluja muutama vuosi sitten, nyt on tarkoitus raapia kasaan jonkinlainen kirjallinen esitys. Siinä taitaa olla järkevimmät asiat, mitä olen täällä tehnyt.

tero-terassilla

Oletko tehnyt epäjärkeviäkin asioita?

– En ainakaan tunnusta.

Kirjaprojekti sai uutta potkua, kun Raahen museo järjesti kesänäyttelyn raahelaisesta bändihistoriasta.

– Sain uutta matskua ja kuvia, kun museon amanuenssit tulivat avuksi keräämään materiaalia. Samalla tuli otettua yleisempää näkökulmaa aiheeseen, vaikka olenkin kirjoittanut lähtökohtaisesti subjektiivisesti.

Raahen seudun musiikilliseen historiaan luulisi saavan ainakin analyyttista etäisyyttä täällä Atlantin äärellä.

– Kun aloitin kirjan, olin Borneolla, kommentoi Tero ja virnistää.

Ei välttämättä tsetse-kärpänen, mutta ainakin jokin matkailukärpänen on stipendiaattiamme purrut. Tero on kiertänyt pitkin eri mantereita ja tuntee Afrikasta jo ennestään Tansaniaa, Gambiaa ja Norsunluurannikkoa. Edellisenä viikonloppuna Tero kävi Loméssa keikalla Ranskan kulttuuri-instituutissa. Pääesiintyjänä oli Elom 20ce.

– Se oli aika hyvä läpileikkaus Länsi-Afrikan musiikista; lämppäribändeissä kuului perinteistä afrikkalaista ja toisaalta räpähtävää, reggaevaikutteista julistavaa sanomaa.

– Musiikki tunkee täällä läpi joka paikasta; perinteet ja vanhat klassikot, kaikkien tuntemat iskelmät ovat merkittäviä. Paljon kuunnellaan ranskalaisia räppäreitä ja autotune on valitettavasti täälläkin käytössä. Artikkelissani tulevassa Akpé-jäsenlehdessä pyörittelen sitä, mitä täällä on kuulunut.

Itse olin viikonloppuna hautajaisissa, joissa eri seurueet soittivat kukin omaa musiikkia neljältä suunnalta, täysillä tietysti. Sain sitten selitykset paikallisista rytmeistä: tuo on agbadja, Grand-Popon ensimmäinen rytmi, tuo taas Lokosan gogomi ja tuo Abomeyn zeni.

– Tämä ajattelu on periytynyt esimerkiksi Jamaikalle, jossa puhutaan eri rytmeistä.

– Mitä huomaa ihan ravintolabändeistä tai niistä, mitä näki Ghanassa – onhan täällä ihan mielettömiä soittajia, varsinkin rytmiryhmät. Svengiä riittää, vaikka kyseessä olisi ihan tuntematon orkka.

Kylän rytmeissä valkonaamana elely on puolestaan ollut varsin leppoisaa. Kuitenkin:

– Ei reissusta koskaan palaa samanlaisena. Matkalla huomaa, että joka paikassa on kiltimpiä ja fiksumpia ja hömelömpiä ihmisiä. Ei me niin erilaisia olla. Tällaiset paikat muistuttavat siitä, miten voi olla vähään tyytyväinen, ja opettavat nöyryyttä. Täällähän ei sinänsä näy äärimmäistä kurjuutta. Kaikille löytyy ruokaa ja katto pään päälle. Lapset ovat onnellisia, vaikkei heillä olekaan iPadeja.

Onko jaossa hyviä vinkkejä uusille tulijoille?

– Torille kannattaa mennä lauantaisin. Vincentin pizzapalvelu on omaa luokkaansa, sitä kannattaa hyödyntää. Eikä kannata jättää ranskan oppikirjoja kesän ajaksi pöydälle makaamaan. Ja Kwassille tuliaisiksi kossua!

Lisävinkki chilifanaatikoille: Terolla on ollut tapana kuljeskella ravintoloihin pari chilipippuria taskussa, sillä yovoille tehty ruoka ei yleeensä ole tarpeeksi tulista.

Matka Suomeen käy Istanbulin kautta. Idän ja lännen tarunhohtoisessa kohtaamispaikassa suunnitelmissa on suutarilla käynti.

– Tiedän sieltä kaverin, joka tekee upeita mokkanahkakenkiä.

Toivotamme Terolle hyvää paluuta Suomeen ja vähän räntäsadetta! Räntäsateesta tulee vielä paluupostissa varoituksen sana chilifanaatikoille: Cotonoun lentokentällä vaanii chilipoliiseja! Siis turvatarkastajia, jotka eivät sallineet pimentin ystävän ujuttaa käsimatkatavaroihin niitä kaikkein tulisimpia chilipippureita, mitä torilta löytyi.

Teksti ja kuva: Hilla Kaipainen

HEL-IST-COO-IST-HEL: Matkanteosta Beniniin Turkish Airlinesilla

Vuosittain Villa Karon taiteilijaresidenssiin lentää noin 30-40 suomalaista tai Suomessa vaikuttavaa taide- ja kulttuurialan asiantuntijaa. Taiteilijaresidenssin lisäksi Villa Karo on myös kulttuurikeskus, jona se oikeastaan jopa paremmin tunnetaan beniniläisten kesken. Kulttuurikeskus vetää puoleensa myös niitä henkilöitä, jotka eivät välttämättä ole edes ajatelleet hakea stipendiä residenssiin, vaan haluavat muuten tutustua toimintaan: museoon, kirjastoon, ulkoilmaelokuvateatteriin, konsertteihin, workshopeihin, Beniniin ja Togoon järjestettäviin ekskursioihin ja mahdollisiin sesonki-tapahtumiin.

WP_20151023_010
Istanbulin Loungen upeat tilat

Järjestösihteerinä hoidan erityisesti stipendiaattien matkajärjestelyt alusta alkaen. Beniniin saapumiseen tarvitaan viisumi ja sitä varten taas täytyy olla keltakuumerokotus voimassa. Lentoliput hoidamme Matkatoimisto Aventuran kautta, missä meidän asioita lähes poikkeuksetta hoitaa Jari Jäppinen. Viime keväänä saimme tiedon uudesta reitistä Istanbulin kautta Cotonouhun, Beniniin. Kun reitti vahvistettiin myös tälle syksylle, olemme olleet tyytyväisiä, koska emme ole enää vain yhden lentoyhtiön varassa.

Skytrax on valinnut Turkish Airlinesin jo viisi kertaa peräkkäin Euroopan parhaaksi lentoyhtiöksi ja nyt lähdin testaamaan sitä heidän tarjoamalla lentolipulla business-luokassa. Vuonna 2015 lentoyhtiö palkittiin kunniamaininnoin myös manttelein “World’s Best Business Class Airline Lounge” ja “World’s Best Business Class Lounge Dining.” En ollut koskaan ennen matkustanut business-luokassa lentokoneessa, joten tunsin todellakin olevani hyvin tärkeä matkustaja tällä kertaa. Lentoreitti on myös hieman painanut muiden lentoyhtiöiden hintoja alaspäin ja täten lentoja Beniniin on useammin, luonnollisestikin. Ja niille Villa Karoon matkaajille, joille on varattu Turkish Airlinesin lippu, nousee hymy huulille ja useamman kerran olen kuullut nimenomaan kehuja lennoilla tarjottavista ruuista ja juomista. Villa Karo juhli 15-vuotisjuhliaan Grand-Popossa, joten oli todella hienoa päästä kokemaan myös matkanteon mukavuus, jopa luksus.

TK wc
Loungen yleellinen naistenhuone

 

Turkish Airlines Lounge Istanbul in Atatürk International Airport & AHS Business Lounge Cotonou Cadjehoun

Istanbulin odotus on aika pitkä, jopa kuusi tuntia, mutta se on silti vähemmän kuin vielä keväällä tarjottu reitti, jolloin täytyi yöpyä Istanbulissa. Sekään sinänsä ei ole huono vaihtoehto, jos residenssiaika on pitkä. Piipahdus Istanbulissa varmasti piristää joka tapauksessa. Suuntasin ensimmäisenä etsimään Loungea ja se löytyikin helposti opasteita seuraamalla. Loungeen pääsee erityyppisillä jäsenkorteilla (Classic Card, Classic Plus Card, Elite Card ja Elite Plus Card) tai Business-luokan lipulla eikä sinne voi maksaa sisäänpääsyä paikanpäältä.

Lounge oli uskomaton kokemus verrattain kymmeniin lentomatkoihin mitä olen tehnyt. Olen nukkunut, peseytynyt, vaihtanut vaatteet, sairastanut, palellut ja tylsistynyt maailman eri lentokentillä, mutta nyt sain kokea jotain muuta. Lounge Istanbul on vastikään remontoitu ja sinne mahtuu 1030 matkustajaa. Lounge on sekoitus modernia ja perinteistä turkkilaista sisustustyyliä ja sieltä löytyy ilmainen wifi ja vapaasti käytössä olevia Apple-tietokoneita, televisioseinä jossa yhdeksältä ruudulta näkyy kansainvälisten kanavien uutiset, kirjasto, biljardipöytä, rukoushuone, golf-simulaattori, pieni elokuvateatteri, itsestään soittavat flyygelit, suihkut ja hierontapalvelu sekä hiljainen tila, jossa voi ottaa vaikka torkut. Ja tietenkin lukematon määrä itsepalvelubaaritiskejä, kahvibaareja, seisovissa pöydissä notkui alkupaloja, pääruokia, jälkiruokia, juustoja, oliiveja… Tarjoiluista vastaa TURKISH DO & CO. Kiitos erityisesti minua ystävällisesti Loungen saloihin opastaneelle Beratille sekä upean turkkilaisen kahvin valmistaneelle Gizemille!

WP_20151023_038
Loungen biljardipöytä ja lukemista
TK uutisseinä
Uutisseinä
TK piano
Soiva flyygeli ilman soittajaa.
TK oliivit
Oliivitaivas…
TK kahvi
Gizemin valmistama turkkilainen kahvi
TK golf-sim
Golf-simulaattori, jota en kylläkään testannut itse.

Lounge Istanbul on auki joka päivä 04.30-00.30 paikallista aikaa.

***

Cotonoun Lounge AHS oli viihtyisä ja ilmastoitu, missä myös itsepalvelutiskit juomille ja pienille naposteltaville. Ystävällinen eteispalveluhenkilö Julie toivotti minut tervetulleeksi ja lopulta myös haki minut henkilökohtaisesti check-iniin.

AHS Loungen aukioloajat ovat päiväkohtaiset ja parhaiten tiedon niistä löytää verkosta. AHS Loungeen voi mennä myös economy-lipulla, mutta silloin ovella täytyy maksaa sisäänpääsymaksu.

WP_20151118_028
Cotonoun Loungessa oli itsepalvelubaari ja Campari mango-mehulla ja jäillä siivitti minut kotimatkalle.

Lentokoneessa tehtyjä muistiinpanoja

Villa Karon toiminnanjohtaja Linnea (Linni) Olamo kehui etukäteen Turkish Airlinesin itsetehtyjä juomia. Lemon-Mint oli ensimmäinen kosketus mihinkään lentoyhtiöön liittyvään, tuskin olin ehtinyt istua penkilleni, kun kädessäni oli raikas alkoholiton welcome-coctail, mintun lehdillä.

Lentokoneessa palvelu oli erittäin ystävällistä, kiitos minun kohdalleni osuneille Ufukille ja Baharille sekä monille muille. Nautin erinomaisesta ruuasta myöskin lennoilla.

***

Menu 1:

Potpourri of Turkish meze – spice wheat salad, marinated arthichoke in olive oil, white cheese fried eggplant – pastrami
Smoked anchovies from Black Sea – fresh herbs marinated
Grilled citrus spiced Salmon – creamy sweet peas, saffron risotto
Selection of cheese
”Tres des leches” cake – caramel glaze

***

Menu 2:

Potpourri of meze – wild salmon tartare, stuffed wine leaves in olive oil, hummus
”Cacik” cucumber youghurt
Turkish style grilled minced beef – ratatouille couscous, grilled zucchini
Selection of cheese
Chocolate fondant – with sea salted caramel

Lennon ajaksi tarjottiin myös pussukka, joka sisälsi käsi- ja huulirasvaa, hammasharjan ja –tahnaa, hiusharjan, sukat ja nukkumiseen silmille maskin. (Tästä sain mukavan extra-tuliaisen Agathelle.)

Lennot sujuivat mukavasti, vaikkakin ilmastointi oli todella voimakas ja jouduin pukemaan kaikki mahdolliset vaatteeni päälle ja verhoutumaan tarjottuihin huopiin. Silti palatessani Suomeen sain ärhäkän flunssan. Menolennolla katsoin Richard Linklaterin Boyhood –elokuvan ja paluulennolla François Girardin Boychoir –elokuvan. Suosittelen molempia lämmöllä, vaikkei Business-luokassa matkustaisikaan!

***

Menu 3:

Homemade wild strawberry jam from Uludag – Trabzon countryside butter
”Gözleme” flat pastry with cheese – tomato and green pepper
Regional cheese – gruyere (Kars), ”Ezine” (Çanakkale)
Marinated Turkish Olives
Tomato & cucumber wit yoghurt

Toinen matkalaukuistani oli mennyt rikki menolennon aikana ja hoidin asian Cotonoussa Turkish Airlinesin toimistossa seuraavalla viikolla. Asiat sujuivat mutkattomasti ja erittäin ystävällinen ja palvelualtis Olivia avasi toimiston ovensa jopa lounasajallaan, koska olin tullut Grand-Poposta saakka hoitamaan asiaa. Parin päivän päästä uusi laukku oli hommattu ja Villa Karon työntekijämme Alphonse sai hakea sen valtakirjalla eikä minun tarvinnut sen vuoksi enää matkustaa Grand-Poposta Cotonouhun.

Kiitos koko Turkish Airlinesin henkilökunnalle sekä Matkatoimisto Aventuralle vielä kerran!

 

Teksti ja kuvat: Julia Autio