0

Kategoria: Näyttelyt

Harjoittelijan haavissa kausi 4: Komy Agboguin

Teksti/Texte: Emonie Ayiwe Kuvat/Photos: Komy Agboguin et Darimage

Komy Agboguin; Komy katsoo kameraan kädet ristissä edessä. Kuva on mustavalkoinen.

Komy Agboguin on tällä hetkellä residenssissä Villa Karossa. Hän on beniniläis-togolainen kuvataiteilija, kulttuuriyrittäjä, perinnehallinnon konsultti, valokuvaaja ja afrikkalaiseen nykytaidejulkaisuun erikoistunut yritysjohtaja. 

Residenssipaikka tarjottiin Komylle ja hän otti sen vastaan kernaasti. Hän odotti oppivansa uusia asioita ja olevan vuorovaikutuksessa muiden kulttuurialan ihmisten kanssa. Ja juuri sitä on tapahtunut.

Saapuessaan Grand-Popoon, cotonoulainen kuvataiteilija oli yllättynyt Villa Karon visiosta ja organisaatiosta, hän myös ihasteli keskuksen kirjastoa. 

Komy Agboguin est en résidence en ce moment à Villa Karo. Il est artiste visuel de nationalité bénino-togolais, consultant en gestion de Patrimoines, photographe et entrepreneur culturel et manager d’entreprise spécialisé dans l’édition d’art africain contemporain.

La résidence a été offerte à Komy et il l’a acceptée avec plaisir. Il n’y avait pas d’attente particulière, mais d’apprendre de nouvelles et échanger avec d’autres personnes du secteur culturel. Et c’est exactement ce qui s’est passé.

Arrivé à Grand-Popo, l’artiste visuel de Cotonou a été surpris par la vision et l’organisation de Villa Karo, il a également admiré la bibliothèque du centre. 

Komy nojaa kalastusajoneuvoon. Massa on sininen nuotta maassa.

Komy on lukenut runsaasti, ottanut kuvia, kirjoittanut opinnäytetyötään ja enimmäkseen oppinut suomalaisesta kulttuurista jutellen muiden residenssiläisten kanssa. Grand-Popo on pieni paratiisi, jossa on hyvä elää. Grand-Popon turvallisuus ja ystävälliset paikalliset ovat tehneet Komyn residenssiajasta mukavan ja antoisan. 

Grand-Popossa oleminen on antanut hänelle mahdollisuuden nähdä maansa eri valossa.

Komy a beaucoup lu, pris des photos, il a commencé à écrire son mémoire et surtout appris la culture finlandaise en parlant à d’autres résidents. Grand-Popo est un petit paradis où il fait bon vivre. La sécurité de Grand-Popo et la gentillesse de la population locale ont rendue la résidence de Komy confortable et enrichissante.

Être à Grand-Popo lui a permis de découvrir son pays sous un autre angle.

Inspiraatiota Komy saa lukemisesta; hän lukee ja tarkkailee luontoa. Psykologian opinnot taas ovat hionneet hänen havainnollisuuttaan. Ihmiset, luonto, kirjat, kaikki ympärillä voivat inspiroida.

Komy aloitti residenssinsä lukemalla L’approche culturelle finlandaise. Kirjan myötä hän pystyi ymmärtämään suomalaisen kulttuurin politiikan, unohtamatta pitkiä keskusteluja muiden residenssiläisten kanssa elämästä Suomessa.

Komylla on aina haavissa joitain projekteja. Nyt Komy työstää uusia näyttelyitä ja suunnittelee mahdollisia yhteistyökuvioita toisen residenssiläisen, Sebastian Schultzin kanssa. Kukaties saamme kuulla vielä lähitulevaisuudessa mitä on luvassa. Hän on myös Effet Graff -festivaalin viestintäpäällikkö. Kaikki tekeminen liittyy jotenkin hänen työhönsä, joten työt aina sujuvat luontevasti ja tulevaisuuden projekteja löytyy jatkuvasti.

Komy est passionné de la lecture; il aime lire et il adore la nature. Des études en psychologie ont affiné son sens de l’observation. Les gens, les lectures, la nature, donc il s’inspire d’un peu de tout.

Komy a commencé sa résidence en lisant le livre L’approche culturelle finlandaise. Avec ce livre, il a pu comprendre la politique culturelle finlandaise. Sans oublier les longues discussions très riches avec les autres résidents sur la vie en Finlande.

Komy a toujours des projets en cours. Il travail maintenant sur de nouvelles expositions et collabore avec un autre résident, Sebastian Schultz. À l’avenir nous en saurons plus sur ce que Komy fait. Komy est aussi le responsable de la communication du festival Effet Graff. Tout à faire est en quelque sorte lié à son travail, donc le travail se déroule toujours naturellement et les projets du futur se trouvent constamment.

Koira istuu hiekalla. Sen yläpuolella on puu.
Kaksi rakennusta, joissa molemmissa on grafittia.
Ihminen seisoo veden päällä, kädet takana ja musta paita.

Löydä Komyn Instagram ja sivustot oheisessa/Trouver l’Instagram de Komy et ses liens ci-dessous

Instagram

Atileb’art

Effet Graff

Komi est passionné de la lecture; il aime lire et il adore la nature. Des études en psychologie ont affiné son sens de l’observation. Les gens, les lectures, la nature, donc il s’inspire d’un peu de tout.

Komi a commencé sa résidence en lisant le livre ”L’approche culturelle finlandaise.” Avec ce livre, il a pu comprendre la politique culturelle finlandaise. Sans oublier les longues discussions très riches avec les autres résidents sur la vie en Finlande.

Komi a toujours des projets en cours. Il travail maintenant sur l’exposition de restitution de la Résidence en collaboration avec l’équipe locale. Il collabore également avec Sebastian Schultz et est le responsable de la communication du festival Effet Graff. Tout à faire est en quelque sorte lié à son travail, donc le travail se déroule toujours naturellement et les projets du futur se trouvent constamment.

Echange & Impact

Echange & Impact

Musée Karon beniniläis-togolaista nykytaidetta esittelevän myyntinäyttelyn Echange et impact avajaisia juhlistettiin 14. huhtikuuta 2018. Taidenäyttelyn teeman keskiössä on vaihto ja vaikutus, mikä liittyy vahvasti myös Villa Karon toiminnan periaatteisiin. Hienoa nähdä, miten eri taustoista tulevien taiteilijoiden taiteelliset näkemykset sekä monimuotoiset maalaustekniikat ja -materiaalit kohtaavat. Kulttuurienvälisen viestinnän tärkeyttä ei voi liikaa korostaa ympäristön muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi.

Näyttelyn beniniläiset taiteilijat:

Gandhi Tomede
Ponce K. Zannou
Fulbert Maketondé
Gabin Gishlain Ayohouannon
sisar Henriette Goussikindey

Näyttelyn togolaiset taiteilijat:
Feyshal Traoré
Folly Sena Tamatekou
Samayatou Samaré
Doe A. Mensah
Claude West

Vierailijoilla on myös mahdollisuus ostaa taideteoksia.

Muutamaa taiteilijaa lukuun ottamatta kaikki taidenäyttelyyn osallistuneet beniniläiset ja togolaiset taiteilijat olivat läsnä. Avajaispäivän kävijöihin lukeutui Villa Karon henkilökunnan lisäksi rokotetutkimuksen tutkimustiimi yhdessä rokotetutkimuksen osallistujaryhmän kanssa lukuisten muiden paikallisten vierailijoiden lisäksi. Tilaisuuteen sisältyi Villa Karon järjestämä juomatarjoilu ja lopuksi Musée Karon etupihalla nähtiin tanssispektaakkeli.

(c) Gabin Gishlain Ayohouannon – Egun gun (2m x 1m, akryyli kankaalle)
(c) Sisar Henriette Goussikindey – Ensemble (70cm x 40cm, akryyli ja öljy kankaalle)
(c) Sisar Henriette Goussikindey (70cm x 50cm, akryyli ja öljy kankaalle)
(c) Fulbert Maketondé (70cm x 50cm, akryyli kankaalle)
(c) Fulbert Maketondé – Le regard de l’espoir (70cm x 50cm, akryyli kankaalle)
(c) Gandi Tomede – Zebra (80cm x 80cm, sekatekniikka)
(c) Claude West – Source (80cm x 80cm, öljy kankaalle)
(c) Claude West – Mutation (80cm x 80cm, öljy kankaalle)
(c) Gabin Gishlain Ayohouannon (80cm x 80cm, öljy ja kollaasi)
(c) Samayatou Samaré – Cicatrice (kollaasi ja öljy kankaalle)
(c) Doe Mensah – Orchestre (100cm x 80cm)

Madlena de Popo – Histoire d’une esclave

Madlena de Popo – Histoire d’une esclave

Todellisiin tapahtumiin perustuva tarina Madlenasta on tiettävästi vanhin orjanaisen elämästä dokumentoitu tarina ja ainutlaatuinen, sillä mitään vastaavaa ajankuvausta orjakaupasta ja elämästä meren toisella puolella ei ole tästä näkökulmasta säilynyt. Madlena vietiin Grand-Popon kylästä Beninistä noin vuonna 1700 Karibialle St.Thomasin saarelle, joka kuului siihen aikaan Tanskalle. Erinäisten tapahtumien seurauksena hän sai mahdollisuuden kirjoittaa kirjeen Tanskan kuningattarelle Sophie Magdalenalle gbe-kielellä ja signeerasi kirjeensä “Madlena de Popo”. Alkuperäinen kirje on säilynyt Tanskan Kansallismuseossa ja tapahtumat on dokumentoitu tanskalaisen historioitsijan Louise Sebron väitöskirjassa “Mellem afrikaner og kreol – Etnisk identitet og social navigation in Dansk Vestindien 1730-1770”, (Lundin Yliopisto, 2010). Nyt tarina – ja Madlenan sielu – viedään takaisin Grand-Popoon. Vaikka tarina kulkee Madlenan kautta, siinä kerrotaan muista hänen kaltaisistaan myös nykyaikana.

Museotoimikunnan ajatuksia

”Kenelläkään ei ole oikeutta pyyhkiä pois ainuttakaan sivua kansan historiasta, sillä kansa ilman historiaa on kuin maailma ilman sielua”, totesi kuuluisa kamerunilainen toimittaja Alain Foka. Todellisuudessa meidän täytyy tehdä historiastamme kulttuurisen kehityksen alkuunpanevan voiman lisäksi opettavaa ja taloudellista.Tällä periaatteella olemme rakentaneet uuden museomme. Emme säästele voimiamme kun vaalimme tätä aarretta: järjestämme erilaisia näyttelyitä, työpajoja sekä opastettuja kierroksia. Musée Karon rakennus on entinen pankki, jonka kunnostustyöt museoksi aloitettin vuonna 2012. Nyt rakennus tulee palvelemaan näyttelytilana sekä mahdollistamaan taide- ja kulttuurityöpajojen järjestämisen. Lisäksi siellä on varastotilaa esineille, jotka eivät ole vielä esillä. Musée Karo olkoon paikka kulttuurivaihdolle, jotta kulttuurin soihtu Afrikassa – ja kaikkialla maailmassa – voisi nousta mahdollisimman korkealle! Ensimmäisessä näyttelyssä on neljä pääaihetta: orjalaivan malli ja orjakauppareitit, Villa Karon kokoelmista valittu esineistö, 20-ruutuinen sarjakuva ja viimeisenä kuvaus nykyorjuudesta. Näyttelyn teema on sama teema kuin monissa muissa beniniläisissä museoissa, jotka kertovat orjakaupasta. Näyttelyn nimi tulee Popon Madlenalta, jonka tarinan kerromme beniniläisen Hector Sononin sarjakuvan avulla. Myös Grand-Popossa harjoitettiin orjakauppaa ja Madlena on grandpopolaisen tositarinan sankaritar. Tarkoituksemme ei ole korostaa orjakaupan surullista puolta vaan avata henkevää ja kulttuurista keskustelua, jonka kautta käsitellä tätä surullista ajanjaksoa historiassamme.

Georgette Bango

***
Kun näyttelyn teemaksi valikoitui Afrikan orjakauppa, tuntui se oikealta päätökseltä. Sitten esiin nousi epäily, olemmeko sittenkin tarttuneet liian sensitiiviseen aiheeseen – koskettaako orjuus vieläkin liikaa paikkakunnan ihmisiä tai voimmeko me suomalaisina edes ehdottaa moista aihetta? Tapaamiset Holger Weissin, Risto Marjomaan ja Kalle Kananojan kanssa vahvistivat käsitystä, että aineistomme on tutkittuun tietoon pohjautuvaa. Tutustuminen tanskalaisen historioitsija Louise Sebron kautta popolaiseen Madlenaan vahvisti omaa käsitystäni, että olemme oikeilla jäljillä. Oikein tai ei, grandpopolaiset itse eivät ole tutkineet omaa osuuttaan orjakaupassa tai sitten he eivät ole halunneet sitä tehdä. Kun työryhmämme afrikkalaiset jäsenet eivät aihetta vastustaneet, Madlenan tarinasta rakentui näyttelyn keskeinen teema. Olemme rakentaneet afrikkalaisen näyttelyn ennen kaikkea afrikkalaisille. Itse ihastuin Madlenaan ja tarkoitukseni on Louise Sebron avulla vielä täydentää popolaisen orjanaisen henkilökuvaa hänen poikansa Mingon kautta. Ja kenties saamme vielä vastauksen Madlenan kysymykseen nykyiseltä Tanskan kuningattarelta, vaikkakin noin 300 vuotta myöhemmin. Kun näyttely päättyy, tiedetään enemmän Grand-Popon roolista orjakaupassa.

Matti-Juhani Karila

***
Museotoimikunnan pääosa, Matti-Juhani, Tintti ja minä saavuimme Grand-Popoon 22.10., Julia pari päivää myöhemmin. Näyttelytilan rakennustyöt olivat kesken. Toimikunta viimeisteli näyttelyä mielessään 13 päivää, kunnes pääsimme 4.11. porailemaan reikiä seiniin. Työmme keskeytyi vielä kahdeksi päiväksi 7.-8.11. lattian valun johdosta. Lattian pinnoitus oli kesken vielä avajaisissakin 11.11. Paljon kuitenkin valmistui avajaisiin. Erityisiä viime hetken sankareita olivat nuoret paikalliset moniosaajat Boris ja Enoc, jotka kiipeilivät bambu-alakatossa ja sen päällä vielä viimeisenä yönä. Näin saimme näyttelyvalaistuksenkin asennettua (olimme tuoneet Suomesta 60 kohdevalaisinta). Tekstaajataituri Daté maalasi tekstejä seiniin yötä päivää ja veti tikkaansa piiloon minuuttia ennen kuin avajaisvieraat astuivat sisään. Hector Sononin sarjakuva on oivallinen. Hän oli loistava valinta piirtäjäksi. Orjalaivan 137 vaaksan mittaista saviorjaa saivat keramiikkamestari Marcellinen ja hänen apulaisensa Agathen käsissä maagisen yksilöllisyyden kukin. Orjat on pakattu laivan halkaistuun pienoismalliin niin, että katsoja voi kokea olevansa laivassa mukana. Laivamallin tekijät kyllä epäonnistuivat ja malli ei vastannut odotuksiamme, mutta mustaksi maalattuna se luo tarvittavat puitteet orjaveistosten puhuttelevalle lumolle. Näyttelysalin ala on 127 neliömetriä. Vesikatto on kalteva. Ennen alakaton tekoa tilan korkeus oli toisella seinällä 5,45 metriä, toisella 3,65 metriä. Alakatto oli sovittu rakennettavaksi mahdollisimman lähelle vesikattoa. Kattopalkistoa oli tarkoitus käyttää valaistuksen kiinnittämiseen ja teosten ripustuksiin. Ensitöikseni marssin 22.10. Kwassin kanssa työmaalle. Alakattoa oltiin paraikaa tekemässä vaakasuoraksi 3,1 metrin korkeuteen. Tilasta oli kaapattu 30 % pois, samoin kaikki ripustusmahdollisuudet. Ihmettelin mokomaa. ”Mutta silloinhan rakenteet olisivat jääneet näkyviin!” Niinpä.

Jouko Koskinen

***
Kun Musée Karo avattiin 11.11.2015 kello 11.00 Grand-Popossa, numerologi ja Fâ-asiantuntija Gratien Ahouanmenou vakuutti tämän tarkoittavan hyvää, koska numero 1 esiintyy ajankohdassa niin monta kertaa. Museota ja näyttelyä rakennettiin koko ajan rintarinnan: kun teoksia nostettiin seinille, rakennettiin vielä tietä museoon. Toisinaan mielessä tuntui hämärtyvän se, kuinka paljon museotoimikunnalta odotettiin itse rakennuksen teknisen pystyttämisen kommentointiin ja tämä hämärtyminen johtui myös osaltaan siitä yksinkertaisesta asiasta kuin pitkästä välimatkasta Annankadun ja Grand-Popon raitin välillä. Voi olla hankalaa sanoa Kampista käsin, minkälainen lattia- tai kattomateriaali pitää olla, millä työkaluilla se toteutetaan ja millä aikataululla. Museorakennus on entinen pankki, missä myös villakarolaiset hoitivat pankkiasiansa. Nykyään Grand-Popon pankki on raitin ja valtatien risteyksessä, Carrefourissa. Kun pankki oli siirtynyt, rakennuksessa toimi hetken aikaa pieni kahvila. Myöhemmin kuitenkin rakennus siirtyi Villa Karolle ja uusien tilojen rakentaminen alkoi. Rakennus laajeni noin kolminkertaiseksi, mikä mahdollistaa myös isojen näyttelyiden pystyttämisen, kunnon säilytystilat, työpajatilat, toimiston ja kattamattoman kauniin patioalueen keskelle rakennusta. Nyt avattiin pelkästään aula ja näyttelysali ja muiden tilojen osalta rakennustyöt jatkuvat. Voimme kuitenkin jo nyt ylpein mielin suositella Musée Karoa kaikille Grand-Popon kävijöille!

Julia Autio

***
Uudenuutukaisen näyttelysalin seinille asetimme esille Popon Madlenan tarinaan kytkeytyvää esineistöä Villa Karon omista kokoelmista: vanhoja karttoja 1800-luvun Afrikasta, orjuutta ja orjakauppaa kuvaavia teoksia sekä vodun-uskontoon liittyviä veistoksia. Louise Sebron tutkimuksen mukaan Madlena ei kasteen saatuaan hylännyt vodun-jumaliaan kokonaan vaan kääntyi kristinuskon jumalan lisäksi tarvittaessa myös Legban, Mami Watan tai Heviosson puoleen. Oli hurjan kiintoisaa sukeltaa kokoelmavarastoon ikään kuin Madlenan silmin katsellen. Näyttelyssä nähdään myös uushankintoja, kuten vodunin joustavuudesta todistava ristiinnaulittua hahmoa muistuttava veistos sekä Matti-Juhani Karilan juuri ennen avajaisia Togosta löytämä keraaminen Legba kolmine komeine päineen. Vodun kuuluu tiiviisti grandpopolaiseen arkipäivään ja legboja tapaa esimerkiksi markkinoille johtavan reitin varrella useassakin kohtaa. Madlenan kohtalon myötä kokoelmat esittäytyivät minulle myös aivan uudessa henkilöhistoriallisessa valossa. Kolmipäinen Legba seisoo näyttelyssä kuin esinäytöksenä tai kunnianosoituksena Hector Sononin sarjakuvassaan kuvaamalle menneelle, orjakaupan myötä uuden suunnan saaneelle elämäntarinalle. Madlenan lisäksi näyttelyn päähenkilöihin kuuluu myös entinen lapsiorja Komi. Orjakauppa ei ikävä kyllä ole jäänyt menneisyyteen, kuten nykyään teini-ikäisen beniniläispojan kertomus osoittaa. Mopokorjaamossa palkatta raatanut Komi sai lopulta sijaiskodin ja mahdollisuuden koulunkäyntiin Future Foundation -järjestön kautta. Olimme kaikki kovin iloisia nähdessämme Komin myös näyttelyn avajaisissa!

Katariina Timonen

***
Näyttelytoimikuntaan kuuluu myös Anna Ovaska, jota saamme kiittää erityisesti näyttelysalin ympäri kiertävän aikajanan työstämisestä. Koko toimikunta haluaa lausua lämpimät kiitokset kaikille näyttelyn teossa auttaneille, niin Beninissä, Togossa, Tanskassa, Ranskassa kuin Suomessakin. Näyttelytoimikuntaan kuuluu myös Anna Ovaska, jota saamme kiittää erityisesti näyttelysalin ympäri kiertävän aikajanan työstämisestä. Koko toimikunta haluaa lausua lämpimät kiitokset kaikille näyttelyn teossa auttaneille, niin Beninissä, Togossa, Tanskassa, Ranskassa kuin Suomessakin.

Kuvat: Jyri Pitkänen (2015)