0

Tekijä: Harjoittelija

Home / blogi / Harjoittelija
touko192025

Suomen Kansallismuseo palautti kataklé-seremoniaistuimen Beniniin Villa Karon 25-vuotispäiväviikolla

Beninissä päästiin todistamaan historiallisia hetkiä toukokuun 13. sekä 14. päivä: Dahomeyn valtakunnan aikainen kuninkaallinen seremoniaistuin palautettiin Suomesta Beniniin ja Villa Karo, Suomen Länsi-Afrikan instituutti, juhli 25-vuotispäiväänsä.

Villa Karo on vuosien saatossa kasvanut pienestä kulttuuriyhdistyksestä laajalti tunnetuksi instituutiksi. Se on tarjonnut residenssipaikan lähes 750 taiteilijalle ja tutkijalle. Noin 14 000 vierailijaa käy vuosittain Villa Karon kulttuuritapahtumissa, museoissa ja työpajoissa. Vaikka etäisyys Grand-Poposta Helsinkiin on 6296 kilometriä, perustajamme Juha Vakkurin ja Villa Karon vuosien aikana rakentama vahva kulttuurisilta kuroo välimatkaa henkisesti pienemmäksi ja poistaa esteitä vuoropuhelun tieltä. 25-vuotispäivänämme vastaanotimme Suomen kulttuuriministerin sekä muita arvovaltaisia vieraita kulttuurin, taiteen ja politiikan saralta juhlistamaan Villa Karon merkkipäivää sekä kataklén palautumista Beniniin. 

Kataklé on yksi Ranskan ryöstämistä kuninkaallisista aarteista, joka päätyi Suomeen vuonna 1939 museoiden välisen kokoelmavaihdon kautta. Beninin valtio teki virallisen pyynnön kataklén palauttamisesta ja Suomen Kansallismuseo oli yksimielinen siitä, että näin on tehtävä. Palautusprosessi tuli päätökseen juhlallisessa tilaisuudessa, jossa Suomen kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie ja Suomen Kansallismuseon johtaja Elina Anttila luovuttivat kataklén Beninin kulttuuriministerille Jean-Michel Abimbolalle ja Abomeyn kuninkaallisten palatsien johtajalle Abdoulaye Imoroulle. Tämä on merkittävä tapahtuma erityisesti kansalaisten näkökulmasta: erään beniniläisen nuoren sanoin “Kaiken, mikä kuuluu maallemme, pitää palata tänne. Se on osa Beninin historiaa”.

Suomen kansallismuseon ylijohtaja Elina Anttila sekä Suomen tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie luovuttamassa kataklé-seremoniaistuinta Beninin kulttuuriministeri Jean-Michel Abimbolalle sekä Abomeyn kuninkaallisten palatsien museojohtajalle, Abdoulaye Imoroulle. Kuva: Villa Karo

Villa Karon toimintaa ohjaa ajatus, että mahdollistamalla avointa yhteistyön yli kulttuurirajojen opimme aina myös jotain uutta itsestämme, ja voimme ikään kuin keksiä omaa tekemistämme uudelleen. Aikamme polttavia teemoja ovat muun muassa dekolonisaatio, edistyksen käsite (ja sen kritiikki), ihmiskunnan suhde luontoon, perinteen ja nykyajan välinen vuoropuhelu sekä yhteisöllisyys, toiseus ja näkemisen tavat. Kaikki nämä teemat saavat aivan uuden näkökulman, kun niitä tarkastellaan Afrikan mantereelta käsin. Edistämällä taide- ja kulttuurikentän laajentamista ja rikastuttamista Länsi-Afrikan kulttuuritoimijoiden kanssa käytävän vuoropuhelun avulla mahdollistamme myös uudenlaisen ajattelun ja uusien ratkaisujen löytämistä.

Onnittelut Suomen Kansallismuseolle menestyksekkäästä palautuksesta ja iso kiitos kaikille, jotka ovat mahdollistaneet Villa Karon toimintaa vuosien saatossa. Erityiskiitos Villa Karon johtokaksikolle Julia Ojaselle ja Richard Tandjomalle sekä koko henkilökunnalle, jotka tekevät työtään täydestä sydämestä. On est ensemble, olemme yhdessä – nyt ja seuraavat 25 vuotta!

Villa Karon johtokaksikko Julia Ojanen ja Richard Tandjoma 25-vuotispäivänä. Kuva: Kwasi Darko / Eric Gyamfi

Villa Karon 25-vuotiskertomus: https://villakaro.org/raportit-lehtiartikkelit/
Lisää kataklésta: https://www.kansallismuseo.fi/fi/ajankohtaista/katakle-repatriaatio-seremonia

tammi172022

Innostava oppikirjatyöskentely Villa Karossa

Teksti ja kuvat: Tytti Tenhunen

Sain olla residenssissä Villa Karossa 6.9.-22.10. Päiväni täyttyivät oppikirjatyöskentelystä yläkerran tunnelmallisella terassilla, jossa valmistelin kiivaaseen tahtiin ranskankielisiä tekstejä, -tehtäviä ja videokäsikirjoituksia soundtrackinäni Guineanlahden aaltojen pauhu, kalastajien kellojen kilkutus sekä kukkojen kieunta. Ympäristö oli sanalla sanoen stimuloiva!

Useiden arvioiden mukaan vuonna 2050 kolme neljäsosaa maailman ranskankielisestä väestöstä asuu Afrikassa. Kuitenkin suomalaisissa oppimateriaaleissa on perinteisesti keskitytty Euroopassa puhuttavaan ranskaan eikä otettu juurikaan huomioon varsinkaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa. 

Valmiin kirjan Beniniä käsittelevä luku laajentaa opiskelijoiden ymmärrystä ranskankielisestä maailmasta.

Yksi syy siihen, miksi ranskan kannalta tärkeä maanosa loistaa poissaolollaan oppimateriaaleissa lienee se seikka, ettei kovin moni ranskanopettaja ole itse koskaan käynyt  Afrikassa ehkä Marokkoa lukuun ottamatta. Tämä on mielestäni melko iso puute, sillä lukion opetussuunnitelman mukaan tulisi tarkastella kielellistä variaatiota eli sitä, miten opiskeltava kieli vaihtelee viestintätilanteissa ja eri maantieteellisillä alueilla. Lisäksi kulttuurillinen monimuotoisuus, kansainvälisyystaidot ja globaalin oikeudenmukaisuuden teemat kuuluvat keskeisinä sisältöinä kaikkiin oppiaineisiin. 

Pyrimme siis oppikirjatiimini kanssa tuomaan Saharan eteläpuolista Afrikkaa nykyistä enemmän esiin, ja tätä työskentelyä varten minulle myönnettiin stipendi Villa Karoon. Tein residenssiaikanani kokonaisen luvun Beninistä harjoituksineen sekä erinäisiä muita opettajan lisämateriaalin ja koepaketin osioita mm. länsiafrikkalaisesta ruuasta. Kokoamassani luvussa inspiroiduin erityisesti Ouidah’n kaupungista, joka olikin lempipaikkani Beninissä upean lämpimine keltaisine valoineen, joka heijastuu taianomaisen kauniisti kaupungin rakennuksista. Ouidah’sta oppikirjaan valikoitui kolme temaattista haaraa: kaupungin menneisyys orjakaupan keskuksena, vodou-uskonnon tärkeänä paikkana sekä kulttuurielämän keskuksena (mm. Zinsoun taidemuseo). Laadin oppimateriaaliin myös Villa Karoa käsittelevän osion sekä videoin tätä varten yhden residenssiläisen, kulttuurijohtaja Georgetten ja Otava-harjoittelijan ranskankieliset haastattelut. Toiveenani olisi, että ranskanopiskelijoille jäisi mieleen mahdollisuus hakea joko residenssiin tai kuuden kuukauden harjoitteluun Villa Karoon. 

Tutkin myös oppimateriaalia varten hieman Beninissä käytettävää ranskan kieltä ja laadin tätä käsittelevän osion. Olin yllättynyt siitä, kuinka suuri osa väestöstä pystyi käyttämään ranskaa jokapäiväisenä lingua francana joko muiden etnisten ryhmien tai ulkomaalaisten kanssa. Opin paljon mielenkiintoisia ilmaisuja, kuten “et ce matin ?”, “tu as fait un peu ?” sekä “tu es en train ?” sekä aamuseitsemältä iloisesti lausutun tervehdyksen “bonsoir”. Minulle myös selostettiin, miten monet näistä ilmaisuista ovat syntyneet suorina käännöksinä minan tai fonin kielistä. Tällainen muista kielistä lainaaminen on yleismaailmallinen ilmiö, mutta opiskelijat eivät siitä tai ylipäätään monikielisissä konteksteissa toimimisesta ole välttämättä kovinkaan tietoisia. Afrikassa puhuttavan ranskan erityispiirteiden tarkastelu auttaa siis ymmärtämään yleisiä kielitieteellisiä lainalaisuuksia. 

Oppikirjatyöskentely sujui sutjakkaasti Villa Karon tunnelmallisella terassilla.

Toisaalta oli myös järkyttävää kuulla Lomén yliopiston englannin laitoksella työskentelevältä ystävältäni, ettei laitoksen henkilökunta saa käyttää sisäiseen viestintäänsä minan kieltä, jota he kuitenkin puhuvat, jos sattuvat tapaamaan vapaa-ajallaan. Ranskan kielen asema ei siis ole Afrikassa ongelmaton, ja kieli kantaa väistämättä kolonialismin painoa. Tätä aihetta ei tule opetuksessakaan sivuuttaa. 

Uskon myös, että sain oleskelustani todella paljon välineitä opetustyöhöni ranskan lehtorina ja tulen ottamaan yhä enemmän afrikkalaisia sisältöjä tunneilleni. Olen palattuani ehtinyt jo kertoa oleskelustani ja Beninistä ranskanryhmilleni, ja he ovat olleet aihepiiristä erittäin kiinnostuneita. Heidän mielestään on motivoivaa havaita, että ranskan kielestä on todella paljon hyötyä myös Euroopan ulkopuolella. 

Villa Karon kulttuurijohtaja Georgette Singbe kertoi haastattelussa työtehtävistään ja Villa Karon toiminnan merkityksestä.
Villa Karon EDUFI-harjoittelija Otava Ojanperä kuvasi haastattelussa aikaansa Beninissä erittäin positiiviseksi kokemukseksi.

Tytti Tenhunen, ranskan ja englannin lehtori, oppikirjailija (SanomaPro)

touko262021

Harjoittelijan haavissa: lääkäri Tuuli Lehti

Teksti: Anni Nieminen ja Tuuli Lehti

Kuvat: Anni Nieminen ja Saara Hakkarainen

Hei! Kuka olet ja mitä teet?

Olen Tuuli Lehti. Valmistuin lääkäriksi neljä vuotta sitten ja olen erikoistumassa yleislääketieteeseen. Toimin terveyskeskuslääkärinä Helsingin kaupungilla, tosin nyt olen virkavapaalla, koska työstän väitöskirjaani.

Tutkin väitöskirjassani ikääntyvien ihmisten oireita ja niiden yhteyttä elämänlaatuun ja yleiseen hyvinvointiin sekä sitä, miten oireet assosioituvat esimerkiksi sukupuoleen ja muihin sosioekonomisiin tekijöihin.

Kerro projektistasi Villa Karon residenssissä. Miten se on edennyt tähän mennessä? Millaisia huomioita olet tehnyt? Miten se jatkuu tästä eteenpäin?

Tulin tänne kirjoittamaan väitöskirjani yhteenvetoa – ajatuksena oli myös haastatella paikallisia iäkkäitä ihmisiä. Kirjoitusprosessi onkin päässyt täällä hyvin vauhtiin.

Aloimme ensimmäisinä päivinäni täällä keskustella Villa Karon kulttuuripäällikön Georgetten kanssa tyttöjen asemasta Beninissä. Minulla oli ollut jossain mielen perukoilla ajatus, että haluaisin hyödyntää ammattitaitoani naisten terveyden edistämiseen kehittyvissä maissa. Olin ajatellut, että pelkästään jakamalla tietoa voisi jo saada paljon hyvää aikaan. Keskusteluista syntyi aika spontaanisti idea, että voisimme kutsua kylän 13-16-vuotiaita tyttöjä Villa Karolle keskustelemaan esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Samalla voisin tehdä parhaani voimauttaakseni tyttöjä arvostamaan itseään ja omaa kehoaan.

Nyt on takana neljä tapaamista, ja joka viikko meitä on ollut enemmän – viime kerralla paikalla oli 12-13 tyttöä. Olemme keskustelleet muun muassa jokaisen ihmisen oikeudesta päättää omasta kehostaan. Tytöillä on ollut paljon kysymyksiä kuukautisiin liittyen, ja osana tätä projektia lahjoitimmekin tytöille kymmenen kuukuppia. Kuukupit herättivät paljon kiinnostusta! Täällä tytöt ja naiset nimittäin käyttävät itse tehtyjä, kankaisia kuukautissuojia, jotka suojaavat aika huonosti.

Olemme keskustelleet myös naisen asemasta beniniläisessä yhteiskunnassa. Oli koskettavaa kuulla, mitkä asiat saavat tytöt tuntemaan itsensä ylpeiksi olla nainen. Tytöt puhuivat esimerkiksi naisten viisaudesta, herkkyydestä ja kestävyydestä. Toisaalta olemme puhuneet naiseuden kääntöpuolista; asioista, jotka liittyvät elämään yhteiskunnassa, jossa miehillä on ylivalta. Kärsimystä on paljon esimerkiksi liittyen kuukautisiin, synnytyksiin, yleiseen kohteluun ja väkivaltaan. Keskustelemme myös esikuvista, jotta tytöt saavat voimauttavia näkymiä tulevaisuuteen ja voivat laajentaa käsitystään siitä, mikä kaikki on mahdollista. Haaveammateista keskustellessaan he ilokseni mainitsivat esimerkiksi toimitusjohtajan, lääkärin, kätilö-tanssijan ja seikkailija-tutkimusmatkailijan.

Seuraavilla tapaamiskerroilla annan tyttöjen viedä keskustelua eteenpäin ja tuoda esiin asioita, jotka heitä mietityttävät. Täällä liittyy paljon häpeää esimerkiksi siihen, jos tulee raskaaksi ennen avioliittoa, ja tämä häpeä suuntautuu lähinnä naiseen. Yritämme keskustella myös vaikeista asioista, koska vaikka emme voisi muuttaa yhteiskuntaa, voimme yrittää vähentää sitä taakkaa, joka näillä tytöillä liittyy naiseksi kasvamiseen.

Millaisia haasteita olet kohdannut residenssioleskelusi aikana (projektissa tai ylipäätään)?

Projektini tyttöjen kanssa on opettanut paikallisista toimintatavoista. Aikataulut ovat olleet hieman haasteellisia: tyttöjä tulee tapaamisiin eri porukoista, ja osaa on jouduttu aina odottamaan. Haasteena ja samalla tavoitteena on saada tytöt tulemaan paikalle samaan aikaan.

Puhun sujuvaa ranskaa, mutta vieraalla kielellä kommunikointi on vaatinut paljon keskittymistä varsinkin, kun kyseessä on näin herkkä ja henkilökohtainen aihe.

Millaista työskentely ja elämä Villa Karossa ja Grand Popossa on ollut tähän asti?

Villa Karossa on hyvät puitteet työskennellä ympäristössä, joka on rauhallinen mutta jossa jatkuvasti kohtaa ihmisiä ja inspiroituu heistä. Täällä lämpimässä ilmastossa on erityisen ihanaa, kun voi koko ajan olla yhteydessä ulkoilmaan. Työskennellessäni väitöskirjani parissa pidän residenssihuoneeni ikkunat ja oven auki ja nautin merituulesta. Villa Karon henkilökunta tekee myös olon tervetulleeksi! Grand-Popossa oppii joustavuutta: hämmennyksen hetkiä tulee säännöllisesti, mutta paikalliset ovat joustavia ja huumorintajuisia ja aina asiat hoituvat. Työnteko täällä ei välttämättä aina tunnu työltä, vaikka projektit etenevätkin.

Mitä terveisiä tai vinkkejä lähettäisit Villa Karon residenssiin lähteville?

Villa Karon ABC-kirja ja residenssiläisen infopaketti antoivat hyvät eväät paikallisessa kulttuurissa toimimiseen. Suosittelen myös lukemaan Juha Vakkurin kirjan Afrikan ympäri. Se valmisti minua hyvin matkaan! Paikan päällä voi sitten yhdessä muiden residenssiläisten kanssa ihmetellä uusia eteen tulevia tilanteita ja tapoja: joka päivä pääsee yllättymään. Suosittelen Villa Karon residenssiä kaikille, joilla on mahdollisuus lähteä matkaan.  

touko212021

Harjoittelijan haavissa lääkäri Tuuli Lehti

Teksti: Anni Nieminen ja Tuuli Lehti

Kuvat: Anni Nieminen

Hei! Kuka olet ja mitä teet?

Olen Tuuli Lehti. Valmistuin lääkäriksi neljä vuotta sitten ja olen erikoistumassa yleislääketieteeseen. Toimin terveyskeskuslääkärinä Helsingin kaupungilla, tosin nyt olen virkavapaalla, koska työstän väitöskirjaani.

Tutkin väitöskirjassani ikääntyvien ihmisten oireita ja niiden yhteyttä elämänlaatuun ja yleiseen hyvinvointiin sekä sitä, miten oireet assosioituvat esimerkiksi sukupuoleen ja muihin sosioekonomisiin tekijöihin.

Kerro projektistasi Villa Karon residenssissä. Miten se on edennyt tähän mennessä? Millaisia huomioita olet tehnyt? Miten se jatkuu tästä eteenpäin?

Tulin tänne kirjoittamaan väitöskirjani yhteenvetoa – ajatuksena oli myös haastatella paikallisia iäkkäitä ihmisiä. Kirjoitusprosessi onkin päässyt täällä hyvin vauhtiin.

Aloimme ensimmäisinä päivinäni täällä keskustella Villa Karon kulttuuripäällikön Georgetten kanssa tyttöjen asemasta Beninissä. Minulla oli ollut jossain mielen perukoilla ajatus, että haluaisin hyödyntää ammattitaitoani naisten terveyden edistämiseen kehittyvissä maissa. Olin ajatellut, että pelkästään jakamalla tietoa voisi jo saada paljon hyvää aikaan. Keskusteluista syntyi aika spontaanisti idea, että voisimme kutsua kylän 13-16-vuotiaita tyttöjä Villa Karolle keskustelemaan esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Samalla voisin tehdä parhaani voimauttaakseni tyttöjä arvostamaan itseään ja omaa kehoaan.

Nyt on takana neljä tapaamista, ja joka viikko meitä on ollut enemmän – viime kerralla paikalla oli 12-13 tyttöä. Olemme keskustelleet muun muassa jokaisen ihmisen oikeudesta päättää omasta kehostaan. Tytöillä on ollut paljon kysymyksiä kuukautisiin liittyen, ja osana tätä projektia lahjoitimmekin tytöille kymmenen kuukuppia. Kuukupit herättivät paljon kiinnostusta! Täällä tytöt ja naiset nimittäin käyttävät itse tehtyjä, kankaisia kuukautissuojia, jotka suojaavat aika huonosti.

Olemme keskustelleet myös naisen asemasta beniniläisessä yhteiskunnassa. Oli koskettavaa kuulla, mitkä asiat saavat tytöt tuntemaan itsensä ylpeiksi olla nainen. Tytöt puhuivat esimerkiksi naisten viisaudesta, herkkyydestä ja kestävyydestä. Toisaalta olemme puhuneet naiseuden kääntöpuolista; asioista, jotka liittyvät elämään yhteiskunnassa, jossa miehillä on ylivalta. Kärsimystä on paljon esimerkiksi liittyen kuukautisiin, synnytyksiin, yleiseen kohteluun ja väkivaltaan. Keskustelemme myös esikuvista, jotta tytöt saavat voimauttavia näkymiä tulevaisuuteen ja voivat laajentaa käsitystään siitä, mikä kaikki on mahdollista. Haaveammateista keskustellessaan he ilokseni mainitsivat esimerkiksi toimitusjohtajan, lääkärin, kätilö-tanssijan ja seikkailija-tutkimusmatkailijan.

Seuraavilla tapaamiskerroilla annan tyttöjen viedä keskustelua eteenpäin ja tuoda esiin asioita, jotka heitä mietityttävät. Täällä liittyy paljon häpeää esimerkiksi siihen, jos tulee raskaaksi ennen avioliittoa, ja tämä häpeä suuntautuu lähinnä naiseen. Yritämme keskustella myös vaikeista asioista, koska vaikka emme voisi muuttaa yhteiskuntaa, voimme yrittää vähentää sitä taakkaa, joka näillä tytöillä liittyy naiseksi kasvamiseen.

Millaisia haasteita olet kohdannut residenssioleskelusi aikana (projektissa tai ylipäätään)?

Projektini tyttöjen kanssa on opettanut paikallisista toimintatavoista. Aikataulut ovat olleet hieman haasteellisia: tyttöjä tulee tapaamisiin eri porukoista, ja osaa on jouduttu aina odottamaan. Haasteena ja samalla tavoitteena on saada tytöt tulemaan paikalle samaan aikaan.

Puhun sujuvaa ranskaa, mutta vieraalla kielellä kommunikointi on vaatinut paljon keskittymistä varsinkin, kun kyseessä on näin herkkä ja henkilökohtainen aihe.

Millaista työskentely ja elämä Villa Karossa ja Grand Popossa on ollut tähän asti?

Villa Karossa on hyvät puitteet työskennellä ympäristössä, joka on rauhallinen mutta jossa jatkuvasti kohtaa ihmisiä ja inspiroituu heistä. Täällä lämpimässä ilmastossa on erityisen ihanaa, kun voi koko ajan olla yhteydessä ulkoilmaan. Työskennellessäni väitöskirjani parissa pidän residenssihuoneeni ikkunat ja oven auki ja nautin merituulesta. Villa Karon henkilökunta tekee myös olon tervetulleeksi! Grand-Popossa oppii joustavuutta: hämmennyksen hetkiä tulee säännöllisesti, mutta paikalliset ovat joustavia ja huumorintajuisia ja aina asiat hoituvat. Työnteko täällä ei välttämättä aina tunnu työltä, vaikka projektit etenevätkin.

Mitä terveisiä tai vinkkejä lähettäisit tuleville stipendiaateille?

Villa Karon ABC-kirja ja stipendiaatin infopaketti antoivat hyvät eväät paikallisessa kulttuurissa toimimiseen. Suosittelen myös lukemaan Juha Vakkurin kirjan Afrikan ympäri. Se valmisti minua hyvin matkaan! Paikan päällä voi sitten yhdessä muiden stipendiaattien kanssa ihmetellä uusia eteen tulevia tilanteita ja tapoja: joka päivä pääsee yllättymään. Suosittelen Villa Karon residenssiä kaikille, joilla on mahdollisuus lähteä matkaan.