Fishing in the sunrise at Ahème lake / Peche sur le lac Ahème au lever du soleil
Fishing in the sunrise at Ahémé lake / Peche sur le lac Ahémé au lever du soleil

Vuosikymmenten saatossa luonnon monimuotoisuuden suojelemisen logiikka on muotoutunut voduniin liittyviksi säännöiksi ja kielloiksi. Ahémé-järvellä suhtautuminen luonnonvaroihin ja niistä huolehtiminen, pohjaavat pitkälti väestön tottumuksiin. Pédahojen, xwlojen ja sahouèn sosiokulttuuriset luonnonvarojenhallinnan mallit hakevat inspiraationsa tiettyjen vodun-jumalten (Avlékété, Adikpo, Kpinsou, Dagbohonsou, Tohagogossou Kouffo-aho, Yètè, Gboclo) yliluonnollisiin voimiin liittyvistä uskomuksista, riiteistä ja kielloista. Luonnonvarojen hyödyntämistä sääteleviä perinteisiä kieltoja noudatetaan, kun esimerkiksi järven tuotannossa tapahtuva lasku ja hukkumiskuolemat voidaan tulkita johtuvaksi kieltojen ja tabujen rikkomisesta. Jotta kalastuksen kestävyys voidaan turvata, on sosiologisia fundamentteja ja suhtautumista järviluontoon täydennettävä teknisellä suunnittelulla.

Tässä muutamia vodun-uskontoon liittyviä luonnonvarojen hallinnan mekanismeja:

  1. Eräät vodun uskonnon harjoittajat eivät saa syödä tiettyjä kala- ja äyriäislajeja, kuten mustaa monnia (Clarias sp)
  2. Tiettyjen piensilmäisten kalaverkkojen ”mandovi”, ”Gbagba-Loulou” käyttökielto pohjapyydysten poistaminen (Xa, Akadja) Ahô-kanavasta, kiellettyjen kalastusvälineiden käytön omavalvonta
  3. Ahémé-järven rantakylässä Akodéhassa noudatetaan Avlékété-vodunin lakia, eikä kalasteta sunnuntaisin, kalojen ja äyriäisten lisääntymisen kannalta tärkeä kutupaikka on rauhoitettu
  4. Grand-Popon kalastajia säätelee Mami-Wata-vodun. He eivät saa lähteä kalaan merelle tai joelle Comén kaupungin markkinoita edeltävänä päivänä.
  5. Beninissä on puulajeja, joiden käyttö on tietyn vodunin seuraajilta kielletty. Nämä puut ovat tyypillisesti hidaskasvuisia tai harvinaisia puita.
  6. Ikivanha tapa huolehtia luonnonvarojoen kestävästä käytöstä on kieltää kalastus ja peltotyö toripäiviä edeltävänä päivänä.

 Vetten jumalat

Veden jumalat ovat kosteiden alueiden ja niiden biodiversiteetin puutarhureita. Dania, Héviossoa, Mamia, Avlékétéa ja Tohosouta (ks kuva) kunnioitetaan noudattamalla kuhunkin liittyviä kieltoja luonnonvarojen säilyttämiseksi – epäilemättä koska juomavesi on pintavedestä saatava elämänlähde.

Tovudu-jumalan symboli on rupikonna, jota kutsutaan tohèksi, veden linnuksi. Se symboloi hedelmällisyyttä, runsautta, ja veden jatkuvaa läsnäoloa. Rupikonnaan ei saa kohdella kaltoin, etenkään tovudu-jumalan seuraajien läsnäollessa, tai joutuu maksamaan heille raskasta sakkoa. Modernin ajan ekologeille rupikonna on paras mahdollinen puhtaan, monimuotoisen ja biologisesti tasapainossa olevan ympäristön indikaattorilaji, jolla on hyvä sopeutumiskyky. Rupikonnaa kunnioittavat Tovudu-jumalan seuraajat voidaankin nähdä aikaansa edellä olevina ekoihmisinä, jotka arvostavat kaikkien eläinten, kasvien ja ihmisten elämää.

Ukkosen, salamoiden ja sateen jumala Hêbiosso on yksi Grand-Popon tärkeimmistä voduneista. Tämä jumala pitää kiinni taivaan vesihanasta ja säätelee maatalouden rytmiä. Jos menee kalaan Avlékété-jumalan kieltämälle merkitylle alueelle Avlon lähellä Mono-joella, täytyy uhrata ja antaa lahjoja Heviossolle.

AVLÉKÉTÉ-vodun ja järviekosysteemin suojelu Ahémé-järvellä ja Mono-joella

Kuten Ahémé-järvellä, myös Mono-joella on tärkeä merkitys Beninin taloudellissosiaaliselle kehitykselle; Beninin etelä-osien asukkaat hyödyntävät sen runsaita kala- ja äyriäiskantoja. Mono kulkee myös rannikolla sijaitsevan Grand-Popon halki, jossa joen ja meren kalakantoja hyödynnetään intensiivisesti. Joen ekosysteeminin köyhtymisellä on vääjämätön vaikutus kala- ja äyriäiskantoihin.  Kala- ja äyriäistuotannon lisäämiseksi järvi tarvitsisi hoito- ja sopeutumissuunnitelman.  Nyt lähistön asukkaat ruoppaavat järveä ja kalastavat tulvatasanteille kaivetuilla kuopilla.

Mangrovemetsien ennallistamisen lisäksi, Avlékété-jumalaan liittyvien säännösten noudattaminen tukee alueen vesialueiden suojelua ja parantaa niiden tuottavuutta.

Järven osia on pyhitetty Avlékété-jumalalle. Tämä käytäntö ylläpitää järviluonnon monimuotoisuutta, suojelee kalakantoja ja tukee kalastuksen kestävyyttä. Kukaan ei saa kalastaa pyhillä, vodunille merkityillä alueille, joilla itse asiassa on parhaat luonnonolosuhteet, ja jonne kalat tulevat kutemaan ja jatkamaan lajiaan.

Joka vuosi Avlékété-fetissin kunniaksi järjestetään uhrausriittejä, tanssitaan ja rukoillaan. Kalastus Ahémé-järvellä kielletään viikoksi kokonaan, minkä jälkeen järjestetään vuosittainen Awilé-seremonia. Perinteinen riitti edesauttaa ekologista uusiutumista. Sitä voidaan hyödyntää vesialueiden kestävässä hallinnassa ja kala- ja äyriäiskantojen monimuotoisuuden suojelemisessa turvaten näin niistä saatava tulonlähde paikallisille ihmisille.

Virtahevon sielu Djènon- ja kestävä kalastus Toho-järvellä

Vodun-myyteissä virtahepo on ristiriitainen hahmo: yhtäältä jättiläismäinen tuhoaja, toisaalta suuri pelastaja ja suojelija. Beninin etelä-osisssa virtahepoa kutsutaan Sinmègniksi, Dègboksi, tai merilehmäksi ja sillä on tärkeä asema paikallisväestön uskomuksissa. Kaikissa Mono-joen ja Ahémé-järven rantakylissä virtahevosta puhutaan rakkaudella ja kunnioituksella. Vesistöissä asustavaa virtahepo on arvostettu fetissi.

Tohonoussa virtahepoa arvostetaan korkealle «Djègnon»- fetissin sieluna. Asukkaiden mukaan on yksinomaan virtahepojen ansiota, että kalaa ylipäätään on yhä saatavilla. Kyläpäällikön mukaan eläimen pyhittäminen liittyy siihen, että virtahevot vähentävät merkittävästi Toho-järven Paspalum vaginatum-ruovikon kasvustoa. Noin 25 vuotta sitten järvi melkein kasvoi umpeen, mikä uhkasi kalastamista järvellä. Alueelle saapuneet virtahevot ennallistivat merkittävät kalastusalueet laiduntamalla kasvia. Tapahtuneen johdosta järjestetään vuosittainen seremonia virtahepoa symboloivalle fetissille.

Kalastaminen on kielletty Toho-järvellä sunnuntaisin. Tarkoituksena on pitää virtahepo tyynenä ja välttää sen siirtyminen alueelta muualle, sekä säännöstellä järven kala- ja äyriäiskantoja.  Myös muiden kosteikkoalueilla vesistöjen kestävässä hallinnassa on hyödynnetty näitä kieltoja. Ahémé-järven ja Mono-joen varren kylissä kieltojen noudattamista valvoo Zangbéto-vodun.  Toho-järvellä järjestetään virtahevonbongausta turisteille sunnuntaisin, koska suojelupäivisin virtahevot ovat aktiivisimmillaan järven penkereillä.

Turtle babies in Grand--Popo / Des tortues bébés au Grand-Popo
Turtle babies in Grand–Popo / Des tortues bébés au Grand-Popo

Merikilpikonnat ja kalastajat

Grand-Popossa syödään merikilpikonnan lihaa ja hyödynnetään sitä perinteisessä lääketieteessä, mutta tietyt kiellot ja sosiokulttuuriset seikat edesauttavat eläimen suojelemista Grand-Popon rannikko- ja jokialueella. 39,55 % “popolaisista” kunnioittaa merikilpikonnia. Hyväsydämisten tekojensa ansiosta konnista on tullut useiden kansojen toteemieläimiä.

Ghanalaisten Adan-kalastajien keskuudessa merikilpikonnat ovat tabu, eikä niitä tapeta tai syödä. Tarun mukaan merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) pelasti Adanien haaksirikkoutuneet esi-isät kuljettamalla heidät uponneelta laivalta rannalle kilpensä päällä. Kilpikonnat on kohotettu kultin asemaan ja jos niitä jää vahingossa verkkoon kiinni ja kuolee, suoritetaan korvaavia rituaaleja ja tehdään uhrauksia. Eräiden Togosta kotoisin olevien kalastajien huulilla kulkee samankaltainen legenda, jonka mukaan merikilpikonnat ovat jumalolentoja, jotka ohjasivat esi-isät sumussa ulapalta rannikolle. Adaneille ja joillekin togolaisille kansoille merikilpikonnien syöminen tuottaa huonoa onnea, eikä kalastusveneisiin oteta kilpikonnalihaa syöviä ihmisiä, koska tästä voi seurata merionnettomuus tai huono kalansaalis.

Mami-Wata-vodunjumalan seuraajille Mamisseille merikilpikonnat edustavat meren jumalattaren Gueinyêhouén fetissiä (Guein fetissiä). Mamissit uskovat merikilpikonnien olevan liikenneväline merellä.

Gbèconissa ukkosenjumalan seuraajat kiinnittävät lanteilleen merikilpikonnan kalloja päästäkseen osalliseksi näiden suojeluksesta.

Merikilpikonnien kansakieliset nimet Grand-popon kahdella pääkielellä.

Merikilpikonnalaji Kansankielinen nimi
Minaksi Xlwaksi
Lepidochelys olivacea “Eklo” (kilpi-konna) “Eklo” (kilpi-konna)
Dermochelys coriacea Agbossêguê” (Jättiläsmäisin) Ehou”
Teksti: Blanchard Djoussou.
Tiedonlähteinä: grand-popolainen kalastaja MONTCHO A. Damien,  Kpomassèn kyläpäällikkö LIHOUNKOUNTO Ganhouégnon, Jérôme ADIGBLI Bopan kalastustoimikunnasta, Bernard Capo- Chichi ABOMEY-CALAVIn yliopistosta (Vetten jumalat)