”Maa on ainoa rikkaus, jonka voimme jättää seuraavalle sukupolvelle” ENVIRO-kierrätysviikonlopun muovipussityöpajaa järjestänyt Sophie Hounnou pohtii.
Nimeni on HOUNNOU Afi Sophie ja olen beniniläinen. Synnyin 23 toukouuta 1978 Lokossassa ja toimin nyt Grand-Popossa opettajana .
Tapasin Johanna Havimäen Afrikkalaisten taiteiden keskuksessa (Centre Académique des Arts Africains et des Écoutes de Grand-Popo). Se oli hieno kokemus! Olen ollut lapsesta saakka kiinnostunut käsitöistä. Avustin muun muassa naapuriani, joka kutoi hattuja naruista. Vanhempani eivät olleet tästä kovin innoissaan, koska uskoivat vain virallisen koulutuksen takaavan paremman tulevaisuuden.
Nyt kun voin itse päättää asioistani, en epäröinyt lähteä tapaamaan Johanna Havimäkeä. Kutominen tuntui luontevalta alusta saakka, vaikka Johanna ei puhunut kuin suomea ja englantia, joita en osaa lainkaan. Kielimuurista huolimatta opin helposti kutomaan mattoa muovipusseista. Ennen kutomista, pussit täytyy kerätä ja pestä kunnolla saippualla. Kun pussit ovat kuivia, ne leikataan pitkiksi noin viisi senttiä leveiksi suikaleiksi, joista sitten kudotaan matto.
Pyysin Adjaa (Loetami) rakentamaan minulle samanlaiset kangaspuut, kuin Johanna oli rakentanut Beninissä ollessaan. Kutoessani mattoja vapaa-ajalla, minua ilahduttaa ajatus siitä, että osallistun samalla ympäristön suojelemiseen. Ei saisi unohtaa, että maa on ainoa rikkaus, jonka voimme jättää seuraavalle sukupolvelle!
Environ kierrätys-ja käsityöviikonloppuna saatoin jakaa innokkaiden lasten kanssa sen, mitä olin oppinut Johannalta.
Haastattelijana Blanchard Djoussou
Kuva ja suomenkielinen versio: Maikki Salmivaara