0

Kategoria: Finnish-Beninese Co-operation

Hyvästi avustusprojektit, tervetuloa Alododo! Farewell charity, welcome Alododo!

Yhteissuunnittelua ja ruohonjuuritason ratkaisuja kaikkien hyväksi, nyt ja tässä.

Grand-Popossa on maaliskuussa 2016 aloitettu yhteissuunnittelualusta, jonka avulla paikalliset ihmiset ideoivat ja rakentavat kestäviä ruohonjuuritason ratkaisuja itsensä ja yhteisönsä hyödyksi. Beninin etelärannikolla aloitetun pilotin hyväksi havaittuja ratkaisuja ja toimintamalleja voidaan hyödyntää missä tahansa päin maailmaa, myös Suomessa.

Alododo on Etelä-Beninissä ja Togossa puhuttavaa minan kieltä. Se tarkoittaa toisiinsa tarttuvia käsiä. Alododossa on kyse yhteistyöstä: paikallisten ihmisten saattamisesta yhteen, heidän omien toiveiden ja käytännön ongelmien kartoittamisesta, näihin pohjautuvista ideoista sekä ratkaisujen suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä.

Pilottivaiheessa 2016-2017 tehdään kuusi ratkaisua, joiden toteutus herättää alueen yhteistyökyvyn ja ihmisten oman aktiivisuuden. Ne tekevät alueesta omavaraisemman muun muassa energian, ruoan, veden ja terveydenhuollon suhteen. Tällä tapaa poistetaan köyhyyttä ja luodaan uusia mahdollisuuksia. Tavoitteena on vuoden 2017 loppuun mennessä edistää 10 000 paikallisen asukkaan elämää. Hyväksi havaitut toimintamallit ja ratkaisut voidaan ottaa käyttöön missä tahansa päin maailmaa.

Onnistuessaan Alododo voi olla helppo laskeutumisalusta Afrikkaan myös suomalaiselle osaamiselle – vaikkapa Cleantechin, koulutuksen, arkkitehtuurin, terveydenhuollon, viljelyn, kalankasvatuksen, metsänhoidon, vesihuollon, logistiikan ja tietotekniikan saralla.

Alododo sai alkunsa beniniläis-suomalais-ugandalaisesta aivomyrskystä Grand-Popon huojuvien palmujen katveessa.

– Upeat maisemat Atlantin aaltoineen, vanhoine perinteineen ja upeine ihmisineen sysäsivät intomme, mutta myös huolemme, liikkeelle. Afrikassa voidaan vielä välttää länsimaiden virheet ja ihmiset voivat täyttää tarpeensa luontoa liikaa kuormittamatta, yksi ideanikkareista Joseph Buyondo toteaa.

– Grand-Popossa on valtaisasti potentiaalia ja toimeliaisuutta, etenkin naisten ja nuorten keskuudessa. Haluamme saattaa paikallisten ihmisten uinuvat voimavarat heidän omaan käyttöönsä – tänään, yhdessä, kestävästi, Tomi Astikainen lisää.

– Paikalliset kilpailevat keskenään villakarolaisten ja muutamien turistien roposista. He ovat tottuneet siihen, että kansainväliset avustusjärjestöt käyvät rakentamassa jotain silloin tällöin, mutta eivät koe omistavansa näitä ratkaisuja eivätkä pidä niistä huolta jälkeenpäin. Täällä huomaa, ettei pelkkä rahan kaataminen ongelmien päälle ole kestävä toimintamalli, Salla Jämsen huomauttaa.

Suunnitelma ja valmistelut on tehty, tiimi koottu ja sponsoreiden mukaan tuominen aloitettu. Alododon ensimmäinen vaihe toteutettiin lauantaina 2. huhtikuuta kun Villa Karossa järjestettiin koulutus kolmellekymmenelle nuorelle vapaaehtoiselle. Kolmen tunnin rupeaman aikana heidät valmisteltiin Grand-Popon kylissä tehtäviä haastatteluja varten. Haastattelujen tarkoituksena on saada esille alueen ihmisten oma ääni – kerätä tietoa heidän tarpeistaan, toiveistaan, ongelmistaan, ideoistaan ja jo olemassa olevista ratkaisumalleista.

_DSC1375 (Medium)
Ensimmäinen Aldodon vapaaehtoisjoukko valmiina toimintaan.

Koulutuspäivä kruunattiin illalla, kun Alododo saatettiin komeasti koko Grand-Popon tietoisuuteen Villa Karon kuukausikonsertin yhteydessä. Paikallisten rummuttamassa tunnussävelmässä kuultiin myös suomenkielinen säkeistö: ”Laululla sana leviää, kipua se voi vähentää. Haluutko maailmaa kehittää? Edetään käsi kädessä!”

concert (Medium)
Musiikin voimaa viestinvälittäjänä ei tietenkään ole unohtaminen! Villa Karon konsertissa julkistettu Alododo-laulu on muusikkovirtuoosi Gustave Dylamourin käsialaa.

Alododon seuraavassa vaiheessa haastattelujen tulokset analysoidaan. Kerätty tieto toimii pohjana huhtikuun 20. ja 27. päivä Villa Karossa järjestettävälle kaksiosaiselle Alododo Unconferencelle. Tähän afrikkalaisittain improvisoituun ”epäkonferenssiin” kutsutaan kolmisenkymmentä eri alojen aktiivitoimijaa. Paikallisiin tarpeisiin ja muualla hyviksi koettuihin käytäntöihin pohjautuen, he suunnittelevat kuusi käytännöllistä ja monta eri ongelmaa koskettavaa ratkaisumallia. Ratkaisuista ensimmäinen toteutetaan kesän 2016 aikana ja muut viisi vuoden 2017 loppuun mennessä. Vetovastuun saavat paikalliset Grand-Popon asukkaat. Pääpaino on innokkaissa nuorissa ja tarmokkaissa naisissa. Heille järjestetään tähän liittyen johtajuus-, tiimityö- ja esiintymiskoulutusta sekä varmistetaan että he osaavat käyttää ja huoltaa ratkaisuihin liittyvää tekniikkaa.

Alododon toimintaperiaatteisiin kuuluu se, että niin projektin aikana kuin sen jälkeenkin kaikki ratkaisut ja toimintamallit jaetaan avoimesti ja niitä voidaan soveltaa missä tahansa päin maailmaa, osittain myös Suomessa. Suomalaiset voivat myös tuoda hyväksi koettuja teknologioita Grand-Popoon, kun vain löydetään keinot tehdä niistä tarpeeksi edullisia esimerkiksi yhteiskäyttöön ja liisaukseen perustuvilla malleilla. Suomalaisilla voi myös olla opittavaa afrikkalaisesta kulttuuriperimästä, vaikkapa yhteisöllisyyttä, hetkessä elämistä, improvisointia ja materiaalien kierrättämistä.

– Tämä on ruohonjuuritason lähestymistapa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi kaikkialla, yhdessä. Afrikan manner on ainoa paikka, jossa väestö tulee vielä kasvamaan merkittävästi. Sen kehitys määrittää koko maailman tulevaisuuden. Jos miljardit afrikkalaiset eivät pysty täyttämään perustarpeitaan ja tarttumaan mahdollisuuksiin kotonaan, he löytävät kyllä tiensä Eurooppaan. Afrikka voi joko siirtyä suoraan puhtaaseen energiaan ja tulla internetin välityksellä osaksi maailmankylää tai tehdä mantereesta elinkelvottoman, meiltä opitulla kerskakulutuksella, Tomi toteaa.

Villa Karo toimii yhteistyökumppanina Grand-Popossa. Alododo ei ole organisaatio vaan kansanliike, jonka nimissä yhteistyötä voidaan tehdä ketterästi, ilman turhaa hierarkiaa. Se on aktiivisten ja inspiroituneiden ihmisten vapaaehtoisuuteen, yhteisjohtajuuteen ja avoimuuteen perustuvaa vastuunottoa yhteisistä haasteista ja ratkaisuista. Myös Alododon yhteistyökumppanit ovat sitoutuneet toimimaan vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Alododon kautta jok’ikinen euro menee juuri oikeaan tarpeeseen eikä häviä korruption koneistoon.

Haluatko antaa ideasi, työpanoksesi tai rahallisen tukesi Alododon käyttöön? Kaikki ovat tervetulleita: taiteilijat, yrittäjät, aktivistit, eri alojen ammattiosaajat, järjestöt, kansalaisaktiivit, keksijät, designerit, kestävän kehityksen periaatteita noudattavat yritykset, mielipidevaikuttajat, julkkikset – ketkä tahansa, jotka ovat valmiita tekemään tästä päivästä paremman. Huomiseen ei ole vara odottaa.

Lisätietoa Alododosta ja osallistumismahdollisuuksista:

www.alododo.net
www.facebook.com/alododo

 

Teksti: Ida Lindholm
Kuvat: Hans von Shantz

***

IN ENGLISH!

Farewell charity, welcome Alododo!

Local action for better today.

 

A new kind of co-design platform, called Alododo, was started in Grand-Popo, Benin, in March 2016. It is geared to help locals to co-create sustainable grassroots-level solutions for their own communities. Good case practices, and the whole process, can then be replicated in other parts of Africa and beyond.

Alododo means ”joined hands” in mina, a language spoken in Southern Benin and Togo. Alododo is all about collaboration: bringing the locals together, listening to their needs and ideas, and co-designing workable solutions together.

Rather than continuing the vicious cycle of aid-reliance, this approach awakens locals’ collaboration ability and own initiative. Joining hands with local partners, people will co-design six systemic solutions during the 2016-2017 pilot phase. These make the area more resilient, active and self-sustaining when it comes to e.g. energy, food, water and healthcare – improving 10,000 lives.

When successful, Alododo can be a safe landing pad also for technology and expertise from other countries in various areas: Cleantech, Edutech, Architecture, Healthcare, Agriculture, Aquaculture, Forestry, Water Management, Logistics, Clean Energy and Information Technology, for instance.

Grand-Popo palm trees and waves of the Atlantic Ocean served as the backdrop when Alododo was brainstormed into existence as Beninese-Finnish-Ugandan collaboration.

– These stunning views, ancient traditions and magnificent people inspired us. Yet I wonder: will this beautiful place be livable in another 100 years? Africa still has the chance to avoid the mistakes we have done in the west. People’s needs can be met without unnecessary burden on the environment, Joseph Buyondo, one of the kickstarters, notes.

– There is a lot of dormant potential in Grand-Popo, especially among the strong, active women and the young people. We wish to show the locals what their potential is and inspire them to use it – today, together, sustainably, Tomi Astikainen adds.

– Currently locals are competing for Villa Karo artists’ and a few tourists’ pennies. They have got accustomed to the fact that occasionally a western non-profit arrives to build something. However, people don’t feel the ownership over these solutions and therefore don’t maintain them afterwards. It is obvious here that pouring money on problems is not a sustainable model, Salla Jämsén points out.

Plan is ready. Preparations have been made. Core team of local initiators exists. A couple of small sponsorships have been agreed on. Research of local needs, wishes, issues and ideas is underway. A group of 30 young volunteers were trained to interview their fellow villagers. These research findings are then discussed together with everyone and core issues are identified. Only after forming this mutual understanding can we start with co-designing the solutions.

In the meantime it is important to make this platform available and welcoming to everyone. The Grand-Popo community already got a glimpse of Alododo unity. It was launched on April 2nd as part of the monthly Villa Karo concert. The Finns and the Beninese joined hands on stage and performed the Alododo song, written by one of the musically talented team members, Gustave Dylamour.

 

_DSC1375 (Medium)
The first batch of Alododo volunteers ready for action.
concert (Medium)
Music is a natural way to build bridges and spread the word!

 

The solutions are co-designed in a way that builds on the African strength of improvisation in the moment. This Unconference approach has three stages: Day One aims to understand the root issues and spark the fire for making positive change among the locals. Day Two welcomes solutions from the locals and partners who already work on social and environmental development. Day Three focuses on creating sustainable and systemic solutions that simultaneously address more than one of the Global Goals set by the UN.

One of these solutions is implemented in 2016 and the rest until the end of 2017. That is, if the locals are willing to take the lead. With main emphasis on the excited youth and the strong women, locals are equipped with leadership, teamwork and presentation skills. As new technologies are adopted, we ensure that the users themselves know how to use them and are willing to maintain them.

These technologies are made affordable and accessible by encouraging for example co-ownership and leasing. People don’t need a fridge. They just need a way to keep their food fresh. Besides, there are already practices in Africa that the westerners can learn from: living in the moment, sense of community, improvisation and inventive recycling of materials to name a few. These best practices, and the whole Alododo process is shared openly with the rest of the world – not just as fancy reports afterward but already during the process.

 

Pauliina Aarva: Voodoota, savannia ja lämpöä

Ennen Villa Karoon tuloani tutustuin voodoohon lukemalla Anna Ovaskan Prezi-esityksen Vodun-uskonnon mailla https://villakaro.org/vodun/ sekä aihetta käsitteleviä kirjoja. Sain stipendiaattijaksollani tilaisuuden osallistua useaan voodoo-rituaaliin ja keskustelin moneen otteeseen erään kylän voodoo-päällikön kanssa. Kokemuksistani olen julkaissut tekstejä ja kuvia blogissani http://liinanblogi.com/, esimerkiksi jutuissa: Beninin poppamies http://liinanblogi.com/2016/03/23/beninin-poppamies/ ja Voodoo-seremonia Gbehouen kylässä http://liinanblogi.com/2016/03/21/voodoo-seremonia-gbehouen-kylassa/

Kurkistelen puun takaa

Voodoo-harrastusteni lisäksi nautin suuresti retkestä Pohjois-Beniniin ja Pendjarin kansallispuistoon. Siellä tunsin sieluni lepäävän ja mieleni vaeltelevan villieläinten mukana savannilla: http://liinanblogi.com/2016/04/05/auton-katolla-afrikassa/

Hevi tanssia niin että hiekka pöllyää

Olen iloinen ja kiitollinen, että sain mahdollisuuden vierailla Länsi-Afrikan lämmössä ja tutustua beniniläiseen elämänmenoon. Ehkä tulen Grand Popoon uudestaan kansallisena Voodoo-päivänä 10.1.2017. Aika näyttää. Vietin kuusi viikkoa Villa Karossa helmi-maaliskuussa 2016 miettiäkseni tulevaa kirjaani. Aihe alkoikin pikku hiljaa täsmentyä. Se liittyy ei-lääketieteelliseen hoitamiseen ja parantamiseen ja on jatkoa syksyllä 2015 julkaistulle ”Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista” – kirjalleni.

Tampereella 5.4.2016 Pauliina Aarva

Harjoittelijan haavissa kausi 2 osa 3: Fredrik Ginman & Victor Bäck

Uuden vuoden vaihteesta lähtien ilonamme Villa Karossa on ollut Drifters’ Collective -bändissä vaikuttava räppärikaksikko Fredrik Ginman ja Victor Bäck, jotka Villa Karon keskuudessa yhteisnimellä ”Frector” paremmin tunnetaan. Haastattelumme hetkellä käsillä on kaksikon viimeinen päivä Beninissä ennen Suomeen paluuta. Suurta kotiinpaluuintoa ei ole ilmassa, sillä he olisivat mielellään viihtyneet Afrikan taivaan alla pitempääkin.

– Täällä oleminen on niin erilaista, rauhallista energiaa, kun pääsee rutiineista pois. Voi vaan istua ja olla stressaamatta mistään, Vicke toteaa.

– Me tultiin tänne kirjoittamaan lyriikat ja biisien pohjat meidän bändin seuraavalle albumille. Täällä ollaan, jotta kerrankin aikaa keskittyä ilman kiirettä, töitä ja keikkoja. Mut sitten taas samalla inspiraatiota on ihan toisella tavalla, kun ympärillä on paikallinen musiikki, rytmit, perkussioit ja kulttuuri kaikkinensa, Freddie lisää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vicke ja Freddie

Ajatus Afrikkaan lähdöstä sai alkunsa nimenomaan ajanpuutteesta ja sen ääneen lausumisesta. Eräs musiikkituottajatuttava oli vinkannut residenssiin hakemisesta, ja Vicken äiti puolestaan tiesi muutaman vuoden takaa joitain Villa Karon kävijöitä. Ja siitä se ajatus sitten lähti.

– Heti kun tää nähtiin, niin päätettiin, että tänne pitää päästä! Musiikin, kulttuurin, räpin ja kaiken kannalta tää oli meille paras vaihtoehto. Alkuun oli tarkoitus hakea muuallekin, mutta kun Villa Karon hakemus tehtiin, niin tajuttiin, että ei me oikeasti minnekään muualle halutakaan. Tää antais meille kaikista eniten, Freddie kertoo.

Hakemukseen panostaminen kannatti, ja ovi Afrikkaan aukeni. Biisien kirjoittamisen lisäksi alkuperäiseen suunnitelmaan kuului muun muassa break dance -workshoppeja ja useampia keikkoja, mutta kaikkeen aika, raha ja selkävaivat eivät antaneet myöden. Eräskin konsertti oli jo suunnitteilla, mutta syystä useasta kustannukset nousivat liian korkeiksi ja suunnitelma oli peruttava. Onneksi esiintymistilaisuus kuitenkin järjestyi Djanglanmey-nimisestä pikkukylästä, jossa Yrjänä Sauros ja muutamat muut suomalaiset olivat vuosi sitten käyneet esiintymässä.

DSCF3560 (Medium)

Videolla Villa Karon stipendiaateista koottu The Funky Poulet extempore-esiintyminen Djanglanmeyn kylässä.

– Funky Poulet -keikka oli aivan loistava! Upeaa, että saatiin tehdä toi, mieletön fiilis pienessä kylässä. Mukana meidän kanssa viulu, piano ja kiippari, koko homma oli spontaania improvisointia. Täällä jengi on ollut niin avointa ja jakanut meidän kanssa niiden musiikkijuttuja, että oli tosi hienoa päästä näyttämään meidän omaa hiphoppia paikallisille.

Nyt lähdön hetkellä ajatukset Beniniin paluusta ovat jo hautumassa.

– Nyt kun täältä tuntee porukkaa, ois hienoa joskus tulla tänne koko bändillä ja tehdä paljon lisää. Ja vois tulla esittämään biisejä, joita me ollaan nyt täällä ollessa kirjoitettu. Niissä on paljon pieniä vaikutteita ihmisistä, keskusteluista, djembe-sessioista ja kaikesta mitä täällä on koettu.

 

Teksti ja video: Ida Lindholm
Kuvat: Eveliina Wirtanen ja Ishmael Falke

 

 

Harjoittelijan haavissa kausi 2 osa 2: Laura Jäntti

Tällä kertaa sain haastateltavakseni Villa Karon kuistille teatteriohjaaja-käsikirjoittaja Laura Jäntin. Työnsä puolesta hän on aiemmin käynyt Sambiassa, Tansaniassa ja Mosambiquessa. Sambiassa kyseessä oli kuukauden pituinen workshop, johon osallistui teatterintekijöitä kuudesta Afrikan maasta sekä Suomesta, Grönlannista ja Norjasta.

– Tansaniassa olin tekemässä Suuri tammi -yhteistyöprojektia, jossa suomalainen muinaisuskonto ja tansanialainen shamanismi yhdistyivät toisiinsa. Esityksen ensi-ilta oli Joensuun laulujuhlilla, minkä jälkeen teimme kiertueen Tansaniassa. Myöhemmin olin mukana myös teatterikorkeakoulun ja Dar es Salaamin yliopiston opiskelijoiden yhteisöteatteriprojektissa. Sen sijaan Mosambiquessa kävin suomalaisen Agora-yhdistyksen puitteissa rakentamassa paikallista teatterikoulutusta. Teimme mosambiquelaisten opiskelijoiden kanssa paikallisen version Kiven Seitsemästä veljeksestä, Laura kertoo.

Beninissä Laura on tekemässä käsikirjoitusta Ruotsin Kiirunassa toimivalle saamelaisteatterille. Itse näytelmä tullaan esittämään useilla paikkakunnilla eri puolilla Saamenmaata, joten esityskieli on sekoitus sekä saamea, suomea, ruotsia että norjaa.

Laura sanoo projektin osuneen kohdalle puolivahingossa juuri Beniniin lähdön aikoihin.

– Villa Karoon hakiessani olin aivan toisin ajatuksin. Tarkoitukseni oli perehtyä paikalliseen teatterikoulutukseen, luoda uusia kontakteja ja sen sellaista. Sitten mulle tarjottiin vierailevan ohjaajan paikkaa Kiirunasta, ja totesin, että tämä on tuhannen taalan paikka tutustua afrikkalaisen ja saamelaisen kulttuurin yhtäläisyyksiin.

Laura Jäntti (Medium)

Lauran mukaan afrikkalaisissa ja saamelaisissa uskomuksissa ja seremonioissa on paljon yhtäläisyyksiä, kuten unimaailman vahva läsnäolo. Ylipäätään animismissa kaikki liittyy kaikkeen ja pelaa yksiin. Ihmisen yhteys luontoon on kiinteä toisin kuin länsimaistuneissa kulttuureissa, joissa ihmiset pyrkivät eristämään itsensä irti luonnosta.

Näytelmän keskeisenä inspiraation lähteenä on Ailo Gaup-nimisen saamelaismiehen elämänvaiheet ja etenkin hänen shamanistinen toimintansa. Elämänsä aikana hän oli myös toimittaja, kirjailija, runoilija sekä saamelaisaktivisti. Gaup syntyi Kautokeinossa 1944. Kukaan ei tiennyt, että hänen äitinsä oli raskaana, ja tämä vetäytyi tuntureiden suojiin synnyttämään. Hänen piilonsa kuitenkin paljastui, sillä hänen äitinsä ja siskonsa näkivät jäljet lumessa ja niitä seuraten löysivät lapsen. Ailo adoptoitiin Etelä-Norjaan, missä hän eli tietämättä sen enempää omista saamelaisjuuristaan. Opintojensa jälkeen hän ryhtyi toimittajaksi. Kerran juttumatkalla Kautokeinossa eräs saamelaisnainen, joka sittemmin osoittautui Gaupin serkuksi, tunnisti Ailon ja esitteli tämän koko perheelleen. Sittemmin Gaupista tuli aktiivinen saamelaiskulttuurin puolesta puhuja. Hän myös kiinnostui shamanismista ja tutustui siihen paitsi Lapissa myös muualla maailmassa.

– Näytelmässä tulee olemaan useita tasoja, joista yksi on alkuperäiskansojen kohtalo, runous on toinen ja shamanismi on kolmas. Ailo Gaupin tarina liittää nämä kaikki toisiinsa. Hänen elämässään on mielenkiitoista sekin, millä tavoin hän välillä joutui paikallisten hylkimäksi. Ajateltiin, että vaikka hän paljon tiesikin saamelaisesta perinteestä, hänen ei kuitenkaan ollut yksi heistä. Toisaalta alueella vahvistunut lestadiolaisuus asetti shamanismin huonoon valoon, Laura toteaa.

Omaa Beninin oleskeluaan Laura kuvaa monin tavoin vanhaksi ja tutuksi.

– Koen täällä paljon flashbackejä kaikesta aiemmin koetusta. Mua viehättää se, miten tässä kaikessa on ihan oma järjestelmänsä. Vaikka kaikki se, mitä kadunvarsilla näkyy voi äkkiseltään vaikuttaa kaaottiselta, mutta mikään ei ole sattumanvaraista. Kaikella on oma paikkansa. Toisaalta on mielenkiintoista se, kuinka yhteisöllistä elämä täällä edelleen on.

Beniniin lähteminen ei kuitenkaan ollut Lauralle itsestäänselvyys.

– Mä mietin kauheasti lähdenkö mä tänne vai en. Valkoisena eurooppalaisena vastus on iso, sillä toisinaan itsensä tuntee käveleväksi rahapussiksi. Mutta töiden kautta on ollut mahdollisuus löytää todellinen yhteys paikallisiin ja yhteinen fokus. Täällä on niin paljon asioita, jotka vetoavat ja joita olen utelias tuntemaan. Ja samalla niin usein on asioita, joita ei alkuunkaan ymmärrä. Joskus se tuntui hankalalta, mutta oloa helpottaa, kun hyväksyy oman ymmärtämättömyytensä ja että niin se vain on.

Teksti ja kuva: Ida Lindholm