Teksti: Anni Nieminen ja Tuuli Lehti
Kuvat: Anni Nieminen
Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Tuuli Lehti. Valmistuin lääkäriksi neljä vuotta sitten ja olen erikoistumassa yleislääketieteeseen. Toimin terveyskeskuslääkärinä Helsingin kaupungilla, tosin nyt olen virkavapaalla, koska työstän väitöskirjaani.
Tutkin väitöskirjassani ikääntyvien ihmisten oireita ja niiden yhteyttä elämänlaatuun ja yleiseen hyvinvointiin sekä sitä, miten oireet assosioituvat esimerkiksi sukupuoleen ja muihin sosioekonomisiin tekijöihin.
Kerro projektistasi Villa Karon residenssissä. Miten se on edennyt tähän mennessä? Millaisia huomioita olet tehnyt? Miten se jatkuu tästä eteenpäin?
Tulin tänne kirjoittamaan väitöskirjani yhteenvetoa – ajatuksena oli myös haastatella paikallisia iäkkäitä ihmisiä. Kirjoitusprosessi onkin päässyt täällä hyvin vauhtiin.
Aloimme ensimmäisinä päivinäni täällä keskustella Villa Karon kulttuuripäällikön Georgetten kanssa tyttöjen asemasta Beninissä. Minulla oli ollut jossain mielen perukoilla ajatus, että haluaisin hyödyntää ammattitaitoani naisten terveyden edistämiseen kehittyvissä maissa. Olin ajatellut, että pelkästään jakamalla tietoa voisi jo saada paljon hyvää aikaan. Keskusteluista syntyi aika spontaanisti idea, että voisimme kutsua kylän 13-16-vuotiaita tyttöjä Villa Karolle keskustelemaan esimerkiksi seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Samalla voisin tehdä parhaani voimauttaakseni tyttöjä arvostamaan itseään ja omaa kehoaan.
Nyt on takana neljä tapaamista, ja joka viikko meitä on ollut enemmän – viime kerralla paikalla oli 12-13 tyttöä. Olemme keskustelleet muun muassa jokaisen ihmisen oikeudesta päättää omasta kehostaan. Tytöillä on ollut paljon kysymyksiä kuukautisiin liittyen, ja osana tätä projektia lahjoitimmekin tytöille kymmenen kuukuppia. Kuukupit herättivät paljon kiinnostusta! Täällä tytöt ja naiset nimittäin käyttävät itse tehtyjä, kankaisia kuukautissuojia, jotka suojaavat aika huonosti.
Olemme keskustelleet myös naisen asemasta beniniläisessä yhteiskunnassa. Oli koskettavaa kuulla, mitkä asiat saavat tytöt tuntemaan itsensä ylpeiksi olla nainen. Tytöt puhuivat esimerkiksi naisten viisaudesta, herkkyydestä ja kestävyydestä. Toisaalta olemme puhuneet naiseuden kääntöpuolista; asioista, jotka liittyvät elämään yhteiskunnassa, jossa miehillä on ylivalta. Kärsimystä on paljon esimerkiksi liittyen kuukautisiin, synnytyksiin, yleiseen kohteluun ja väkivaltaan. Keskustelemme myös esikuvista, jotta tytöt saavat voimauttavia näkymiä tulevaisuuteen ja voivat laajentaa käsitystään siitä, mikä kaikki on mahdollista. Haaveammateista keskustellessaan he ilokseni mainitsivat esimerkiksi toimitusjohtajan, lääkärin, kätilö-tanssijan ja seikkailija-tutkimusmatkailijan.
Seuraavilla tapaamiskerroilla annan tyttöjen viedä keskustelua eteenpäin ja tuoda esiin asioita, jotka heitä mietityttävät. Täällä liittyy paljon häpeää esimerkiksi siihen, jos tulee raskaaksi ennen avioliittoa, ja tämä häpeä suuntautuu lähinnä naiseen. Yritämme keskustella myös vaikeista asioista, koska vaikka emme voisi muuttaa yhteiskuntaa, voimme yrittää vähentää sitä taakkaa, joka näillä tytöillä liittyy naiseksi kasvamiseen.
Millaisia haasteita olet kohdannut residenssioleskelusi aikana (projektissa tai ylipäätään)?
Projektini tyttöjen kanssa on opettanut paikallisista toimintatavoista. Aikataulut ovat olleet hieman haasteellisia: tyttöjä tulee tapaamisiin eri porukoista, ja osaa on jouduttu aina odottamaan. Haasteena ja samalla tavoitteena on saada tytöt tulemaan paikalle samaan aikaan.
Puhun sujuvaa ranskaa, mutta vieraalla kielellä kommunikointi on vaatinut paljon keskittymistä varsinkin, kun kyseessä on näin herkkä ja henkilökohtainen aihe.
Millaista työskentely ja elämä Villa Karossa ja Grand Popossa on ollut tähän asti?
Villa Karossa on hyvät puitteet työskennellä ympäristössä, joka on rauhallinen mutta jossa jatkuvasti kohtaa ihmisiä ja inspiroituu heistä. Täällä lämpimässä ilmastossa on erityisen ihanaa, kun voi koko ajan olla yhteydessä ulkoilmaan. Työskennellessäni väitöskirjani parissa pidän residenssihuoneeni ikkunat ja oven auki ja nautin merituulesta. Villa Karon henkilökunta tekee myös olon tervetulleeksi! Grand-Popossa oppii joustavuutta: hämmennyksen hetkiä tulee säännöllisesti, mutta paikalliset ovat joustavia ja huumorintajuisia ja aina asiat hoituvat. Työnteko täällä ei välttämättä aina tunnu työltä, vaikka projektit etenevätkin.
Mitä terveisiä tai vinkkejä lähettäisit tuleville stipendiaateille?
Villa Karon ABC-kirja ja stipendiaatin infopaketti antoivat hyvät eväät paikallisessa kulttuurissa toimimiseen. Suosittelen myös lukemaan Juha Vakkurin kirjan Afrikan ympäri. Se valmisti minua hyvin matkaan! Paikan päällä voi sitten yhdessä muiden stipendiaattien kanssa ihmetellä uusia eteen tulevia tilanteita ja tapoja: joka päivä pääsee yllättymään. Suosittelen Villa Karon residenssiä kaikille, joilla on mahdollisuus lähteä matkaan.