0

Avainsana: Villa Karo

Impressioita – Janne Tuomi

Afrikka, Länsi-Afrikka, Benin. Cotonou, Grand-Popo, Villa Karo. Maanläheisyys, henkimaailma. Ihmiset, musiikki, rummutus.

Ihmisillä ei ole kiire, paitsi auton ratissa.

Esineiden arvon ratkaisee niihin ladatut voimat, ei ulkoinen kauneus. Asunto ja ruoka ovat välttämättömyyksiä, ei niihin kannata kiinnittää sen enempää huomiota.

Tarinankertojien maa. Kulttuuri ja musiikki ovat kehittyneet henkimaailman ohjaamina, ilmestyksien kautta. Miten maailma luotiin, ja mikä osuus siinä oli palmuviinillä? Mitä tapahtui togolaisprinsessan ja pantterin kohtaamisessa metsässä? Kuinka gong eli kello sai alkunsa? Mistä Grand-Popo sai nimensä? Näistä ja monista muista asioista kuulimme monta hyvää tarinaa.

Kolonialismi, orjakauppa, uhrauskulttuuri, kuninkaat, kyläpäälliköt, voodoopapit. Sodabi-pontikka, kolapähkinät, gin. Esi-isille hömpsyt myös, hoituu maahan kaatamalla. Heviosson kosto jonka ansiosta tuntemattomaan voi luottaa. Aina pääsee perille, aina autetaan, aina moikataan, aina hymyillään.

Näistä, ja monista muista aineksista muotoutuu huumaava kokemus, sukellus eurooppalaisen elämänmuodon ulkopuolelle. Kohtaamiset pienissä sähköttömissä kylissä joissa kyläpäällikkö ottaa vastaan asiaankuuluvin tervetuliaisseremonioin, siitä jatketaan torille keskelle kylää, jossa rummutetaan, lauletaan ja tanssitaan. Juhlat, voodoopappi on palannut kylään vuosien koulutuksen jälkeen. Menot jatkuvat tuntikausia. Jossain vaiheessa meitä kehotetaan lähtemään. Neuvoa ei tee mieli vastustaa. Muutama on jo vaipunut transsiin, viety nurkan taakse pihaan. Naiset ovat tanssineet puukot käsissään, lasittunein katsein. Olkapäät on pitänyt paljastaa, muuten puukko käy, jumaluus on niin määrännyt. Asiat vaikuttavat tapahtuvan sattumanvaraisesti, mutta kuitenkin luonnollisessa järjestyksessä. Koskaan ei voi tietää maallikkona mitä seuraavaksi tapahtuu, kyläläiset tuntuvan tietävän tarkalleen.

Ilo ja energia, joka huokuu lapsista heidän esittäessään perinnemusiikkia meille toisessa sähköttömässä kylässä, on jotain yhtä uskomatonta. Perinteet ovat elävinä, ei museoituina vaan koko ajan arkipäivässä läsnä. Joku modernimpi nuorimies isommassa kaupungissa naureskelee voodoo-uskomuksille mutta seuraavassa lauseessa kertoo isänsä kuolleen kiroukseen.

Eläimet elävät vapaina, lisääntyvät vapaasti. Poikasia riittää joka paikkaan. Niille töötätään jos ovat autotiellä, vauhtia ei kannata hidastaa. Sikoja ja vuohia köytettyinä autojen katoille. Vapaus loppunut. Kalastajat rannalla, vetämässä pitkää verkkoa takaisin maalle. Kellot ja rummut säestävät.

Rytmien koti. Ensin orjia tuotiin Ouidahiin ja Porto Novoon laajoilta alueilta. Sieltä laivoihin ja Kuubaan, Haitiin, Brasiliaan, New Orleansiin. Rytmit ja uskonnot matkustivat mukana. Moni muista yhteyksistä tuttu rytmi löytyy Beninistä. Roots of the Roots. Sambakulkueet muistuttavat hyvin paljon voodookulkueita, rytmit, viitat, patsaat. Tuntuu uskomattomalta olla keskellä niitä. Eri alueilla on omat rytminsä, omat soittimensa ja soittotapansa. Rikkautta ei voi määritellä pelkästään aineellisena.

Museossa kolme henkilökuntaan kuuluvaa nukkuu päiväunia, yksi lähtee esittelemään. Availee ovia, sytyttää valoja. Kertoo tarinoita menneistä ajoista. Raakaa menoa, ihmishenki ei ole aina ollut arvossaan, sen on voinut vaihtaa lusikkaan. Tykin on saanut viidellätoista nuorella ja vahvalla miesorjalla, nuoria naisia on tarvittu 21 vastaavaan kauppaan. Kuninkaan valtaistuimen jalkojen alla on ihmisen pääkalloja. Kuninkaan kunniaksi on rakennettu pyhättö, jossa yksi rakennusaine on ollut ihmisveri. Huonoina aikoina on voitu uhrata kokonainen suku, kymmeniä ihmisiä. Nykyisin ihmisuhreja ei kuulemma enää ole. Lopuksi vieraskirjaan nimi, jos vieraalla on kynä mukana, museoissa ei sellaisia ole.

Vaikea uskoa veristä historiaa, kaikki kohtaamamme ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, iloisia, vilpittömiä, luotettavia ja avuliaita. Veneretkellä pysähdys suolatehtaalla. Kylän pienessä mökissä on saviuuni, jonka päällä keitetään hiekan läpi suodatetusta vedestä suolaa. Opas selittää, tämä vesi on suolaista, ei makeaa, vaan suolaista, suolaista. Toivottavasti valkoiset nyt ymmärsivät. Toiselle kerron ravintolassa, että sain huonon olon vähäksi aikaa omeletista muutama päivä sitten, varmaankin jonkinlainen allerginen reaktio. Käy tarjoilijan puheilla ja tulee takaisin silmät loistaen, minulla on teille yllätys. Hetken päästä tarjoilija tuo kaksi keitettyä kananmunaa, jolloin opas selittää että tämä on kananmuna, mutta se on laitettu kuumaan veteen ja sitten siitä on tullut tällainen, näitä voi syödä näinkin. Kielimuuri ranskaa osaamattomalle voi joskus aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Kaikki kuitenkin tarkoittavat hyvää ja käyttävät englantia niin paljon kuin osaavat. Oma vikani, olisi pitänyt opetella ranskaa.

Janne Tuomi
”Treenikämpältä”

Työsuunnitelma ja sen toteutuminen

Ajatuksena oli tutustua paikalliseen musiikkikulttuuriin ja soittaa rumpuja. Kävin soittotunneilla, jammailin paikallisten ja läpikulkumatkalla olleiden muusikoiden kanssa, kävin jopa tanssitunnilla (en koskaan tanssi normaalisti), harjoittelin itsekseni ja ostin uusia soittimia. Kuulin paljon erilaista musiikkia. Opin uusia soittotekniikoita, uusia rytmejä ja uusia tapoja hahmottaa rytmejä. Tuttuja rytmejä löytyi paljon, moni niistä on kulkenut Beninistä orjien mukana uuteen maailmaan. Perinnemusiikin ja -kulttuurin elinvoimaisuus ja rikkaus pääsivät yllättämään isosti, kuinka suuressa roolissa ne ovat edelleen ihmisten jokapäiväisessä elämässä, eivät säilöttyinä museoihin tai turistinäytöksiksi.

Kävin, kun pyydettiin, lähikylässä opettamassa länsimaista rummunsoittoa innokkaalle nuorisojoukolle. Kontaktit säilyvät, rumputarvikelähetys on lähdössä seuraavien stipendiaattien mukana. Noël Saïzonou on tulossa Suomeen, toivottavasti vielä monta kertaa, joten soittotunnit ja rytmien notatointi mahdollisesti jatkuvat Pohjolassa.

Paljon jäi kuulematta ja oppimatta, toivottavasti joskus tulee mahdollisuus mennä uudestaan, nyt kun on kontakteja ja käsitys siitä mitä kaikkea Beninistä ja lähialueilta löytyy. Matka oli siis onnistunut työsuunnitelmankin puolesta, mutta aika loppui kesken.

Sanotaan, että Afrikka muuttaa ihmistä. Kirjoitan tätä Istanbulin lentoasemalla, Suomeen paluu on puolivälissä. Täällä huomaa, kuinka normaalin käsitys muuttuu. Kahvilassa istuminen tuntuu toisaalta normaalilta, toisaalta vieraalta kaiken sen jälkeen mitä koki tällä matkalla. Elämänmeno Grand-Popossa alkoi jo olla kotoisaa ja itselle vieraat tavat muuttuivat luonteviksi. Jos saisi kaikista toimintakulttuureista yhdistettyä hyvät puolet ja karsittua vähemmän hyvät, voisivat asiat olla paremmalla tolalla tällä planeetalla. Eri kulttuurien parissa eläminen auttaa näkemään näitä eri puolia, ja Villa Karo tekee hienoa työtä näiden asioiden oivaltamisen mahdollistajana.

Erityiskiitos Villa Karon todella hienolle henkilökunnalle, jotka auttoivat merkittävällä tavalla ensiarvoisen tärkeiden kontaktien luomisessa, olivat aina avuliaita ja ystävällisiä. Ilman heitä ja heidän kontaktejaan kaikki nämä hienot kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia. Reissuiltamme Villa Karoon palatessa oli olo kuin olisi kotiin tullut. Kwassi sanoi saapuessamme, ettemme ole enää eurooppalaisia vaan afrikkalaisia. Silloin en tiennyt mitä se tarkoitti. Nyt tiedän paremmin. Kiitokset myös siellä kanssamme olleille stipendiaateille, Sarille, Jukalle, Johannalle, Tuomakselle, Blanchardille ja Feychalille! Saimme viettää mahtavaa aikaa ja kokea mahtavia juttuja!

Janne Tuomi

Kirjoittaja on ammattilyömäsoittaja ja lyömäsoitinpedagogi.

Kalaa vai munakasta? Pika-arvioita muutamiin Grand-Popon ravintoloihin

Teksti: Santeri Kaipiainen
Kuvat: Julia Autio

Grand-Popon ruokapaikkojen määrä on kasvanut Villa Karon olemassaolon aikana huomattavasti. Syitä on monia, kuten väkiluvun, turismin ja ostovoiman kasvu. Jos kuukauden Beninissä viettävä stipendiaatti haluaa syödä yhdessä uudessa ravintolassa/katukyökissä joka päivä, jää helposti vielä muutama vaihtoehto katsastamatta lähtöpäivänä, niin paljon valinnanvaraa on.

Harjoittelijakauteni aikana olen ehtinyt katsastaa useampia ruokapaikkoja ympäri Grand-Popon kylää, ja huomannut hajonnan olevan runsasta niin tarjonnan, laadun kuin hinnankin kohdalla. Olen nyt päättänyt jakaa hiljaista ja hyvin subjektiivista tietoani, arvioiden muutamia yleisimmin käyttämiäni ravintoloita 1-5 tähden asteikolla.

Ruoka-annoksia myyvät paikat voidaan luokitella neljään ryhmään:

Katukyökit, joissa mamat myyvät kattilankansien alla hautuvaa perusruokaa (hinta 300-500 CFA; juomana usein vain pussivettä, 25 CFA)
Kansanbistrot, jotka toimivat sekä ruokaloina että baareina ja vetävät etenkin iltaisin paikallisia asiakkaita. Konstailemattomia mutta runsaita perusannoksia (500-2000 CFA) sekä juomia (300-800 CFA). Usein myös take away -mahdollisuus.
Halvemmat ravintolat, joissa jo näkyy usein enemmän turisteja kuin popolaisia. Näissä nyhdetään jo selkeästi yovohintaa, vaikka laatu ei välttämättä poikkea kansanbistroista kovinkaan paljon. Ateriat 2000-3500 CFA, juomat 500-1000 CFA.
Kalliimmat ravintolat, joiden ruokalistat ovat saaneet vaikutteita Euroopan keittiöistä ja joissa ruoan laatukin painii aivan eri sarjassa kuin edellä mainituissa. Usein hotellien yhteydessä. Kolmen ruokalajin illallinen juomineen voi vaivatta olla yli 10 000 CFA/henkilö.

_DSC0032
Tämän aterian on luonut Villa Karon oma kokki Yvette!

Paterne
Kansanbistro

Sijainti: Melkoisen kaukana Villa Karosta, Petit Marchén vieressä, eli kaupungintalon risteyksestä seuraava tie oikealle ja eteenpäin, kunnes risteyksissä näkyy oikealla katos/terassi/valoa.

Kokemus tarjonnasta: Ainoa kylän paikka, josta saa (ihan hyvää) shawarmaa, ja muitakin hieman harvemmin Grand-Popossa tavattavia ruokalajeja, kuten jänistä, helmikanaa ja erilaisia salaatteja. Perusannoksetkin löytyvät, kuten ihan kelpo kala (1000 CFA riisillä). Annosten saapumisnopeus on kohtuullisen hyvä ja olutvalikoima sopivan laaja.

Hintataso: Annokset 500-2000 CFA. Oluet 600-1000 CFA. Laaja valikoima ruokia ja juomia.

Ilmapiiri: Paterne on paikallisille suunnattu ja paikallisten suosiossa. Jos telkkari on päällä, siellä pyörivät mm. jalkapallo-ottelut, toimintaelokuvat tai länsiafrikkalaiset musiikkivideot.

****

 

La Légende
Kansanbistro

Sijainti: Pääkadun varrella, Auberge Vivianen jälkeen.

Kokemus tarjonnasta: Perusannoksia eli spagettia tai couscousia munakkaalla, makkarakastikkeella tai sardiinilla. Silloin tällöin myös kalaa, etenkin etukäteen tilattaessa. Halpoja ja todella suuria annoksia. Ruoka tulee melko nopeasti. Juomavalikoima vaihtelee päivästä toiseen.

Hintataso: 600-1000 CFA, juomat tavanomaista hintatasoa.

Ilmapiiri: Ruokailu ja juomailu tapahtuu katoksellisella, maalattialaisella terassilla tai muurin takana takapihalla. Nuori omistajatar tulee usein juttelemaan asiakkaiden kanssa. Musiikkivalikoima on kiinnostava, monipuolinen ja usein vaihtuva.

****

_DSC0339
Vihreää chiliä, kanaa, riisiä ja soossi. Muista tilata ”Beaucoup de piment!” eli paljon chiliä, koska yovojen arvellaan lähtökohtaisesti karsastavan tulisia ruokia.

Lion Bar
Halvempi ravintola

Sijainti: Merkitty pienillä kylteillä pääkadulle, pian helluntaikirkon jälkeen kujaa rannalle.

Sananen tarjonnasta: Ruokien saatavuus vaihtelee suuresti – joinain päivinä saatetaan kokonaan tarjota eioota. Useimmiten tarjolla on kalaa tai katkarapuja, kasvisannoksina paimentolaisjuustoa (”pöllijuusto”) tai munakasta. Välillä mm. katkarapujen määrä ei päätä huimaa, mutta riisi ja kasviskastike ovat oikein maukkaita. Oluina on vain pientä Beninoisea tai Beaufortia, mutta paikan omat drinkit ja mehut toimivat hyvin.

Hintataso: Merenelävät 2000-2500 CFA, kasvisruoat 1000-1500 CFA, pieni olut tai drinkki n. 600 CFA.

Ilmapiiri: Lumoava tunnelma. Yllätyksellinen reggae-keidas lähellä rantaa, jota pyörittää pesunkestävä rastafari. Pidemmän Villa Karo -oleskelun jälkeen tuo kaivattua vaihtelua ruokapaikkojen musiikkiin laajalla tarjonnalla dubia ja rootsia. Täällä on hyvin todennäköistä törmätä yovoihin, varsinkin viikonloppuiltaisin.

****

 

Ibis Bel
Kansanbistro/halvempi ravintola

Sijainti: Valtatien ja pääkadun risteyksessä, mopoaseman vieressä.

Sananen tarjonnasta: Perinteisen kansanravintolan annokset – kalaa tai lintua sekä kokoelma lisukkeita. Avotulella paistettu kala (poisson braisé, 3000 CFA) on Grand-Popon ehdotonta huippua, ja annos muhkean kokoinen.

Hintataso: 1500-3000 CFA, kiitettävän laaja valikoima perushintaisia oluita (600-800 CFA).

Ilmapiiri: Nuhjuisa ulkonäkö ja tienristeyksen hälinä pettävät: kauempana pihalla mukavaa ja rauhallista syödä. Palvelu on hyvää, ja pari koiraa tallustelee rapsuteltavina.

****

 

Saveurs d’Afrique
Kalliimpi ravintola

Sijainti: Pääkadun varrella pizzerian ja hautausmaan välissä.

Sananen tarjonnasta: Grand-Popon paras ravintola, paikallisten makujen ja raaka-aineiden fuusio eurooppalaisen keittiöperinteen kanssa. Luovia ainesosayhdistelmiä ja erittäin laadukasta ruokaa. Ruokalista vaihtelee, mutta valikoima koostuu yleensä kahdesta alkupalasta, 4-5 pääruoasta ja 2-3 jälkiruoasta. Isolla porukalla saattaa saada ilmaiset ananasveneet jälkiruoaksi! Viinejä saatavilla, vaikkakin rajoitetusti.

Hintataso: Alkupalat n. 2000 CFA, pääruoat 4000-5000 CFA, jälkiruoat n. 1000 CFA. Juomat 1000-> CFA.

Ilmapiiri: Rauhallinen tunnelma, mutta puitteet eivät ole esteettisesti yhtä hienostuneita kuin ruoka. WC-tilojen laatu ainoa selkeä miinus – oma paperi tännekin mukaan.

****

 

L’Auberge
Kalliimpi ravintola

Sijainti: Villa Karosta itään, laivaston tukikohdan ja Aubergen hotellirakennuksen jälkeen.

Sananen tarjonnasta: Ruokalistassa on alku- ja jälkiruokien ohella noin viiden-kuuden pääruoan valikoima kevyesti paikallishöysteistä ranskalaista keittiötä. Laatu on kaikin puolin hyvää, mutta ei mitenkään poikkeuksellista – popolaisittain ehkä himpun ylihinnoiteltua. Kahvin ystäville löytyy espressokonekin.

Hintataso: Alkupalat n. 1500-2500 CFA, pääruoat 3000-6000 CFA, jälkiruoat n. 1500 CFA. Suurin osa juomista 1000-2000 CFA. Viinivalikoima luultavasti Grand-Popon laajin.

Ilmapiiri: Juuri sellainen kuin länsimaisille suunnatun trooppisen hotelliravintolan olettaisi olevan. Terassi on nätti ja rannan tuuli virkistävä. Palvelu on kohteliasta ja ripeää.

****

 

La Baleine
Halvempi ravintola

Sijainti: Päätietä risteykseen päin, kolmikerroksisen ökytalon jälkeen. Tunnistaa liehuvista lipuista.

Sananen tarjonnasta: Ennen kaikkea mereneläviä – joki- ja katkarapuja sekä kalaa. Toiveita toteutaan. Erityisesti annosten visuaalisuuteen on käytetty aikaa. Paikan dakoin on erityisen hyvää ja runsasta. Juomavalikoima valitettavan suppea, ja välillä ruokatarpeitakaan ei kauheasti ole. Kannattaa tilata etukäteen.

Hinta: 2000-4000 CFA, alennukset neuvoteltavissa. Olut 650 CFA.

Ilmapiiri: Sympaattinen olkimajaterassi, vaikkakin hiekkalattialle on vaikea saada tuolia kunnon asentoon. Välillä ruoan tulossa saattaa kestää aikansa. Musiikkivaihtoehtoina joko paikallisradiot tai rätisevät Bob Marley -coverit.

***

 

Pizzeria (Paillotte Bleue)
Halvempi ravintola

Sijainti: Edellistä vastapäätä, päätietä risteykseen päin, Auberge Mon Secoursin jälkeen.

Sananen tarjonnasta: Muitakin ruokia, kuten kanaa, täältä kyllä saa, mutta pizza se kuitenkin on, joka houkuttelee villakarolaisia jossain vaiheessa. Valikoima ei ole kovin kattava, mutta mm. kinkku-, tonnikala- ja kasvispizza löytyvät. Maku on jostain eteläeurooppalaisen kyläpizzerian ja Saarioisten mikrolätyn välimaastosta. Kanapizza (3000 CFA) on maukkaimmasta päästä. Nälkäisenä ei tosin koko päätä huimaa.

Hinta: 2000-3000 CFA, juomat perushinnoissa.

Ilmapiiri: Välillä näkee pari-kolme paikallista asiakasta, mutta suurimman osan ajasta on melko tyhjää. Lounasaikaan hyönteiset (ja auringonlaskun aikaan läpi lentävät lepakot) eivät häiritse. Henkilökunta on kohteliasta ja joustavaa. Televisiossa valtava kanavakattaus, joka antaa uuden kuvan Beniniin paikallisine ajankohtaisohjelmineen ja musiikkivideoineen.

***

 

Farafina
Halvempi ravintola

Sijainti: Villa Karon läntinen naapuri heti CLAC-keskuksen jälkeen. Ruokaa tarjoillaan sekä kadun varressa että rannan puolella.

Sananen tarjonnasta: Kadun puolella suppea valikoima peruskeittiötä – munakas, dakoin, moyo ja pari muuta. Maku on selkeästi kehnompi kuin hinnoilla olettaisi. Rannan puolella tarjoillaan myös mm. rapua ja saatetaan toteuttaa toiveannoksiakin. Vaikka laatu on himpun parempi, ei se vastaa hintaa vieläkään. Rannan puolella tarjoillaan myös ilahduttava aamiainen, mikäli Villa Karossa ei jostain syystä jonain päivänä aamiaista saisi.

Hintataso: Kadun puoli 1000-2000 CFA, rannan puoli 1500-3000 CFA. Oluet kadun puolella 600-750 CFA, rannan puolella 1000 CFA.

Ilmapiiri: Kadun puolella on usein paikallisia miehiä turisemassa oluen ääressä, ja musiikkitarjonta on Grand-Popon monipuolisin. Tarjoilijoita ei tosin välillä näy mailla halmeilla, eikä palvelu ole aina kovin ammattitaitoista. Rannan puoli on unelias, mutta merituuli virkistää ja varsinkin valoisalla on näkymä kaunis.

**1/2

 

Chez Desi
Kansanbistro/katukyökki

Sijainti: Pääkadun varressa Nonvitcha-aukiota vastapäätä. Tunnistaa räikeänvihreistä seinistä.

Sananen tarjonnasta: Chez Desissä kannattaa tilata kalaa, ja sitä kannattaa tilata lounasaikaan – illalla on jäljellä usein vain sekundakappaleita. Lounasaikaan saa hyvällä tuurilla keskikokoisesta kalasta hyvänkokoisen ja -makuisen siivun soosissa. Myös jänteviä lihanpaloja on tarjolla silloin tällöin. Ruoka on haudutuspadoissa, joten se tulee todella nopeasti. Lisukevaihtoehtoina akassa (maissitaikina) tai riisi. Olutta, limuja ja vettä löytyy tavalliseen tapaan.

Hinta: Esim. kalafilee 700 CFA + riisi 100 CFA/kuppi.

Ilmapiiri: Perinneasuiset kihot tulevat keskustelemaan politiikkaa, pariskunnat aterioimaan, ja taustalla tv:ssä pauhaavat useiden eri mantereiden saippuaoopperat. Ruoka-astioina pastellinväriset muovikulhot. Olkikatoksen alla on paras ateriointipaikka.

***

_DSC0015
Chez Desissä syödyn barracudan ruoto.

Boca del Rio
Kalliimpi ravintola

Sijainti: Pääkadun varressa Voie 40 -risteyksen (terveysaseman risteyksen) jälkeen.

Sananen tarjonnasta: Paremmalle ravintolalle tyypillisiä annoksia – naudanfileetä, cordon bleu -kanaa, kalavartaita ja niin edespäin. Päivittäin tosin tarjolla vain pari kolme vaihtoehtoa, mutta laatu on kaikin puolin mainio. Kasvispizza on riemastuttava yllätys!

Hinta: ”Villakarolaisalennuksella” pääruoat 3500 CFA, muuten 4000-4500 CFA. Pieni olut 1000 CFA, viinipullo 7500 CFA.

Ilmapiiri: Tunnelmallinen, rauhallinen ja luonnonsävyinen ulkoilmaravintola. Omistajapariskunta on todella ystävällinen ja tulee mielellään juttelemaan.

****

 

Victor’s Place
Halvempi ravintola

Sijainti: Toinen risteys Villa Karosta länteen rannalle päin.

Sananen tarjonnasta: Laatu vaihtelee selkeästi. Ennakoidun ajoituksen ja ranskan kielen taidon avulla saa sitä, mitä pyytääkin, mutta spontaani valinta tämä ei ole – silloin ruoan tekoon menee jopa puolitoista tuntia. Ruoka on usein laatuunsa nähden hintavaa; kasvissoosit ovat melko Unicafé-tavaraa, mutta välillä tulee positiivisia yllätyksiä. Couscousia ja kastiketta kuitenkin on porukalla syödessä yllinkyllin tarjolla. Juomat paikallisittain kalliita ja niiden tarjonta harvaa.

Hinta: Olut ja drinkit 500-1000 CFA, ateriat 2500-3000 CFA.

Ilmapiiri: Siisti, mutta hämärä ympäristö; viilentävästä merituulesta plussaa. Välillä ympärillä pyöriskelee ruoanmuruja kärkkyviä kissoja. Henkilökunta on hieman haahuilevan oloista.

**1/2

_DSC0195
Savustettua kalaa torilta.

 

Tietenkään Grand-Popon ravintolatarjonta ei tähän lopu. Kaduilta ja rannoilta löytyy vielä mm. Awale Plage, La Sirène, Kokou & Fils, La Maison Blanche, Coco Beach, Ganna Hotel, La Fazendah, Saint Jean, Chez Delali, Chez Martino, Chez Maman Funmi, katolisen kirkon kulman sandwich-kioski ja monet muut…

Bon appétit!

Harjoittelijan haavissa 4: Johanna Sipilä

Villa Karon kevätkausi pyöriskelee pikkuhiljaa pakettiin. Huhtikuussa yläkerta oli kuvataiteilijoiden valtakuntaa, kun taidemaalari Johanna Sipilä sekä tila- ja videotaiteilija Tuomas A. Laitinen hakivat vaikutteita ja materiaalia Grand-Popon elämänmenosta. Harjoittelijan haastattelukierrokselle Villa Karon kirjastotuoliin pyörähti ensin Suomeen vappuaattona palannut Johanna, joka sattumoisin on Tuomaksen ystävä opiskeluajoilta.

–Etukäteen oli hirveän ihana ajatus, että tänne on tulossa tuttuja! Se oli ihan sattumaa, että Tuomas on samaan aikaan täällä. Aika jakautui hieman kolmeen jaksoon: alkuun tamperelaisten (Janne Tuomen ja Annamaija Saarelan) kanssa, sitten tuli Tuomas ja viimeisen kahden viikon aikana vielä miesystäväkin käymään. Ainahan se helpottaa, kun on ympärillä ihmisiä jotka tuntevat ja puhuvat ”samaa kieltä”. Vaikka tutustuuhan suomalaisiin taiteilijoihin muutenkin nopeasti, Johanna toteaa.

Afrikkaan tutustuminen oli ollut hänellä mielessä jo pitkään, ja etenkin Ars 2011 -näyttelyn myötä heräsi ajatus tutustua mantereeseen Villa Karon kautta. Beninissä työskentely oli osa viimeaikaista muuttojatkumoa eri maiden, residenssien ja kollektiivien välillä.

–Residensseissä olen huomannut, että niiden välillä tekemisen määrä ja laatu vaihtelee hyvin paljon – etenkin siinä mielessä, mitä juuri minä pystyn missäkin tekemään. Täällä ei oikein tullut valmistettua suuria teoksia, vaan olen tehnyt luonnoksia, jotka auttavat muistamaan täällä heränneitä tunteita ja ajatuksia. Ideoita on tullut paljonkin, ja muutamia näkymiä olen maalannut, mutta ennen kaikkea työ on ollut päänsisäistä. Tämä on ensimmäinen kertani Afrikassa, ja siitä jää iso jälki, kun kaikki on niin erilaista. Prosessointi varmaan jatkuu kotona aika pitkään.

Johanna ja Markus-koira Villa Karon rannassa
Johanna ja Markus-koira Villa Karon rannassa

Johannan mukaan pensselinjälki on muuttunut jo residenssiaikana.

–Kyllä sen huomaa jo täkäläisien näkymien ja kokemuksien luonnoksista. Toisaalta joka paikassa on erilaiset valot, muodot ja asioiden rytmit. Mutta en tiedä, näkeekö kukaan muu kuin minä Afrikan-vaikutuksen luonnoksissani! Maalauksen kautta käsittelen elämää, ympäristöä, ihmisiä sekä yhteyteen pyrkimistä heidän kanssaan. Haluan siirtää taululle täällä kokemiani fiiliksiä – sellaisia, joita ei saa puhutulle kielelle. Kuten vaikka Heviosso-menot, joissa on mielettömät värit ja liikkeet, jotka jättävät oman kuvansa päähän. Se on enemmän kuin sieltä otetut valokuvat: maalaukseen sisältyy kaikki, liike ja tunne. Paljon olen siksi kirjoittanut täällä ylös ideoita ja ajatuksia. Yhteys paikallisiin ihmisiin jää toki kielen takia vajaaksi, kun ranskantaidottomana on niin harvan kanssa yhteinen puhekieli. Muuten ihmiset ovat kyllä tosi helposti lähestyttäviä ja heistä tulee hyvä fiilis. Ihmiset ovat iloisia ja tervehenkisiä, heidän kanssaan on helppo olla.

Johannan mielestä yllättävimpiä asioita oli luonnon vehreys sekä ajankulun ja -käytön voimakas muuttuminen.

–Aika kuluu ihan eri tavalla! En tiedä, kuluuko se nopeammin vai hitaammin, mutta asioihin menee tosi paljon enemmän aikaa. Ruokailussakin saattaa kestää tuntikausia. Aina ei myöskään halunnut vain sulkea itseään työhuoneeseen, kun teki mieli tutustua eri paikkoihin ja esimerkiksi voodoohon. Paikalliseen kulttuuriin tutustuminen on kuitenkin ollut tärkeää.

Paikallisten kuvataiteilijoidenkin kohtaaminen on tuonut omaa yllättävyyttään.

–Ensimmäisten kahden viikon aikana Feyshal (Traoré, togolainen stipendiaatti) halusi kovasti maalata yhdessä, ja muutkin taiteilijat ovat ehdottaneet samaa. Se on itselle tosi vierasta! Toki taidekouluaikana olen maalannut kavereiden kanssa huvikseni kimpassa, ja kokeilin sitä nytkin. Ei siitä yhteistä teosta syntynyt, mutta olimme studiossa samaan aikaan maalaamassa. Se oli todella erilaista kun työskentelytapani kotona, joka on hyvin eristäytynyt. Olisi varmaan ihan terveellistä tehdä enemmänkin jonkun seurassa, vaikka tosin ei siinä kauheasti saanut aikaiseksi, kun koko ajan oli pienessä tilassa tuntemattoman ihmisen kanssa ja pieni keskusteluyritys samaan aikaan päällä. Mutta oli se ihan mielenkiintoista!

Paluu Villa Karoonkin siintää jo kenties näköpiirissä.

–Kumppanini pohti kenties hakevansa tänne residenssiin ensi vuonna. Voisi olla hauska tulla silloin mukaan ja työskennellä eri tavoin, kun on jo kokenut kaikenlaiset ”pakolliset” tekemiset ja näkemiset!

Saksofonisti Manuel Dunkel Villa Karossa

Alkuvuonna 2015 Villa Karossa viettämäni vajaat kuusi viikkoa olivat mieleenpainuvia ja avartavia kokemuksia täynnä. Työskentelyni koostui lähinnä beniniläiseen musiikkiin tutustumisesta, sävellystyöstä ja saksofonin harjoittelusta.

Jazzmuusikkona minua kiinnosti erityisesti paikallinen perinnemusiikki ja sen rytmit, koska onhan länsiafrikkalainen musiikki osaltaan vaikuttanut myös mm. jazzmusiikin syntyyn Amerikassa 1800-luvulla. Beniniläisen perinnemusiikin rytmiikka on hyvin rikasta ja hienostunutta. Keräsin matkani aikana rytmejä kirjoittamalla niitä paperille ja joitakin myös nauhoitin. Villa Karossa sävelsin pienimuotoisia kappaleita, joissa lähtökohtana käytin paikallisia rytmejä joita yhdistin jazzmusiikista tuttuun soinnutukseen.

Heti ensimmäisellä viikolla Beninissä sain tilaisuden esiintyä Villa Karon järjestämässä kuukausikonsertissa Lissa Gbassan ulkoilmalavalla kahden grandpopolaisen lyömäsoittajan kanssa. Pidimme kahdet harjoitukset ja saimme lyhyen ohjelmiston esityskuntoon luontevasti ilman nuotteja. Konserttikokemus illalla taivasalla oli unohtumaton,  ja yleisö tuntui onneksi tykkäävän musiikistamme. Mielenkiintoista oli huomata eroavaisuuksia länsimaiseen konserttikäytäntöön. Kappaleiden jälkeen ei juurikaan annettu aplodeja ja esiintymislavalla oli esiintyjien lisäksi porukkaa sekä yleisöstä että illan toisesta yhtyeestä. Musiikin funktio Afrikassa on hyvin paljon sosiaalinen.

Manu Villa Karon rannassa.
Manu ja Paula-koira Villa Karon rannassa.

Vaikka Grand-Popo on melko pieni paikka, kuulin elävää musiikkia päivittäin aina jossain muodossa ja pyrinkin pitämään korvani auki mahdollisimman paljon. Heti saavuttuani trooppiseen Grand Popoon, vastassani oli kiehtova äänimaisema, jossa pääosissa ovat meri ja linnut. Ensimmäisen viikon aikana heräsin yleensä aikaisin aamulla lintujen intensiiviseen lauluun, enkä voinut olla sitä kuuntelematta.  Hyvä että Villa Karossa ei ole liian tiivis äänieritys! Paikallista musiikkia kuultuani, minulla heräsikin ajatus, ovatkohan jotkut beniniläisen musiikin rytmit ja melodiset aiheet peräisin lintujen laulusta?

Grand-Popossa kuulin musiikkia monenlaisissa ympäristössä kuten kalastajien vetäessä nuottaa, perinnemusiikin konserteissa, voodoo-festivaalin kulkueissa, jumalanpalveluksessa kirkossa, ravintolan terassilla, kadulla ohikulkevissa kulkueissa, sotilaiden lenkkeillessä aamulla Villa Karon ohitse jne. – kaikki nämä siis vain laulaen, taputtaen ja lyömäsoittimia käyttäen. Opin paikallisia rytmejä myös mainiolta lyömäsoittajalta Noël Saïzonoulta, joka kertoi minulle rytmien nimet sekä niiden historiaa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka vaivattomasti ja orgaanisesti beniniläiset käsittelevät monimutkaisiakin rytmejä. Tämä selittynee sillä, että musiikki on luonteva osa arkista toimintaa, ajanvietettä ja uskonnollisia seremonioita. Monimutkaiset rytmit omaksutaan ympäröivästä musiikista jo lapsena, ilman varsinaisia soittotunteja.

Opin matkani aikana monia asioita beniniläisistä rytmeistä seuraamalla tanssia ja sen yhteyttä musiikkiin. Ihailen beniniläisten kokonaisvaltaista tapaa ilmaista itseään musiikissa ja tanssissa: rentous, voima, dynaamisuus ja suoruus ovat ominaisuuksia, joita ainakin itse jazzsaksofonistina haluan ilmaisussani kehittää ja länsiafrikkalaisilta oppia. Erityisesti kiinnitin huomiota paikallisten naisten tapaan laulaa sielukkaasti suoralla äänellä kovaa ja korkealta, jotta ääni erottuisi ja kantaisi useiden lyömäsoittimien luoman kudoksen yli.

Uuvuttavasta kuumuudesta johtuen paikallisväestö osaa viisaasti levätä ja säästää itseään. Grand-Popossakin myyntikojujen mamat ottivat luontevasti päiväunet esim. myyntipisteensä vieressä maassa nukkuen tai tuolisssa torkkuen. Mieleenpainuvaa oli myös se kuinka juhlissa tai voodoo-seremonioissa taas tanssia ja soittoa jaksetaan sitkeästi jatkaa tauotta pitkäänkin, ikään katsomatta. Ihailtavaa sitkeyttä, heittäytymistä ja tästä hetkestä nauttimista!

Saksofonin harjoitteluuni löysin matkani parin viimeisen viikon aikana erityislaatuisen paikan: Grand-Popon rannan. Alkuiltoina auringon paahteen hellittäessä suuntasin usein instrumenttini kanssa rannalle, jylhien Guineanlahden aaltojen äärelle, missä seuranani olivat usein Villa Karon koirat Paula ja Markus, satunnaisten ohikulkijoiden lisäksi. Lämmin tuulenvire, auringonlasku, huojuvat palmut, meren kohina kaikki yhdessä loivat ihanteellisen tunnelman, jota on täällä Suomessa ikkunattomassa harjoituskopissa mukava muistella.

 

Manuel Dunkel
Kirjoittaja on Villa Karon entinen stipendiaatti