0

Avainsana: Music

AFROJAZZ CLUB starttaa pertinteikkäässä Storyville Jazz Clubissa

Akasia-blogiin kirjoitettiin Miika Saukkosen toimesta vuonna 2013 juttu Afrobeatiin liittyen. Samaan aikaan tuotettiin myös ensimmäisen kerran musikaalia Fela Kutin elämään pohjautuen. Nyt on ilo tiedottaa uudesta Afrojazz Clubista Helsingissä, jolla on hieman laajempi visio.

SUPERHELLE by Jussi Helttunen
Superhelle, kuva: Jussi Helttunen

Maailman parhaimpien jazzclubien joukkoon valitussa Storyvillessä starttaa uudistunut Afrojazz Club, joka kevään 2016 aikana tarjoilee suomalais-afrikkalaisten bändien parhaimmistoa. Kyseessä on monikulttuurinen ja -taiteellinen projekti jossa yhdistyvät musiikki, kuvataide, videotaide, tanssi ja lavastus. Visiona on luoda kanava hengen nostatukselle ja elämänilon juhlistamiselle sekä antaa tilaisuus kulttuurivaihdolle musiikin ja taiteen nimissä pitäen taiteellista rimaa korkealla. Livenä ja levyltä joka toisena torstaina alkaen 14.1. svengaavaa ja tanssiystävällistä afro-meininkiä: afrobeatia, afrofunkia, hi-lifea, afrojazzia, reggaeta, ethiojazzia, mbalaxia, maailmanmusiikkia. Monikulttuurisuus näkyy myös taiteilija Alvar Gullichsenin somistuksessa sekä maistuu Storyvillen ruokalistalla.

SilaFato_02_kuva-EevaJohansson (Medium)
SilaFato, kuva: Eeva Johansson

Afrojazz Clubilla esiintyvät kevään aikana mm. Sakari Kukon suomalais-senegalilainen Superhelle, suomalais-benininiläis-senegalilainen house-band Afrojazz Quintet vieraina mm. Sam Huber ja Ismaila Sané, suomalais-burkinafasolainen Faso Kan, balafon- ja koransoittaja-laulaja Maarika Aution johtama, malilaista musiikkia esittävä Sila Fato, afro-rootsrockbändi Bogolo, monikulttuurisen musikaaliyhteisön Fela Kuti-ylistys Afrobeat from the Heart Hossni Boudalin johdolla ja nigerialais-suomalainen aito afrobeat big-band Aiyekooto & Afrobeat International. Afrojazz Clubin kevätohjelman päättää kansainvälistä mainetta niittänyt suomalais-beniniläis-tansanialainen Helsinki-Cotonou Ensemble, joka aloittaa kesän Euroopankiertueensa keikalla Storyvillen Afrojazz Clubilla. Levyjä pyörittävät mm. Balkan Fever-klubeista tunnettu Dj Borzin jamivieraineen ja Bassoradion OUAGADOUGOU!-ohjelmaa juontava Dj Ibou alias Ilari Lovio.

Aiyekooto_3_photo_by_Sami_Mannerheimo (Medium)
Aiyekooto, kuva: Sami Mannerheimo

”Afrojazz Club voi tarjota musiikin- ja tiedonnälkäisille foorumin, jossa voi avartaa mieltään ja sieluaan” kiteyttää Piirpaukkeen perustajajäsen, Suomen world music-skenen edelläkävijä Sakari Kukko, joka on jo 40 vuoden ajan yhdistänyt jazzia, suomalaista kansanmusiikkia ja maailmanmusiikkia. Sakari Kukon uusi suomalais-senegalilainen yhtye Superhelle esiintyy Afrojazz Clubin avajaisissa 14.1.2016.

Sakari Kukko by Kalle Kaitala
Sakari Kukko, kuva: Kalle Kaitala

Afrojazz Clubin kevätohjelman päättää kansainvälistä mainetta niittänyt suomalais-beniniläis-tansanialainen Helsinki-Cotonou Ensemble, joka aloittaa kesän Euroopankiertueensa keikalla Storyvillen Afrojazz Clubilla. Monikulttuurisuus näkyy myös taiteilija Alvar Gullichsenin somistuksessa sekä maistuu Storyvillen ruokalistalla.

Helsinki_Cotonou_Ensemble-2 (Medium)
Helsinki-Cotonou Ensemble

Hengen nostatusta ja elämän ilon juhlistamista
Afrojazz Clubin perustivat taiteilija-muusikko Alvar Gullichsen ja muusikko-tuottaja Marko Roininen. Visiona on luoda kanava hengen nostatukselle ja elämänilon juhlistamiselle sekä antaa tilaisuus kulttuurivaihdolle musiikin ja taiteen nimissä, pitäen taiteellista rimaa korkealla. Vuodesta 2013 Afrojazz Clubeja on järjestetty Kumpulan Kylätilassa ja Korjaamon kulmasalissa. Klubien tuottajana/kuraattorina toimii Alvar Gullichsen, jonka maalaustaide myös toimii lavasteina. VJ:nä Klaus Nyqvist /Klaustrofobia. Kyseessä on monikulttuurinen ja -taiteellinen projekti jossa yhdistyvät musiikki, kuvataide, videotaide, tanssi ja lavastus. House bandeina toimivat Afrojazz Group ja Afrojazz Quintet, jotka koostuvat suomalaisista ja länsiafrikkalaisista ammattimuusikoista. Hanketta on tukenut Svenska Kulturfonden ja Musiikinedistämissätiö MES sekä uutena yhteistyökumppanina Kulttuurikameleontit ry.

Afrobeat from the Heart Kuva Pasi Klemetti
Afrobeat from the Heart, kuva: Pasi Klemetti

 

Kevään 2016 ohjelma:
14.1. Superhelle, Dj Borzin with Akim Color, perc
28.1. Afrojazz Quintet feat Sam Huber & Dj Borzin with Akim Color, perc
11.2. Faso Kan, Dj Ibou
25.2. Afrojazz Quintet feat Ismaila Sané, Bogolo, Dj Borzin
10.3. Sila Fato, Dj Ibou
24.3. Afrojazz Quintet feat Meissa Niang, Sakari Kukko & special guest Ismaila Sané, Dj Borzin
7.4. Afrobeat from the Heart, Dj Borzin
21.4. Afrojazz Quintet feat. Ismaila Sané, Dj Ibou
5.5. Ayiekooto & International, Dj Borzin
19.5. Helsinki Cotonou Ensemble, Afrojazz Quintet feat. Sam Huber, Dj Ibou

Afrojazz Club at Storyville
Museokatu 8, Helsinki
19-02. Showtime 22.
Liput 8€ / Tiketti, Lippupiste ja ovelta (+narikka 3 €)

Lisätietoja
Alvar Gullichsen, Club Producer
Marjo-Sisko Lindstedt, tiedotus ja markkinointi, Kulttuurikameleontit ry
Petteri Hasa, Music Manager, Happy Jazz Club Storyville

Impressioita – Janne Tuomi

Afrikka, Länsi-Afrikka, Benin. Cotonou, Grand-Popo, Villa Karo. Maanläheisyys, henkimaailma. Ihmiset, musiikki, rummutus.

Ihmisillä ei ole kiire, paitsi auton ratissa.

Esineiden arvon ratkaisee niihin ladatut voimat, ei ulkoinen kauneus. Asunto ja ruoka ovat välttämättömyyksiä, ei niihin kannata kiinnittää sen enempää huomiota.

Tarinankertojien maa. Kulttuuri ja musiikki ovat kehittyneet henkimaailman ohjaamina, ilmestyksien kautta. Miten maailma luotiin, ja mikä osuus siinä oli palmuviinillä? Mitä tapahtui togolaisprinsessan ja pantterin kohtaamisessa metsässä? Kuinka gong eli kello sai alkunsa? Mistä Grand-Popo sai nimensä? Näistä ja monista muista asioista kuulimme monta hyvää tarinaa.

Kolonialismi, orjakauppa, uhrauskulttuuri, kuninkaat, kyläpäälliköt, voodoopapit. Sodabi-pontikka, kolapähkinät, gin. Esi-isille hömpsyt myös, hoituu maahan kaatamalla. Heviosson kosto jonka ansiosta tuntemattomaan voi luottaa. Aina pääsee perille, aina autetaan, aina moikataan, aina hymyillään.

Näistä, ja monista muista aineksista muotoutuu huumaava kokemus, sukellus eurooppalaisen elämänmuodon ulkopuolelle. Kohtaamiset pienissä sähköttömissä kylissä joissa kyläpäällikkö ottaa vastaan asiaankuuluvin tervetuliaisseremonioin, siitä jatketaan torille keskelle kylää, jossa rummutetaan, lauletaan ja tanssitaan. Juhlat, voodoopappi on palannut kylään vuosien koulutuksen jälkeen. Menot jatkuvat tuntikausia. Jossain vaiheessa meitä kehotetaan lähtemään. Neuvoa ei tee mieli vastustaa. Muutama on jo vaipunut transsiin, viety nurkan taakse pihaan. Naiset ovat tanssineet puukot käsissään, lasittunein katsein. Olkapäät on pitänyt paljastaa, muuten puukko käy, jumaluus on niin määrännyt. Asiat vaikuttavat tapahtuvan sattumanvaraisesti, mutta kuitenkin luonnollisessa järjestyksessä. Koskaan ei voi tietää maallikkona mitä seuraavaksi tapahtuu, kyläläiset tuntuvan tietävän tarkalleen.

Ilo ja energia, joka huokuu lapsista heidän esittäessään perinnemusiikkia meille toisessa sähköttömässä kylässä, on jotain yhtä uskomatonta. Perinteet ovat elävinä, ei museoituina vaan koko ajan arkipäivässä läsnä. Joku modernimpi nuorimies isommassa kaupungissa naureskelee voodoo-uskomuksille mutta seuraavassa lauseessa kertoo isänsä kuolleen kiroukseen.

Eläimet elävät vapaina, lisääntyvät vapaasti. Poikasia riittää joka paikkaan. Niille töötätään jos ovat autotiellä, vauhtia ei kannata hidastaa. Sikoja ja vuohia köytettyinä autojen katoille. Vapaus loppunut. Kalastajat rannalla, vetämässä pitkää verkkoa takaisin maalle. Kellot ja rummut säestävät.

Rytmien koti. Ensin orjia tuotiin Ouidahiin ja Porto Novoon laajoilta alueilta. Sieltä laivoihin ja Kuubaan, Haitiin, Brasiliaan, New Orleansiin. Rytmit ja uskonnot matkustivat mukana. Moni muista yhteyksistä tuttu rytmi löytyy Beninistä. Roots of the Roots. Sambakulkueet muistuttavat hyvin paljon voodookulkueita, rytmit, viitat, patsaat. Tuntuu uskomattomalta olla keskellä niitä. Eri alueilla on omat rytminsä, omat soittimensa ja soittotapansa. Rikkautta ei voi määritellä pelkästään aineellisena.

Museossa kolme henkilökuntaan kuuluvaa nukkuu päiväunia, yksi lähtee esittelemään. Availee ovia, sytyttää valoja. Kertoo tarinoita menneistä ajoista. Raakaa menoa, ihmishenki ei ole aina ollut arvossaan, sen on voinut vaihtaa lusikkaan. Tykin on saanut viidellätoista nuorella ja vahvalla miesorjalla, nuoria naisia on tarvittu 21 vastaavaan kauppaan. Kuninkaan valtaistuimen jalkojen alla on ihmisen pääkalloja. Kuninkaan kunniaksi on rakennettu pyhättö, jossa yksi rakennusaine on ollut ihmisveri. Huonoina aikoina on voitu uhrata kokonainen suku, kymmeniä ihmisiä. Nykyisin ihmisuhreja ei kuulemma enää ole. Lopuksi vieraskirjaan nimi, jos vieraalla on kynä mukana, museoissa ei sellaisia ole.

Vaikea uskoa veristä historiaa, kaikki kohtaamamme ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, iloisia, vilpittömiä, luotettavia ja avuliaita. Veneretkellä pysähdys suolatehtaalla. Kylän pienessä mökissä on saviuuni, jonka päällä keitetään hiekan läpi suodatetusta vedestä suolaa. Opas selittää, tämä vesi on suolaista, ei makeaa, vaan suolaista, suolaista. Toivottavasti valkoiset nyt ymmärsivät. Toiselle kerron ravintolassa, että sain huonon olon vähäksi aikaa omeletista muutama päivä sitten, varmaankin jonkinlainen allerginen reaktio. Käy tarjoilijan puheilla ja tulee takaisin silmät loistaen, minulla on teille yllätys. Hetken päästä tarjoilija tuo kaksi keitettyä kananmunaa, jolloin opas selittää että tämä on kananmuna, mutta se on laitettu kuumaan veteen ja sitten siitä on tullut tällainen, näitä voi syödä näinkin. Kielimuuri ranskaa osaamattomalle voi joskus aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Kaikki kuitenkin tarkoittavat hyvää ja käyttävät englantia niin paljon kuin osaavat. Oma vikani, olisi pitänyt opetella ranskaa.

Janne Tuomi
”Treenikämpältä”

Työsuunnitelma ja sen toteutuminen

Ajatuksena oli tutustua paikalliseen musiikkikulttuuriin ja soittaa rumpuja. Kävin soittotunneilla, jammailin paikallisten ja läpikulkumatkalla olleiden muusikoiden kanssa, kävin jopa tanssitunnilla (en koskaan tanssi normaalisti), harjoittelin itsekseni ja ostin uusia soittimia. Kuulin paljon erilaista musiikkia. Opin uusia soittotekniikoita, uusia rytmejä ja uusia tapoja hahmottaa rytmejä. Tuttuja rytmejä löytyi paljon, moni niistä on kulkenut Beninistä orjien mukana uuteen maailmaan. Perinnemusiikin ja -kulttuurin elinvoimaisuus ja rikkaus pääsivät yllättämään isosti, kuinka suuressa roolissa ne ovat edelleen ihmisten jokapäiväisessä elämässä, eivät säilöttyinä museoihin tai turistinäytöksiksi.

Kävin, kun pyydettiin, lähikylässä opettamassa länsimaista rummunsoittoa innokkaalle nuorisojoukolle. Kontaktit säilyvät, rumputarvikelähetys on lähdössä seuraavien stipendiaattien mukana. Noël Saïzonou on tulossa Suomeen, toivottavasti vielä monta kertaa, joten soittotunnit ja rytmien notatointi mahdollisesti jatkuvat Pohjolassa.

Paljon jäi kuulematta ja oppimatta, toivottavasti joskus tulee mahdollisuus mennä uudestaan, nyt kun on kontakteja ja käsitys siitä mitä kaikkea Beninistä ja lähialueilta löytyy. Matka oli siis onnistunut työsuunnitelmankin puolesta, mutta aika loppui kesken.

Sanotaan, että Afrikka muuttaa ihmistä. Kirjoitan tätä Istanbulin lentoasemalla, Suomeen paluu on puolivälissä. Täällä huomaa, kuinka normaalin käsitys muuttuu. Kahvilassa istuminen tuntuu toisaalta normaalilta, toisaalta vieraalta kaiken sen jälkeen mitä koki tällä matkalla. Elämänmeno Grand-Popossa alkoi jo olla kotoisaa ja itselle vieraat tavat muuttuivat luonteviksi. Jos saisi kaikista toimintakulttuureista yhdistettyä hyvät puolet ja karsittua vähemmän hyvät, voisivat asiat olla paremmalla tolalla tällä planeetalla. Eri kulttuurien parissa eläminen auttaa näkemään näitä eri puolia, ja Villa Karo tekee hienoa työtä näiden asioiden oivaltamisen mahdollistajana.

Erityiskiitos Villa Karon todella hienolle henkilökunnalle, jotka auttoivat merkittävällä tavalla ensiarvoisen tärkeiden kontaktien luomisessa, olivat aina avuliaita ja ystävällisiä. Ilman heitä ja heidän kontaktejaan kaikki nämä hienot kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia. Reissuiltamme Villa Karoon palatessa oli olo kuin olisi kotiin tullut. Kwassi sanoi saapuessamme, ettemme ole enää eurooppalaisia vaan afrikkalaisia. Silloin en tiennyt mitä se tarkoitti. Nyt tiedän paremmin. Kiitokset myös siellä kanssamme olleille stipendiaateille, Sarille, Jukalle, Johannalle, Tuomakselle, Blanchardille ja Feychalille! Saimme viettää mahtavaa aikaa ja kokea mahtavia juttuja!

Janne Tuomi

Kirjoittaja on ammattilyömäsoittaja ja lyömäsoitinpedagogi.

Kilombo – African & Afrodiasporan Culture Festival

Afrikan ja afrodiasporan tanssia ja musiikkia esittelevä Kilombo Festival järjestetään toista kertaa Helsingin Suvilahdessa 12. – 14.6. Festivaalin kansainväliset vieraat tulevat tänä vuonna Brasiliasta, Kuubasta sekä Länsi-Afrikan Beninistä ja Burkina Fasosta. Luvassa on intensiivinen viikonloppu täynnä värikkäitä tapahtumia – tanssityöpajoja, basaareja ja bileitä.

Club Kilombo Café Mascotissa perjantaina 12.6. tarjoilee kiinnostavan elektro-akustisen afromusiikin kattauksen. Suomalaisista ja afrikkalaisista huippumuusikoista koostuvat bändit Trio Toffa (FIN/BEN) sekä Batusizer feat. Zoumana Dembele (FIN/BUR) vastaavat illan live-musiikista ja suoraan Brysselistä saapuva DJ Mukambo johdattaa tanssikansan maailmanmusiikin hurmokseen.

Lauantai-iltana 13.6. Kilombo-jamit täyttävät Esitystaiteen keskuksen iloisesta festarikansasta, hyvästä musiikista, tanssista ja vapaasta jamittelusta.Viime vuonna jameissa oli huikea meno, joten odotettavissa on lauantai-illan huumaa parhaimmillaan. Kannattaa siis napata soittimet ja kaverit kainaloon, ja suunnata Suvilahteen! Lauantaina ja sunnuntaina Esitystaiteen keskuksessa pyörii kansainvälisten artistivieraidemme työpajoja aamusta iltaan.

Länsi-Afrikasta on tarjolla voodoo-perinteistä kumpuavia beniniläisiä tansseja ja rytmejä Noël Saïzonoun opettamana. Brasilialaisopettajien Aline Valentimin ja Téco Canindén työpajoissa pääsee tutustumaan afrobrasilialaisiin tansseihin ja rytmeihin. Kuubalainen Guillermo Sarduy puolestaan opettaa afrokuubalaisia tansseja.

Varsinaisten festivaali-workshoppien lisäksi Eskuksessa järjestetään lauantaina ja sunnuntaina Tanssibasaari, jossa on mahdollista päästä kokeilemaan eri afrotansseja ja tutustumaan Suomessa asuviin tanssinopettajiin. Aulabasaarissa on myynnissä vaatteita, koruja, kasseja, soittimia, levyjä ym. kiinnostavaa.

Annina Tuhkunen
Kirjoittaja on Kilombo Festivaalin koordinaattori

Tutustu festivaalin ohjelmaan:
www.kilombofestival.com
www.facebook.com/kilombofestivaali

Kilombo Festival 2015 -traileri:
https://www.youtube.com/watch?v=fhi-xkFtQds

Saksofonisti Manuel Dunkel Villa Karossa

Alkuvuonna 2015 Villa Karossa viettämäni vajaat kuusi viikkoa olivat mieleenpainuvia ja avartavia kokemuksia täynnä. Työskentelyni koostui lähinnä beniniläiseen musiikkiin tutustumisesta, sävellystyöstä ja saksofonin harjoittelusta.

Jazzmuusikkona minua kiinnosti erityisesti paikallinen perinnemusiikki ja sen rytmit, koska onhan länsiafrikkalainen musiikki osaltaan vaikuttanut myös mm. jazzmusiikin syntyyn Amerikassa 1800-luvulla. Beniniläisen perinnemusiikin rytmiikka on hyvin rikasta ja hienostunutta. Keräsin matkani aikana rytmejä kirjoittamalla niitä paperille ja joitakin myös nauhoitin. Villa Karossa sävelsin pienimuotoisia kappaleita, joissa lähtökohtana käytin paikallisia rytmejä joita yhdistin jazzmusiikista tuttuun soinnutukseen.

Heti ensimmäisellä viikolla Beninissä sain tilaisuden esiintyä Villa Karon järjestämässä kuukausikonsertissa Lissa Gbassan ulkoilmalavalla kahden grandpopolaisen lyömäsoittajan kanssa. Pidimme kahdet harjoitukset ja saimme lyhyen ohjelmiston esityskuntoon luontevasti ilman nuotteja. Konserttikokemus illalla taivasalla oli unohtumaton,  ja yleisö tuntui onneksi tykkäävän musiikistamme. Mielenkiintoista oli huomata eroavaisuuksia länsimaiseen konserttikäytäntöön. Kappaleiden jälkeen ei juurikaan annettu aplodeja ja esiintymislavalla oli esiintyjien lisäksi porukkaa sekä yleisöstä että illan toisesta yhtyeestä. Musiikin funktio Afrikassa on hyvin paljon sosiaalinen.

Manu Villa Karon rannassa.
Manu ja Paula-koira Villa Karon rannassa.

Vaikka Grand-Popo on melko pieni paikka, kuulin elävää musiikkia päivittäin aina jossain muodossa ja pyrinkin pitämään korvani auki mahdollisimman paljon. Heti saavuttuani trooppiseen Grand Popoon, vastassani oli kiehtova äänimaisema, jossa pääosissa ovat meri ja linnut. Ensimmäisen viikon aikana heräsin yleensä aikaisin aamulla lintujen intensiiviseen lauluun, enkä voinut olla sitä kuuntelematta.  Hyvä että Villa Karossa ei ole liian tiivis äänieritys! Paikallista musiikkia kuultuani, minulla heräsikin ajatus, ovatkohan jotkut beniniläisen musiikin rytmit ja melodiset aiheet peräisin lintujen laulusta?

Grand-Popossa kuulin musiikkia monenlaisissa ympäristössä kuten kalastajien vetäessä nuottaa, perinnemusiikin konserteissa, voodoo-festivaalin kulkueissa, jumalanpalveluksessa kirkossa, ravintolan terassilla, kadulla ohikulkevissa kulkueissa, sotilaiden lenkkeillessä aamulla Villa Karon ohitse jne. – kaikki nämä siis vain laulaen, taputtaen ja lyömäsoittimia käyttäen. Opin paikallisia rytmejä myös mainiolta lyömäsoittajalta Noël Saïzonoulta, joka kertoi minulle rytmien nimet sekä niiden historiaa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka vaivattomasti ja orgaanisesti beniniläiset käsittelevät monimutkaisiakin rytmejä. Tämä selittynee sillä, että musiikki on luonteva osa arkista toimintaa, ajanvietettä ja uskonnollisia seremonioita. Monimutkaiset rytmit omaksutaan ympäröivästä musiikista jo lapsena, ilman varsinaisia soittotunteja.

Opin matkani aikana monia asioita beniniläisistä rytmeistä seuraamalla tanssia ja sen yhteyttä musiikkiin. Ihailen beniniläisten kokonaisvaltaista tapaa ilmaista itseään musiikissa ja tanssissa: rentous, voima, dynaamisuus ja suoruus ovat ominaisuuksia, joita ainakin itse jazzsaksofonistina haluan ilmaisussani kehittää ja länsiafrikkalaisilta oppia. Erityisesti kiinnitin huomiota paikallisten naisten tapaan laulaa sielukkaasti suoralla äänellä kovaa ja korkealta, jotta ääni erottuisi ja kantaisi useiden lyömäsoittimien luoman kudoksen yli.

Uuvuttavasta kuumuudesta johtuen paikallisväestö osaa viisaasti levätä ja säästää itseään. Grand-Popossakin myyntikojujen mamat ottivat luontevasti päiväunet esim. myyntipisteensä vieressä maassa nukkuen tai tuolisssa torkkuen. Mieleenpainuvaa oli myös se kuinka juhlissa tai voodoo-seremonioissa taas tanssia ja soittoa jaksetaan sitkeästi jatkaa tauotta pitkäänkin, ikään katsomatta. Ihailtavaa sitkeyttä, heittäytymistä ja tästä hetkestä nauttimista!

Saksofonin harjoitteluuni löysin matkani parin viimeisen viikon aikana erityislaatuisen paikan: Grand-Popon rannan. Alkuiltoina auringon paahteen hellittäessä suuntasin usein instrumenttini kanssa rannalle, jylhien Guineanlahden aaltojen äärelle, missä seuranani olivat usein Villa Karon koirat Paula ja Markus, satunnaisten ohikulkijoiden lisäksi. Lämmin tuulenvire, auringonlasku, huojuvat palmut, meren kohina kaikki yhdessä loivat ihanteellisen tunnelman, jota on täällä Suomessa ikkunattomassa harjoituskopissa mukava muistella.

 

Manuel Dunkel
Kirjoittaja on Villa Karon entinen stipendiaatti