Je débarque à Grand-Popo le dimanche 10 août d’un après-midi ensoleillé. Depuis l’entrée de la Villa Karo, le centre cultuel Finno-Africain où je viens en résidence pour quatre semaines, j’aperçois M. Kwassi le Directeur, seul sous les arbres (les acacias) devant son ordinateur.
Les deux chiens Paula et Markus sont couchés l’un près de l’autre, m’observant venir avec curiosité.
M. Kwassi m’accueille avec son habituel sourire. Les bruits des vagues de la mer nous parviennent sans perturber notre conversation. J’avoue que c’est beaucoup plus agréable que les incessants klaxons des moto-taxi ou voitures “venues de France” de Cotonou.
Pour couper avec les trin-trins quotidiens, se reposer, réfléchir et surtout créer, Villa Karo est le coin idéal. Autour de nous c’est le vide, le calme règne en maître. J’ai comme bagages un sac à dos, un sac de sport vert citron, ma trousse à matériels de dessin et mon PC. J’ai aussi sur moi le dernier livre de l’écrivain Haïtien Dany Laferrière: “ L’Art Presque perdu de ne rien Faire”.
Georgette, chef programme etAlphonse, chef logistique l’administration
Après une heure de pause, Boubé, l’un des gardiens m’aide à déposer mes effets au premier étage du bâtiment central style Afro-Brésilien où se trouvent les dortoirs des résidents.
Boniface, assistant techniqueYvette, la cuisiniére
Il y a cinq grandes chambres aussi hautes qu’un magasin et chacune d’elles porte le nom d’un ancien roi d’Abomey. J’occupe la 2ème qui porte le nom du Roi Akaba. En attendant, Glele, Guezo, Behanzin et Agoliago attendent impatiemment leurs futures pensionnaires. Une semaine plus tard, M. Kwassi nous présente, moi et les trois infirmiers et médecins Finlandais à toute l’équipe de la Villa Karo.
Richard, le comptableLes jardiniers Edoh et Papa
Les gardiens Abdoulaye et BoubéAgathe, chargée de la propreté des chambres
Je suis en résidence à la Villa Karo pour réaliser une BD sur la vie d’une sclave popolaise du nom de (Damma) Madlena, basé sur la thèse de doctorat du Professeur Louise Sebro.
Mais toute ma recherche sur la documentation de cette dernière n’a malheureusement rien donnée. Aucune image de cette femme n’existe nulle part. Donc il me revient la lourde responsabilité de mettre sur ce nom un visage.
Recherche des personnages…
Pendant deux semaines, j’ai lu des documents, visionné des films sur l’esclavage comme Roots (Racines) de Marvin J. Chomsky et Amistad de Steven Spielberg avant de me mettre sur la réalisation du story bord qui est l’une des principales étapes pour la réalisation de cette BD sur Madlena…
Pour le reste, rendez-vous en Novembre pour l’exposition dans le cadre des festivités marquant les 15 ans de la Villa Karo…
Estrait du story board de la vie de (Damma) Madlena de Popo.
Mes sincères remerciements à toute l’équipe de la Villa Karo pour sa disponibilité pendant mon agréable séjour à Grand-Popo.
Hector Sonon
L’écrivain est un scénariste, caricaturiste et dessinateur de bande dessinée béninois.
For the past 3 months I have been conducting a needs assessment research of female health needs for my thesis project. Laurea University of Applied Sciences has been planning a health promotion project for Grand-Popo, and my research will form an important part of it. It is such an honor to be part of this project at my university. I am a nursing student, originally from Kenya. Before my trip, I had never travelled to another African country. At first, I underestimated my language and intercultural skills, and upon arrival, I felt very helpless and vulnerable. I was fortunate enough to have a dedicated translator who committed his time to assist me in achieving the goals of my project despite he himself was not in good health. My integration into the community was however slow and gradual because I couldn’t communicate effectively in neither the local language (Mina) nor the official language (French). The scope of my research work demanded proper understanding of French because I had to review government documents and reports written in French. In addition, interaction with the community in order to understand their health needs requires communication. On a positive note, I had an opportunity to travel to remote villages to see the state of the health services offered there. During the life of the thesis study, I made wonderful friends who supported me in my work and we also shared ideas. What has been crucial for this project is an idea conceived by two energetic and ambitious young guys with a vision to improve the quality of health care for the rural community of Grand Popo.
Living in Benin opened up my mind to new ways of thinking in relation to globalization and career prospects. It created in me an interest to work with populations in improving their daily life. The majority of Benin’s population is poor and a lot still needs to be done to bridge the development gap. Health, environment, energy and agriculture are all keys to boosting the livelihood of the locals.
For instance, dissemination of health promotion information deep into the underserved communities of Grand-Popo and distribution of mosquito nets to the families will help reduce frequent visits to the clinic or over-expenditure of medications. I learned a lot during the course of my stay, and one of the recognizable achievements would be my French language skills. My eyes were opened to the opportunities available in West Africa and Africa as a whole. I challenge myself and other African students and graduates sitting on their degrees in Finland to be brave enough to use their knowledge and skills to create innovative solutions for Africa. In partnership with two others, we have committed ourselves to create, innovate and develop systems and solutions to boost development. Working in collaboration with the youth, community representatives and professionals, an organization is being set up to disseminate new technology and information to boost development and open new frontiers of knowledge. This organization will work on bringing modern systems into trials and use, cutting across different fields.
Brian Otieno
iCID Africa Org, Founder and Executive Director
Laurea University of Applied Sciences, 2015
Afrikka, Länsi-Afrikka, Benin. Cotonou, Grand-Popo, Villa Karo. Maanläheisyys, henkimaailma. Ihmiset, musiikki, rummutus.
Ihmisillä ei ole kiire, paitsi auton ratissa.
Esineiden arvon ratkaisee niihin ladatut voimat, ei ulkoinen kauneus. Asunto ja ruoka ovat välttämättömyyksiä, ei niihin kannata kiinnittää sen enempää huomiota.
Tarinankertojien maa. Kulttuuri ja musiikki ovat kehittyneet henkimaailman ohjaamina, ilmestyksien kautta. Miten maailma luotiin, ja mikä osuus siinä oli palmuviinillä? Mitä tapahtui togolaisprinsessan ja pantterin kohtaamisessa metsässä? Kuinka gong eli kello sai alkunsa? Mistä Grand-Popo sai nimensä? Näistä ja monista muista asioista kuulimme monta hyvää tarinaa.
Kolonialismi, orjakauppa, uhrauskulttuuri, kuninkaat, kyläpäälliköt, voodoopapit. Sodabi-pontikka, kolapähkinät, gin. Esi-isille hömpsyt myös, hoituu maahan kaatamalla. Heviosson kosto jonka ansiosta tuntemattomaan voi luottaa. Aina pääsee perille, aina autetaan, aina moikataan, aina hymyillään.
Näistä, ja monista muista aineksista muotoutuu huumaava kokemus, sukellus eurooppalaisen elämänmuodon ulkopuolelle. Kohtaamiset pienissä sähköttömissä kylissä joissa kyläpäällikkö ottaa vastaan asiaankuuluvin tervetuliaisseremonioin, siitä jatketaan torille keskelle kylää, jossa rummutetaan, lauletaan ja tanssitaan. Juhlat, voodoopappi on palannut kylään vuosien koulutuksen jälkeen. Menot jatkuvat tuntikausia. Jossain vaiheessa meitä kehotetaan lähtemään. Neuvoa ei tee mieli vastustaa. Muutama on jo vaipunut transsiin, viety nurkan taakse pihaan. Naiset ovat tanssineet puukot käsissään, lasittunein katsein. Olkapäät on pitänyt paljastaa, muuten puukko käy, jumaluus on niin määrännyt. Asiat vaikuttavat tapahtuvan sattumanvaraisesti, mutta kuitenkin luonnollisessa järjestyksessä. Koskaan ei voi tietää maallikkona mitä seuraavaksi tapahtuu, kyläläiset tuntuvan tietävän tarkalleen.
Ilo ja energia, joka huokuu lapsista heidän esittäessään perinnemusiikkia meille toisessa sähköttömässä kylässä, on jotain yhtä uskomatonta. Perinteet ovat elävinä, ei museoituina vaan koko ajan arkipäivässä läsnä. Joku modernimpi nuorimies isommassa kaupungissa naureskelee voodoo-uskomuksille mutta seuraavassa lauseessa kertoo isänsä kuolleen kiroukseen.
Eläimet elävät vapaina, lisääntyvät vapaasti. Poikasia riittää joka paikkaan. Niille töötätään jos ovat autotiellä, vauhtia ei kannata hidastaa. Sikoja ja vuohia köytettyinä autojen katoille. Vapaus loppunut. Kalastajat rannalla, vetämässä pitkää verkkoa takaisin maalle. Kellot ja rummut säestävät.
Rytmien koti. Ensin orjia tuotiin Ouidahiin ja Porto Novoon laajoilta alueilta. Sieltä laivoihin ja Kuubaan, Haitiin, Brasiliaan, New Orleansiin. Rytmit ja uskonnot matkustivat mukana. Moni muista yhteyksistä tuttu rytmi löytyy Beninistä. Roots of the Roots. Sambakulkueet muistuttavat hyvin paljon voodookulkueita, rytmit, viitat, patsaat. Tuntuu uskomattomalta olla keskellä niitä. Eri alueilla on omat rytminsä, omat soittimensa ja soittotapansa. Rikkautta ei voi määritellä pelkästään aineellisena.
Museossa kolme henkilökuntaan kuuluvaa nukkuu päiväunia, yksi lähtee esittelemään. Availee ovia, sytyttää valoja. Kertoo tarinoita menneistä ajoista. Raakaa menoa, ihmishenki ei ole aina ollut arvossaan, sen on voinut vaihtaa lusikkaan. Tykin on saanut viidellätoista nuorella ja vahvalla miesorjalla, nuoria naisia on tarvittu 21 vastaavaan kauppaan. Kuninkaan valtaistuimen jalkojen alla on ihmisen pääkalloja. Kuninkaan kunniaksi on rakennettu pyhättö, jossa yksi rakennusaine on ollut ihmisveri. Huonoina aikoina on voitu uhrata kokonainen suku, kymmeniä ihmisiä. Nykyisin ihmisuhreja ei kuulemma enää ole. Lopuksi vieraskirjaan nimi, jos vieraalla on kynä mukana, museoissa ei sellaisia ole.
Vaikea uskoa veristä historiaa, kaikki kohtaamamme ihmiset ovat olleet erittäin ystävällisiä, iloisia, vilpittömiä, luotettavia ja avuliaita. Veneretkellä pysähdys suolatehtaalla. Kylän pienessä mökissä on saviuuni, jonka päällä keitetään hiekan läpi suodatetusta vedestä suolaa. Opas selittää, tämä vesi on suolaista, ei makeaa, vaan suolaista, suolaista. Toivottavasti valkoiset nyt ymmärsivät. Toiselle kerron ravintolassa, että sain huonon olon vähäksi aikaa omeletista muutama päivä sitten, varmaankin jonkinlainen allerginen reaktio. Käy tarjoilijan puheilla ja tulee takaisin silmät loistaen, minulla on teille yllätys. Hetken päästä tarjoilija tuo kaksi keitettyä kananmunaa, jolloin opas selittää että tämä on kananmuna, mutta se on laitettu kuumaan veteen ja sitten siitä on tullut tällainen, näitä voi syödä näinkin. Kielimuuri ranskaa osaamattomalle voi joskus aiheuttaa yllättäviä tilanteita. Kaikki kuitenkin tarkoittavat hyvää ja käyttävät englantia niin paljon kuin osaavat. Oma vikani, olisi pitänyt opetella ranskaa.
”Treenikämpältä”
Työsuunnitelma ja sen toteutuminen
Ajatuksena oli tutustua paikalliseen musiikkikulttuuriin ja soittaa rumpuja. Kävin soittotunneilla, jammailin paikallisten ja läpikulkumatkalla olleiden muusikoiden kanssa, kävin jopa tanssitunnilla (en koskaan tanssi normaalisti), harjoittelin itsekseni ja ostin uusia soittimia. Kuulin paljon erilaista musiikkia. Opin uusia soittotekniikoita, uusia rytmejä ja uusia tapoja hahmottaa rytmejä. Tuttuja rytmejä löytyi paljon, moni niistä on kulkenut Beninistä orjien mukana uuteen maailmaan. Perinnemusiikin ja -kulttuurin elinvoimaisuus ja rikkaus pääsivät yllättämään isosti, kuinka suuressa roolissa ne ovat edelleen ihmisten jokapäiväisessä elämässä, eivät säilöttyinä museoihin tai turistinäytöksiksi.
Kävin, kun pyydettiin, lähikylässä opettamassa länsimaista rummunsoittoa innokkaalle nuorisojoukolle. Kontaktit säilyvät, rumputarvikelähetys on lähdössä seuraavien stipendiaattien mukana. Noël Saïzonou on tulossa Suomeen, toivottavasti vielä monta kertaa, joten soittotunnit ja rytmien notatointi mahdollisesti jatkuvat Pohjolassa.
Paljon jäi kuulematta ja oppimatta, toivottavasti joskus tulee mahdollisuus mennä uudestaan, nyt kun on kontakteja ja käsitys siitä mitä kaikkea Beninistä ja lähialueilta löytyy. Matka oli siis onnistunut työsuunnitelmankin puolesta, mutta aika loppui kesken.
Sanotaan, että Afrikka muuttaa ihmistä. Kirjoitan tätä Istanbulin lentoasemalla, Suomeen paluu on puolivälissä. Täällä huomaa, kuinka normaalin käsitys muuttuu. Kahvilassa istuminen tuntuu toisaalta normaalilta, toisaalta vieraalta kaiken sen jälkeen mitä koki tällä matkalla. Elämänmeno Grand-Popossa alkoi jo olla kotoisaa ja itselle vieraat tavat muuttuivat luonteviksi. Jos saisi kaikista toimintakulttuureista yhdistettyä hyvät puolet ja karsittua vähemmän hyvät, voisivat asiat olla paremmalla tolalla tällä planeetalla. Eri kulttuurien parissa eläminen auttaa näkemään näitä eri puolia, ja Villa Karo tekee hienoa työtä näiden asioiden oivaltamisen mahdollistajana.
Erityiskiitos Villa Karon todella hienolle henkilökunnalle, jotka auttoivat merkittävällä tavalla ensiarvoisen tärkeiden kontaktien luomisessa, olivat aina avuliaita ja ystävällisiä. Ilman heitä ja heidän kontaktejaan kaikki nämä hienot kokemukset eivät olisi olleet mahdollisia. Reissuiltamme Villa Karoon palatessa oli olo kuin olisi kotiin tullut. Kwassi sanoi saapuessamme, ettemme ole enää eurooppalaisia vaan afrikkalaisia. Silloin en tiennyt mitä se tarkoitti. Nyt tiedän paremmin. Kiitokset myös siellä kanssamme olleille stipendiaateille, Sarille, Jukalle, Johannalle, Tuomakselle, Blanchardille ja Feychalille! Saimme viettää mahtavaa aikaa ja kokea mahtavia juttuja!
Janne Tuomi
Kirjoittaja on ammattilyömäsoittaja ja lyömäsoitinpedagogi.
Grand-Popon ruokapaikkojen määrä on kasvanut Villa Karon olemassaolon aikana huomattavasti. Syitä on monia, kuten väkiluvun, turismin ja ostovoiman kasvu. Jos kuukauden Beninissä viettävä stipendiaatti haluaa syödä yhdessä uudessa ravintolassa/katukyökissä joka päivä, jää helposti vielä muutama vaihtoehto katsastamatta lähtöpäivänä, niin paljon valinnanvaraa on.
Harjoittelijakauteni aikana olen ehtinyt katsastaa useampia ruokapaikkoja ympäri Grand-Popon kylää, ja huomannut hajonnan olevan runsasta niin tarjonnan, laadun kuin hinnankin kohdalla. Olen nyt päättänyt jakaa hiljaista ja hyvin subjektiivista tietoani, arvioiden muutamia yleisimmin käyttämiäni ravintoloita 1-5 tähden asteikolla.
Ruoka-annoksia myyvät paikat voidaan luokitella neljään ryhmään:
–Katukyökit, joissa mamat myyvät kattilankansien alla hautuvaa perusruokaa (hinta 300-500 CFA; juomana usein vain pussivettä, 25 CFA)
–Kansanbistrot, jotka toimivat sekä ruokaloina että baareina ja vetävät etenkin iltaisin paikallisia asiakkaita. Konstailemattomia mutta runsaita perusannoksia (500-2000 CFA) sekä juomia (300-800 CFA). Usein myös take away -mahdollisuus.
–Halvemmat ravintolat, joissa jo näkyy usein enemmän turisteja kuin popolaisia. Näissä nyhdetään jo selkeästi yovohintaa, vaikka laatu ei välttämättä poikkea kansanbistroista kovinkaan paljon. Ateriat 2000-3500 CFA, juomat 500-1000 CFA.
–Kalliimmat ravintolat, joiden ruokalistat ovat saaneet vaikutteita Euroopan keittiöistä ja joissa ruoan laatukin painii aivan eri sarjassa kuin edellä mainituissa. Usein hotellien yhteydessä. Kolmen ruokalajin illallinen juomineen voi vaivatta olla yli 10 000 CFA/henkilö.
Tämän aterian on luonut Villa Karon oma kokki Yvette!
Paterne
Kansanbistro
Sijainti: Melkoisen kaukana Villa Karosta, Petit Marchén vieressä, eli kaupungintalon risteyksestä seuraava tie oikealle ja eteenpäin, kunnes risteyksissä näkyy oikealla katos/terassi/valoa.
Kokemus tarjonnasta: Ainoa kylän paikka, josta saa (ihan hyvää) shawarmaa, ja muitakin hieman harvemmin Grand-Popossa tavattavia ruokalajeja, kuten jänistä, helmikanaa ja erilaisia salaatteja. Perusannoksetkin löytyvät, kuten ihan kelpo kala (1000 CFA riisillä). Annosten saapumisnopeus on kohtuullisen hyvä ja olutvalikoima sopivan laaja.
Hintataso: Annokset 500-2000 CFA. Oluet 600-1000 CFA. Laaja valikoima ruokia ja juomia.
Ilmapiiri: Paterne on paikallisille suunnattu ja paikallisten suosiossa. Jos telkkari on päällä, siellä pyörivät mm. jalkapallo-ottelut, toimintaelokuvat tai länsiafrikkalaiset musiikkivideot.
****
La Légende
Kansanbistro
Sijainti: Pääkadun varrella, Auberge Vivianen jälkeen.
Kokemus tarjonnasta: Perusannoksia eli spagettia tai couscousia munakkaalla, makkarakastikkeella tai sardiinilla. Silloin tällöin myös kalaa, etenkin etukäteen tilattaessa. Halpoja ja todella suuria annoksia. Ruoka tulee melko nopeasti. Juomavalikoima vaihtelee päivästä toiseen.
Ilmapiiri: Ruokailu ja juomailu tapahtuu katoksellisella, maalattialaisella terassilla tai muurin takana takapihalla. Nuori omistajatar tulee usein juttelemaan asiakkaiden kanssa. Musiikkivalikoima on kiinnostava, monipuolinen ja usein vaihtuva.
****
Vihreää chiliä, kanaa, riisiä ja soossi. Muista tilata ”Beaucoup de piment!” eli paljon chiliä, koska yovojen arvellaan lähtökohtaisesti karsastavan tulisia ruokia.
Lion Bar
Halvempi ravintola
Sijainti: Merkitty pienillä kylteillä pääkadulle, pian helluntaikirkon jälkeen kujaa rannalle.
Sananen tarjonnasta: Ruokien saatavuus vaihtelee suuresti – joinain päivinä saatetaan kokonaan tarjota eioota. Useimmiten tarjolla on kalaa tai katkarapuja, kasvisannoksina paimentolaisjuustoa (”pöllijuusto”) tai munakasta. Välillä mm. katkarapujen määrä ei päätä huimaa, mutta riisi ja kasviskastike ovat oikein maukkaita. Oluina on vain pientä Beninoisea tai Beaufortia, mutta paikan omat drinkit ja mehut toimivat hyvin.
Hintataso: Merenelävät 2000-2500 CFA, kasvisruoat 1000-1500 CFA, pieni olut tai drinkki n. 600 CFA.
Ilmapiiri: Lumoava tunnelma. Yllätyksellinen reggae-keidas lähellä rantaa, jota pyörittää pesunkestävä rastafari. Pidemmän Villa Karo -oleskelun jälkeen tuo kaivattua vaihtelua ruokapaikkojen musiikkiin laajalla tarjonnalla dubia ja rootsia. Täällä on hyvin todennäköistä törmätä yovoihin, varsinkin viikonloppuiltaisin.
****
Ibis Bel
Kansanbistro/halvempi ravintola
Sijainti: Valtatien ja pääkadun risteyksessä, mopoaseman vieressä.
Sananen tarjonnasta: Perinteisen kansanravintolan annokset – kalaa tai lintua sekä kokoelma lisukkeita. Avotulella paistettu kala (poisson braisé, 3000 CFA) on Grand-Popon ehdotonta huippua, ja annos muhkean kokoinen.
Hintataso: 1500-3000 CFA, kiitettävän laaja valikoima perushintaisia oluita (600-800 CFA).
Ilmapiiri: Nuhjuisa ulkonäkö ja tienristeyksen hälinä pettävät: kauempana pihalla mukavaa ja rauhallista syödä. Palvelu on hyvää, ja pari koiraa tallustelee rapsuteltavina.
****
Saveurs d’Afrique
Kalliimpi ravintola
Sijainti: Pääkadun varrella pizzerian ja hautausmaan välissä.
Sananen tarjonnasta: Grand-Popon paras ravintola, paikallisten makujen ja raaka-aineiden fuusio eurooppalaisen keittiöperinteen kanssa. Luovia ainesosayhdistelmiä ja erittäin laadukasta ruokaa. Ruokalista vaihtelee, mutta valikoima koostuu yleensä kahdesta alkupalasta, 4-5 pääruoasta ja 2-3 jälkiruoasta. Isolla porukalla saattaa saada ilmaiset ananasveneet jälkiruoaksi! Viinejä saatavilla, vaikkakin rajoitetusti.
Hintataso: Alkupalat n. 2000 CFA, pääruoat 4000-5000 CFA, jälkiruoat n. 1000 CFA. Juomat 1000-> CFA.
Ilmapiiri: Rauhallinen tunnelma, mutta puitteet eivät ole esteettisesti yhtä hienostuneita kuin ruoka. WC-tilojen laatu ainoa selkeä miinus – oma paperi tännekin mukaan.
****
L’Auberge
Kalliimpi ravintola
Sijainti: Villa Karosta itään, laivaston tukikohdan ja Aubergen hotellirakennuksen jälkeen.
Sananen tarjonnasta: Ruokalistassa on alku- ja jälkiruokien ohella noin viiden-kuuden pääruoan valikoima kevyesti paikallishöysteistä ranskalaista keittiötä. Laatu on kaikin puolin hyvää, mutta ei mitenkään poikkeuksellista – popolaisittain ehkä himpun ylihinnoiteltua. Kahvin ystäville löytyy espressokonekin.
Hintataso: Alkupalat n. 1500-2500 CFA, pääruoat 3000-6000 CFA, jälkiruoat n. 1500 CFA. Suurin osa juomista 1000-2000 CFA. Viinivalikoima luultavasti Grand-Popon laajin.
Ilmapiiri: Juuri sellainen kuin länsimaisille suunnatun trooppisen hotelliravintolan olettaisi olevan. Terassi on nätti ja rannan tuuli virkistävä. Palvelu on kohteliasta ja ripeää.
****
La Baleine
Halvempi ravintola
Sijainti: Päätietä risteykseen päin, kolmikerroksisen ökytalon jälkeen. Tunnistaa liehuvista lipuista.
Sananen tarjonnasta: Ennen kaikkea mereneläviä – joki- ja katkarapuja sekä kalaa. Toiveita toteutaan. Erityisesti annosten visuaalisuuteen on käytetty aikaa. Paikan dakoin on erityisen hyvää ja runsasta. Juomavalikoima valitettavan suppea, ja välillä ruokatarpeitakaan ei kauheasti ole. Kannattaa tilata etukäteen.
Ilmapiiri: Sympaattinen olkimajaterassi, vaikkakin hiekkalattialle on vaikea saada tuolia kunnon asentoon. Välillä ruoan tulossa saattaa kestää aikansa. Musiikkivaihtoehtoina joko paikallisradiot tai rätisevät Bob Marley -coverit.
***
Pizzeria (Paillotte Bleue)
Halvempi ravintola
Sijainti: Edellistä vastapäätä, päätietä risteykseen päin, Auberge Mon Secoursin jälkeen.
Sananen tarjonnasta: Muitakin ruokia, kuten kanaa, täältä kyllä saa, mutta pizza se kuitenkin on, joka houkuttelee villakarolaisia jossain vaiheessa. Valikoima ei ole kovin kattava, mutta mm. kinkku-, tonnikala- ja kasvispizza löytyvät. Maku on jostain eteläeurooppalaisen kyläpizzerian ja Saarioisten mikrolätyn välimaastosta. Kanapizza (3000 CFA) on maukkaimmasta päästä. Nälkäisenä ei tosin koko päätä huimaa.
Hinta: 2000-3000 CFA, juomat perushinnoissa.
Ilmapiiri: Välillä näkee pari-kolme paikallista asiakasta, mutta suurimman osan ajasta on melko tyhjää. Lounasaikaan hyönteiset (ja auringonlaskun aikaan läpi lentävät lepakot) eivät häiritse. Henkilökunta on kohteliasta ja joustavaa. Televisiossa valtava kanavakattaus, joka antaa uuden kuvan Beniniin paikallisine ajankohtaisohjelmineen ja musiikkivideoineen.
***
Farafina
Halvempi ravintola
Sijainti: Villa Karon läntinen naapuri heti CLAC-keskuksen jälkeen. Ruokaa tarjoillaan sekä kadun varressa että rannan puolella.
Sananen tarjonnasta: Kadun puolella suppea valikoima peruskeittiötä – munakas, dakoin, moyo ja pari muuta. Maku on selkeästi kehnompi kuin hinnoilla olettaisi. Rannan puolella tarjoillaan myös mm. rapua ja saatetaan toteuttaa toiveannoksiakin. Vaikka laatu on himpun parempi, ei se vastaa hintaa vieläkään. Rannan puolella tarjoillaan myös ilahduttava aamiainen, mikäli Villa Karossa ei jostain syystä jonain päivänä aamiaista saisi.
Hintataso: Kadun puoli 1000-2000 CFA, rannan puoli 1500-3000 CFA. Oluet kadun puolella 600-750 CFA, rannan puolella 1000 CFA.
Ilmapiiri: Kadun puolella on usein paikallisia miehiä turisemassa oluen ääressä, ja musiikkitarjonta on Grand-Popon monipuolisin. Tarjoilijoita ei tosin välillä näy mailla halmeilla, eikä palvelu ole aina kovin ammattitaitoista. Rannan puoli on unelias, mutta merituuli virkistää ja varsinkin valoisalla on näkymä kaunis.
**1/2
Chez Desi
Kansanbistro/katukyökki
Sijainti: Pääkadun varressa Nonvitcha-aukiota vastapäätä. Tunnistaa räikeänvihreistä seinistä.
Sananen tarjonnasta: Chez Desissä kannattaa tilata kalaa, ja sitä kannattaa tilata lounasaikaan – illalla on jäljellä usein vain sekundakappaleita. Lounasaikaan saa hyvällä tuurilla keskikokoisesta kalasta hyvänkokoisen ja -makuisen siivun soosissa. Myös jänteviä lihanpaloja on tarjolla silloin tällöin. Ruoka on haudutuspadoissa, joten se tulee todella nopeasti. Lisukevaihtoehtoina akassa (maissitaikina) tai riisi. Olutta, limuja ja vettä löytyy tavalliseen tapaan.
Hinta: Esim. kalafilee 700 CFA + riisi 100 CFA/kuppi.
Ilmapiiri: Perinneasuiset kihot tulevat keskustelemaan politiikkaa, pariskunnat aterioimaan, ja taustalla tv:ssä pauhaavat useiden eri mantereiden saippuaoopperat. Ruoka-astioina pastellinväriset muovikulhot. Olkikatoksen alla on paras ateriointipaikka.
***
Chez Desissä syödyn barracudan ruoto.
Boca del Rio
Kalliimpi ravintola
Sijainti: Pääkadun varressa Voie 40 -risteyksen (terveysaseman risteyksen) jälkeen.
Sananen tarjonnasta: Paremmalle ravintolalle tyypillisiä annoksia – naudanfileetä, cordon bleu -kanaa, kalavartaita ja niin edespäin. Päivittäin tosin tarjolla vain pari kolme vaihtoehtoa, mutta laatu on kaikin puolin mainio. Kasvispizza on riemastuttava yllätys!
Hinta: ”Villakarolaisalennuksella” pääruoat 3500 CFA, muuten 4000-4500 CFA. Pieni olut 1000 CFA, viinipullo 7500 CFA.
Ilmapiiri: Tunnelmallinen, rauhallinen ja luonnonsävyinen ulkoilmaravintola. Omistajapariskunta on todella ystävällinen ja tulee mielellään juttelemaan.
****
Victor’s Place
Halvempi ravintola
Sijainti: Toinen risteys Villa Karosta länteen rannalle päin.
Sananen tarjonnasta: Laatu vaihtelee selkeästi. Ennakoidun ajoituksen ja ranskan kielen taidon avulla saa sitä, mitä pyytääkin, mutta spontaani valinta tämä ei ole – silloin ruoan tekoon menee jopa puolitoista tuntia. Ruoka on usein laatuunsa nähden hintavaa; kasvissoosit ovat melko Unicafé-tavaraa, mutta välillä tulee positiivisia yllätyksiä. Couscousia ja kastiketta kuitenkin on porukalla syödessä yllinkyllin tarjolla. Juomat paikallisittain kalliita ja niiden tarjonta harvaa.
Hinta: Olut ja drinkit 500-1000 CFA, ateriat 2500-3000 CFA.
Ilmapiiri: Siisti, mutta hämärä ympäristö; viilentävästä merituulesta plussaa. Välillä ympärillä pyöriskelee ruoanmuruja kärkkyviä kissoja. Henkilökunta on hieman haahuilevan oloista.
**1/2
Savustettua kalaa torilta.
Tietenkään Grand-Popon ravintolatarjonta ei tähän lopu. Kaduilta ja rannoilta löytyy vielä mm. Awale Plage, La Sirène, Kokou & Fils, La Maison Blanche, Coco Beach, Ganna Hotel, La Fazendah, Saint Jean, Chez Delali, Chez Martino, Chez Maman Funmi, katolisen kirkon kulman sandwich-kioski ja monet muut…
Les deux chiens Paula et Markus sont couchés l’un près de l’autre, m’observant venir avec curiosité.
Pour couper avec les trin-trins quotidiens, se reposer, réfléchir et surtout créer, Villa Karo est le coin idéal. Autour de nous c’est le vide, le calme règne en maître. J’ai comme bagages un sac à dos, un sac de sport vert citron, ma trousse à matériels de dessin et mon PC. J’ai aussi sur moi le dernier livre de l’écrivain Haïtien Dany Laferrière: “ L’Art Presque perdu de ne rien Faire”.
Pendant deux semaines, j’ai lu des documents, visionné des films sur l’esclavage comme Roots (Racines) de Marvin J. Chomsky et Amistad de Steven Spielberg avant de me mettre sur la réalisation du story bord qui est l’une des principales étapes pour la réalisation de cette BD sur Madlena…
Mes sincères remerciements à toute l’équipe de la Villa Karo pour sa disponibilité pendant mon agréable séjour à Grand-Popo.
