Art Archives - Sivu 3 5:stä

kesä132013

ETÄTYÖ – Valokuvia Afrikasta ja Aasiasta

Tuula Heinilä ja Matti Kivekäs

Näyttelyn Afrikka-kuvat Tuula Heinilä on kuvannut Togossa ja Beninissä työskennellessään useita pitkiä jaksoja stipendiaattina ja kutsutaiteilijana kulttuurikeskus Villa Karossa. Matti Kivekkään Aasia-kuvat ovat yhteisiltä matkoiltamme Intiasta, Vietnamista ja Kambodzhasta. Olemme dokumentoineet näyttelymme kuviin sitä todellisuutta, jonka Afrikan ja Aasian köyhissä maissa kohtasimme. Niin moni asia siellä vihastuttaa meitä mutta myös ihastuttaa, kuten luonto ja elävät alkuperäiskulttuurit, mutta ennen kaikkea ihmiset, joita kohtasimme. Heistä tämä näyttely kertoo.

Entisellä Orjarannikolla on orjien rahtaaminen valtameren taakse loppunut, mutta nykyään lukematon määrä lapsia tekee siellä kokopäivätyötä koulunkäynnin sijaan. Pahimmillaan se on orjatyöhön verrattavaa pakkotyötä. Heillä ei ole mitään oikeuksia tai turvaa, ei yhteyttä kaukana asuviin perheisiinsä eivätkä he käy koulua. Yksi heistä on Togossa pääkaupungin laitamilla huoltoasemalla autoilijoita palveleva poika. Eri asia on perinteinen afrikkalaisten ja aasialaisten lasten kotona tai perheyrityksessä tekemä työ koulunkäynnin ohella. Köyhissä oloissa on tärkeää, että kaikki osallistuvat perheen töihin voimiensa mukaan.

Lapsi työssä, Togossa 2009, Tuula Heinilä

Beninissä Grand-Popon kalastajat tuntevat globalisaation uhat, kuten koko Länsi-Afrikan rannikon kalastajat. Heidän toimeentulonsa uhkaa loppua, kun suuret kansainväliset alukset tehokalastavat rannikon tuntumassa. Villa Karon rannalta voi öisin nähdä merellä hitaasti liikkuvan valojonon. Isot troolarit siellä kalastavat lähivesissä, ja paikallisten kalastajien saaliit pienenevät vuosi vuodelta. Monille Länsi-Afrikan rannikon kalastajille ainoaksi vaihtoehdoksi jää lähtö työn hakuun ja laittomaksi siirtolaiseksi Eurooppaan. Vielä pahempi uhka on, että siellä tapahtuu sama kuin Somalissa, jos epätoivoisia kalastajia liittyy kauppalaivoja rosvoaviin joukkoihin.

Matti Kivekkään Aasian kuvissa oma lukunsa on Kambodzha. Arviolta miljoona maamiinaa on vielä löytämättä ja joka vuosi siellä vammautuu tai kuolee satoja ihmisiä niiden takia. Sosiaaliturvan puuttuessa maamiinaan astunut mies elättää perheensä soittamalla huilua Angkorin suurella temppelialueella. Kambodzhan tuhat vuotta vanhat Khmer-kulttuurin temppelit ovat vielä osin uskonnollisessa käytössä. 70-luvulla Pol Potin valtakaudella suurin osa tuhatvuotisen ja äärimmäisen vaikean Khmer-tanssin taitajista surmattiin, kuten muutkin taiteilijat. Nyt tätä perinteistä Khmer-tanssia voi Kambodzhassa taas nähdä.

Työmme lehtikuvaajina ja taiteellinen työskentelymme ovat kulkeneet rinnakkain. Olemme aviopari ja kumpikin meistä on tahoillaan pitänyt useita valokuvanäyttelyitä, mutta tämä on ensimmäinen yhteinen näyttelymme. Brinkkalan Gallerian kolmesta näyttelyhuoneesta kaksi on omistettu Afrikalle ja yksi Aasialle.

ETÄTYÖ – näyttely 31.5. – 4.8.2013

Brinkkalan Galleria, Vanha Suurtori 3, Turku

Avoinna: ti-pe klo 12–19, la–su klo 11-17

kesä112013

Arvoituksia ja Kuninkaan lahjat Helsingin heinäkuussa

Leea Pienimäki-Amoussou & Victor Amoussou

Victor Amoussou: Qui est l'homme (2013), sekatekniikka kankaalle — Victor Amoussou: Qui est l’homme (2013), sekatekniikka kankaalle

ARVOITUKSIA – Lasipalatsin Näyttelytila, Helsinki 4.-28.7.2013
KUNINKAAN LAHJAT – Rööperin Taidesalonki, Helsinki 10.-28.7.2013

Avaa ovi Afrikkaan: tee taidematka itseesi ja ihmisyyden alkujuurille. Suomalais-beniniläisen taiteilijapariskunnan näyttelyt tulvivat tekemisen riemua, hehkuvia värejä, kiehtovaa kuvastoa ja arvoituksellisia tarinoita. Tämä taide koukuttaa silmän ja mielen.

Kaksi taiteilijaa, kaksi kulttuuria – vuorovaikutus molempiin suuntiin

Helsinkiläinen tekstiilitaiteilija, TaM Leea Pienimäki-Amoussou ja beniniläinen Beninissä asuva itseoppinut kuvataiteilija Victor Amoussou ovat tehneet taiteellista yhteistyötä Suomessa ja Beninissä vuodesta 2006. Afrikassa taiteeseen, taiteen tekemiseen ja taiteesta puhumiseen avautuu uusia näkökulmia. Taiteilijapariskunnan työskentelyä siivittääkin intensiivinen kulttuurinen vuoropuhelu, jossa vaikutteet siirtyvät molempiin suuntiin. Taiteilijoiden taidot ja tietämys täydentävät toisiaan. Victorin sanoin: ”Together we are more than fire!”

Länsi-Afrikassa sijaitseva Benin on animistisen vodoun-uskonnon syntypaikka, jossa lukemattomat jumaluudet ja henkiolennot sekä monenlaiset kultit ja seremoniat ovat näkyvä osa arkea yhä edelleen. Niistä löytyy paljon yhtäläisyyksiä suomalaiseen mytologiaan, joka on Suomessa uinuvaa kansanperinettä. Erityisesti Victorin symboliikalla ladatuissa teoksissa kulttuuriset juuret näkyvät vahvasti. Victorin omintakeinen taide- ja elämänfilosofia palkitsee jokaisen joka syventyy kuuntelemaan karismaattista kertojaa.

Kulttuuritulkkaus

Afrikan taide ja kulttuurihistoria ovat inspiroineet lukemattomia länsimaisia taiteilijoita. Siitä huolimatta Suomessa nähdään harvoin afrikkalaista ei-etabloitunutta nykytaidetta. Uutiskuvat nyky-Afrikasta ovat usein karua katseltavaa. Beninissä asuessa asiat näkee ja ymmärtää toisin. Paikallisen elämäntavan ja tarinoiden sekä erityisesti vodoun-uskonnon ymmärtäminen edellyttää jonkinlaista kielellisen ja kulttuurisen kontekstin avaamista. Taiteellisella yhteistyöllään Leea ja Victor rakentavat ymmärryksen siltaa kahden kulttuurin välille toimimalla kulttuuritulkkeina toisilleen ja yleisölleen.

Näyttelyt kesällä 2013

Taiteilijoiden runsas ja monialainen taiteellinen tuotanto jakautuu tänä kesänä kahteen galleriaan Helsingissä. Lasipalatsin ARVOITUKSIA-näyttelyyn (4.-28.7.2013) tulee kuvataidepainotteinen ripustus, mm. sekatekniikkamaalauksia ja suuria vahabatiikkitekniikalla toteutettuja maalauksia.

Rööperin Taidesalonkiin tulee afrikkalaishenkinen basaari: KUNINKAAN LAHJAT -näyttely (10.-28.7.2013). Siellä nähdään käsintehtyjä uniikkikankaita ja Leean niistä ompelemia tuotteita, pieniä batiikkimaalauksia, Victorin T-paitoja ja molempien tekemiä koruja.

Amoussou-Art: More Than Fire from Leea Pienimäki-Amoussou on Vimeo.

Lisätiedot ja teoskuvat: Leea Pienimäki-Amoussou, pienimaki.amoussou@gmail.com, p. 050 374 0922, www.amoussou-art.com

huhti72013

Inkeri Makkonen Taidesalongissa

Taiteilija Inkeri Makkosen näyttely tarjoaa hätkähdyttävän kontrastin Taidesalongin ikkunoiden läpi paistavalle kevätauringolle. Makkosen öljypastellimaalauksissa tuuli riepottelee katsojaa ja värimaailman kylmät sävyt korostuvat. Abstraktia lähestyvät maisemat ovat niin hurjassa liikkeessä, etteivät pysy enää kankaalla; viimeisessä huoneessa nähtävät teokset ovat jo kolmiulotteisia, katsojaa kohti kurottavia kuvia.

Villa Karossa vuonna 2008 kolme kuukautta stipendiaattina viettänyt taiteilija maalaa vahvoja tunnelmia, vettä, ilmaa ja valoa levein siveltimenvedoin. Makkonen mainitsee Villa Karon jäsenlehden Huomenta Afrikka -näyttelynumerossa tulleensa Beninin valossa ja lämmössä syvästi tietoiseksi omasta pohjoisesta syntyperästään ja kulttuuristaan. Taidesalongin maalausten valo onkin pohjoista valoa, kevään pilkahduksia puunrunkojen lomasta, jään hohtoa. Näyttelyn nimi Soin ja laulan, mullan ja kiven viittaa sekä musiikkiin että maisemaan teosten inspiraation lähteinä. Taiteilija kertoo tiedotteessaan kuuntelevansa musiikkia ja tanssivansa maalatessaan. Liike on läsnä jokaisessa pastellipyörteessä ja raaputusjäljessä, mutta samalla työt ovat kytköksissä tiettyyn taiteilijan mielessä olleeseen tilaan ja ennen kaikkea sen henkeen.

Viimeisessä näyttelysalissa huomio kiinnittyy huonetta hallitsevaan Houkan takki -tekstiilityöhön. Valtava, rujo kangashahmo on nostettu seinälle julistamaan äänetöntä sanomaansa korkeuksista. Oikeassa kädessä oleva airo toimii sekä ryysyläisen kävelykeppinä että kuninkaan valtikkana. Takin kuluneet kaarteet voi nähdä alati muotoaan muuttavana maisemana. Taiteilija itse haluaa teoksellaan puolustaa ihmisluonnon monimuotoisuutta, jokaisen oikeutta olla juuri sellainen kuin on. Majesteettinen mielenosoittaja kantaa repaleisiin laskoksiinsa paksulla langalla kiinni ommeltuina muun muassa linnunsulkia, arvatenkin Beninistä tuotua metalliveistosta, pientä ristiä, jouhia ja ruostunutta lukkoa. Ajatukset karkaavat niin pelloilla seisoviin variksenpelätteihin kuin monilla yksityiskohdilla kuorrutettuihin länsiafrikkalaisiin vodun-veistoksiinkin. Vuoropuhelu viereisen maalauksen kanssa toimii hyvin, sen keveät, tilassa leijuvat hahmot lähes toistavat takin ääriviivoja.

Makkonen painottaa käyttämiensä materiaalien historiaa, niiden muita, aikaisempia elämiä. Näe, ihminen -reliefin haapalautaa työstäessään hän on ajatellut Äänisellä sijaitsevan Kizhin kirkon hopeaisia haapakattoja sekä vanhoja veneitä. Tavallaan reliefi vertautuukin maisemamaalauksen perinteeseen juuri materiaalinsa luomien mielenmaisemien kautta. Luonnon voiman kunnioitus näkyy Makkosen tavassa antaa puun puhua puolestaan: teosta ei ole hiottu ja siloteltu, vaan haapa on murtunut kuin omasta tahdostaan rikkonaiseksi, eri suuntiin tempoilevaksi kokonaisuudeksi. Jäyhä lauta alkaa elää, kuten tekevät myös maalausten paksut ja raskaat öljypastellikerrokset. Kokonaisuus vakuuttaa nimenomaan tämän liikkeen myötä muodostuvan muutoksen tunnun kautta.

Näyttely on avoinna ti-su klo 10-17 keskiviikkoon 10.4. asti Taidesalongissa, Bulevardi 3 B, 4. kerros.

huhti72013

Heli Tiainen: Kantajat – Les porteurs

L’exposition de Heli Tiainen a été une histoire comtemporaire de l’Afrique de l’Ouest en général. Particulièrement du Golf du Guinée et de la vie quotidienne des Togolais et Beninois vivants à la frontière.

L’image qui m’a beaucoup marqué est celle de la femme qui a porté les fardeaux du bois dela cuisine sur la tête. Cela me rappelle de ma mère revenant du champs. La technique de ses oeuvres a été une chose aussi qui me fait vivre les années 90 aux cours primaires où on dessinait avec la craie. En un mot c’est tout une histoire d’art qu’elle avait exposé. Esperons voir encore de plus de ses oeuvres qui fascinent !

Bon début d’été !

-Félix Adjé

***

Heli Tiaisen näyttely kertoi läntisen Afrikan nykytarinaa. Erityisesti kohteena olivat Guineanlahden alue sekä Togon ja Beninin rajalla asuvien ihmisten arjen elämä.

Mieleeni jäi erityisesti kuva naisesta, joka kantaa puulastia päänsä päällä. Se muistutti minua äidistäni palaamassa pellolta. Teosten tekniikka taas sai minut palaamaan 1990-luvulle ja alakouluun, missä piirrettiin liiduilla. Tiaisen teokset avaavat kokonaisen taiteen historian. Toivottavasti näitä kiinnostavia töitä nähdään vielä lisää!

Hyvää alkavaa kevättä!

-Félix Adje

Avainsana: Art

Tuula Heinilä ja Matti Kivekäs

Kaksi taiteilijaa, kaksi kulttuuria – vuorovaikutus molempiin suuntiin

Kulttuuritulkkaus

Näyttelyt kesällä 2013