Syksyn harjoittelijamme Charlotte on jo saapunut Suomeen. Vielä Beninissä ollessaan hän ja stipendiaattimme Matti Tanskanen viettivät kuitenkin syntymäpäiviään Villa Karossa. Uusi harjoittelijamme Julia sävelsi siksi heille laulun, jonka paikalla olleet kuulivat kanteleen säestyksellä.
Säv. & san. Youyou Autio
Hei naurusuut ja kaikki muut
Veljet ja siskot, kalanluut
–
On meillä täällä kaks asiaa
Joita juhlitaan tosissaan
–
On täällä Chacha mun kaksonen
Matti Le Jeune ihan mieletön
–
On täällä Karo tuo Villanen
Ja pari muuta joita tiennyt en.
–
Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan
Nauretaan ja halataan, parhaat jutut näin jaetaan.
–
Chacha pian nyt lentää pois
Vaikka paikalleen jäädä vois
–
Matti tullut on myöhemmin
Syntymäpäivää hän viettääkin
–
Tää laulu on lahja nyt
Kun en muutakaan keksinyt
–
En muuta antaa edes voi
Tässä kantele teille soi.
–
Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan
Nauretaan ja halataan, parhaat jutut taas jaetaan.
La chanson pour Chacha et Matti Le Jeune
Comp. & trad. Youyou Autio (et Riku)
Ô, les souriants et tous les autres
Mes frères et mes sœurs, même les arêtes
–
Nous avons deux choses maintenant
Qu’on fête sérieusement
–
Chacha, ma sœur jumelle
Matti Le Jeune, extraordinaire
–
Karo Le Villanen
Et quelques autres sont venus ce soir.
–
Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!
Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.
–
Chacha bientôt s’en va
Même si elle pourrait rester là.
–
Matti est venu plus tard
Et c’est son anniversaire qu’il fêtera
–
Cette chanson est mon cadeau pour vous
Comme j’avais pas d’autres idées du coup.
–
Je ne peux pas vous offrir autre chose
C’est le kantele et moi maintenant qui vous chantons.
–
Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!
Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.
Villa Karon kirjastosta löytyi 10-kielinen kantele, jonka kielistä kuusi oli vielä mahdollista virittää. Yksi kieli kuitenkin katkesi heti kappaleen alkusävelillä.
Villa Karossa on meneillään paikallisyleisölle suunnattu ympäristöprojekti, jonka tarkoituksena on tarkastella arkielämän ympäristöongelmia ja hyödyntää käyttökelvottomana pidettyä jätemateriaalia taiteen, taidekäsityön ja käyttöesineiden raakamateriaalina.
KIERRÄTYSPISTE. Villa Karoon on asennettu eri jätteille värikkäät kierrätysastiat, jotka ovat niin talon henkilö kunnan ja residenssiasukkaiden kuin myös paikallisten ihmisten käytössä. Niiden tarkoituksena on toimia näkyvänä, positiivisena esimerkkinä ja edelläkävijänä jätteidenlajitteluun inspiroimiseksi Grand-Popossa. Kierrätyspisteisiin kertyvää jätettä hyödynnetään myöhemmin veistosten ja taidekäsitöiden raaka-aineina, ja lisäksi Villa Karoon on rakenteilla komposti, jonka yhteyteen perustetaan malli hyötykasvipuutarhasta.
KIERRÄTYSPOLKU. Villa Karon puutarhaan rakentuu ympäristöongelmille herkistävä taidepolku, joka koostuu eri kierrätysmateriaaleista rakennetuista veistoksista. Kunkin yhteydessä esitellään opastintaululla kyseiseen jätteeseen liittyviä ongelmia ja yksittäisten jätteiden kierrätys- ja uudelleen käyttömahdollisuuksia. Kierrätyspolku on samalla osa Villa Karon pienoismuseon näyttelyä.
KIERRÄTYSTYÖPAJAT. Kierrätyspolun avaamisen yhteydessä keväällä 2014 järjestetään työpajoja liittyen jätteiden kierrättämiseen ja uudelleenkäyttämiseen. Esimerkiksi muovijätteestä kertovaan kohteeseen tulee työpaja, jossamuovijätettä hyödynnetään taidekäsityön materiaalina: muovipusseista virkataan kestäviä kauppakasseja ja koriste-esineitä, vanhoista varvastossuista valmistetaan säilytysastioita, roskista tehdään marionetteja perinteisen nukketeatterin tarpeisiin. Biojäteveistoksena rakennetaan viherseinä ja sen yhteydessä järjestettävässä työpajassa tutustutaan paikallisen asiantuntijan johdolla kompostointiin ja laatikkoviljelmien rakentamiseen. Kierrättämiseen kannustetaan myös Villa Karon perjantaisissa elokuvailloissa esitettävällä videolla.
KOULUYHTEISTYÖ. Suomalaisvierailijat yhdessä paikallisten ympäristötoimijoiden kanssa tekevät yhteistyötä paikallisten koulujen kanssa järjestäen ympäristöaiheisia luentoja ja vierailuja kierrätyspolulle.
Kuvat ja video: Vilma PimenoffTeksti: Maikki Salmivaara
Muusikko Ilpo Jauhiainen, kevään 2013 stipendiaatti, kertoo Villa Karossa syntyneistä musiikkiprojekteistaan ja uuden levynsä, Arrival Cityn, teosta.
Matkustin stipendiaatiksi Villa Karoon helmikuussa 2013 yhtenä tarkoituksenani työstää uutta albumiani Arrival City mahdollisesti yhteistyössä paikallisten muusikoiden kanssa siellä. Levy oli saanut alkunsa kaksi vuotta aiemmin tehdessäni teoksen nigerialais-amerikkalaisen kuvataiteilija Odili Donald Oditan kanssa Another Africa -verkkojulkaisuun: olin löytänyt maiseman, jossa elektroninen sävellys yhdistyi länsiafrikkalaisiin musiikkivaikutuksiin itseäni kiehtovalla tavalla (paikka, jota jo 6-vuotiaana olin hakenut kotimme sähköuruilla nähtyäni dokumentin ”jostakin afrikkalaisesta” kylästä).
Ensimmäinen mahdollisuus yhteistyöhön löytyi heti ensi vierailulla Victor’s place -rantabaarissa: kun paikalle sattunut Leea Pienimäki-Amoussou kuuli, että olin ”äänitaiteilija”, hän esitteli minut heti ”sanataiteilija” John Follakselle, ja ajatus äänien ja sanojen yhdistämisestä syntyi. Victorin (tai Simonin, joka sitä ylläpitää) baarista tulikin luova retriittini, jonne lähes joka ilta rantaa pitkin matkasin, häkeltyneenä päiväntasaajan tähtitaivaasta ja kuutamosta. Työstimme alun perin materiaalia Cotonoun Yes Papa -baarissa järjestettävään suomalais-afrikkalaisiltaan, jossa esiintyisimme yhdessä grandpopolaisten World Music System ja CLAN -yhtyeiden sekä tapahtuman ideoineen Gil Gnonnaksen ja hänen bändinsä kanssa. John oli kuitenkin saanut väärän tiedon soittoajastamme, myöhästyi, ja päädyin esittämään kappaleet sanattomina, tosin CLANin muusikoiden taitavan improvisaation pelastamana. Myöhemmin kehitimme yhteistä minialbumia (äänitellen aina Victor’sin puupenkeillä palmujen alla, Linnunrata ja kuutamo kattona). Matkusteluni ja Johnin menojen vuoksi suunniteltu studioäänitys Cotonoussa jäi kuitenkin lopulta toteutumatta, ja palasin Suomeen vain kokoelma Johnin improvisaatioita mukanani. Yksi näistä kuitenkin löysi paikkansa albumini nimikkoraidalta.
Sedou Traoré ja Adjadohoun Leutamini Ouagadougoussa
Äänitin myös CLAN-yhtyeen muusikoita Georgesia, Adjadohounia ja Abdoulayeta Villa Karossa sekä bobolaisia muusikoita Ouagadougoussa, Burkina Fasossa. Nämä otokset odottavat soveltamista seuraaviin teoksiini. Vierailin lisäksi Lagosissa, Nigeriassa, jossa jatkoin Kiasman ARS11 -näyttelystä alkusysäyksen saanutta yhteistyötäni äänitaiteilija Emeka Ogbohin kanssa: hänen Lagosin äänimaisemat muodostavat oman kerroksensa albumilleni. Olemme julkaisemassa myös yhteislevyn LOS-HEL, jolla Helsinki ja Lagos kohtaavat ajatusten, äänien ja sävellyksien muodossa. Lagosista tulee myös yksi levylläni vierailevista laulajista, Diana Bada: tapasimme vihdoin kasvotusten, ja hän vei minut syvemmälle kaupungin musiikkimaailmaan.
Lagos Soundscapes – kuva Emeka Ogboh
Istuessani erään auringonlaskun aikaan Villa Karon yläkerran kuistilla ilman halki alkoi kantautua hyvin houkuttelevaa rummutusta ja suorastaan lumoavaa laulua. Lopulta oli annettava periksi ja juostava katsomaan, mistä musiikki kumpusi. Kyseessä oli paikallinen trio Juliette, Gabriel Teko ja Gustave Dylamour harjoittelemassa viereisessä Lissa Gbassassa, ja heidän musiikkinsa omaperäinen yhdistelmä nykyisyyttä ja perinteistä. Ehdotin yhteistyötä, ja jo parin päivän päästä Gustave ja Gabriel olivat kirjoittaneet sanat ja vokaalimelodiat kahteen kappaleeseeni. Äänitimme yhdessä Lissa Gbassan ateljeista lapset, koirat, linnut ja meri taustaääninä (lopullisessa miksauksessa jouduin kuitenkin häivyttämään nämä pois), ja se nopeus ja vaivattomuus, millä heidän hienot sanansa, melodiansa ja otoksensa näyttivät syntyvän, oli hämmentävää. Ongelmitta ei täysin tosin selvitty, erimielisyyksiä tuli rahasta tai lähinnä siitä, missä vaiheessa projektia se tulisi maksaa ja mitä se kattaisi. Pääsimme kuitenkin sopuun, ja Gustaven vokaalit päätyivät lopulta parantamaan albumini nimikkoraidan.
Adjan kitara
Hämmästyttävä tapaus sattui Gabrielin työstämän Wild At Dusk -kappaleen kanssa: alun perin kappaleeseen oli tehnyt lausutun runon kenialainen taiteilija Wanja Kimani, ja se kertoi hänen ystävättärestään, joka oli riistänyt itseltään hengen, ketään siitä varoittamatta, ongelmistaan kenellekään avautumatta. Wanjan koskettava runo ei kuitenkaan tuntunut istuvan rytmikkääseen taustaani, ja Gabriel ei tiennyt sanoista mitään, kun annoin hänelle instrumentaaliversion. Äänitettyämme hän sitten käänsi foninkielisen laulunsa minulle; se kertoi nuoresta naisesta, joka olisi voinut löytää onnen, jos hän vain olisi jaksanut odottaa, nähdä pidemmälle. Olin häkeltynyt. Päätös yhdistää nämä kaksi erilaista vokaalia päällekkäin samaan teokseen syntyi siltä istumalta.
Kuvat: Ilpo Jauhiainen, Taru Itälinna ja Emeka Ogboh
Ilpo – Arrival City (2013)
Arrival City on Ilpo-nimellä julkaisevan säveltäjä, tuottaja ja äänitaiteilija Ilpo Jauhiaisen toinen albumi, ja se yhdistää vaikutteita erilaisesta länsiafrikkalaisesta musiikista uuteen urbaaniin poppiin ja kokeellisempaan elektroniseen sävellykseen. Albumin vokaaliosuuksista vastaavat artistit Diana Bada, Wanja Kimani, Sade Aboderin, Lee Clough, Gabriel Teko, Gustave Dylamour ja John Follass – niin lauletussa, puhutussa kuin abstraktissa muodossa – ja äänimaisemista mm. äänitaitelija Emeka Ogboh (Lagos Soundscapes).
Albumia on innoittanut ajatus globaaleista suurkaupungeista, joihin ihmiset paremman elämän toivossa muuttavat: tämän muuttoliikkeen luomat uudet ekosysteemit, ihmistarinat niiden keskellä, uudet mahdollisuudet, skenet ja kurjuudet, mitä nämä keskittymät edustavat; sitä on innoittanut myös ihmisten kansainvälisestä yhteistyöstä ja kohtaamisista syntyvä näkymättömämpi geografia.
Albumia on työstetty ja äänitetty Beninissä, Burkina Fasossa, Etiopiassa, Keniassa, Nigeriassa, Senegalissa, Suomessa ja Togossa. Albumi on julkaistu digitaalisena omakustanteena 10.10.2013, ja se on saatavilla kaikista tunnetuista musiikin verkkokaupoista ja suoratoistopalveluista sekä artistin kotisivuilta osoitteessa http://ilpo.bandcamp.com . Alkuperäisen kansitaiteen on luonut ja suunnitellut Linda Förstner, ja albumin on tuottanut Ilpo Jauhiainen.
Ilpo Jauhiainen on säveltäjä, musiikkituottaja ja äänitaiteilija (s. 1977 Iisalmessa). Hän tekee yhteistyötä kansainvälisesti eri taiteen- ja kulttuurialoilla, musiikkituotannosta taideinstallaatioihin, tanssista ja esitystaiteesta elokuvaan ja uuteen mediaan. Esikoisalbumi Shimmer & Bloom on julkaistu 2011 ja toinen levy Arrival City 2013. Musiikillisena kiinnostuksena ovat popmusiikin ja äänitaiteen mahdollisuudet ja yhdistelmät, maailman uudet musiikkityylit, nykysävellys ja generatiivinen musiikki. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
Miika Saukkosen alkuperäinen juttu löytyy Flow Festivalin julkaisemasta Flow-lehdestä toukokuulta 2013. www.flowfestival.com
Fela Kutin ja kumppaneiden afrobeatista on tullut afrobeats, ”brittiundergroundin uusi soundi”. Uuden afrikkalaisen elektronisen musiikin tyylikirjo on hyvällä momentumilla varustettu kansainvälinen musiikki-ilmiö.
Vuosikymmeniä sitten nigerialainen Fela Kuti nimesi uuden musiikillisen suuntansa ”afrobeatiksi”. Tyylissä paikallinen musiikkiperinne yhdistyi silloisen kansainvälisen nykymusiikin aineksiin. Nyt nuoret länsiafrikkalaiset artistit tekevät samaa elektronisen musiikin saralla. Afrobeat on terminologisesti muutettu monikkoon ja musiikillisiin vaikutteisiin kuuluvat mm. dancehall, hiphop ja UK funky.
Kaava toimii: Don Jazzyn tuottama ja D’Banjin esittämä Oliver Twist nousi viime vuonna Ison-Britannian top 10 -listalle. Don Jazzy kertoi The Guardianin julkaisemassa haastattelussa singlen olleen laskelmoitu yritys murtautua brittimarkkinoille hyödyntämällä UK funkyn ja funky housen suosiota saarivaltakunnassa: ”Ajattelin, että eihän se musiikki [UK funky] eroa niin paljon siitä mitä me kuuntelemme täällä [Nigeriassa].”
Pop-henkisimpien afrobeats-biisien tuotanto ei ole kovin kaukana länsimaisista kaupallisista valtavirtahiteistä, mutta artistit korostavat säilyttävänsä musiikissaan highlife- ja juju-musiikin vaikutteet. Omaleimaista on myös kielten sekamelska. Sanoitukset ovat usein osittain englanniksi, osittain paikallisilla kielillä, joita on useita: ga, twi, yoruba, hausa… Joskus myös ghanalaisen tai nigerialaisen kuulijan on vaikea täysin ymmärtää kaikkia sanoituksia, mutta se ei menoa haittaa.
Urbaanin afromusiikin tyylien niputtaminen afrobeats-termin alle on herättänyt myös kritiikkiä. Jotkut ovat huolissaan esimerkiksi siitä, että afrobeats genrenä lujittaa Nigerian ja Ghanan ylivoimaa suhteessa pienempiin ja ei-englanninkielisiin Afrikan maihin ja niiden musiikkityyleihin.
Fuse ODG
Uutta Afrikkaa
Matkustin vuodenvaihteessa yhteen afrobeatsin keskuksista, Ghanaan. Tuolloin joka puolella soi Antenna, ghanalaisen tuottajan Killbeatzin tuottama ja Lontoossa asuvan ghanalaistaustaisen Fuse ODG:n esittämä mahtipontinen klubihitti. Fuse ODG sattui olemaan samaan aikaan Ghanassa. Useiden meilien ja puhelujen jälkeen saan sovittua tapaamisen hänen kanssaan. Minua pyydetään olemaan mainitsematta tähden nimeä edes respassa – hän onkin epäilemättä täällä aivan toisen suuruusluokan stara kuin Euroopassa.
Leopardipaitaan ja TINA-lippikseen sonnustautunut Fuse saapuu paikalle reilu puoli tuntia myöhässä ja vastaa kuvaa musiikkivideoidensa energisestä veikosta. Hänellä on takanaan Afrikan-kiertue, jonka päätepysäkki Ghana on.
”Ensimmäisessä autossa johon tänne tullessani astuin sisään soi Antenna! Se oli mieletöntä. Biisi soi myös jokaisissa bileissä, jossa kävin. On mahtavaa nähdä ihmisten reaktio kappaleeseen”, Fuse ODG hehkuttaa. Mies korostaa useaan otteeseen, että kysymys on hänelle enemmän kuin musiikista – hän käyttää fraasia ”to connect with the people”, eli yhteyden luominen musiikin avulla on etusijalla. Fuse avaa lippiksensä kirjainyhdistelmän: ”TINA tulee sanoista This Is New Africa. Kun kierrän esiintymässä eri paikoissa, haluan rohkaista ihmisiä olemaan ylpeitä siitä keitä he ovat ja kertoa heille, että Africa is the place to be.”
Fuse ODG kommentoi myös UK funkyn ja uuden afrobeats-skenen suhdetta. ”Tavallaan UK funky sai ihmisten korvat vastaanottavaisemmiksi afrorummuille. Funkyssa oli aina mukana tietty afro-viba. Sen takia siirtymä Afrobeatsiin oli helppo briteille”, artisti kertoo.
”Itse tein tämän siirtymän niin, että tulin tänne Ghanaan työstämään afrobeats-projektia Killbeatzin kanssa. Tulin tänne uppoutuakseni afrikkalaiseen musiikkiin, to make music that connects with the people. Tätä kautta alkoi UK afrobeats edistyä laajemminkin, ja juuri nyt skene käy kuumana. On paljon ihmisiä tekemässä omaa juttuaan, paljon uutta musiikkia tulee ulos, tulette kuulemaan vielä paljon lisää!”
Ball J
Azonto Dance
Nigerialaisten artistien tukena on kenties Afrikan massiivisin musiikki- ja viihdeteollisuus, mutta myös Ghana on noussut viime vuosina valokeilaan uudella tavalla. Ghanassa kehittynyt tanssivillitys, azonto, on kytkeytynyt osaksi afrobeats-liikettä. Tanssityylille ominaisia piirteitä ovat esimerkiksi työntekoa kuvaavat liikkeet sekä runsas huumori ja ilmeikkyys. Ghanassa ihmisten saattaa nähdä tanssivan azontoa kadulla, baareissa ja kirkossa. Jopa presidentin virkaanastujaisissa nähtiin azonto-tanssiesitys. Siellä soi Lapaz Toyota, yksi tärkeimmistä uutta azonto-soundia määritelleistä biiseistä.
Tapaan Accrassa Lapaz Toyotan tuottajan, Ball J:n eli Albert Ayeh Hansonin.
”Aikoinaan Daddy Lumban ja Kojo Antwin kaltaisten artistien edustama highlife-musiikki oli se, joka vei Ghana-soundia ympäri maailmaa. Nyt meillä on azonto, joka on todella lyönyt läpi”, Hanson toteaa.
Azonto alkoi tanssina, mutta tanssi-ilmiö sai tuottajat tekemään uudenlaisia biittejä. ”Aloimme tehdä nopeaa musiikkia – otimme vähän highlifeä, vähän nopeaa pop-musiikkia ja yhdistimme siitä jotain uutta. Meillä ei ollut nimeä sille, mutta koska ihmiset tanssivat azontoa sen rytmiin, artistit kuten Sarkodie ja Kwaw Kese alkoivat puhua siitä azonto-musiikkina”, tuottaja selvittää.
”Azontoa voi tanssia mihin soundiin vain, vaikkapa karibialaisen musiikin tahtiin, mutta kun kuulet azonto-musiikkia, siinä on se tietty juttu. Myös D’Banjin biisissä Oliver Twist on tietty azonto-viba. Se on poppia ja funkya, mutta siinä on myös afrikkalainen tatsi.”
”Musiikin historia Afrikassa keskittyy tanssimisen ympärille. Kaikki biisit, joista on tullut Afrikassa hittejä, ovat olleet tanssimusiikkia”, Hanson korostaa.”Azonto on yksinkertaisesti musiikkia, joka saa jengin tanssimaan ja tekee ihmiset iloisiksi.”
Entä azonton tulevaisuus? Onko näköpiirissä jo jokin uusi juttu, joka tulee syrjäyttämään azonton? ”Ajattelen niin, että azonto voi kuolla, jos emme ole luovia. Mutta sen takia me olemme täällä, yritämme pitää sen liikkeessä ja saada kaikki nauttimaan siitä. Ja jos azonto joskus kuolee, Afrikalla on tarjottavanaan jotain uutta – ja tiedämme sen vasta sitten kun sen aika koittaa.” Azonto-ilmiö kertoo jotain myös Ghanan kehityksestä. Yhdysvalloissa opiskeleva nuori ghanalainen gospel-artisti Paapa Mensa esittää blogissaan, että azonton nousu kertoo ensinnäkin Ghanan keskiluokan kasvusta, internetin yleistymisestä ja siitä, että ghanalaisten musiikkimaku on kehittynyt paikallista musiikkia suosivaan suuntaan. Mutta lopuksi hän korostaa Ghanan ulkopuolella asuvien ghanalaisten roolia: ”Kun ajattelen azontoa, ajattelen ‘ghanalais-diasporaa’”, Paapa Mensa kirjoittaa. ”Azonto edustaa ympäri maailmaa asuville nuorille ghanalaisille kulttuurista yhteyttä, jollaista olemme aina halunneet. Se on eräänlainen paikasta riippumaton kulttuuri-identiteetti.”
Azonto-tanssibättle
Afrobeats Suomessa
Isossa-Britanniassa afrobeats on lyönyt isosti läpi. Siihen on ollut loistavat lähtökohdat jo siksi, että maassa on paljon ghanalais- ja nigerialaistaustaista väestöä ja länsiafrikkalaistaustaisia artisteja. Monet UK funkyn parissa aiemmin toimineet artistit (esimerkiksi Donae’o, Tribal Magz ja Mista Silva), fanit sekä promoottorit ovat siirtyneet sujuvasti afrobeats-ympyröihin.
Myös Suomessa on nähtävissä merkkejä afrobeatsin noususta varsin toisenlaisesta lähtöasetelmasta huolimatta.
Yksi kotimaisen afrobeats-skenen pioneereista on Helsingissä AFROBEAT-tapahtumia järjestävä nigerialaissyntyinen Ehi Enakimio. Hän alkoi soittaa afrobeat-musiikkia radiojuontajana Nigeriassa Raypower FM -asemalla, ja rakkaus afrobeat-musiikkiin säilyi Suomeen muuttamisen jälkeen.
”1990-luvulla täällä oli vain muutamia underground- tai kellaribileitä, joissa soitettiin afrikkalaista musiikkia hip hopin ja R’n’B:n seassa”, Enakimio kertoo. ”Tuolloin yksikään mainstream-paikka ei buukannut afrikkalaista DJ:tä eikä soittanut afrobeatmusiikkia. Monet afrikkalaiset artistit kuten Femi Kuti, Dr. Alban, Youssou N’Dour ja Angélique Kidjo olivat kyllä esiintyneet Suomessa, mutta konsertit olivat liian kalliita keskivertoyleisölle – ja ovat usein vieläkin.”
Tilanne alkoi muuttua vuoden 2009 jälkeen. ”Vuonna 2009 järjestin Helsingissä siihen asti suurimman afrobeat-tapahtuman, jossa vieraili Seun Kuti. Sen jälkeen tälle musiikille omistettujen klubi-iltojen suosio kasvoi. Se vaati paljon markkinointia ja uskoa siihen, mitä olin tekemässä”, Ehi Enakimio korostaa. ”Olen järjestänyt myös tapahtumia kuten Club Swagga mainstream-paikoissa, joissa olemme päässeet soittamaan afrohittejä toistuvasti.”
Mies uskoo, että Suomessa on potentiaalia elävälle afrobeats-skenelle, mutta haasteita riittää.
”Suomessa olemme vasta raapaisseet pintaa afrobeatsin osalta. Suurimpia haasteita afrobeatsin kasvulle täällä on se, miten löytää kumppaneita työntämään rajoja yhä kauemmas ja tekemään musiikista vielä hyväksytympää, niin että se nähtäisiin kaikille avoimena genrenä. On myös ongelma, että osa tapahtumapaikkojen omistajista on ahdasmielisiä ja kitsaita antamaan mahdollisuuksia afrobeats-tapahtumien järjestäjille.”
”Toivon, että seuraavien kolmen tai neljän vuoden sisällä Suomikin pystyy tuottamaan omia paikallisia afrobeatsartisteja”, Enakimio lisää.
Suomen afrobeats Helsingin ulkopuolella
Viimeisen puolen vuoden aikana Helsinkiin on ilmaantunut useita afrobeatsille omistettuja klubi-iltoja. Pääkaupungin lisäksi myös Turussa ja Tampereella on klubeja, joilla soivat urbaanit afrobiitit. Niitä järjestää mm. kuubalaissyntyinen artisti ja DJ Norlan.
”Kyllä afrobeats on todella kovassa nousussa Suomessa”, Norlan vahvistaa. ”Suomi on kansainvälistynyt huimasti viimeisen kahdeksan vuoden aikana, jotka olen viettänyt täällä. Monikulttuurisuus näkyy ja kuuluu klubeilla, radiossa, TV:ssä ja suomalaisten DJ:den lisäksi on ollut ilo nähdä myös maahanmuuttajien määrän huima kasvu DJ-piireissä.”
”Muutimme Turkuun hieman reilu vuosi sitten ja olimme todella positiivisesti yllättyneitä kuinka Turussa otettiin vastaan klubit kuten Club Sauna Caliente ja Waka Waka, joista jälkimmäisessä varsinkin olemme soittaneet paljon urbaania afromusiikkia”, Norlan kertoo.
”Suosion kasvu on näkynyt siinä, että afrosettejä voi soittaa yhä pitempään ja tanssilattia pysyy täyteen ahdettuna. Alussa saattoi olla pientä varovaisuutta, kun kappaletta tai rytmiä ei tunnettu, mutta myös Turku ja Tampere ovat kansainvälisiä yliopistokaupunkeja, joissa eri kansallisuuksien kirjo on rikastuttavaa ja tämä on edesauttanut myös afrobeatsin suosion kasvua näissä kaupungeissa.”
Norlan on haastatteluhetkellä, maaliskuun 2013 lopulla, järjestämässä Suomen ensimmäisiä azonto-tanssibättlejä Tampereelle. ”Klubit ovat tärkeä osa omaa panostani asiaan, mutta myös tulevalla kolmannella albumillani on luvassa afrobeat-vaikutteita”, Norlan kertoo.
Helsingin, Turun ja Tampereen klubien lisäksi uutta afromusiikkia on alkanut kantautua enenevässä määrin myös radioaalloille.
