0

Avainsana: Villa Karo

VAIKUTELMIA GRAND-POPOSTA, Reijo Mälkiä

Mälkiä 1

Villa Karo on kuin Eedenin puutarha paikallisten keskittäessä huomionsa enemmän sisätiloihin. Grand Popoon on noussut tullimiesten rakennuttamia valtavia ökytaloja. Tyyliltään niiden voisi luonnehtia edustavan lähinnä uusbarokkia.

 

Mälkiä 2

Kalastuskunnat kiskovat rannalta käsin nuottaa harva se päivä rytmikkäiden työlaulujen ja kellojen kilinän tahtiin. Työ on kovaa ja saalis usein pienenlainen, sillä venäläiset troolarit tehokalastavat lähellä rantaa. Navale Basen torniin tarvittaisiin tutkan lisäksi tykkiäkin pitämään troolarit aluevesirajan ulkopuolella.

 

Mälkiä 3

Aubergen terassilla on siirtomaa-ajan pysähtynyttä tunnelmaa. Upeampaa näkymää merelle saa hakea. Guy-isäntä näkyy joka päivä lounastavan siellä.

 

Mälkiä 4

Edgar Rice Burroughs sijoitti tänne Tarzaninkin seikkailemaan. Trooppista sademetsää on Afrikassa Guinean lahden vyöhykkeen lisäksi vain Kongossa. Arne Falk-Ronne on kertonut selkäpiitä karmivasti kannibalismista alueella.

 

Mälkiä 5

Grand-Popon katedraalissa messun hartaus vaihtuu hetkessä musiikin mäiskeeseen ja riehakkaaseen tanssiin. Vapaakirkollisissa tilaisuuksissa esimerkiksi Pentecóte-kirkossa meno vasta hurjaa on.

 

Mälkiä 6

Mikä pyörittää Zangbetoja, hurjasti pyöriviä olkilyhteitä? Henki, sanovat paikalliset. Olkilyhde kaadetaan jossain vaiheessa voodoo-esitystä ja alta paljastuu usein kikkeli-Kalle tai krokotiilin poikanen yrittäen pinkaista pakoon. Yksi stipendiaatti väitti hengen olevan ristiriipunnassa lyhteessä, toinen makaavan maata vasten olkiin kätkeytyneenä. Gbecónissa lyhde käännettiin ylösalaisin ja pääsin kuvaamaan sitä sisältäkin. Sitten se niiltä sijoiltaan poistui, mysteeri jäi.

 

Mälkiä 7

Rumpujen jatkuva kumina ei ole klisee, tosin nykyään enää tanssirumpujen. Ennen oli päällikön rummut, puherummut, seremoniarummut, sotarummut jne. Puherummut välittivät viestin nopeasti satojenkin kilometrien päähän ilmoittaen vaarasta, kuolemasta, juhlaseremonioista, liikekannallepanomääräyksestä. Rumpujen kieli perustuu ihmisen äänen matkimiseen, lauseen rummuttaminen on lausuttua musiikkia. Kielialueiden rajoilla kaksikieliset rummuttajat takasivat, ettei viesti katkennut.

 

Mälkiä 8Nainen on Afrikan voimavara. Kun miehet filosofoivat ja lepäävät, naiset tekevät työt ja uusintavat väestöä. Kuninkaallinen ryhti ja veistosmainen selkä ovat seurausta kaiken kantamisesta pään päällä; käsissä ei mielellään kanneta mitään.

Villa Karon uusi kulttuurilehti saapuu!

Akpé:n 1/2013 kantta kuvittaa Anna Retulaisen tussityö "Paula", kuva: Jussi Tiainen
Akpén 1/2013 kantta kuvittaa Anna Retulaisen tussityö ”Paula”, kuva: Jussi Tiainen

Villa Karon uusi kulttuurilehti Akpé (eli ”kiitos” minaksi) tipahtaa tällä viikolla postiluukuista! Ensimmäisen numeron kansitaiteilijana toimii keväällä Villa Karossa residenssissä ollut Anna Retulainen ja hänen lisäkseen lehdessä on valokuvia Kenneth Bambergilta, Stefan Bremeriltä, Miikka KimingiltäHannu Lindroosilta sekä Marco Perettolta. Toimituksesta ja haastatteluista vastaavat Villa Karon entiset ja nykyiset työntekijät sekä hallituslaiset. Vierailevina kirjoittajana on puolestaan iso joukko Villa Karossa vierailleita taiteilijoita ja tutkijoita.

Sisällys:

Linnea Olamo & Kwassi Akpladokou: Pääkirjoitukset 2
Taru Itälinna: Anna Retulainen haastattelussa 3
Taru Itälinna: Nana Oforiatta-Ayim haastattelussa 4
Taru Itälinna: Villa Karon kevät 5
Matti-Juhani Karila: Stefan Bremer ja valokuva 8
Toimitukselta: Uutisia 12
Camilla Heidenberg Agbazahou: Nya vänner 15
Riikka Theresa Innanen: Ekologiska frågor 16
Marko Turunen: Marko Turusen elämä 18
Katariina Timonen: Villa Karon pienoismuseossa 20
Liisa Väisänen: Voudou ja sen kuvat 23
Riikka Takala: Afrikassa 25
Matti-Juhani Karila: Guineanlahden kevät 26
Matti Juhani Karila: Haastattelussa Risto Marjomaa ja Holger Weiss 29

Lehteen voi tutustua myös täällä.

Antoisia lukuhetkiä!

Villa Karon Pronssipantteri-palkinto Isolle Numerolle

iso_numero_talvi_netti

Katukulttuurilehti Iso Numero saa vuoden 2013 Pronssipantterin. Ennakkoluuloton kulttuurilehti on konseptillaan käynnistänyt uuden keskustelun monikulttuurisuudesta ja eriarvoisuudesta puuttuessaan Suomen romanikerjäläisten asemaan. ”Äärimmäinen köyhyys on sietämätöntä, ja sille pitää tehdä jotain, monilla eri tasoilla. Journalistille luontevin tapa on kirjoittaa epäkohdista ja antaa, kuten nyt, työnsä tulokset eteenpäin, muille myytäviksi. Kerjäämisen edessä koettu kollektiivinen kiusaantuneisuus ja lamaannus voidaan kenties voittaa tätä lehteä ostamalla”, tiivisti päätoimittaja Martti-Tapio Kuuskoski vuonna 2011 Ison Numeron mission lehden ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa. Lehden kustantaja on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry. Ison Numeron sisältö kootaan pääosin Kultin 200 jäsenlehden piiristä.

Vuonna 2001 perustettu ”Pronssipantteri” on Villa Karon kulttuuripalkinto, joka myönnetään vuosittain henkilölle, yritykselle tai yhteisölle, joka on merkittävällä tavalla edistänyt yhteisymmärrystä eri kulttuurien välillä sekä vähentänyt rotujen välisiä ennakkoluuloja. Pronssipantterin historia juontaa kauas 1500-luvun Beninin kuningaskuntaan nykyisen Nigerian alueelle. Pantteri tai leopardi oli hallitsijan symboli, kuningasta itseään kutsuttiin ”Leopardin pojaksi” ja ylistettiin ”Leopardiksi – Maailman kuninkaaksi”. Villa Karon Pronssipantteri on näyte Beninin kuningaskunnan kuuluisasta pronssi- ja norsunluukäsityötaidosta.

WP_000166

Pronssipantterin saajat 2001–2013

2001 Heikki Salojärvi, kirjankustantaja ja suomentaja
2002 Kaisu Isto, Ylen filmiostaja
2003 Aune Laaksonen, Keravan taidemuseon johtaja
2004 Antonia Ringbom, animaatio-filmiohjaaja
2005 Hasse Walli, säveltäjä, muusikko
2006 Ritva Siikala, teatteriohjaaja, kulttuurikeskus Kassandran perustaja
2007 Marjo Kaartinen, kulttuurihistorian dosentti
2008 Olli Löytty, tietokirjailija
2009 Wilson Kirwa, juoksija, satukirjailija
2010 Miia Jonkka, dokumenttiohjaaja
2011 Tiina Lindfors, tanssija, koreografi
2012 Li-Lo Söderholm, Norsenin yläasteen rehtori
2013 Katukulttuurilehti Iso Numero

Villa Karoon syksyllä 2013

1920-luvun legendaariset ”Tulenkantajat” pyrkivät ohjaamaan suomalaista kirjallisuutta uusille urille lähemmäs eurooppalaisia virtauksia. Ryhmä pyrki eroon ”korpikulttuurista” ja määritteli suomalaisuuden ensisijaisesti teollisuuden, kaupungistumisen ja modernin taiteen kautta. Tunnuslause oli mahtipontinen: ”Ikkunat auki Eurooppaan!”

Villa Karon toiminnan kulmakivi on sen perustamisesta lähtien ollut stipendiaatti/residenssitoiminta, joka vuosien mittaan on kasvanut monipuoliseksi kulttuurien vuorovaikutukseksi. Siinä on ollut samaa tulenkantajien intoa ja uuden etsimisen ja löytämisen intohimoa. Tunnuslause voisi olla: ”Ikkunat auki Afrikkaan ja maailmaan!”

Vuosien 2000–2013 aikana on Villa Karoon tullut reilusti yli tuhat hakemusta, joista noin 400 stipendiaattia on kutsuttu työskentelemään Grand-Popoon. Hakijoitten kirjo on laaja. Eniten residenssipaikkoja on myönnetty eri alojen kuvataiteilijoille. Lähes yhtä suuri joukko on koostunut musiikin ja tanssin edustajista. Kirjailijat ja sanatyöläiset ovat listassa seuraavina ja tasaisia ryhmiä ovat arkkitehtuuri, teatterin ammattilaiset ja tutkijat. Ilahduttava on sarjakuvan tekijöiden, sirkustaiteilijoiden ja uskontotieteilijöiden hakeutuminen Beniniin. Vuorovaikutusta on lisännyt viime vuosina afrikkalaisten taiteilijoiden liittyminen Villa Karon koko ajan vaihtuvaan taiteilijayhteisöön.

Stipendilautakunta, jonka kokoonpano ei ole julkinen, kokoontui toukokuussa 27. kerran. Villa Karon hallitus on päättänyt syksyn 2013 stipendiaateiksi seuraavat hakijat:

Ala-Harja, Riikka, kirjailija
Ilvesheimo, Gerry, kirjailija, toimittaja
Kangasluoma, Sanna, kääntäjä
Kannosto, Sakari, kuvanveistäjä
Koski, Kuutti, toimittaja
Lassila, Maija, antropologi,taidemaalari
Metso, Juha, valokuvaaja
Nummi, Markus, kirjailija
Ojanperä, Essi, taiteen maisteri
Orenius, Melanie, kuvataiteilija
Sorjanen, Axa, toimittaja
Smolander, Marjo, muusikko
Söderholm, Linda, taiteen maisteri
Timonen, Vilma, muusikko