0

Kategoria: West Africa

Elokuvafestareilla Burkina Fasossa – FESPACO 2013

SAMSUNG

Joka toinen vuosi Burkina Fason pääkaupungissa Ouagadougoussa järjestettävä Afrikan suurin elokuvafestivaali Fespaco (Festival panafricain du cinéma et de la télévision de Ouagadougou) tarjoaa afrikkalaisille elokuva-alan ihmisille uniikin areenan esittäytyä ja tavata toisiaan, verkostoitua ja löytää uusia suuntia ja tekijöitä. Meille se tarjosi viime keväänä myös tilaisuuden lähteä tutustumaan ”vapaiden ihmisten maahan” Burkina Fasoon (maan nimi tulee kahden pääkielen, dioulan ja morén, sanoista ja merkitsee ”pays des hommes intègres”).

Burkina Faso kuuluu maailman köyhimpiin maihin, mutta siitä huolimatta maalla on kunniakkaat perinteet afrikkalaisen elokuvan saralla. Köyhät olot eivät myöskään estä burkinalaisia olemasta mitä ystävällisintä ja vieraanvaraisinta väkeä. Ranskankielisessä Afrikassa nopeasti tutuksi tuleva Bonne arrivée! kaikuu leveiden hymyjen saattelemana.

Vaikka nykyään jotkut elokuva-alan ammattilaiset suuntaavatkin mieluummin suoraan näkyvyydeltään suuremmille kansainvälisille festivaaleille, on Fespaco edelleen merkittävä erityisesti afrikkalaiselle elokuvalle. Keskittyminen afrikkalaiseen elokuvaan takaa sen, että valikoima on laaja, ja tämä taas tuo useammalle tekijälle mahdollisuuden päästä esille. Festivaali myös kerää runsaasti kansainvälisiä vieraita, jotka saavat tilaisuuden tutustua laajamittaisesti afrikkalaiseen nykyelokuvaan aidossa ympäristössä. (Fespacoon suuntaavan kannattaakin varata majoituksensa ja näytösten lippunsa hyvissä ajoin!)

Ouagadougoun kuivan kauden hiekasta pölyiset kadut täyttyvät viikon ajan eri puolilta maailmaa saapuneista festivaalivieraista, jotka hikoilevat neljänkymmenen celsiusasteen lämpötiloissa. Ilmassa leijuva tomu tuntuu täyttävän silmät, suun ja keuhkot. Paratiisinomaiselta keitaalta tuntuu tällöin esimerkiksi Centre Culturel Français’n vihreänvehreä puutarha ja ilmastoitu kirjasto. Tänä vuonna lisämausteen toivat portilla turvatarkastusta tekevät vartijat, heijastuksena Malin levottomuuksista.

Ulkona kaduilla kiertävät länsiafrikkalaisten korujen, taiteen ja antiikin myyjät. Burkina Faso onkin kuuluisa paitsi elokuvan saralla, myös käsityö- ja artesaaniperinteestään. Fespacon festivaalialueellakin oli mahdollista löytää hyvälaatuisia kankaita ja vaatteita. Tämän kokoluokan tapahtuma houkuttelee kauppiaita myös kauempaa, ja esimerkiksi Nigeristä matkaan lähtenyt käsityöläinen saattaa jatkaa (työ)matkaansa Burkina Fasosta naapurimaihin ja palata kotiinsa vasta usean kuukauden jälkeen.

Festivaalin painopiste oli tänä vuonna naisissa ja naisohjaajissa: naisten oikeudessa ja mahdollisuuksissa toteuttaa itseään myös taiteen ja elokuvan saralla sekä naisohjaajien näkökulmassa. Myös tuomariston puheenjohtajuus oli vuoden 2013 Fespacossa varattu naisille, ensimmäistä kertaa tämän kokoluokan festivaalilla.

Festivaali päättyi samaan tapaan kuin alkoikin; lopetuspäivänä lauantaina järjestettiin Stade de 4 août -stadionilla lopettajaisseremonia, jossa jaettiin palkinnot ja kunniamaininnat. Pääpalkinnon voitti senegalilainen ohjaaja Alain Gomis elokuvallaan Tey, joka kertoo kuolevan miehen viimeisestä päivästä. Toisen palkinnon vei algerialainen Djamila Sahraoui (Yéma) ja kolmas sija meni myös senegalilaiselle Moussa Tourélle (La Pirogue). Illan kruunasi pimeyden jo laskeuduttua spektaakkelinomainen loppunäytös, jossa rytmit säestivät satojen tanssijoiden muodostamaa yhtenäisenä liikkuvaa massaa.

 

IMG_4839 IMG_4811 IMG_3597

Fespacon festivaalialueella oli paljon romumetallista tehtyjä, elokuviin liittyviä veistoksia.

Lämpötila huiteli neljissäkymmenissä, mutta sisämaan kuivempi ilma teki sen helpommin kestettäväksi (minulle ainakin; meri-ilmastoon tottuneille asia tuntui olevan päinvastoin ja pöly tunkeutui joka soluun).

IMG_4938

 

IMG_4963 IMG_4961

Centre Culturel Français’n puutarhassa oli vehreä ja viihtyisä kahvila, ja rakennuksen aulassa vaatteista toteutettu muotokuva malilaisesta ohjaajasta (mutta kukakohan se oli…?)

Päätösjuhlallisuudet Stade de 4 août:lla olivat hienot.

IMG_5115 IMG_5015IMG_5017

 Ja pääpalkinnon vei senegalilaisohjaaja Alain Gomis.

IMG_5107

SAMSUNG

Excellente cuisine dieu est bon: nimi antaa odottaa hyvää ruokaa – uskontoon ja jumalaan viittaavia yritysten nimiä on joka puolella.

Alla näkyvästä katukeittiön atchékesta tuli samoin tein lempiruokani! Paras tapa kuvailla sitä lienee maniokkikuskus.

SAMSUNG

SAMSUNG

CTS kuljettaa…

… mutta CTS:n aikataulut eivät kuitenkaan sopineet omiimme, joten aloitimme matkan Ouagasta dinah-pikkubussilla, jossa oli tunnelmaa: suuntasimme Burkinan ja Togon rajalle, josta jatkoimme bussilla Togon läpi Loméen ja sieltä vielä taksilla rajamuodollisuuksien kautta Grand-Popoon. Lopulta paluumatka kesti kaikkinensa vuorokauden (menomatka yhdellä bussilla Beninin pohjoisosien kautta kesti 18 tuntia).

SAMSUNG

 

SAMSUNG

Kuiva kausi kuivattaa joetkin; tällaisia näkyi ikkunoista tämän tästä.

Lisätietoja ja linkkejä tarjoavat festivaalin omat sivut sekä mm. Wikipedian artikkelit aiheesta:

http://www.fespaco-bf.net/
http://fi.wikipedia.org/wiki/FESPACO
http://fr.wikipedia.org/wiki/Festival_panafricain_du_cin%C3%A9ma_et_de_la_t%C3%A9l%C3%A9vision_de_Ouagadougou

Teksti, kuvat: Taru Italinna

Benin-luentosarja kulttuurikeskus Caisassa alkaa

Suomi-Benin ystävyysseura järjestää Studia Generalia -luentosarjan syksyn aikana Kulttuurikeskus Caisassa Helsingissä. Luennot ovat torstaisin klo 18-20 osoitteessa Mikonkatu 17 C, tarkemmat tiedot Caisan sivuilla. Luentojen aiheet ovat:

To  12.9. Anne Ollila, prof. Turun yliopisto: Naisia varhaisina tutkimusmatkailijoina Afrikassa.
Sveitsiläinen Isabelle Eberhardt (1877-1904) matkaili Pohjois-Afrikassa ja englantilainen Mary Kingsley (1862-1900) laajalti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ja hän julkaisi mm. teoksen Travels in West Africa 1897.

To 26.9. Jouni Kaipia, arkkitehti, Helsinki: Taloja, joilla on kasvot – tuokiokuvia ja huomioita Länsi-Afrikan savirakentamisesta.
Luentoa siivittää laaja otos esitelmöitsijän valokuvia

To  10.10.  Pirjo Huvila, arkkitehti, Helsinki: Rautateiden historiaa Länsi-Afrikassa

To 31.10. Linnea Olamo, FM, toiminnanjohtaja, Helsinki: Kokemuksia työskentelystä suomalais-afrikkalaisessa organisaatiossa. Kulttuurieroja ja -yhteneväisyyksiä työelämässä.
Benin ja Togo matkailukohteena  / ystävyysseuran edustajia ja luontomatkojen opas Juha Kuronen, Kontiki

To 14.11.  Marja-Liisa Honkasalo, prof. Helsingin yliopisto: Kansanomainen parantaminen kansanuskon kontekstissa Länsi-Afrikassa

To 28.11.  Liisa Väisänen, FT, taiteentutkija erikoisalueena uskonnollinen taide. Genova: Voudou kansanhurskaudesta valtionuskonnoksi. Voiko voudouta ymmärtää länsimaisella mielenlaadulla ollenkaan ja onko sen yrittäminen edes mielekästä?
Luento etsii voudoun ja kristinuskon yhtäläisyyksiä ja eroja sekä pohtii mm. mitä transsissa tapahtuu

Ke 11.12.  Georges Agbazahou, monipuolisesti koulutettu taiteilija, muusikko ja pedagogi, kutsuttu vierasluennoitsija mm.Sibelius-Akatemiassa. Hammarland, Ahvenanmaa:
Soittimia ja niiden viestejä Länsi-Afrikasta. Mitä monet rummut ja muut soittimet kertovat? Luento on englanninkielinen, tulkataan tarvittaessa.

TERVETULOA!

HAFF 2013 – keskiössä nuoret ja valta

Nairobi Half Life

Nairobi Half Life (2012)

Vuonna 2010 perustettu afrikkalaista nykyelokuvaa esittelevä Helsinki African Film Festival (HAFF) järjestetään tänä vuonna 8.–12. toukokuuta. Näytösteattereina toimivat Andorra ja Kino Engel, mutta oheistapahtumineen festivaali levittäytyy ympäri Helsinkiä. Avajaispäivänä keskiviikkona katutapahtuma HAFF Street valtaa Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin jäävän Kansalaistorin ja samana päivänä voi osallistua myös Kulttuurikeskus Caisassa järjestettävään keskustelutilaisuuteen. Lauantaisella festivaaliklubilla Dubrovnikissa laitetaan jalalla koreasti elävän musiikin tahtiin.

Festivaalin teemana on tällä kertaa nuoret ja valta.  Esitettävät elokuvat valottavat eri puolilta Afrikkaa kotoisin olevien nuorten elämään kuuluvia haasteita ja unelmia sekä fiktion että dokumenttielokuvan muodossa. Parisenkymmentä elokuvaa muun muassa Etelä-Afrikasta, Senegalista, Malista, Nigeriasta, Keniasta ja Mosambikista tarjoavat monipuolisen katsauksen rikkaaseen ja elinvoimaiseen afrikkalaiseen elokuvakulttuuriin. Festivaalivieraina nähdään muiden muassa uuden sukupolven ohjaajia kuten senegalilainen Alain Gomis ja kenialainen Tosh Gitonga. Mauritiuslaista elokuvaa edustamaan paikalle saapuu toisen pitkän elokuvansa ohjannut Harrikrisna Anenden.

Gomisilta nähdään festivaaleilla jopa kolme elokuvaa, uusimpana Tey (2012), tarina kotimaahansa palaavasta Sachesta, joka saa tietää kuolevansa vain yhden päivän kuluttua. Gitongan ensimmäinen pitkä elokuva Nairobi Half Life (2012) taas kuvaa kotikylästään Nairobiin muuttavan nuoren näyttelijänalun kivistä taivalta. Anendenin elokuva The Children of Troumaron (2011) kertoo festivaalin teemaan hyvien istuen neljästä Mauritiuksen pääkaupungin Port-Louisin köyhissä kortteleissa elävästä nuoresta, jotka unelmoivat paremmasta huomisesta ja tavoittelevat sitä kukin omalla tavallaan. Elokuva on runollinen sovitus ohjaajan vaimon Ananda Devin romaanista.

Dokumenttipuolelta esille voisi nostaa senegalilaisen rap-artisti Sister Fa’n puheenvuoron naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Sarabah (2011), muotokuva taiteilijasta ja aktivistista, joka haastaa sukupuoli- ja kulttuurinormeja musiikkinsa kautta, on palkittu useilla elokuvafestivaaleilla. Etiopialaisista nuorista juoksijoista kertova Town of Runners (2012) taas seuraa kahden juoksijalupauksen kasvutarinaa koulusta kansallisiin kilpailuihin, maalta kaupunkiin, lapsuuden leikeistä aikuisuuden kynnykselle.

Meille villakarolaisille erityistä ilonaihetta tarjoaa festivaalin lähtölaukauksena toimiva Helsinki-Cotonou Ensemblen levynjulkaisukonsertti tiistaina 7.5. Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Janne Halosen ja Noël Saïzonoun luotsaaman vodun-rytmejä, afrobeatia, jazzia, funkia ja hiphopia iloisesti sekoittelevan kahdeksanhenkisen yhtyeen esiintyminen juhlistaa Beninissä äänitetyn levyn Beaucoup de Piment! valmistumista.

http://www.youtube.com/watch?v=o0lAjUtbtsU

Lisätietoa ja aikatauluja HAFFin sivuilla www.haff.fi.

 

Madventuresin näkökulma Länsi-Afrikkaan

Madventures-kaksikko Riku Rantala ja Tuomas (Tunna) Milonoff ovat ehtineet kiertää maapalloa jo hyvän tovin, tuottaen matkoiltaan kolme kautta Madventures-ohjelmaa, sekä kolme opettavaista kirjaa, kaikki luontevasti keskittyen eri maiden erikoisuuksiin ja tapoihin.

Riku ja Tunna kävivät myös Länsi-Afrikassa kuvaamassa kolmannen tuotantokauden jaksoon materiaalia. Jaksosta tulikin melkoinen kohu, sillä sen sisältö oli poikkeuksellisen kuohuttavaa: lasten kasvojen viiltelyä, hektinen vodunseremonia koiranpennun uhrausta myöten sekä ruokaosiossa kissan syöntiä. Ohjelmassa ei siis silotella, vaan kerrotaan ja sivistetään sekä annetaan mahdollisuus ymmärtää myös se toinen näkökulma.

Tässä Rikun ja Tunnan ajatuksia Länsi-Afrikasta:

Mikä jäi päällimmäisenä mieleen Beninistä ja Togosta?

Ihmiset ennen kaikkea. Missä tahansa käytiinkin pääkaupungeista maaseudulle, jengin suhtautumisen positiivisuus ja kohtaamisten lämpimyys yllättivät. Kun miettii eurooppalaisten toiminnan perinnettä alueella on hämmästyttävää, että vihamielisyyttä kohtaa hyvin harvoin.

Entä tapa- ja käytöspuolella, tuliko vastaa mitään yllätyksiä? Noloja tilanteita?

Vanhan liiton ”African handshake” sorminapsautustekniikalla tuli ehkä kunnolla opittua vasta tällä ekalla Länsi-Afrikan reissullamme. Voodoo-seremonioissa yllättäviä tilanteita tuli tietysti koko ajan, kun transsiin menneiden ihmisten kanssa kommunikointiin ei ollut erityisesti tullut perehdyttyä, mutta paikallisten viitoittamalla tiellä kun mentiin, hyvä tuli. Yksi etikettivirhe tuli heti kärkeen, kun mentiin ensimmäisellä maalaiskylävierailulla kittaamaan tervetuliaispontikat huikalla Pohjanmaan kautta, vaikka kohteliaisuuteen kuuluu viskata osa esi-isillemme maahan. Nolointa oli kuitenkin omien ranskankielentaitojemme ohuus.

Beninissä tai Togossa käydessä oppii huomaamaan sen suuren eron Hollywoodissa kuvatun, Haitilaisen ja Afrikkalaisen voodoon eron. Mikä oli teille suurin yllätys/oppi Togon ja Beninin voodoosta?

Synkreettisyyden voimakas korostaminen ja eri uskontojen suvaitseminen. Se, että katolisesta messusta saatetaan marssia suoraan voodoo-seremoniaan, kertoo itse asiassa togolaisten ja beniniläisten oivaltaneen uskontojen olemuksesta jotain hyvin olennaista. Tällaista suhtautumista soisi löytävän maailmalta ja täältä paljon enemmän.

Lomén fetissitori on jo itsessään vaikuttava nähtävyys. Pääsittekö tinkimään jumalien kanssa ja ostitteko loitsuja tai talismaaneja? Itse kun kävin, ostin alkoholijuomista pitävän kodinsuojelija-patsaan. Hinnasta ei tingattu papin vaan jumalien kanssa.

Toki jumalten kanssa tingattiin ja talismaneja veistettiin. Toimistomme panteistisella alttarilla viihtyy mm. tupakoiva toivomuspatsas (suussa oleva rööki sytytetään aina toivomussession ajaksi) sekä karahkallinen luontais-Viagraa. Varsin hämmästyttävä apteekin ja uskonnollisten tarpeiden tori!

Usein tutkiessa uutta automaattisesti vertaa sitä tuttuun. Löytyikö Länsi-Afrikasta merkittäviä yhtäläisyyksiä jonkin toisen maailmankolkan kanssa?

Karibian ja Brasilian vanhat afrikkalaisperäiset uskonnot tulivat tietenkin mieleen, samoin kuin blueskaavan etnomusikologinen jäljittäminen tuolle alueelle. Musiikki on vaikuttanut olevan yhtä vahvasti läsnä arjessa vain Kuubassa ja Jamaikalla, ehkä se tietty yhteys näkyy edelleen. Ja vaikka kolonialismista ei hirveästi hyvää ole seurannut, pari reissaajalle tärkeää pikkujuttua yhdistää vanhoja Ranskan siirtomaita: hyvä leipä ja viini. Niitä ei yleensä muualla Aasiassa ja – etelää lukuunottamatta – Afrikassa matkaaja pääse maistelemaan.

Käytösneuvonne ensi kertaa Länsi-Afrikkaan matkustavalle?

Ihmisten kohtaaminen on kaikkialla Afrikassa tärkeää. Meillä Suomessa on totuttu tehokkuuteen ja mennään suoraan asiaan, mutta ainakin Länsi-Afrikassa peruskohteliaisuus on meistä paljon paremmalla tolalla: ensin tervehditään ja vaihdetaan kuulumiset ja jollain tapaa kohdataan aidosti, vasta sitten on asiapuolen vuoro. Ylipäänsä matkailuetiketissä on tärkeää edes yrittää ottaa paikalliset tavat ja arvot huomioon – moukkamaisuus ei johda mihinkään, mutta yrittänyttä ei laiteta.

Mad Manners – Seikkailijan etiketti opastaa matkailijaa käyttäytymään ympäri maailmaa ja kunnioittamaan paikallisia tapoja. Kirjassa on yleistietoa alueiden tavoista, perinteistä ja asenteista, sekä käytännön oppaita eri tapoihin; mm. miten kätellä oikeaoppisesti Länsi-Afrikassa, tai kuinka perustaa troikka Venäjällä. Kirjan sisältö on helppolukuista ja jaoteltu matkakirjaksi sopivaan pienikappaleiseen muotoon, mutta toimii myös kotisohvalla lukemiseksi sivistys- ja viihdemielessä. Mad Manners sai viime syksynä tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon, eikä aivan syyttä!

Lisäinfoa Madventuresin kotisivulla.

madmanners_pic

Teksti: Jussi-Pekka Moilanen