0

Kategoria: African culture

Juggling at the Beach

Kun viimein on vierähtänyt tarpeeksi aikaa Villa Karon -residenssijaksostani, niin on hyvä kursia kokoon jotain ajatuksia siitä, millaiseksi tämä viiden viikon residenssijaksoni muodostui. Parastahan tammi-helmikuisessa residenssijaksossa länsi-Afrikassa on valon ja lämmön määrä verrattuna samaan ajankohtaan suomessa. Onneksi valo ja kevät saapuvat viimein myös tänne pohjoiseen.

Hain Villa Karon -residenssiä koska olin edellistalvena viettänyt viisi viikkoa Gambiassa, Gambia oli itselleni oikeastaan ensimmäinen vierailuni Afrikassa, ihan tuota Euroopan laitaa lukuun ottamatta. Viihdyin Gambiassa mutta mitään suurta rakkautta Afrikkaan ei syntynyt. Eniten mieltäni

Lue lisää

Koiranelämää ja kissanpäiviä

Tänään puhumme koirista. Istumme Villa Karon mosaiikin äärellä Elina Hakkaraisen kanssa. Elina on residenssiaikanaan työstänyt väitöskirjaa vihapuheesta, mutta koska hän muutenkin saa käsitellä aihetta aivan tarpeeksi, keskitymme nyt hieman kevyempään mutta mielestämme yhtä inhimillisen kiinnostavaan aiheeseen: koiriin.

Miten sinusta tuli hullu koiranainen?

– No siinäpä se! Olin ajatellut itseäni enemmän kissaihmisenä, mutta yllättäen nämä Villa Karon koirat vetosivat persoonallisuudellaan. Markus ja Paula ovat niin sielukkaita, lempeitä koiria.

– Täällä olo on ollut vaihdos hektisestä työelämästä jonkinlaiseen ajattomaan tilaan, jossa …

Lue lisää

Sakset ja selviytyminen

Lähdin Villa Karossa työskentelevän harjoittelijan Hillan kanssa kahden päivän matkalle Cotonouhun. Paluupäivän aamuna päätimme käydä tutustumassa Keith Haringin näyttelyyn Fondation Zinsoun museossa. Saavuimme paikalle kymmenen minuuttia ennen museon avautumista.

Istuuduimme odottamaan museon kivetykselle. Kova helle, pakokaasut ja meteli tekivät olon todella tukalaksi, ja mieli kaipasi jo kotimaan raikkaita tuulahduksia, kun editsemme käveli nuori poika kevyin askelin, kilkutellen rytmikkäästi kädessään olevia saksia. Vau, mikä svengi ja elämänilo, ajattelin. Tämä on Afrikka! Myöhemmin sain kuulla, että poika oli todennäköisesti sokea, sillä sokeilla …

Lue lisää

Kun klasaripianisti voodoorytmeihin sukelsi…

Ravitsemusterapeutti X:n silmät laajenivat kauhusta kun kerroin pääasiallisesta ruokavaliostani Beninissä: vaaleata leipää, pastaa, riisiä, juustoa, paljon olutta ja pastista. Sanalla sanoen kaikkea sitä mitä missään tapauksessa ei suositella. “Etkö tosiaan kärsinyt ripulista?” kuului hämmästynyt kysymys.

En todellakaan kärsinyt! Totuus on että ihmettelin useaan otteeseen sitä miten hyvin sieluni ja kehoni voi Grand-Popossa. Vatsani ei ole koskaan toiminut niin rauhallisesti kuin tuolloin, tarkkailemalla kylän ylväitä ja kauniita ihmisiä ryhtini parani ja cotonoulainen refleksologi eli vyöhyketerapeutti paransi äärimmäisen tuskallisella mutta tehokkaalla käsittelyllään …

Lue lisää