0

Kuukausi: helmikuu 2014

Sirius Passet – valtamereen hyljättyjä

Milja Viita: Sirius Passet (2014) from Milja Viita on Vimeo.

Kluuvin galleriassa on vielä tämän viikon esillä Milja Viidan näyttely Sirius Passet. Ison salin installaatioteos muistuttaa Tyynenmeren jätepyörteestä, jossa muovi kiertää lähes ikuista elämäänsä.

”Tyynenmeren jätepyörteessä liikkuu muovin molekyylejä noin kuusi kertaa enemmän kuin planktonia. Merilintujen, kilpikonnien ja kalojen lisäksi myös eläinplankton harhautuu käyttämään sitä ravintonaan. Muovin synteettinen kauneus viettelee ihmistä ja pettää eläimen vaiston.”

Teoksessa esiintyvät Beninin ja Itämeren rantojen jätteestä muodostuneet kummajaiset, jotka asuttavat myös itse näyttelytilaa. Lintujen, kalojen, muovin ja muun rojun hybridit – veistokset ja valokuvat – kertovat groteskia tarinaa luonnon ja ihmisen kohtaamisesta. Galleriassa esillä olevista olioista tulevat mieleen toisaalta vodun-uskonnon rituaaliesineet, lintujen sulista, kalojen luista, pääkaloista ja erilaisesta rojusta rakennetut amuletit ja fetissit, ja toisaalta esimerkiksi Anette Messagerin nukkejen ja täytettyjen lintujen oudot yhdistelmät.

Jäännöksillä, jätteellä, hylätyllä – oli se sitten luuta ja nahkaa taikka muovia ja synteettisiä kankaita – on keskeinen mutta mieluusti torjuttu osa todellisuudessamme. Myös elokuva kasvaa eräänlaisesta jätteestä: se on taltioitu vanhentuneelle filmille, jossa

”[K]uva lähes katoaa rakeiden hunnun taakse. Filmissä on ajallista ja materiaalista totuutta jota videosta ei voisi löytää, sen valoherkkä emulsio muistuttaa orgaanisuudessaan ihoa ja silmän verkkokalvoa.”

Elävä (tai elänyt) ja keinotekoinen kohtaavat jälleen.

Milja Viita Sirius Passet_1
Sirius Passet (2014), yksityiskohta installaatiosta

Toisessa salissa on esillä videoinstallaatio Fugue for Flotsam, joka paljastaa kodissa pyörivän jätteen. Installaation esittely kuuluu: ”Fuuga hylkyjätteelle, 4 min, video, lasipallo, roskat lapsen suusta”. Lasipallosta löytyvät koottuna ”roskat lapsen suusta”. Videoteos puolestaan näyttää jokaisen yksitellen, tuoreeltaan.

”[Tyynenmeren] pyörre palautui mieleeni poistaessani puolivuotiaan lapseni nielusta esineitä, joita aloin kerätä kokoelmaksi. Kärsin syyllisyyttä siitä, että kotini läpi virtaa vastaava jätevuo, johon hän on tukehtua. Kokoelmasta kehittyi näyttelyni runko. Muovisilpun taival käsistämme pyörteeseen kestää keskimäärin kaksitoista vuotta, tänä aikana kasvatamme lasta pitkälle oman elämänsä alkuun.”

 
Milja Viita_Sirius Passet_2

Katso täällä myös Miljan Beninin ja Itämeren rannoilla kuvaama teos Coriolis (2013) sekä Grand-Popon naisista kertova Femme d’Afrique (2011)

Chachan ja Matin onnittelulaulu

Syksyn harjoittelijamme Charlotte on jo saapunut Suomeen. Vielä Beninissä ollessaan hän ja stipendiaattimme Matti Tanskanen viettivät kuitenkin syntymäpäiviään Villa Karossa. Uusi harjoittelijamme Julia sävelsi siksi heille laulun, jonka paikalla olleet kuulivat kanteleen säestyksellä.

Säv. & san. Youyou Autio

 

Hei naurusuut ja kaikki muut

Veljet ja siskot, kalanluut

On meillä täällä kaks asiaa

Joita juhlitaan tosissaan

On täällä Chacha mun kaksonen

Matti Le Jeune ihan mieletön

On täällä Karo tuo Villanen

Ja pari muuta joita tiennyt en.

Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan

Nauretaan ja halataan, parhaat jutut näin jaetaan.

Chacha pian nyt lentää pois

Vaikka paikalleen jäädä vois

Matti tullut on myöhemmin

Syntymäpäivää hän viettääkin

Tää laulu on lahja nyt

Kun en muutakaan keksinyt

En muuta antaa edes voi

Tässä kantele teille soi.

Paljon onnea vaan, Paljon onnea vaan

Nauretaan ja halataan, parhaat jutut taas jaetaan.

La chanson pour Chacha et Matti Le Jeune

Comp. & trad. Youyou Autio (et Riku)

Ô, les souriants et tous les autres

Mes frères et mes sœurs, même les arêtes

Nous avons deux choses maintenant

Qu’on fête sérieusement

Chacha, ma sœur jumelle

Matti Le Jeune, extraordinaire

Karo Le Villanen

Et quelques autres sont venus ce soir.

Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!

Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.

Chacha bientôt s’en va

Même si elle pourrait rester là.

Matti est venu plus tard

Et c’est son anniversaire qu’il fêtera

Cette chanson est mon cadeau pour vous

Comme j’avais pas d’autres idées du coup.

Je ne peux pas vous offrir autre chose

C’est le kantele et moi maintenant qui vous chantons.

Toutes mes vœux de bonheur mes chers amis!

Rions et embrassons en partageant les meilleures choses comme ca.

kantele
Villa Karon kirjastosta löytyi 10-kielinen kantele, jonka kielistä kuusi oli vielä mahdollista virittää. Yksi kieli kuitenkin katkesi heti kappaleen alkusävelillä.

Sunnuntaipäivä veden varassa

Villa Karon harjoittelija Julia Autio tunnelmoi pirogue-matkalta stipendiaattimme Matti Kurkelan kanssa.

Julia ja Matti

Meren ja joen yhtymäkohta on aina mielenkiintoinen paikka. Missä alkaa meri ja missä loppuu joki? Oma ensimmäinen etunimeni on Meri ja olen syntynyt siellä missä Kalajoki ja Pohjanlahti kohtaavat. Bouche du Roi siis kiehtoo kovasti.

Piroguessa eli paikallisten veneessä tuntuu kuin olisin pieni intiaanityttö, makaan veneen pohjalla ja katselen taivasta. Kuuntelen veden liplatusta, oppaamme Dodon ja Xavier-kuskin keskustelua kielellä, jota en (vielä) ymmärrä ja vaihdan ajatuksia stipendiaatti Matti Kurkelan kanssa västäräkeistä, välillä kalastuksesta ja Suomen juhannuksesta. Aurinko porottelee otsani punaiseksi, vaikka olinkin laittanut aurinkorasvaa. Matka on hiljainen ja unenomainen. Mono-virta soljuu rauhallisesti ja rannalla näemme elämää: pyykinpesua, sikoja ja siipikarjaa, suolatehtaan ja heittokalastajia, pääskysiä, kuoveja, pieniä haikaroita, kuningaskalastajan ja mahtavaa mangrove-metsää. Dodo avaa minulle ja Matille kylmät oluet, ja olo on lähes kuninkaallinen. Venekyyti on uskomattoman vakaa. Perillä kävelemme rantaa pitkin, kuvaamme ja katselemme. Mihinkään ei ole kiire, kukaan ei katso kelloa. Meren ja joen yhtymäkohtaa voi etsiä katseella, kun nousu- ja laskuvedet vuorottelevat. Suolainen ja makea kohtaavat ja näkyy hento veteen piirretty viiva, joka siirtyy mannerta kohti. Hetken kuluttua suunta vaihtuu. Pulahdan uimaan Matin, Dodon ja Xavierin kanssa – jopa kaksi kertaa.

Mikäli nämä rannat olisivat esimerkiksi Etelä-Ranskassa, näky olisi varmastikin hyvin erilainen auringonpalvojien täyttäessä rannat. Rauhallisuus ja pako hälinästä tekevät hyvää. Vähän saman tunteen löydän mustikoita poimiessa, mutta onhan tässä toki ihan hennon hienoja eroja Suomen metsiin… Paitsi Bouche du Roi’ssa ei tunnu olevan hyttysiä, toisin kuin Suomen metsissä ja aikalailla kaikkialla Grand-Popossa!

Taskuravut vipeltävät aaltojen taukoamattoman liikkeen mukana, sivuttain vip vip vip. Loikoilua, ruokaa ja raukeaa jutustelua sunnuntain tyyliin. Iltapäivällä olemme taas veneessä, ja Dodo sauvoo vastavirtaan Grand-Popoa kohti. Laulan pari laulua ja nautin hiljakseen keinuvasta kyydistä. Bouche du Roi on ainutlaatuinen pakopaikka, jossa sielu lepää ja varjossa voisi ottaa vaikka nokoset (ja niin taisi Xavier ottaakin).

PS. Matilta terveisiä: retken jälkeen on syytä pitää huolta suolan saannista tai olo menee höpöksi! Kirjattakoon kapteenin lokikirjaan. Kuvassa on sauvomisvuorossa Dodo, kun Xavier lepäsi hetken. Matti tarkkailee rannan lintuja ja Julia ottaa iisisti.

Saturday with Students from Cotonou

February22_2014_1 February22_2014_2

Just after my Dakoin party last Saturday I had to attend to a professional call at Villa Karo with 300 students from Cotonou.

Georgette, Boniface, Papa and Boube had great difficulty in controlling their joy. Here are some photos of the visit.

A good PR for us because we are happy to receive future leaders who might have sympathy for us when it comes to funding some of our operations in some years to come. Having a big house like ours, meant for cultural exchange, in this perfect locality is more than wealth. The reason why we should accept people from all walks of life, so we could part with our knowledge and experience for the sake of better understanding. Have a nice week! Thank you Georgette for handling this with tact & maturity. One word for the weekend. ”OPENNESS”.

– Kwassi D. Akpladokou