Videoteosten sarja KULTA-AIKA pohjautuu Maija Blåfieldin reilun viidentoista vuoden varrella kuvaamaan dokumentaariseen kuvamateriaaliin, jonka hän oli jättänyt vuosiksi katsomatta ja odottamaan. Unohtaminen ja kuluneen ajan luoma etäisyys toimivat työvälineinä mahdollistaen uuden näkökulman tallenteissa piileskelevään sisältöön.Teoksen kautta Blåfield on pohtinut henkilökohtaisesta näkökulmasta oman ympäristön kuvallisen tallentamisen merkitystä ja sitä, mikä kuvatallenteessa lopulta on merkityksellistä. ”Materiaali on minulle samanaikaisesti reliikki, jäte, aarre ja taakka”, Blåfield toteaa. ”Mutta onneksi on tarinoita”.
Maija Blåfield, Kulta-aika 6, 2012-2014.
Su 15.2 saakka. Mukara Mukara – lasten ja nuorten kansainvälinen taidebasaari Kuopion taidemuseossa taidekasvattaja Liisa Kauppisen johdolla.
Taidekasvattaja Liisa Kauppisen ohjauksessa Namibiassa, Beninissä, Vienan Karjalassa ja Suomessa työskennelleiden taideryhmien teokset tuovat eri kulttuurit lähelle katsojaa. Näyttelymateriaali koostuu eri tekniikoilla valmistetuista piirustuksista ja maalauksista, isokokoisista kankaista, veistoksista, videoille dokumentoiduista esityksistä, arjen kuvauksista sekä lyhytelokuvista. Näyttelyssä mukana olevien suomalaisten lasten ja nuorten teokset ovat syntyneet taiteellisesti lahjakkaille kehitysvammaisille suunnatun Taidemyrsky-hankkeen tuloksena.
Kameran eteen päätyi kahdeksantoista kuningasta maan kaikkiaan viidestäkymmenestäneljästä kuninkaasta. Vaikka Benin ei ole valtiomuodoltaan kuningaskunta, monen Afrikan maan tavoin senkin alueella on useita erillisiä kansoja, heimoja ja yhteisöjä. Kuninkailla ei ole poliittista valtaa, mutta he toimivat tärkeinä mielipidevaikuttajina ja välittäjinä alueillaan.
Kenneth Bamberg, 2013
Ke 12.2. Taina Mäki-Ison haMEmo Tanssiteatteri Hurjaruuthin naisklovnifestivaaleilla, klo 19.00.
Klovni Tapikka ihmettelee ihmisen eri ikävaiheita ja elämänsä ihanuuksia valmistautuen samalla jättämään niille jäähyväiset. haMEmossa on vähän puhetta, mutta paljon klovnerialle tyypillistä suoraa vuorovaikutusta ja leikkiä yleisön kanssa.
Taina Mäki-Iso: HaMEmo, 2014
La 15.2.2014 klo 19.00- 22.00 Jazzia: Eero Koivistoinen Quartet galleria Jangvassa.
Pe 14.2.2014 – ma 2.3. Milja Viidan Sirius Passet Kluuvin galleriassa.
Fugue for Flotsam: ”Installaatio on syntynyt Afrikasta, Atlantin rannikolta saamistani ja Itämerestä keräämästäni orgaanisesta jätteestä ja roskista. Ne saavat teoksessa uuden hahmon. Kummajaisten esitys on kuvattu löydetylle, parikymmentä vuotta vanhalle elokuvafilmille. Vanhentuneessa filmissä kuva lähes katoaa rakeiden hunnun taakse. Filmissä on ajallista ja materiaalista totuutta jota videosta ei voisi löytää, sen valoherkkä emulsio muistuttaa orgaanisuudessaan ihoa ja silmän verkkokalvoa.” – Milja Viita
Beninissä kaksikko järjesti break dance -tunteja lapsille sekä FULL CIRCLE -tapahtuman yhdessä Zica Gerbecin kanssa joulu-tammikuussa 2013-14. Niitä kuvia pääsee katsomaan täältä.
Muusikko Ilpo Jauhiainen, kevään 2013 stipendiaatti, kertoo Villa Karossa syntyneistä musiikkiprojekteistaan ja uuden levynsä, Arrival Cityn, teosta.
Matkustin stipendiaatiksi Villa Karoon helmikuussa 2013 yhtenä tarkoituksenani työstää uutta albumiani Arrival City mahdollisesti yhteistyössä paikallisten muusikoiden kanssa siellä. Levy oli saanut alkunsa kaksi vuotta aiemmin tehdessäni teoksen nigerialais-amerikkalaisen kuvataiteilija Odili Donald Oditan kanssa Another Africa -verkkojulkaisuun: olin löytänyt maiseman, jossa elektroninen sävellys yhdistyi länsiafrikkalaisiin musiikkivaikutuksiin itseäni kiehtovalla tavalla (paikka, jota jo 6-vuotiaana olin hakenut kotimme sähköuruilla nähtyäni dokumentin ”jostakin afrikkalaisesta” kylästä).
Ensimmäinen mahdollisuus yhteistyöhön löytyi heti ensi vierailulla Victor’s place -rantabaarissa: kun paikalle sattunut Leea Pienimäki-Amoussou kuuli, että olin ”äänitaiteilija”, hän esitteli minut heti ”sanataiteilija” John Follakselle, ja ajatus äänien ja sanojen yhdistämisestä syntyi. Victorin (tai Simonin, joka sitä ylläpitää) baarista tulikin luova retriittini, jonne lähes joka ilta rantaa pitkin matkasin, häkeltyneenä päiväntasaajan tähtitaivaasta ja kuutamosta. Työstimme alun perin materiaalia Cotonoun Yes Papa -baarissa järjestettävään suomalais-afrikkalaisiltaan, jossa esiintyisimme yhdessä grandpopolaisten World Music System ja CLAN -yhtyeiden sekä tapahtuman ideoineen Gil Gnonnaksen ja hänen bändinsä kanssa. John oli kuitenkin saanut väärän tiedon soittoajastamme, myöhästyi, ja päädyin esittämään kappaleet sanattomina, tosin CLANin muusikoiden taitavan improvisaation pelastamana. Myöhemmin kehitimme yhteistä minialbumia (äänitellen aina Victor’sin puupenkeillä palmujen alla, Linnunrata ja kuutamo kattona). Matkusteluni ja Johnin menojen vuoksi suunniteltu studioäänitys Cotonoussa jäi kuitenkin lopulta toteutumatta, ja palasin Suomeen vain kokoelma Johnin improvisaatioita mukanani. Yksi näistä kuitenkin löysi paikkansa albumini nimikkoraidalta.
Sedou Traoré ja Adjadohoun Leutamini Ouagadougoussa
Äänitin myös CLAN-yhtyeen muusikoita Georgesia, Adjadohounia ja Abdoulayeta Villa Karossa sekä bobolaisia muusikoita Ouagadougoussa, Burkina Fasossa. Nämä otokset odottavat soveltamista seuraaviin teoksiini. Vierailin lisäksi Lagosissa, Nigeriassa, jossa jatkoin Kiasman ARS11 -näyttelystä alkusysäyksen saanutta yhteistyötäni äänitaiteilija Emeka Ogbohin kanssa: hänen Lagosin äänimaisemat muodostavat oman kerroksensa albumilleni. Olemme julkaisemassa myös yhteislevyn LOS-HEL, jolla Helsinki ja Lagos kohtaavat ajatusten, äänien ja sävellyksien muodossa. Lagosista tulee myös yksi levylläni vierailevista laulajista, Diana Bada: tapasimme vihdoin kasvotusten, ja hän vei minut syvemmälle kaupungin musiikkimaailmaan.
Lagos Soundscapes – kuva Emeka Ogboh
Istuessani erään auringonlaskun aikaan Villa Karon yläkerran kuistilla ilman halki alkoi kantautua hyvin houkuttelevaa rummutusta ja suorastaan lumoavaa laulua. Lopulta oli annettava periksi ja juostava katsomaan, mistä musiikki kumpusi. Kyseessä oli paikallinen trio Juliette, Gabriel Teko ja Gustave Dylamour harjoittelemassa viereisessä Lissa Gbassassa, ja heidän musiikkinsa omaperäinen yhdistelmä nykyisyyttä ja perinteistä. Ehdotin yhteistyötä, ja jo parin päivän päästä Gustave ja Gabriel olivat kirjoittaneet sanat ja vokaalimelodiat kahteen kappaleeseeni. Äänitimme yhdessä Lissa Gbassan ateljeista lapset, koirat, linnut ja meri taustaääninä (lopullisessa miksauksessa jouduin kuitenkin häivyttämään nämä pois), ja se nopeus ja vaivattomuus, millä heidän hienot sanansa, melodiansa ja otoksensa näyttivät syntyvän, oli hämmentävää. Ongelmitta ei täysin tosin selvitty, erimielisyyksiä tuli rahasta tai lähinnä siitä, missä vaiheessa projektia se tulisi maksaa ja mitä se kattaisi. Pääsimme kuitenkin sopuun, ja Gustaven vokaalit päätyivät lopulta parantamaan albumini nimikkoraidan.
Adjan kitara
Hämmästyttävä tapaus sattui Gabrielin työstämän Wild At Dusk -kappaleen kanssa: alun perin kappaleeseen oli tehnyt lausutun runon kenialainen taiteilija Wanja Kimani, ja se kertoi hänen ystävättärestään, joka oli riistänyt itseltään hengen, ketään siitä varoittamatta, ongelmistaan kenellekään avautumatta. Wanjan koskettava runo ei kuitenkaan tuntunut istuvan rytmikkääseen taustaani, ja Gabriel ei tiennyt sanoista mitään, kun annoin hänelle instrumentaaliversion. Äänitettyämme hän sitten käänsi foninkielisen laulunsa minulle; se kertoi nuoresta naisesta, joka olisi voinut löytää onnen, jos hän vain olisi jaksanut odottaa, nähdä pidemmälle. Olin häkeltynyt. Päätös yhdistää nämä kaksi erilaista vokaalia päällekkäin samaan teokseen syntyi siltä istumalta.
Kuvat: Ilpo Jauhiainen, Taru Itälinna ja Emeka Ogboh
Ilpo – Arrival City (2013)
Arrival City on Ilpo-nimellä julkaisevan säveltäjä, tuottaja ja äänitaiteilija Ilpo Jauhiaisen toinen albumi, ja se yhdistää vaikutteita erilaisesta länsiafrikkalaisesta musiikista uuteen urbaaniin poppiin ja kokeellisempaan elektroniseen sävellykseen. Albumin vokaaliosuuksista vastaavat artistit Diana Bada, Wanja Kimani, Sade Aboderin, Lee Clough, Gabriel Teko, Gustave Dylamour ja John Follass – niin lauletussa, puhutussa kuin abstraktissa muodossa – ja äänimaisemista mm. äänitaitelija Emeka Ogboh (Lagos Soundscapes).
Albumia on innoittanut ajatus globaaleista suurkaupungeista, joihin ihmiset paremman elämän toivossa muuttavat: tämän muuttoliikkeen luomat uudet ekosysteemit, ihmistarinat niiden keskellä, uudet mahdollisuudet, skenet ja kurjuudet, mitä nämä keskittymät edustavat; sitä on innoittanut myös ihmisten kansainvälisestä yhteistyöstä ja kohtaamisista syntyvä näkymättömämpi geografia.
Albumia on työstetty ja äänitetty Beninissä, Burkina Fasossa, Etiopiassa, Keniassa, Nigeriassa, Senegalissa, Suomessa ja Togossa. Albumi on julkaistu digitaalisena omakustanteena 10.10.2013, ja se on saatavilla kaikista tunnetuista musiikin verkkokaupoista ja suoratoistopalveluista sekä artistin kotisivuilta osoitteessa http://ilpo.bandcamp.com . Alkuperäisen kansitaiteen on luonut ja suunnitellut Linda Förstner, ja albumin on tuottanut Ilpo Jauhiainen.
Ilpo Jauhiainen on säveltäjä, musiikkituottaja ja äänitaiteilija (s. 1977 Iisalmessa). Hän tekee yhteistyötä kansainvälisesti eri taiteen- ja kulttuurialoilla, musiikkituotannosta taideinstallaatioihin, tanssista ja esitystaiteesta elokuvaan ja uuteen mediaan. Esikoisalbumi Shimmer & Bloom on julkaistu 2011 ja toinen levy Arrival City 2013. Musiikillisena kiinnostuksena ovat popmusiikin ja äänitaiteen mahdollisuudet ja yhdistelmät, maailman uudet musiikkityylit, nykysävellys ja generatiivinen musiikki. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
Ancré dans les habitudes des Popolais depuis des années, le concert du premier samedi du mois sur la scène de la Villa Karo de Grand Popo a réuni encore dans l’enceinte du centre des centaines de personnes ce samedi.
Sur la grande scène du Centre Finno-Africain se succède des groupes d’animation locale. Pour ce mois-ci, pas de grande vedette invitée. Place aux jeunes et artistes en quête d’audience. A la suite, deux groupes chorégraphiques du Ceg d’Agoué sur des musiques urbaines Koulikaché et Noudjihou. Le ton est donné, des notations s’engagent dans le public hautement jeune. Sans cesse en croissance, bruyant et en de petits regroupements d’animation les heureux spectateurs, le popo à la bouche, sanctionnent avec vivat le passage du jeune groupe de musique Les frères popo qui leur ont proposé leur sigle L’hymne de Nonvitcha. Les doigts bien détachés les uns des autres en grands éventails, les paumes entrechoquent pour saluer la chrographie, les valeurs de cohésion, d’union que la célébration du Nonvitcha propage. Cette ambiance installée, place est faite au groupe New System.
Composé de trois membres, une chanteuse : Julie Sossou de Sahouè, des percussionnistes : Gabriel Tèko de Lokossa et Amour Donhouanvi de Grand Popo, le New System est diversement accueilli. D’abord, l’entrée en scène de la chanteuse sur des sonorités Goghoun fait resserrer le public autour de la piste. Après quelques mouvements de hanche et le dos tourné au public pour le fameux Alimè whouélé, un jeune homme lui décerne à la volée un 8/10. Ensuite, c’est la dextérité des percussionnistes qui est objet de satisfécit de toutes partes. Une application qui leur permet de créer de rythmes à l’originalité saisissante. Mélange entre autres du Agbadja et du Massè Gohoun, du High-life et du Chinkoumè, du Kaka et du Blékété… Enfin, si sa présence sur scène est d’un certain attrait, la chanteuse, sans s’en rendre compte, n’a pas coulé le grand amour avec son public avec ses longues interventions entre deux chansons. Ce qui toutefois, n’a pas enlevé le crédit de la création originale dont ce groupe fait montre. A leur suite, les élèves du Ceg Grand Popo, à travers sketch et animations musicale mettront fin à cette première grande rassemblement culturel avant l’ultime communion de cette localité le 19 mai prochain à travers le Nonvitcha.
Vuonna 2010 perustettu afrikkalaista nykyelokuvaa esittelevä Helsinki African Film Festival (HAFF) järjestetään tänä vuonna 8.–12. toukokuuta. Näytösteattereina toimivat Andorra ja Kino Engel, mutta oheistapahtumineen festivaali levittäytyy ympäri Helsinkiä. Avajaispäivänä keskiviikkona katutapahtuma HAFF Street valtaa Musiikkitalon ja Sanomatalon väliin jäävän Kansalaistorin ja samana päivänä voi osallistua myös Kulttuurikeskus Caisassa järjestettävään keskustelutilaisuuteen. Lauantaisella festivaaliklubilla Dubrovnikissa laitetaan jalalla koreasti elävän musiikin tahtiin.
Festivaalin teemana on tällä kertaa nuoret ja valta. Esitettävät elokuvat valottavat eri puolilta Afrikkaa kotoisin olevien nuorten elämään kuuluvia haasteita ja unelmia sekä fiktion että dokumenttielokuvan muodossa. Parisenkymmentä elokuvaa muun muassa Etelä-Afrikasta, Senegalista, Malista, Nigeriasta, Keniasta ja Mosambikista tarjoavat monipuolisen katsauksen rikkaaseen ja elinvoimaiseen afrikkalaiseen elokuvakulttuuriin. Festivaalivieraina nähdään muiden muassa uuden sukupolven ohjaajia kuten senegalilainen Alain Gomis ja kenialainen Tosh Gitonga. Mauritiuslaista elokuvaa edustamaan paikalle saapuu toisen pitkän elokuvansa ohjannut Harrikrisna Anenden.
Gomisilta nähdään festivaaleilla jopa kolme elokuvaa, uusimpana Tey (2012), tarina kotimaahansa palaavasta Sachesta, joka saa tietää kuolevansa vain yhden päivän kuluttua. Gitongan ensimmäinen pitkä elokuva Nairobi Half Life (2012) taas kuvaa kotikylästään Nairobiin muuttavan nuoren näyttelijänalun kivistä taivalta. Anendenin elokuva The Children of Troumaron (2011) kertoo festivaalin teemaan hyvien istuen neljästä Mauritiuksen pääkaupungin Port-Louisin köyhissä kortteleissa elävästä nuoresta, jotka unelmoivat paremmasta huomisesta ja tavoittelevat sitä kukin omalla tavallaan. Elokuva on runollinen sovitus ohjaajan vaimon Ananda Devin romaanista.
Dokumenttipuolelta esille voisi nostaa senegalilaisen rap-artisti Sister Fa’n puheenvuoron naisten sukupuolielinten silpomista vastaan. Sarabah (2011), muotokuva taiteilijasta ja aktivistista, joka haastaa sukupuoli- ja kulttuurinormeja musiikkinsa kautta, on palkittu useilla elokuvafestivaaleilla. Etiopialaisista nuorista juoksijoista kertova Town of Runners (2012) taas seuraa kahden juoksijalupauksen kasvutarinaa koulusta kansallisiin kilpailuihin, maalta kaupunkiin, lapsuuden leikeistä aikuisuuden kynnykselle.
Meille villakarolaisille erityistä ilonaihetta tarjoaa festivaalin lähtölaukauksena toimiva Helsinki-Cotonou Ensemblen levynjulkaisukonsertti tiistaina 7.5. Musiikkiteatteri Kapsäkissä. Janne Halosen ja Noël Saïzonoun luotsaaman vodun-rytmejä, afrobeatia, jazzia, funkia ja hiphopia iloisesti sekoittelevan kahdeksanhenkisen yhtyeen esiintyminen juhlistaa Beninissä äänitetyn levyn Beaucoup de Piment! valmistumista.
http://www.youtube.com/watch?v=o0lAjUtbtsU
Lisätietoa ja aikatauluja HAFFin sivuilla www.haff.fi.
