Language – Villa Karo

huhti252018

Harjoittelijan haavissa: Emma Räisänen ja Markus Nivala

Mikä innoitti teitä hakemaan stipendiaatiksi Villa Karoon?

Emma ja Markus: Sirkustaiteilijakaverimme Rauli Katajavuori, joka oli stipendiaattina Villa Karossa viime vuoden tammikuussa suositteli Villa Karoon hakemista. Lisäksi olimme muilta tutuilta kuulleet paljon positiivista palautetta.

Minkälaisin odotuksin lähditte Villa Karoon?

Emma ja Markus: Asetimme itsellemme vähän liian kunnianhimoiset tavoitteet. Odotukset siitä, mitä täällä pystyy ja ehtii tekemään osoittautuivat liian suuriksi. Kun kyseessä on ruumiillinen työ eikä ole tottunut treenaamaan trooppisessa ilmastossa, niin kehon palautumiseen menee enemmän aikaa. Tiedostimme, että ilmasto on täällä hyvin erilainen, mutta jotenkin sitä kuitenkin oletti, että pystyisi treenaamaan samalla tavalla kuin mitä Suomessakin.

Minkälaisten projektien tai tehtävien parissa työskentelitte?

Emma: Olen harjoitellut tulevaa sooloesitystäni varten, joka käsittelee aisteja. Esitykseni sisältää ilma-akrobatiaa ja käsilläseisontaa. Lisäksi olemme ideoineet tulevaa pariesitystämme. Oleskelumme aikana esiinnyimme yhdessä Markuksen kanssa myös Villa Karon kuukausikonsertissa.

Markus: Minulla on myös tulossa oma sooloesitys, jossa yhdistyy rytmien tekeminen ja jongleeraus. Kävimme myös pari kertaa Villa Karon vieressä sijaitsevassa orpokodissa pitämässä työpajoja lapsille. Opettelimme yhdessä esim. nuorallakävelyä ja jongleerausta.

Mikä oli stipendiaattijaksonne ikimuistoisin kokemus?

Emma ja Markus: Viimeisen viikkomme aikana näimme meren rannalla ison, ainakin puolitoistametrisen kilpikonnan. Se oli hyvin vaikuttava näky. Olimmekin hämmästyneitä, kun paikallisten mukaan kyseessä oli kooltaan ”pieni” kilpikonna. Toinen mieleenpainuva hetki tapahtui Pendjarin kansallispuistossa, missä safariautomme joutui norsulauman jahtaamaksi.

Mitä ette olisi osanneet odottaa?

Markus: Vaikka olimme tietoisia alhaisesta elintasosta, niin yllätti nähdä omin silmin, miten köyhiltä paikalliset ihmiset vaikuttavat ja miten he täällä elävät arkea. Hyvin harva paikallisista puhuu englantia, jonka vuoksi asiointi esimerkiksi markkinoilla tapahtuu pitkälti elekielellä mikäli ei osaa ranskaa. Ajattelin, että englannilla jotenkin pärjäisi täällä, mutta jos oikeasti haluaa tutustua paikallisiin ja kommunikoida heidän kanssaan, niin se on melko vaikeaa yhteisen kielen puuttuessa.

Mikä oli mielestänne tärkein anti oleskelunne ajalta?

Emma: Täällä olen nauttinut ajattomuudesta ja siitä, ettei tarvitse mennä kellon mukaan. Koen, että tietyllä tapaa tämä on ollut ikään kuin pieni irtiotto Suomen arjesta.

Markus: On ollut mielenkiintoista havaita kulttuurieroja ja huomata esimerkiksi se, miten vähällä sitä loppujen lopuksi pärjää. Länsimainen kulttuuri on mielestäni liian tavarakeskeinen. Tiedostetaan ettei materia tuo onnellisuutta, mutta yhteiskunnan rakenteet usein kuitenkin keskittyvät mittaamaan sitä mitä omistaa.

Minkälaisia suunnitelmia teillä on jatkoa ajatellen?

Emma: Tavoitteenani on saada sooloesitykseni alkusyksyyn mennessä ensi-iltaan. Maaliskuun alussa esiinnymme Turussa järjestettävillä Supiainen -sirkusfestivaaleilla, jossa mahdollisesti myös esittelemme Villa Karossa työstettyjä ideoita.

Markus: Tarkoituksena on saada oma sooloesitys valmiiksi kesän aikana. Lisäksi työstämme ryhmäesitystä ja loppusyksyksi olisi tarkoitus valmistella pariesitys Emman kanssa.

Millaisia tuntemuksia lähestyvä kotiinpaluu herättää?

Emma: Vähän on ristiriitaiset tuntemukset, kun miettii paluuta. Viettämäni aika Villa Karossa on ollut hyvin antoisa. Todennäköisesti tulee jonkinasteinen kulttuurishokki ja materia-ahdistus kotiin palatessa. Suomessa olen tottunut tuijottamaan kelloa, mutta täällä olen oppinut ottamaan rennommin vaikkakin ei ehkä tajunnut jättää tarpeeksi aikaa pelkkään oleskeluun. Ehdimme myös tehdä jonkin verran reissuja minkä vuoksi työskentelyyn käytetty aika jäi vähemmälle. Toisaalta on myös kovasti halunnut seurata mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Jännittävää nähdä millaisia ajatuksia herää, kun pääsee takaisin Suomeen. Ajatusten prosessointi ja vertailu jatkuu varmasti vielä pitkään. Omaa keittiötä on myös ehtinyt tulla jo vähän ikävä.

Markus: Mielestäni viisi viikkoa on ollut sopiva aika. Hyvä, että viisi viikkoa on minimi, sillä matkoihin ja reissuihin menee aikaa niin kuin myös siihen, että oppii elämään paikallisessa rytmissä ja täysin uudessa kulttuurissa. Täällä on enemmän keskittynyt asioiden kokemiseen, mutta kotona onkin sitten lisää aikaa ihmetellä kaikkea koettua ja pystyy ehkä myös paremmin hahmottamaan Beninin ja Suomen välisiä kulttuurieroja.

Mitä haluaisitte sanoa henkilölle, joka suunnittelee hakemista Villa Karoon stipendiaatiksi?

Emma: Mielestäni Villa Karo tarjoaa hyvät mahdollisuudet ideointiin ja työskentelyyn. Stipendiaattijakso on tarjonnut hienon mahdollisuuden tavata uusia, eri-ikäisiä ihmisiä eri aloilta. Tämä on ollut ainutlaatuinen kokemus kaikin puolin.

Markus: Ranskan alkeita kannattaa etukäteen opiskella mikäli ei puhu ennestään kieltä. On hyvä myös varata useampi päivä siihen, että keho tottuu lämpötilaan varsinkin jos kyseessä on ruumiillinen työ.

Sirkustaiteilijat Emma Räisänen ja Markus Nivala viettivät Villa Karossa viisi viikkoa tammi-helmikuussa 2018.
Teksti ja kuvat: Fabienne Zogg

elo222013

Olen täällä

Säveltäjä Herman Rechberger oli Villa Karossa stipendiaattina vuosina 2003 ja 2004.

Olen täällä (mu le fiyé)

Ollessani ensimmäistä kertaa Grand-Popossa huomasin nopeasti, että valtaosa väestöstä puhuu ranskaa ikään kuin häpeäisi omaa äidinkieltään. Monsieur Richard, paikallinen minan kielen kääntäjä ja voodoo-festivaalin organisaattori, sai minut heti innostumaan paikallisen kielen opettelemisesta. Olen itse vähemmistökielen edustaja. Synnyin Itävallassa, mutta äidinkieleni ei ole saksa vaan Ylä-Itävallan murre, joka eroaa saksasta samaan tapaan kuin tanska ruotsista. Intohimoisena vähemmistökielien kannattajana ja kuulun maailmanlaajuiseen Save Minority Languages -järjestöön. Mina on Ghanassa ja Togossa laajasti puhutun ewen sukulaiskieli, ero on kutakuinkin sama kuin kirjasuomen ja karjalan murteen.

Oletko siellä? (o le funu á).

Maanosassa, jossa puhutaan yli tuhatta kieltä, tarvitaan kommunikaatiovälineeksi joku yhteinen kieli. Tästä runsaudesta johtuen monen Afrikan maan virallinen kieli on siirtomaa-ajan kieli. Pakkoranskan myötä yleinen lukutaito on noussut muutamalla kymmenellä prosentilla – tämä lienee ainoita asioita, joista kolonialismia voi kiittää. Eräs beniniläinen opettaja kertoi, että vielä 1970- ja 1980-luvuilla lapsia rangaistiin, jos he jäivät kiinni omalla äidinkielellään puhumisesta.

Toivon niin! (mu le bú).

Ollessani illallisella edesmenneen Grand-Popon pormestarin Eugéne Kpadén luona hän näytti minulle ranskaksi kirjoittamaansa runokirjaa. Kysyin, miksei hän kirjoita omalla äidinkielellään. Vastaus oli lyhyt ja tyrmistynyt: ”Jos kirjoitan minan kielellä, ei kukaan lue. Mutta mikset sinä, kielimies kun olet, ryhdy tekemään minan kielen sanakirjaa?” Seuraavana päivänä koko kylä sitten tiesikin, että ”Papa podó”, Isä Vatsa, alkaa tehdä gengbén eli minan kielen sanakirjaa. Koska olin jo opiskellut Richard Akakpon kanssa minan kielen alkeet, hänen avustuksellaan syntyi pian stipendiaateille tarkoitettu pieni mina–suomi-sanakirja. Laajennettu versio tehtiin ranskaksi, ja vuonna 2007 sitä jaettiin beniniläisiin ja togolaisiin kouluihin oppikirjaksi. Kirja sisältää johdannon, kieliopin, paljon hyödyllisiä lauseita ja noin 1500 sanan sanakirja-osion.

Kunniakkaan lisänimen ”Beninin Agricola” velvoittamana olen päättänyt, että sanakirjaa pitää laajentaa. Unelmani on saada aikaiseksi tarinakirja, joka sisältää sekä suomalaisia että beniniläisiä mereen liittyviä kertomuksia ja satuja. Sen työn olen jo aloittanut.

Lisäksi muistan aina kannustaa tuntemiani afrikkalaisia puhumaan lapsilleen omaa äidinkieltään valtakielen rinnalla.

tammi152013

A Crash Course in Beninese French, Part V

Villa Karon kevätkausi 2013 on alkamassa ja ensimmäiset residenssiin saapuvat ovat jo matkustaneet Beniniin, joten lienee aika jatkaa beniniläisen ranskan kurssiamme! Tällä kertaa käännetään Beninissä ja Togossa käytettyjä lausahduksia suomeksi. Osaa onkin käsitelty jo edellisissä osissa, ja mainio kokoelma löytyi täältä. Fraaseissa kaikuvat esimerkiksi yleiset ”il faut”-rakenteet (pitää tehdä se ja se) sekä valkoihoisiin kohdistetut huomionosoitukset, ja myös erilaiset toivotukset ja viisaudet. Lisäksi hyvinkin moni liittyy mopotaksin eli zemidjanin ottamiseen.

On s’en fout et on est bien ! – Me ei (siitä) välitetä ja kaikki on hyvin – ollaan vaan!
Comment ? – Miten menee? / Mitä kuuluu? (kysymyksen loppu ”ça va” on tippunut pois – ja sama koskee englantia: kysymykseksi riittää ”How?”)
Tu es là ? – Oletko täällä? (kysytään usein hiljaisella hetkellä tai kun halutaan vahvistaa yhteenkuuluvuutta – variantti ”On est là !” tarkoittaa ”me ollaan täällä/ollaan yhdessä”)
Doucement. – Varovasti (sanotaan usein, jos toinen esimerkiksi kompuroi tai on vähällä kaataa jotakin, tai muuten vaan vaikkapa kävelee läheltä)
Ton bonheur est proche. – Onnesi on lähellä!
Woe le yi a ? – Menetkö? (kun kutsut mopotaksia, huudat noin ja zemi tulee. Myös zemi-kuski voi huutaa näin asiakkaalle; eli: ”haluatko kyydin” tai ”annatko kyydin”? Loméssa ääntäminen olis enemmänkin o le yi a? Mutta Woe on Beninin minaa. Cotonoussa mopotaksia kutsuttaneen myös ”Kékéno!”)
C’est bon ça ? Non ! Ce n’est pas bon ! – Onko hyvä? No ei ole!
Yovo, va ! – Yovo, tule! (yovo merkitsee vierasta tai muukalaista ja viittaa nykyään erityisesti valkoisiin, va puolestaan on minaksi tulla; ranskaksi mennä – kontekstista riippuen huuto voisi olla esimerkiksi zemikyytitarjous tai sitten vain yritys kiinnittää huomio)
Ohhh fine ! – Wau, hienoa/jee!
Ne t’inquiète pas ! – Älä huoli! (käytetään usein vakuuttelevana ja rauhoittelevana mutta viesti saattaa tai saattaa olla olematta totta)
T’inquiète. – Älä huoli! (ks. yllä, ”totta” lausahdus on epäilemättä silloin, kun sillä vastataan puhujan omaan huolehtimiseen, esim. ”pääsenköhän kokeesta läpi?”)
…comme le mot même. – …kuin sana itse (esim. ”Olen ystävällinen kuin itse ystävyys”)
C’est vrai ou c’est mensonge ? – c’est mensonge alors ! – Onko se totta vai valetta? Siis valetta!
Excusez ? – Suokaa anteeksi? (toimii usein huomionherättäjänä)
On t’appelle ! – Sinua kutsutaan! (huudetaan usein, jos kuulija ei vastaa ”yovo”-huutoihin)
Du courage – le bonheur viendra ! – Rohkeutta, onni tulee kyllä!
Que Dieu te bénisse. – Jumala sinua siunatkoon.
Dieu est grand. – Jumala on suuri. (vrt. ”tutkimattomia ovat Jumalan tiet”)
Les jalouses vont maigrir. – Kateelliset tulevat laihtumaan (norsunluurannikkolainen sananlasku viittaa kateuden ja vihan kuihduttavaan ja negatiiviseen vaikutukseen)
Mon ami, viens voir ! – Hei kaveri, tule katsomaan!
Yovo, Yovo, bonsoir… ca va bien ? Merciii ! – Yovo, yovo, iltaa… Mitä kuuluu? Kiiitoos! (lasten valkoisille laulama laulu, jossa pyydetään lahjaa)
Trop c’est trop ! – Liika on liikaa!
Donnes 100 francs – Anna 100 frangia!
Qu’est-ce que tu m’as amené ? – Mitä toit minulle? (kysytään usein matkalaiselta, kun tämä on saapunut ulkomailta tai suurkaupungista)
Il faut acheter. – Pitää ostaa! (myyjien suusta usein kaikuva fraasi kehottaa tekemään ostopäätöksen, kuullaan varsinkin toreilla)
On prend la moto ? – Otetaanko mopo(taksi)?
Mi djo ! – Mennään! (eli ”On y va!”)
Yovo, c’est où ? – Yovo, se olisi mihin? / Mihin olet menossa? (zemikuski kysyy valkoiselta, mihin mennään)
C’est gratuit! – Ei maksa mitään! / eipä kestä! (käytetään usein, kun on tehty toiselle palvelus)
Tu vas souffrir ! – Tulet kärsimään! (ei välttämättä niin uhkaava kuin miltä se suomeksi kuulostaa, vrt. ”se ei tule olemaan kivaa”)
Dieu te voit ! – Jumala näkee sinut!
Woe zon loo ! – Yo looo ! – Tervetuloa! – Kiitos! (tarkennus: ”yo looo!” on vastaus tervetuloa-toivotukseen, ei varsinaisesti siis kiitos – ”kiitos” on ”akpe” tai ”kiitos paljon” – ”akpe looo”)
C’est chaud. – On kuumaa!
Il est voyagé! – Hän on lähtenyt matkalle
Chérie Koko ! – Kullannuppu! (lapsista – tai aikuisista)
Il n’y a pas la monnaie ! – Ei ole vaihtorahaa! (todella usein kuultava fraasi esimerkiksi ravintoloissa, kaupoissa, missä tahansa ostotilanteessa)
Ça va aller ! – Kyllä se siitä!
Chérie, on va faire mariage ? – Kultsi, mennäänkö naimisiin?
Pas de quoi. – Ei mitään! / Eipä kestä!
Bon travail. – Työniloa!
J’arrive ! – Mä olen tulossa!
Tu pars où comme ça ? – Mihin olet matkalla ”noin”? (lopun ”noin” ei tarkoita oikeastaan mitään, mutta saa ulkomaalaisen kuulijan epäilemään olevansa esimerkiksi huonosti pukeutunut)
Tout court ! – Lyhykäisyydessään! (eli ”ei muuta”, vrt. englannin ”That’s it”)
Il faut vite revenir ! – (Sinun) pitää tulla pian takaisin! (sanotaan usein maasta lähtijälle)
Tu as une fois gouté ça ? – Oletko maistanut tätä? (fraasissa käytetty ”kerran”, une fois, merkitsee pikemminkin ”joskus”)
Fais comme moi ! – Seuraa perässä! / Tee kuten minä!
Il faut se sentir à l’aise. – Pitää tuntea olonsa mukavaksi (vrt. Tee hyvin! Älä stressaa!)
Fais comme chez toi. – Ole kuin kotonasi!
Ça n’a qu’à rester là ! – Se voi olla siinä / Ei voi muuta kuin jäädä tänne! (esim. zemin kyydissä ison laukun voi laittaa kuljettajan syliin tai sitten se pitää jättää)
Si Dieu dit oui qui peut dire non ? – Jos Jumala sanoo kyllä, kuka voi sanoa ei?
Tant de bruit, tant de bruit ! – Paljon melua tyhjästä!
On va faire comment ? – Mites tehdään?
Toi là ! – Sinä siellä!
Il faut aller, revenir ! – Pitää mennä ja palata!
Hellooooo, Yovo ! – Moiiii, yovo!
On va bien étudier les dossiers ! – Tutkitaan tarkkaan nämä paperit!
Nuka ? – Mitä?
Alo ? – Haloo? / Vai mitä? (joskus myös ”tai” – esim. lauseen lopussa ”vai mitä?”, ”eikö vaan?”)
Yes ?!
Et quoi, quoi, quoi ! – Mitämitämitä! (esim. kun ei ymmärretä, mitä toinen on sanomassa ja halutaan, että tämä keskeyttää ennen kuin jatkaa pidemmälle)
Ça fait demain ! – Se on huomiseen!
C’est ça ! – Niinpä! / Nimenomaan!

Cotonoun liikennettä rauhallisena hetkenä

marras52012

A Growing Library… With a Little Help from our Friends

Last week Villa Karo’s library received a fine donation from the University of Helsinki. This gift was passed to us through the helping hands of art historian Julia Donner who visited Villa Karo a month ago. Many, many thanks to Julia and the University of Helsinki! Now the books are waiting for eager couriers to carry them to Benin in their suitcases. I’m sure they’ll reach their destination in no time.

Kirjat — Art history, yes! And we must never forget about the children who may now hear and read stories in French from “366 contes de l’oreiller” along from the few dozen french-language children’s books that we already have in our library.

VK’s library holds currently about 2100 books. Each and every one of them have been donated to our collections. Prose along with some poetry in Finnish is the most dominant part of what we have to offer right now, thanks to many writers who have visited our residence and to other donors such as LIKE publications and private people that have been helping us. Cheers to all of you! We also have many books about Africa in Finnish, English and French and a few (now twice as much!) about museology, art and especially African art. The French prose section of our library is limited to about 200 titles and very few of them are by African authors.

We are hoping to build a library that would suit the needs of both our scholarship holders and the people of Grand-Popo. What do we need?

1) Relevant and current encyclopedias especially in French, but also in English and Finnish. Internet access is becoming more and more common in Grand-Popo but is still quite expensive, not to mention the price of a computer that one must possess to be able to browse the web. And anyway: a book is always a book. It would be marvelous to offer to GP some encyclopedic literature that would have the entry “Benin”. The Encyclopedic series we have now knows only “Dahomey” which was Benin’s name until 1975. Information never goes old, but still…

2) Dictionaries. As many different types as there are and chiefly in French. A dictionnaire des locutions as well as a dictionnaire des noms propre would suit our library very well – not to mention many other possible ones… Perhaps a Larousse gastronomique would be nice as well… Lot’s of people in GP are interested in learning English, Spanish, Italian and German etc. (For some reason many people in Benin take me nowadays for a German and greet me by saying “Mein Freund!”, which is both very friendly and a bit confusing at the same time because I only know a few words of German. There has got to be something else, perhaps something in my demeanor… Who knoes what it is! But dictionaries in many languages – also in German – are nevertheless good.)

3) African novels in French. Needless to say, people always want to read about their own culture in a language they know. Wouldn’t you?

4) Children’s books in French. No explanations needed.

Although children’s books in GP’s most dominant local language called Mina would be even better. I don’t think there are any in the whole wide world, though. How come do I suddenly thank Mikael Agricola for composing a written Finnish language in the XVI century that I’ve had the opportunity to learn to read and write as a kid? I also think about the Austrian-born music composer Herman Rechberger who compiled ten years ago the first Français-Mina dictionary while staying in GP.

Since I started about this matter, I would also like to personally thank the Finnish author Anni Swan for her story Piilopirtin laspset and many other tales she wrote as well as lots of other Finns and Finnish translators who have produced me stuff to read and listen in my native tongue when I was growing up. Thank you Aila Nissinen for Hopeaveitsi and Kersti Juva for Taru sormusten herrasta. And here comes a question for our many Mina-speaking readers: why won’t you write down the stories you know? Or write your own ones? They are kind of important.

Well, what else do we need for the library?

5) Children’s school books. Very important. If you want to offer the books that are part of the official curriculum in Benin to VK’s library, do not hesitate. Many parents in GP can’t afford to buy the needed books to their children. Could we Europeans offer the children of GP access to these valuable things for development? Perhaps a couple copies of each of the needed books would help a couple dozens of children. This idea came out from the lips of VK’s transport manager Alphonse Bodjrenou. Good thinking, Alphonse!

6) DVDs. I’ve been asked quite a few times if VK’s library and movie nights could offer African films to their visitors. And I really don’t blame the ones asking. We have some African films in our collections, but new films would be very stimulating. We are also interested in any other kinds of quality films that aren’t of violent nature or don’t contain overtly sexual imagery.

7) Let people hear good music! Wanna share a part of your collections with the people in GP? We have a CD player but very few albums.

8) We also accept anything that is of good quality and could be useful in a library in Benin: fiction, non-fiction etc in any relevant language as well as maps, travel books etc. Also a nice globe would be great. If you know someone that has good things to spare, don’t hesitate to pass the word to that person.

So everybody! Books, CDs, DVDs, a library grant… Anything helps. And spread the word about our library that isn’t much yet, but could do a lot.

The easiest thing for us is to get the actual material, but VK also accepts monetary donations that are destined to a certain purpose such as the purchasing of school books for our library.

For any inquiries, do not hesitate to contact me at miikka.porsti(at)villakaro.org.

And what comes below is a treat for those our readers who already know medieval French. For the rest of you, you may get yourself a medieval French dictionary to get through this. And when you don’t need it anymore, I know many nice, eagerly studying people who will have use for it 6300 kilometres south from Helsinki.

Allez, on y va:

Hé Dieu, si j’eusse estudié,
Au temps de ma jeunesse folle,
J’eusse maison et couche molle.

    Mais quoy! je fuyoië l’escolle
    Comme fait le mauvaiz enffant
    En escripvant cette parolle
    A peu que le cueur ne me fent.

– François Villon. Le testament, 22ème poème. XEe siècle.

Bonne semaine à vous tous !

Avainsana: Language

Olen täällä (mu le fiyé)

Oletko siellä? (o le funu á).

Toivon niin! (mu le bú).