0

Avainsana: Culture

A Crash Course in Beninese French, Part V

Matkalla Grand-Popoon
Matkalla Grand-Popoon

 

Villa Karon kevätkausi 2013 on alkamassa ja ensimmäiset residenssiin saapuvat ovat jo matkustaneet Beniniin, joten lienee aika jatkaa beniniläisen ranskan kurssiamme! Tällä kertaa käännetään Beninissä ja Togossa käytettyjä lausahduksia suomeksi. Osaa onkin käsitelty jo edellisissä osissa, ja mainio kokoelma löytyi täältä. Fraaseissa kaikuvat esimerkiksi yleiset ”il faut”-rakenteet (pitää tehdä se ja se) sekä valkoihoisiin kohdistetut huomionosoitukset, ja myös erilaiset toivotukset ja viisaudet. Lisäksi hyvinkin moni liittyy mopotaksin eli zemidjanin ottamiseen.

  • On s’en fout et on est bien ! – Me ei (siitä) välitetä ja kaikki on hyvin – ollaan vaan!

  • Comment ? – Miten menee? / Mitä kuuluu? (kysymyksen loppu ”ça va” on tippunut pois – ja sama koskee englantia: kysymykseksi riittää ”How?”)

  • Tu es là ? – Oletko täällä? (kysytään usein hiljaisella hetkellä tai kun halutaan vahvistaa yhteenkuuluvuutta – variantti ”On est là !” tarkoittaa ”me ollaan täällä/ollaan yhdessä”)

  • Doucement. – Varovasti (sanotaan usein, jos toinen esimerkiksi kompuroi tai on vähällä kaataa jotakin, tai muuten vaan vaikkapa kävelee läheltä)

  • Ton bonheur est proche. – Onnesi on lähellä!

  • Woe le yi a ? – Menetkö? (kun kutsut mopotaksia, huudat noin ja zemi tulee. Myös zemi-kuski voi huutaa näin asiakkaalle; eli: ”haluatko kyydin” tai ”annatko kyydin”? Loméssa ääntäminen olis enemmänkin o le yi a? Mutta Woe on Beninin minaa. Cotonoussa mopotaksia kutsuttaneen myös ”Kékéno!”)

  • C’est bon ça ? Non ! Ce n’est pas bon ! – Onko hyvä? No ei ole!

  • Yovo, va ! – Yovo, tule! (yovo merkitsee vierasta tai muukalaista ja viittaa nykyään erityisesti valkoisiin, va puolestaan on minaksi tulla; ranskaksi mennä – kontekstista riippuen huuto voisi olla esimerkiksi zemikyytitarjous tai sitten vain yritys kiinnittää huomio)

  • Ohhh fine ! – Wau, hienoa/jee!

  • Ne t’inquiète pas ! – Älä huoli! (käytetään usein vakuuttelevana ja rauhoittelevana mutta viesti saattaa tai saattaa olla olematta totta)

  • T’inquiète. – Älä huoli! (ks. yllä, ”totta” lausahdus on epäilemättä silloin, kun sillä vastataan puhujan omaan huolehtimiseen, esim. ”pääsenköhän kokeesta läpi?”)

  • …comme le mot même. – …kuin sana itse (esim. ”Olen ystävällinen kuin itse ystävyys”)

  • C’est vrai ou c’est mensonge ? – c’est mensonge alors ! – Onko se totta vai valetta? Siis valetta!

  • Excusez ? – Suokaa anteeksi? (toimii usein huomionherättäjänä)

  • On t’appelle ! – Sinua kutsutaan! (huudetaan usein, jos kuulija ei vastaa ”yovo”-huutoihin)

  • Du courage – le bonheur viendra ! – Rohkeutta, onni tulee kyllä!

  • Que Dieu te bénisse. – Jumala sinua siunatkoon.

  • Dieu est grand. – Jumala on suuri. (vrt. ”tutkimattomia ovat Jumalan tiet”)

  • Les jalouses vont maigrir. – Kateelliset tulevat laihtumaan (norsunluurannikkolainen sananlasku viittaa kateuden ja vihan kuihduttavaan ja negatiiviseen vaikutukseen)

  • Mon ami, viens voir ! – Hei kaveri, tule katsomaan!

  • Yovo, Yovo, bonsoir… ca va bien ? Merciii ! – Yovo, yovo, iltaa… Mitä kuuluu? Kiiitoos! (lasten valkoisille laulama laulu, jossa pyydetään lahjaa)

  • Trop c’est trop ! – Liika on liikaa!

  • Donnes 100 francs – Anna 100 frangia!

  • Qu’est-ce que tu m’as amené ? – Mitä toit minulle? (kysytään usein matkalaiselta, kun tämä on saapunut ulkomailta tai suurkaupungista)

  • Il faut acheter. – Pitää ostaa! (myyjien suusta usein kaikuva fraasi kehottaa tekemään ostopäätöksen, kuullaan varsinkin toreilla)

  • On prend la moto ? – Otetaanko mopo(taksi)?

  • Mi djo ! – Mennään! (eli ”On y va!”)

  • Yovo, c’est où ? – Yovo, se olisi mihin? / Mihin olet menossa? (zemikuski kysyy valkoiselta, mihin mennään)

  • C’est gratuit! – Ei maksa mitään! / eipä kestä! (käytetään usein, kun on tehty toiselle palvelus)

  • Tu vas souffrir ! – Tulet kärsimään! (ei välttämättä niin uhkaava kuin miltä se suomeksi kuulostaa, vrt. ”se ei tule olemaan kivaa”)

  • Dieu te voit ! – Jumala näkee sinut!

  • Woe zon loo ! – Yo looo ! – Tervetuloa! – Kiitos! (tarkennus: ”yo looo!” on vastaus tervetuloa-toivotukseen, ei varsinaisesti siis kiitos – ”kiitos” on ”akpe” tai ”kiitos paljon” – ”akpe looo”)

  • C’est chaud. – On kuumaa!

  • Il est voyagé! – Hän on lähtenyt matkalle

  • Chérie Koko ! – Kullannuppu! (lapsista – tai aikuisista)

  • Il n’y a pas la monnaie ! – Ei ole vaihtorahaa! (todella usein kuultava fraasi esimerkiksi ravintoloissa, kaupoissa, missä tahansa ostotilanteessa)

  • Ça va aller ! – Kyllä se siitä!

  • Chérie, on va faire mariage ? – Kultsi, mennäänkö naimisiin?

  • Pas de quoi. – Ei mitään! / Eipä kestä!

  • Bon travail. – Työniloa!

  • J’arrive ! – Mä olen tulossa!

  • Tu pars où comme ça ? – Mihin olet matkalla ”noin”? (lopun ”noin” ei tarkoita oikeastaan mitään, mutta saa ulkomaalaisen kuulijan epäilemään olevansa esimerkiksi huonosti pukeutunut)

  • Tout court ! – Lyhykäisyydessään! (eli ”ei muuta”, vrt. englannin ”That’s it”)

  • Il faut vite revenir ! – (Sinun) pitää tulla pian takaisin! (sanotaan usein maasta lähtijälle)

  • Tu as une fois gouté  ça ? – Oletko maistanut tätä? (fraasissa käytetty ”kerran”, une fois, merkitsee pikemminkin ”joskus”)

  • Fais comme moi ! – Seuraa perässä! / Tee kuten minä!

  • Il faut se sentir à l’aise. – Pitää tuntea olonsa mukavaksi (vrt. Tee hyvin! Älä stressaa!)

  • Fais comme chez toi. – Ole kuin kotonasi!

  • Ça n’a qu’à rester là ! – Se voi olla siinä / Ei voi muuta kuin jäädä tänne! (esim. zemin kyydissä ison laukun voi laittaa kuljettajan syliin tai sitten se pitää jättää)

  • Si Dieu dit oui qui peut dire non ? – Jos Jumala sanoo kyllä, kuka voi sanoa ei?

  • Tant de bruit, tant de bruit ! – Paljon melua tyhjästä!

  • On va faire comment ? – Mites tehdään?

  • Toi là ! – Sinä siellä!

  • Il faut aller, revenir ! – Pitää mennä ja palata!

  • Hellooooo, Yovo ! – Moiiii, yovo!

  • On va bien étudier les dossiers ! – Tutkitaan tarkkaan nämä paperit!

  • Nuka ? – Mitä?

  • Alo ? – Haloo? / Vai mitä? (joskus myös ”tai” – esim. lauseen lopussa ”vai mitä?”, ”eikö vaan?”)

  • Yes ?!

  • Et quoi, quoi, quoi ! – Mitämitämitä! (esim. kun ei ymmärretä, mitä toinen on sanomassa ja halutaan, että tämä keskeyttää ennen kuin jatkaa pidemmälle)

  • Ça fait demain ! – Se on huomiseen!

  • C’est ça ! – Niinpä! / Nimenomaan!

Cotonoun liikennettä
Cotonoun liikennettä rauhallisena hetkenä

 

 

Monikulttuurisuudesta: teemana kulttuurinen itseymmärrys, porttina Villa Karo

Marjo Räsänen Villa Karossa 5. syyskuuta-8. lokakuuta 2012.

Aika joutuu vilkkaan. Siitä on jo tovi, kun Villa Karossa syksyn ensimmäisenä stipendiaattina syys-lokakuussa työskennellyt Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen lehtori ja Aalto-yliopiston taiteen laitoksen dosentti, kuvataideopettaja Marjo Räsänen saapui kulttuurikeskukseen työstämään neljättä kirjaansa, kuvataidetta opettaville ja opiskeleville suunnattua Visuaalisen kulttuurin MONILUKUKIRJAa.

Monikulttuurisen identiteetin kukka

”Jokainen ihminen ja esine itsessään ovat monikulttuurisia. Niin myös taideteosten tulkinnassa on kyse aina kahden kulttuurin tekijän ja vastaanottajan kohtaamisesta”, Marjo selostaa kirjansa kantavaa ajatusta.

”Tätä ajatusta voidaan havainnollistaa yksilöä kuvaavan kahdeksanterälehtisen kukan avulla. Terälehtiä ovat minuuttamme rakentavat asiat: ikä, sukupuoli, etnisyys, maailmankatsomus, sosiaaliryhmä, asuinpaikka, kyvyt ja kieli. Nämä seikat vaikuttavat kokemuksiimme ja tulkintoihimme ympäristöstä ja muista ihmisistä. Se miten näistä osasista koostuva yksilö käyttäytyy ja havainnoi ympäristöään, riippuu tämän lisäksi häntä ympäröivän yhteisön makrokulttuurista. Lähestymistapa tarjoaa mahdollisuuden tarkastella omaa itseä osana ympäröivää kulttuuria, ymmärtää sekä omien että muiden ihmisten tulkintojen lähtökohtia ja nähdä oman kulttuurin läpitunkevuus. Lähestymistavan keskeinen tavoite on itsen ymmärtäminen ja rakentaminen suhteessa kulttuuriin ja muihin ihmisiin.”

Monikulttuurisuus toi Marjon lopulta myös Afrikkaan ja Villa Karoon. Hänellä oli puolet kulttuurirahaston kirjaa varten myönnetystä apurahasta vielä käyttämättä ja kovalevy pullollaan kärsivällistä työstämistä vaativaa raakamateriaalia. Marjo kysyi itseltään: Miksei työstäisi kirjaa eteenpäin Afrikassa, mantereella, joka niin stereotyyppisesti liitetään monikulttuurisuuteen?

Kirjailijan kirjailijalle perustamasta Villa Karosta löytyi sitten jokseenkin täydellinen työrauha ja lähes julkaisukelpoista tieteellistä tekstiä syntyi kymmenen sivun viikkovauhtia. Vaikka tahti olikin hurja, jäi kuusi-kahdeksantuntisiin työpäiviin kuitenkin tilaa uusille ajatuksille, ja rentouttavan uinuva ilmapiiri helli uusien projektien aihioita.

Monikulttuurisuudesta

Marjon käsittelemät teemat liittyvät läheisesti myös Villa Karon päämääriin: kulttuurivaihtoon ja kulttuurien välisen ymmärryksen lisäämiseen. Marjon mukaan monikulttuurisuus ei ole helppoa. Yleensä se pelkistyy toiseuden eksotisointiin tai näennäiseen tasa-arvoon: toinen ihminen nähdään erilaisena, muttei kyetä havaitsemaan sitä, että se millaisena hän näyttäytyy meille, riippuu siitä keitä me itse olemme. Samalle perustalle, kykenemättömyydelle nähdä omaa itseään ja tunnistaa omia ennakkoluuloja kun tarkastelee toista, pohjaa myös rasismi. Itseymmärrykseen perustuva näkökulma on tarpeen kulttuurien välisissä kohtaamisissa ja mikseivät avaimet rasisminkin torjuntaan löytyisi täältä.

Kokemuksia Beninistä ja Villa Karosta

Marjon mukaan työskentelyjakso Villa Karossa on ollut erittäin hedelmällinen ja vaikka hän tunnustaakin olevansa erakko, hän koki, että viisi viikkoa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa olivat antoisia ja tarjosivat mahdollisuuksia tärkeään taiteidenväliseen keskusteluun. Marjon puheessa kuuluu myös tyytyväisyys Villa Karon henkilökuntaan ja ilmapiiriin:

”Oli niin ihanan helppoa! Kommunikaatio pelasi eleiden ja 30 vuoden takaisen ruostuneen lukioranskan taidoillakin”, Marjo iloitsee.

Yli protestanttisen raadannan nousevat Marjon työskentelyjakson huippuhetkiin kaksi asiaa: yhdessä Villa Karon museovastaavan Georgette Singben, tanssija Rea-Liina Brunoun ja muusikko Susanna Hietalan kanssa toteutettu lasten työpaja sekä keskustelu taidekasvatuksesta paikallisessa taidekeskuksessa, Georges Agbazahoun ja Camilla Heidenberg-Agbazahoun perustamassa Centre Académique des Arts Africains et d ́Écoutes de Grand-Popossa.

Ympäristöherkkyyteen tähdänneessä työpajassa kerättiin rannalta löytyneitä aarteita: muovipussinriekaleita, simpukankuoria, varvastossun jäänteitä, styroksinkappaleita. Näistä rakennettiin installaatio vanhaan kalaverkkoon Villa Karon pihalle. Verkon alla Hietalan säestämänä ja Brunoun tanssittamina lapset eläytyivät merenelävien liikeratoihin. Toisinaan on vaikea vetää rajaa sen välille, mikä on luonnon tekemää, ja mikä ihmisen. Aina tämä ei ole edes tärkeää:

”Niin simpukka kuin vaahtomuovin palakin voi olla kaunis ja hyödynnettävissä uudelleen”, Marjo kiteyttää työpajan ideaa.

Georgette Singben lapsille järjestämää museovierailua seurannutta piirustustuokiota tarkkaillut Marjo innostui afrikkalaisten naamioiden kääntöpuolille syntyneistä piirroksista. ”Kuin suoraan lapsen kuvallista ilmaisua käsittelevästä oppikirjasta!” Marjo ihasteli eri-ikäisin pienin sormin syntyneitä kuvia, joista hän löysi ihmisen kuvaamisen universaaleja vaiheita pääjalkaisista hahmotelmista yksityiskohtaisiin omakuviin.

Myös vierailu Georges Agbazahoun ja Camilla Heidenberg-Agbazahoun afrikkalaisten taide- ja kertomuskeskukseen jäi Räsäselle mieleen.

”Opetus keskittyy lasten itseilmaisuun, eivätkä kontekstuaalisuus ja kulttuuriset traditiot olleet yllätyksekseni juuri ollenkaan läsnä”, Marjo kuvailee kokemuksiaan.

Hän yllättyi siitä, että afrikkalaisessa kulttuuriympäristössä, joka tunnetusti on paljon eurooppalaista yhteisöllisempi, keskuksen taideopetuksessa lasta näytettiin lähestyttävän ensisijaisesti yksilönä sen sijaan että hänet olisi nähty kulttuurinsa edustajana.

”Afrikkalainen kulttuuriympäristö ja paikalliset, rituaalijärjestelmät saivat minut odottamaan yhteisöllisempää taidekäsitystä”, Marjo perustelee hämmennystään.

Hän harmittelee sitä, ettei tämän yksittäisen taideopetuskohtaamisen lisäksi ehtinyt seurata paikallisten koulujen opetusta, koska koulut alkoivat vasta juuri ennen kotiinlähtöä

Vaikka kirjoittamiseen olikin riittävästi aikaa, tuntui viisi viikkoa Grand-Popossa Marjosta lyhyeltä:

”Kuherruskuukausihan tämä vasta oli!”, hän toteaa oleskelustaan ja lisää: ”Arkeen ei vielä näin lyhyessä ajassa päässyt käsiksi”.

Kotiin viemisiksi jäi valmiiden sivujen lisäksi kuitenkin vielä säkillinen eksotiikkaa ja voodoota pureskeltavaksi. Grand-Popo jätti Marjoon myös paluun kipunan:

”Voisin mahdollisesti hakea jatkostipendiä Villa Karoon, jotta ehtisin päästä paikallisten lasten pariin koulun penkille tekemään kuvia ja keräämään uutta materiaalia tutkimukseni ja opetustyöni tueksi”.

Tulossa: ”Akasia – kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä”

Villa Karon verkkoviestintä uudistui jonkin verran viime vuonna, kun tämä Akasia-blogi perustettiin (ja Villa Karo ilmestyi samalla facebookkiin). Nyt loppuvuodesta tilanne tulee muuttumaan vielä lisää.

Villa Karon uudistuvien virallisten sivujen rinnalle on tulossa kulttuurisivusto Akasia eli kohtaamisia Suomen ja Afrikan välillä.

Akasian tarkoituksena on tarjota tila suomalais- ja afrikkalaistaustaisten taiteilijoiden ja tutkijoiden projektien dokumentoinnille sekä toimia ikkunana suomalaisen ja länsiafrikkalaisen kulttuurin välillä: siis hahmottaa, tukea ja kehittää tapoja toimia monikulttuurisella taiteen ja tutkimuksen kentällä sekä viestiä kulttuurivaihdon mahdollisuuksista entistä laajemmin.

Kohtaamisten mahdollistaminen on Villa Karon toiminnan ydinaluetta ja on aika saada yli kymmenen vuoden aikana taltioitunutta ”hiljaista tietoa” kaikkien saataville. Näin verkkopalvelu myös jatkaa ja kehittää eteenpäin Villa Karon residenssitoimintaa.

Valokuvat, videot, haastattelut ja artikkelit toimivat yhteistyötapojen avaajina. Uudelle sivustolle tulee lisäksi virtuaalinäyttely, joka tuo Villa Karon etnografisen esinekokoelman saavutettavaksi Suomesta käsin – ja pian toivottavasti myös beniniläiselle yleisölle. Sivuston ensimmäinen versio toteutetaan suomenkielisenä, mutta rinnalle tulee mahdollisuus myös muihin yhteistyön kieliin, vähintään ranskaan, englantiin ja ruotsiin.

Tavoitteina on siis, muun muassa:

  • mahdollistaa tutustumisen suomalais-afrikkalaiseen kulttuuritoimintaan aiempaa lähemmin
  • madaltaa kynnystä monikulttuuriseen taide-, tutkimus- ja opetustoimintaan sekä eri kulttuuriperinteiden kohtaamiseen
  • toimia inspiraation lähteenä tuleville projekteille
  • tehdä Villa Karon ja Villa Karossa vierailleiden tutkijoiden ja taiteilijoiden keräämää tietoa ja kokemuksia saavutettavaksi ja julkiseksi

Nyt otetaankin ilolla vastaan erilaisia ehdotuksia dokumentoitavista tai jo-dokumentoiduista projekteista, tapahtumista ja muista monikulttuurisen, suomalais-afrikkalaisen yhteistyön tuloksista!

Yêke Yêke Voodoo Festival in Glidji, Togo

White Mami Watas

Me, Rea-Liina Brunou and Marjo Räsänen got our first touch with the West-African voodoo ceremonies at the annual festival of the Gé-people in the village of Glidji, Togo.

The followers of the voodoo god of the sea Mami-Wata gathered there in the mid-September in order to find out how the becoming year is going to be. In the eve of the festival the voodoo priests got to a forest and looked for a sacred stone there. The next day the stone was brought to ceremony place where all the supporters and guests were waiting. The colour of the stone tells how the year is to treat us: the lighter the colour, the better the year is going to be. For the Mami-Watas, the white colour has special significance and everyone was dressed up in white (us included). In the blazing sunlight the sea of white dresses was dazzling.

This year there was disagreement among the priests of different sects about who among them was the honoured one to carry the sacred piece of Earth to the ceremony place. The dissatisfied party started to rebel. In the midst of everyone waiting for the stone to arrive – out of the blue – big (non-holy) stones started to fall from the sky to the audience who were trying to defend themselves by using chairs as a shield. The situation turned into a small chaos as people were running in all directions. Fortunately the conflict got soon settled and a white shiny stone found its way to the ceremony place promising the best possible for this year!

Boy at the Vodun Priest