0

Kategoria: Uncategorized

Home / blogi / Uncategorized
loka152013

Min paddels vassa blad blänker som silver

Melanie Orenius skriver från Benin:

19.09.2013
Den första veckan

Jag bestämde mig för att skriva på svenska, som är mitt modersmål, även om jag använder det förvånandsvärt lite. Orsaken är simpel: mina franska kunskaper är svaga. Och i Benin betyder det att kommunikationen mellan mig och befolkningen här fungerar på en väldigt svag nivå. Orsaken ligger också i någonting intressant som hände idag, medan vi tog en pirogue över till Heve. Det hör till att sjunga. Sjunga för att skydda och ge mod, att paddla väl och komma säkert över till andra sidan. Jag forstod förståss inte vad de franska sångerna handlade om, så jag satt tyst då jag tydligen borde ha deltagit. Genant och besvärligt. Nå väl, jag hade en egen sång som passade situationen mer än utmärkt, och den går så här:

Min paddels vassa blad blänker som silver
Hastigt som gässens flykt
Sänk, sänk och lyft
Sänk, sänk och lyft igen
Paddeln av silver
Hastigt som gässens flykt
Sänk, sänk och lyft

En vers från min (finlandsvenska) barndom, som många lär känna igen. Men det hände någonting, då jag sjöng den i takt med kanotens guppande i Mono floden. Från att känna mig totalt malplacerad och allt annat än närvarande, förstod plötsligt en del av mig att jag verkligen är där jag är; paddlar igenom en mangrov djungel och sjunger en sång vi lärde oss hur man sjunger kanon till i skolan. En så surrealistisk situation i sig.
Själen lär inte ska resa lika många kilometer i timmen som flygplan, men en del av den nådde sin destination i den stunden. För jag delade någonting.

Så nu funderar jag desperat på hur jag ska hitta mitt eget sätt att kommunicera på, mitt eget sätt att vara här och nu och dela av mig själv, i Väst Afrika. Hur ska jag hitta ett gemensamt språk som inte nödvändigtvis är verbalt? Jag väntar också på att resten av min själ ska anlända, jet-laggad och förvirrad.
Kanske jag bara övar på kanon ännu, och hänger ett slag efter i Grand-Popos takt. I vilket fall som helst kan jag redan säga, att fem veckor krympte dramatiskt i storlek så fort jag anlände i Villa Karo.

04.10.2013
Tre veckor senare

Jag har landat, och återvänt till mangroven.

Apina Orenius

elo222013

Olen täällä

Säveltäjä Herman Rechberger oli Villa Karossa stipendiaattina vuosina 2003 ja 2004.

Olen täällä (mu le fiyé)

Ollessani ensimmäistä kertaa Grand-Popossa huomasin nopeasti, että valtaosa väestöstä puhuu ranskaa ikään kuin häpeäisi omaa äidinkieltään. Monsieur Richard, paikallinen minan kielen kääntäjä ja voodoo-festivaalin organisaattori, sai minut heti innostumaan paikallisen kielen opettelemisesta. Olen itse vähemmistökielen edustaja. Synnyin Itävallassa, mutta äidinkieleni ei ole saksa vaan Ylä-Itävallan murre, joka eroaa saksasta samaan tapaan kuin tanska ruotsista. Intohimoisena vähemmistökielien kannattajana ja kuulun maailmanlaajuiseen Save Minority Languages -järjestöön. Mina on Ghanassa ja Togossa laajasti puhutun ewen sukulaiskieli, ero on kutakuinkin sama kuin kirjasuomen ja karjalan murteen.

Oletko siellä? (o le funu á).

Maanosassa, jossa puhutaan yli tuhatta kieltä, tarvitaan kommunikaatiovälineeksi joku yhteinen kieli. Tästä runsaudesta johtuen monen Afrikan maan virallinen kieli on siirtomaa-ajan kieli. Pakkoranskan myötä yleinen lukutaito on noussut muutamalla kymmenellä prosentilla – tämä lienee ainoita asioita, joista kolonialismia voi kiittää. Eräs beniniläinen opettaja kertoi, että vielä 1970- ja 1980-luvuilla lapsia rangaistiin, jos he jäivät kiinni omalla äidinkielellään puhumisesta.

Toivon niin! (mu le bú).

Ollessani illallisella edesmenneen Grand-Popon pormestarin Eugéne Kpadén luona hän näytti minulle ranskaksi kirjoittamaansa runokirjaa. Kysyin, miksei hän kirjoita omalla äidinkielellään. Vastaus oli lyhyt ja tyrmistynyt: ”Jos kirjoitan minan kielellä, ei kukaan lue. Mutta mikset sinä, kielimies kun olet, ryhdy tekemään minan kielen sanakirjaa?” Seuraavana päivänä koko kylä sitten tiesikin, että ”Papa podó”, Isä Vatsa, alkaa tehdä gengbén eli minan kielen sanakirjaa. Koska olin jo opiskellut Richard Akakpon kanssa minan kielen alkeet, hänen avustuksellaan syntyi pian stipendiaateille tarkoitettu pieni mina–suomi-sanakirja. Laajennettu versio tehtiin ranskaksi, ja vuonna 2007 sitä jaettiin beniniläisiin ja togolaisiin kouluihin oppikirjaksi. Kirja sisältää johdannon, kieliopin, paljon hyödyllisiä lauseita ja noin 1500 sanan sanakirja-osion.

Kunniakkaan lisänimen ”Beninin Agricola” velvoittamana olen päättänyt, että sanakirjaa pitää laajentaa. Unelmani on saada aikaiseksi tarinakirja, joka sisältää sekä suomalaisia että beniniläisiä mereen liittyviä kertomuksia ja satuja. Sen työn olen jo aloittanut.

Lisäksi muistan aina kannustaa tuntemiani afrikkalaisia puhumaan lapsilleen omaa äidinkieltään valtakielen rinnalla.

mina Rechberger IMG

elo142013

Gräsrotmöten

År 2003 inledde Hs Svenska normallyceum ett stöd- och samarbetsprojekt med skolor i Benin. Genom Villa Karo fick Norsen veta att elever i deltat österom Grand-Popo hade svårt att ta sig till byskolan. En del av medlen från Norsens dagsverksarbete sändes sedan till Grand-Popo för inköp av fyra stora pirogue-kanoter. Deltagarna i medlemsresan 2003 fick vara med om överlåtelsen av de två första kanoterna i Hakoe.

Nästa år fanns skoluniformer på önskelistan – till en viss förvåning bland de finländska eleverna. T-skjortor med Norsen-Hakoe logo tillverkades i Benin. År 2005 kom en ny förfrågan från en annan skola i Grand-Popo. Taket i skolbiblioteket var otätt och böckerna tog skada. Följandeår kunde fyra elever och tre lärare från Norsen på ort och ställe beundra ett nytt tak. Reparationerna utfördes med dagsverksmedel, norsarnas resa bekostades med frivilligt arbete och sponsorstöd. Det blev också ett besök i Hakoe, med Lucia som exotisk gäst på skolgården. ”Now I need an explanation!” översattes Hakoe-rektorns utrop. Sång, dans och gåvor utbyttes.

På vägen tillbaka över lagunen till Grand-Popo blev det en extra landstigning i Gbeffa-Agonnêkanmey. I den skolan såg alla tak ut som såll. För eleverna från Finland var det viktigt att med egna ögon se vad deras pengar kan användas till. Sånglek också här och stor fröjd då skolans lärare sjöng ”päkä päkä pässiääni…” på klingande finska? Våren 2008 var det dags för returbesök från Benin. Fyra elever och två lärare gästade Norsen efter två års förberedelser och ekonomisk planering. Skolarbete, skoldisco, utfärder och Stafettkarnevalen finns nu i gästernas minnesbagage.

Reparationer, anskaffningar, upptäcktsresor, projektet fortsätter – men för lärare och elever i partnerskolorna kan den bestående effekten av samarbetet inte mätas i trävirke eller tyg, i papper eller plåt. Det som lever kvar är mötena mellan människor, möten på skolgolv i Grand-Popo och Helsingfors.

Li-Lo Söderholm, förra rektor

Chris Nyström, rektor em., ordförande för Villa Karos vänner rf 2004–2008.

De nya skolbåtarna överlämnas i byn Hakoe.Foto: Matti Toivonen, 2003.
De nya skolbåtarna överlämnas i byn Hakoe.
Foto: Matti Toivonen, 2003.
kesä272013

Rinnakkain

Kuvanveistäjä Pertti Kukkonen oli Villa Karossa stipendiaattina vuonna 2002 ja kutsutaiteilijana vuonna 2005. Hän on tehnyt useita työmatkoja Grand-Popoon.

Aloin hiukan jännittää paikallisia tulliviranomaisia, kun Air Francen vuorokone aloitti laskeutumisen Cotonoun kansainväliselle lentokentälle. Matkalaukuissani oli rullalle kierrettynä betonivärjäyksessä tarvittavia pussukoita ja pigmenttiä. Viisumianomuksessani matkan syynä luki ”tourisme”, mutta onneksi laukkujani ei avattu.

Idea Villa Karon etupihan paraatipaikalle rakennettavasta veistoksesta oli muotoutunut kahdeksi linssimäiseksi, keskikohdaltaan vain viitisen senttiä paksuksi muodoksi. Perusajatuksena oli kahden eri kulttuurin kohtaaminen ja yhteiselon löytäminen. Joillekin veistos saattaa tuoda mieleen maasta nousevat moniväriset kasvin lehdet tai versot, jotka hakevat toisistaan turvaa. Tai toveruutta. Siitä tuli työni nimikin: ”Rinnakkain”. Vaikka veistos on betonia, se tarvitsi raudoituksen ja oikean sellaisen. Mereltä taukoamatta nousevien kloridipilvien tuhoava voima on salakavala, joten betoniraudoituksen tulee olla ruostumatonta materiaalia. Villa Karoa vastapäätä rapistuva entinen lääkärin talo on hyvä esimerkki – sen ruostuvat raudat ovat turvotessaan poksautelleet betonin kappaleina irti, ja alkujaan linjakkaan kaunis rakennus on murentunut korjauskelvottomaan kuntoon. Näin myös kappale paikkakunnan historiaa on hävinnyt peruuttamattomasti.

Ongelmaksi muodostui yllättäen sementti. Huolimatta siitä, että se on Beninin niin kuin koko läntisen maailman yleisin rakennusmateriaali, sitä ei tuntunut löytyvän ensimmäistäkään säkkiä. Huhut Beninin valtion aikomuksesta rakentaa oma sementtitehdas oli vähentänyt naapurimaassa Togossa sijaitsevan tehtaan toimitushaluja ja aiheuttanut näin laajan hamstrausaallon. Mutta neuvottelujen jälkeen paikalle ilmestyi mopotaksi. Kuskilla oli sylissään kaivattu sementtisäkki, ja pääsimme tekemään jo aiemmin hiekkaan koverrettuihin muottisyvennyksiin väribetonivalut. Sementin metsästyksen vuoksi aika oli käymässä vähiin, joten valuja tehtiin yli koko yön. Onneksi jälkihoitoa eli betonin pitämistä kosteana kovettumisen ajan ei Beninin humidorissa tarvittu, ja kuumuus piti huolen nopeasta kovettumisesta. Kun kopautin valua seuraavana päivänä, se kilahti kauniisti kuin kirkas metalli. Hioin hiekkavalun epätasaisuudet, mutta halusin alkeellisen, luonnonläheisen valmistustavan jäävän näkyviin karheana työn jälkenä, en liian siloteltuna.

Veistoksen muodot eivät ole varsinaisesti aerodynaamiset, ja mereltä tuulee joskus niin, että palmun latvat vispaavat hiekkaa. Vaikka veistos ei ole kovin korkea ja se on betonia, se tarvitsi kunnon perustukset. Kyläläiset seurasivat vaiteliaina, kun kaivoimme haudan muotoista kuoppaa. Kyselivät, mitä mahtoi Juha Vakkurille kuulua, kun miestä ei ollut vähään aikaan näkynyt maisemissa.

Työn teknisenä valvojana toiminut Carl Becker piti patsaan paljastustilaisuudessa juhlapuheen. Silloin näin hänet ensimmäisen kerran kravatissa ja valkoisissa juhlatamineissa. Tilaisuuden kruunasi Petra Hinkkasen käyrätorvifanfaari ikään kuin enteillen tulevaa Grand-Popon torvisoittokuntaa.

Rinnakkain