Teksti: Karoliina Loimaala & Krista-Julia Arppo
Kutoja
Valun, liu´un, kudon
valun, liu´un, kudon
valun, liu´un, kudon
padon padon valon olon
Koreileva, soraileva
kiiltävä, oleileva
kuoriaisen olo
Kudon merta, kudon maata
kudon miniatyyristä ajatussaarta
Merimatojen notko, levien katku
kuoriaisten vettynyt rotko
Pintaan kelluu
ryppy, rytty, mielen mytty
teräväreunainen suttu
padon pitäjä, valeen vetäjä
kuoriaisena kelluva elävä
Valun, liu´un, kudon
liu´un pois, haihdun, hiivun,
kellun, nukun, katson, tipun,
hukun, haihdun, livun notkoon,
patoon, rotkoon, missä kuoriaiset kutoo valoo
Kuoriainen, kuori nainen
nainen kuori, mielen vuori
kuorin vaahtoa, kuorin voita
kudon meren koreita soita
Kutomataidottomana maidottomana kaimattomana ruodottomana
Kudon
Yllä oleva runo syntyi puolivälissä oleskeluamme Grand-Popossa. Aloin huomata harrastavani mielentilallisia muodonmuutoksia. Nämä muodonmuutokset värittävät sinä aikana kirjoitettuja runoja. Ruumiini resonoi maan kanssa, jonka äärellä työskentelimme. Värisevä maa sai lihani väräjämään ja muuttumaan muuksi. Samalla olin omassa ihossani, tunsin itseni tupla-agentiksi. Tulimme Grand-Popoon työskentelemään värisevän maan kanssa tanssin, kirjoituksen ja perkussioiden opiskelun kautta. Maa ystävänä, kumppanina, empaattisena, tuntevana. Miten se tulisi vaikuttamaan meihin?
Värinä on liikkeenä fragmentaalista, pehmeää, kokonaisvaltaista. Se hiipii valloittaen ruumiini millimetri kerrallaan. Punaisella kamaralla huomasimme värinän lävistävän kaiken. Työskentelyaikamme laajeni kaikkeen elämiseen ja olemiseen erityisesti sille kohdennettujen tuntien lisäksi. Aika muuttui hattaraksi, me irrottamattomana tahmean sokerisena osana sitä. Tanssit syttyivät ja sammuivat taskuista löytyvinä tulitikkuina sekä tuntikausia roihuavina yhdessä sytytettyinä kokkoina. Tanssin sisäisesti pystyessäni hädin tuskin kävelemään, lauloin. Olin milloin kutoja, kuoriainen, valuva aines, kurki, erämaa, silmä, rumpukalvon sointi, eteisvärinä, mutainen miete. Värinä laajeni mielentilaksi, ruumista värittäväksi tonukseksi ja kelluvaksi ajaksi. Työskentelymme lopussa teimme esityksen, Tanssiva runokirja. Värisimme ääniä, jotka olivat kumuloituneet aikanamme Beninissä, tanssin lintuna, Kristan väreilynä ja väreinä, erämaan katkeilevana harsona, kutojana, maan monena muotona.
Matkaamme saarelle, missä tehdään suolaa. Seuraan suolanvalmistusta kuvaavaa raportointia, kertomusta. Lihani on suolakönttejä, mielessäni varpaani uppoavat karheaan tahmeaan massaan, joka peittää maan tyytyväisenä. Näen harmaata ja vihreää, en ole varma onko se sisälläni vai ulkona minusta.
Silmä
Silmä
Alkaa väreillä ilma
Ihokarvat hymyssä, kurkottavina, kaarella
Varpaat kurtussa
Kummalla suolaisella saarella
Minusta tulee kurki
sulkiaan sukiva kumma kurki
nostokurki, kamelikurki, nälkäkurki
kulki kurkki
Hiekanjyvät altaana, makuna, maltona
Makeat juuret kiertyneinä
Kurjen koipiin mieltyneinä
Kurjenmiekan katseella katson
Kohtaan kuningattaret
Kuningatarten notkelma
Ajaton kudelma
Kurotan kurjen kaulaani
Pujotan ajatukset sormiin
Kuningattaret keinuvat
ja notkelma viipyy vaipuu hymyää kaikuu
Värisee jyvät värisee akanat
värisee hiekka harso tanner vakava
Kumisee soi iho kalvo
kaikuu väreilee
kurjenmiekkojen mietteiden sampo
Kuningattaret solisevat siivilöidyssä valossa
Kaikki muuttuu kuulaaksi
Jonain päivänä, jonkin aikaa myöhemmin, jonain tuntina, jonkin runollisen hiekkakönttyrän vieressä hiekkaisessa tuulessa ja kellojen kilkatuksessa muutun erämaaksi. En tiedä, osaanko selittää tätä auki. Tänä päivänä muistan paahdetut mantelit ja tulen tietoiseksi alati jatkuvasta muuttumisestani. Olen sama mutta samalla monta, aina jotain muuta. Usein salaa. Olen tripla-agentti. Keskusteluni maan kanssa väräjävät hitaammalla pulssilla, toisinaan ryöpsähtävät. Se katselee muodonmuutoksiani ja minä silitän sitä mielessäni. Viimeisenä päivänä silitän sitä todella, ja tanssimme yhteisen tanssin. Nyt on tammikuu ja se värisee minussa yhä, entistä hitaammalla pulssilla, mutta yhtä kaikki.
Olen erämaa
väreilevä väri ri ri ri ri ripsen veri
maan muoto kuoro laulan kuullan huudan suollan soin soin soin
värinä tärinä veden ärinä en kuule kun tulvii yli syli
sukellan maahan minulle vastaa houreinen uni hervoton tuli
sykkivä maa valve harso kalvo palaa
palan palan sulan saarena valun valveen jyviin
tulessa tuulessa maan huulessa lepään ja soin
Palan palaan tuhkaisena palana palaakseni uudelleen.
Karoliina Loimaala
Erinäisiä päiviä Grand-Popossa 11/2022- Helsingissä 01/2023
Ajatuksia
Sisällä
Erilaiset aikatodellisuudet, kerrostumat
tämä aalto joka on kokonainen meriniistä halusin sinulle kertoa
Naisen painosta vasten rintakehää,
yöstä joka kannattelee salaisuuksiammeniistä halusin sinulle kertoa
Liian kiivaista hetkistä, liian kiihkeistä katseista
suista jotka janoavat
huohottavat
haluavatsuu joka haluaa kaiken kauttaaltaan
suu jonka jano juovuttaa
suu jonka jano valuttaaPoskillemme tahtotiloja, ajatuksia
kyyneleitä
joiden sisällä on universumin kokoisia
suola-altaita.Suloisia ajatuksia, tuoksuja, haluja,
suorasukaisia vastauksia, vaatimuksiasaada elää
Niistä kyyneleistä halusin sinulle kertoa
niistä kyyneleistä halusin juopua
niihin kyyneliin halusin hukkua
niiden kyyneleiden kanssa halusinelää, janota, haluta, vajota
Työskentelimme koreografi-tanssijan, Karoliina Loimaalan kanssa Villa Karon taiteilijaresidenssissä Maan Värinä -tematiikan kanssa. Työskentelyyn kuului kirjoittaminen, tanssiminen, perkussioiden soittaminen sekä äänimaisemien työstäminen elektronisilla musiikkilaitteilla. Residenssin päätteeksi kutsuimme yleisöä jakamaan kanssamme esityksen, jonka halusimme antaa lahjana. Oleminen, eläminen ja työskentely Grand-Popossa avasi seuraavanlaisia ajatuksia.
Elämässämme on tapahtumia ja kohtaamisia, joista toiset muuttavat meitä enemmän kuin toiset. Saavuttuani Beniniin, aika muutti muotoaan. Samalla minä muutuin. Minun nahkani kääntyi ympäri, sisäisyyden asento muuttui ja solut vaihtoivat paikkaa. Kuin olisin löytänyt uuden kerroksen ihoni alta, uuden kehon. Sieluni lepäsi kodissaan onnellisena ja todellisena. Imin itsestäni jokaista hikipisaraa, hengitin syvimpiin kohtiin itsessäni.
Kiinnostaa aika, aistit ja muutos. Selkärankaan nojailu, muita kohti heittäytyminen, erilaisiin rytmeihin asettuminen ja antautuminen. Haluan nähdä ja tuntea paljon, haluan kuulla teidät kaikki, sulautua olemaan me tässä nyt, irtaantua sinusta ja palata takaisin yhteen. Aika antaa luvan aistia kaikkea ympäröivää.
Rakastan tanssimista, rytmiä, musiikkia. Tiedän miksi rakastan. Tanssi on minulle kuin rituaalit ja rukoukset, se on syvin tapa elää läpi tämän ruumiin, tämän hetken. Tanssi sisältää kaiken, jokaisen hengityksen, sydämenlyönnin, virtaavat nesteet, sinut ja minut, kun me muutumme yhteiseksi rytmiksi, värähtelyksi yhdessä Maan kanssa. Maan, Äidin joka kannattelee meitä kaikkia. Tanssi on minulle erotiikkaa, iloa, surua, joutilaisuutta, lepoa, ylilyöntejä, vihaa, kipua, historiaa, tätä. Se on tätä kaikkea.
Oli aikaa ajatella tätä kaikkea.
Taiteen tekeminen näyttäytyy eri tavalla, eri ajoissa, eri paikoissa. Residenssin aikana tarkastelimme tekemistämme Maan värinä kautta. Kirjoitimme vaikuttuen ajasta jonka Maa meille antoi. Olimme hiljaa, odotimme. Annoimme ajatusten nousta verkkaisesti lihaamme ja lopulta paperille. Tanssimme, emme harjoittaaksemme jotakin tiettyä praktiikkaa vaan luodaksemme yhteyksiä toisiimme ja itseen. Minulle siinä on taiteen tekemisen ydin, yhteyden löytämisessä.
Se on minulle elämän ydin, yhteyden löytäminen.
Rytmin, musiikin, laulun ja tanssin itsestään selvä läsnäolo jokaisessa päivässä, ehkä jopa hetkessä, sai minut kokemaan, että en ole yksin vaan yhdessä. Olen kannateltu Maan kanssa, tässä hiljaisessa odotuksessa jossa elämä jo tapahtuu. Kun ei ole kiire toisaalle voi olla todellisesti tässä ja tuntea mitä elämä on. Siitä kaikesta halusin sinulle kertoa.
Siitä kaikesta haluan sinulta kuulla.
Tapahtuu
Tapahtumien mantere
varioituvat rajat veden pinnassa
kun aallokko rikkoo ajatukset
joissa ei pysty hengittääMaassa varjojen variaatio
ajan liike
joka näkyy ruumiissaKuivaa ihon kenttää koristaa verkosto
se muistuttaa harsoa
varjot luovat karttoja hiekkaanen omista halun suuntaa
en halua omistaa
siksi poskiltani valuu
kaikki nämä hiljaiset ajatuksetTapahdun paikallisesti
elän ruumistani, eksyn sinne
yritän ymmärtää kuinka hengitän tätä aikaa kanssasimosaiikkisia päiviä
sinä tapahdut minussa
minun päiväunissa ei ole varjoja
Krista-Julia Arppo
Grand-Popo 11/2022 - Helsinki 2/2023