0

Värisevä maa, transformaatioita ja mutaisia ajatuksia

Teksti: Karoliina Loimaala & Krista-Julia Arppo

 

Kutoja

Valun, liu´un, kudon

valun, liu´un, kudon

valun, liu´un, kudon

padon padon valon olon

 

Koreileva, soraileva

kiiltävä, oleileva

kuoriaisen olo

Kudon merta, kudon maata

kudon miniatyyristä ajatussaarta

Merimatojen notko, levien katku

kuoriaisten vettynyt rotko

 

Pintaan kelluu

ryppy, rytty, mielen mytty

teräväreunainen suttu

padon pitäjä, valeen vetäjä

kuoriaisena kelluva elävä

 

Valun, liu´un, kudon

liu´un pois, haihdun, hiivun,

kellun, nukun, katson, tipun,

hukun, haihdun, livun notkoon,

patoon, rotkoon, missä        kuoriaiset kutoo valoo

Kuoriainen, kuori nainen

nainen kuori, mielen vuori

kuorin vaahtoa, kuorin voita

kudon meren koreita soita

Kutomataidottomana maidottomana kaimattomana ruodottomana

                                                                                                                                                Kudon

 

Yllä oleva runo syntyi puolivälissä oleskeluamme Grand-Popossa. Aloin huomata harrastavani mielentilallisia muodonmuutoksia. Nämä muodonmuutokset värittävät sinä aikana kirjoitettuja runoja. Ruumiini resonoi maan kanssa, jonka äärellä työskentelimme. Värisevä maa sai lihani väräjämään ja muuttumaan muuksi. Samalla olin omassa ihossani, tunsin itseni tupla-agentiksi. Tulimme Grand-Popoon työskentelemään värisevän maan kanssa tanssin, kirjoituksen ja perkussioiden opiskelun kautta. Maa ystävänä, kumppanina, empaattisena, tuntevana. Miten se tulisi vaikuttamaan meihin?

Värinä on liikkeenä fragmentaalista, pehmeää, kokonaisvaltaista. Se hiipii valloittaen ruumiini millimetri kerrallaan. Punaisella kamaralla huomasimme värinän lävistävän kaiken. Työskentelyaikamme laajeni kaikkeen elämiseen ja olemiseen erityisesti sille kohdennettujen tuntien lisäksi. Aika muuttui hattaraksi, me irrottamattomana tahmean sokerisena osana sitä. Tanssit syttyivät ja sammuivat taskuista löytyvinä tulitikkuina sekä tuntikausia roihuavina yhdessä sytytettyinä kokkoina. Tanssin sisäisesti pystyessäni hädin tuskin kävelemään, lauloin. Olin milloin kutoja, kuoriainen, valuva aines, kurki, erämaa, silmä, rumpukalvon sointi, eteisvärinä, mutainen miete. Värinä laajeni mielentilaksi, ruumista värittäväksi tonukseksi ja kelluvaksi ajaksi. Työskentelymme lopussa teimme esityksen, Tanssiva runokirja. Värisimme ääniä, jotka olivat kumuloituneet aikanamme Beninissä, tanssin lintuna, Kristan väreilynä ja väreinä, erämaan katkeilevana harsona, kutojana, maan monena muotona.

Matkaamme saarelle, missä tehdään suolaa. Seuraan suolanvalmistusta kuvaavaa raportointia, kertomusta. Lihani on suolakönttejä, mielessäni varpaani uppoavat karheaan tahmeaan massaan, joka peittää maan tyytyväisenä. Näen harmaata ja vihreää, en ole varma onko se sisälläni vai ulkona minusta.

 

Silmä

                Silmä     

                                Alkaa väreillä ilma

Ihokarvat hymyssä, kurkottavina, kaarella

Varpaat kurtussa

Kummalla suolaisella saarella

Minusta tulee kurki

sulkiaan sukiva kumma kurki

nostokurki, kamelikurki, nälkäkurki

kulki kurkki

Hiekanjyvät altaana, makuna, maltona

Makeat juuret kiertyneinä

Kurjen koipiin mieltyneinä

Kurjenmiekan katseella katson

Kohtaan kuningattaret

 

 

 

 

 

Kuningatarten notkelma

Ajaton kudelma

Kurotan kurjen kaulaani

Pujotan ajatukset sormiin

Kuningattaret keinuvat

ja notkelma viipyy vaipuu hymyää kaikuu

Värisee jyvät värisee akanat

värisee hiekka harso tanner vakava

Kumisee soi iho kalvo

kaikuu väreilee

kurjenmiekkojen mietteiden sampo

Kuningattaret solisevat siivilöidyssä valossa

 

Kaikki muuttuu kuulaaksi

Jonain päivänä, jonkin aikaa myöhemmin, jonain tuntina, jonkin runollisen hiekkakönttyrän vieressä hiekkaisessa tuulessa ja kellojen kilkatuksessa muutun erämaaksi. En tiedä, osaanko selittää tätä auki. Tänä päivänä muistan paahdetut mantelit ja tulen tietoiseksi alati jatkuvasta muuttumisestani. Olen sama mutta samalla monta, aina jotain muuta. Usein salaa. Olen tripla-agentti. Keskusteluni maan kanssa väräjävät hitaammalla pulssilla, toisinaan ryöpsähtävät. Se katselee muodonmuutoksiani ja minä silitän sitä mielessäni. Viimeisenä päivänä silitän sitä todella, ja tanssimme yhteisen tanssin. Nyt on tammikuu ja se värisee minussa yhä, entistä hitaammalla pulssilla, mutta yhtä kaikki.

 

Olen erämaa
väreilevä väri ri ri ri ri ripsen veri
maan muoto kuoro laulan kuullan huudan suollan soin soin soin
värinä tärinä veden ärinä en kuule kun tulvii yli syli
sukellan maahan minulle vastaa houreinen uni hervoton tuli
sykkivä maa valve harso kalvo palaa
palan palan sulan saarena valun valveen jyviin
tulessa tuulessa maan huulessa lepään ja soin

 

Palan palaan tuhkaisena palana palaakseni uudelleen.

 

Karoliina Loimaala
Erinäisiä päiviä Grand-Popossa 11/2022- Helsingissä 01/2023

https://villakaro.org/wp-content/uploads/2023/09/IMG_3387-min-scaled-600x400.jpg
https://villakaro.org/wp-content/uploads/2023/09/IMG_3364-min-scaled-600x400.jpg
https://villakaro.org/wp-content/uploads/2023/09/IMG_3310-min-scaled-1200x800.jpg

 

Ajatuksia

 

Sisällä

Erilaiset aikatodellisuudet, kerrostumat
tämä aalto joka on kokonainen meri

niistä halusin sinulle kertoa

Naisen painosta vasten rintakehää,
yöstä joka kannattelee salaisuuksiamme

niistä halusin sinulle kertoa

Liian kiivaista hetkistä, liian kiihkeistä katseista
suista jotka janoavat
huohottavat
haluavat

suu joka haluaa kaiken kauttaaltaan
suu jonka jano juovuttaa
suu jonka jano valuttaa

Poskillemme tahtotiloja, ajatuksia

kyyneleitä

joiden sisällä on universumin kokoisia
suola-altaita.

Suloisia ajatuksia, tuoksuja, haluja,
suorasukaisia vastauksia, vaatimuksia

saada elää

Niistä kyyneleistä halusin sinulle kertoa
niistä kyyneleistä halusin juopua
niihin kyyneliin halusin hukkua
niiden kyyneleiden kanssa halusin

elää, janota, haluta, vajota

Työskentelimme koreografi-tanssijan, Karoliina Loimaalan kanssa Villa Karon taiteilijaresidenssissä Maan Värinä -tematiikan kanssa. Työskentelyyn kuului kirjoittaminen, tanssiminen, perkussioiden soittaminen sekä äänimaisemien työstäminen elektronisilla musiikkilaitteilla. Residenssin päätteeksi kutsuimme yleisöä jakamaan kanssamme esityksen, jonka halusimme antaa lahjana. Oleminen, eläminen ja työskentely Grand-Popossa avasi seuraavanlaisia ajatuksia.

Elämässämme on tapahtumia ja kohtaamisia, joista toiset muuttavat meitä enemmän kuin toiset. Saavuttuani Beniniin, aika muutti muotoaan. Samalla minä muutuin. Minun nahkani kääntyi ympäri, sisäisyyden asento muuttui ja solut vaihtoivat paikkaa. Kuin olisin löytänyt uuden kerroksen ihoni alta, uuden kehon. Sieluni lepäsi kodissaan onnellisena ja todellisena. Imin itsestäni jokaista hikipisaraa, hengitin syvimpiin kohtiin itsessäni.

Kiinnostaa aika, aistit ja muutos. Selkärankaan nojailu, muita kohti heittäytyminen, erilaisiin rytmeihin asettuminen ja antautuminen. Haluan nähdä ja tuntea paljon, haluan kuulla teidät kaikki, sulautua olemaan me tässä nyt, irtaantua sinusta ja palata takaisin yhteen. Aika antaa luvan aistia kaikkea ympäröivää.

Rakastan tanssimista, rytmiä, musiikkia. Tiedän miksi rakastan. Tanssi on minulle kuin rituaalit ja rukoukset, se on syvin tapa elää läpi tämän ruumiin, tämän hetken. Tanssi sisältää kaiken, jokaisen hengityksen, sydämenlyönnin, virtaavat nesteet, sinut ja minut, kun me muutumme yhteiseksi rytmiksi, värähtelyksi yhdessä Maan kanssa. Maan, Äidin joka kannattelee meitä kaikkia. Tanssi on minulle erotiikkaa, iloa, surua, joutilaisuutta, lepoa, ylilyöntejä, vihaa, kipua, historiaa, tätä. Se on tätä kaikkea.

Oli aikaa ajatella tätä kaikkea.

Taiteen tekeminen näyttäytyy eri tavalla, eri ajoissa, eri paikoissa. Residenssin aikana tarkastelimme tekemistämme Maan värinä kautta. Kirjoitimme vaikuttuen ajasta jonka Maa meille antoi. Olimme hiljaa, odotimme. Annoimme ajatusten nousta verkkaisesti lihaamme ja lopulta paperille. Tanssimme, emme harjoittaaksemme jotakin tiettyä praktiikkaa vaan luodaksemme yhteyksiä toisiimme ja itseen. Minulle siinä on taiteen tekemisen ydin, yhteyden löytämisessä.

Se on minulle elämän ydin, yhteyden löytäminen.

Rytmin, musiikin, laulun ja tanssin itsestään selvä läsnäolo jokaisessa päivässä, ehkä jopa hetkessä, sai minut kokemaan, että en ole yksin vaan yhdessä. Olen kannateltu Maan kanssa, tässä hiljaisessa odotuksessa jossa elämä jo tapahtuu. Kun ei ole kiire toisaalle voi olla todellisesti tässä ja tuntea mitä elämä on. Siitä kaikesta halusin sinulle kertoa.

Siitä kaikesta haluan sinulta kuulla.

Tapahtuu

Tapahtumien mantere
varioituvat rajat veden pinnassa
kun aallokko rikkoo ajatukset
joissa ei pysty hengittää

Maassa varjojen variaatio
ajan liike
joka näkyy ruumiissa

Kuivaa ihon kenttää koristaa verkosto
se muistuttaa harsoa
varjot luovat karttoja hiekkaan

en omista halun suuntaa

en halua omistaa
siksi poskiltani valuu
kaikki nämä hiljaiset ajatukset

Tapahdun paikallisesti
elän ruumistani, eksyn sinne
yritän ymmärtää kuinka hengitän tätä aikaa kanssasi

mosaiikkisia päiviä
sinä tapahdut minussa
minun päiväunissa ei ole varjoja

 

Krista-Julia Arppo
Grand-Popo 11/2022 - Helsinki 2/2023