Jo alkuhetkistä lähtien tulimme hyvin tietoisiksi Beninin lukemattomista vodun-jumalista ja jumalattarista. Tämä uusi maailma avautui tiedonmurunen kerrallaan, tarina tarinalta. Kylällä uhkailtiin ukkosenjumala Heviosson kostavan, jos hiljattain kadonnutta vuohta ei pian palautettaisi omistajalleen, ja tapaamamme Mami Watan seuraaja puolestaan kertoi jumalien vastikään neuvoneen häntä nousemaan autosta, jottei hän joutuisi onnettomuuteen.
Bjombo si (vas.) ja Husiga (kesk.) opiskelevat jumaluuksistaan vodun-luostarissa Agbanakinissa. He dokumentoivat elämäänsä ja unelmiansa valokuvaustyöpajan aikana. Kuva: Veera Pitkänen.
Pääsimme kiintoisien, usein myös hämmentävien ja palmuviina sodabilla vauhditettujen kohtaamisten kautta lähemmäksi vodun-perinteitä. Kuulimme puisten kaksosnukkejen piilevistä voimista ja pääsimme kurkistamaan ylijumala Fâ:n konsultoinnin saloihin. Vierailimme myös Ouidahissa Beninin ainoassa koulussa, jossa vodun on olennainen osa opetussuunnitelmaa.
Togon puolella tekemämme yhteisöllinen valokuvatyöpaja taas auttoi meitä ymmärtämään syvemmin tämän päivän vodun-luostarikokelaiden arkea lasten näkökulmasta. Näissä niin sanotuissa sisäoppilaitoksissa monet beniniläiset ja togolaiset viettävät aikaa omiin jumaluuksiinsa tutustuen.
Toisin kuin aikuisten, ei lasten tarvitse olla luostarissa yötä päivää; he nukkuvat yönsä siellä, ja auttavat päivisin perheitään kotiaskareissa. Luostariaika huipentuu jumaluudet lepyttävään seremoniaan, jonka jälkeen initioidut voivat jatkaa elämäänsä normaaliin tapaan. Luostarissa olevien kolmen kahdeksanvuotiaan tytön ottamat kuvat veivät meidät sisälle heidän kokemuksiinsa, muistoihinsa ja unelmiinsa.
Kaiken tämän ansiosta ei aikamme Beninissä jäänyt pelkäksi uuden ympäristön tarkasteluksi ulkopuolisen silmin ja kameran linssin läpi. Kokemuksesta muotoutui kulttuurinen dialogi tapaamiemme ihmisten kanssa.
Sisaruksista huolehtiminen on myös luostarikokelaiden tehtävä. Bjombo si kantaa pikkuveljeään. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Jäin Grand-Popoon vielä kuukaudeksi Villa Karon suljettua ovensa loman ajaksi. Suomalaisstipendiaattien – työparini mukaan lukien – ja ranskalaisten rantalomailijoiden pakattua laukkunsa ja suunnattua kohti kesäistä Eurooppaa pääsin uudella tavalla kiinni tutkimaani aiheeseen, ja tietenkin niihin lukemattomiin tarinoihin.
Nyt on visuaalisen antropologian graduni kirjoissa ja kansissa, ja tämän vuoden lokakuussa Berliinissä esillä olleen kuvaprojektin satoa nähtäneen kevättalvella myös Helsingissä. Vaikka arkeen paluun myötä Beninin kuukaudet tuntuvat kovin kaukaisilta, soivat Grand-Popon mahtipontiset aallot yhä hiljaa korvissani, muistuttaen merenjumalattaren ainaisesta läsnäolosta.
Veera Pitkänen on Berliinissä asuva kuvajournalisti ja kulttuurintutkija, joka teki tutkimusta nuorten tyttöjen kokemuksista vodun-luostareissa keväällä 2014. Lue Akpén numerosta 1/2014 myös hänen ja Anniina Mustalahden ajatuksia ennen matkaa.
Jutun kuvat on julkaistu tyttöjen ja heidän perheidensä luvalla.
Naiset ja lapset kokoontuvat päivisin Husigan perheen luokse. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Husiga (vas.), Bjombo si ja Bjombo si kantavat vettä olallaan. Pään päällä he saavat kantaa tavaroita vasta initiaatioseremonian suoritettuaan. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Luostarikokelaat tervehtivät vierailijoita ja perheenjäseniään. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Husigan siskoa Fiomagnania häiritsee hänen kuolleen isotätinsä henki. Nyt hän on jo suorittanut tarvittavan seremonian. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Husigan täti nokosilla perheen kodin yhteydessä olevassa luostarissa. Valokuvatyöpajan satoa Agbanakinin kylästä, Togosta.
Bjombo si'n pikkuveli odottaa sisartaan oviaukossa. Kuva: Veera Pitkänen.
Raudan ja sodan jumala Gu häiritsee Bjombo si:tä, ja siksi hän on viettänyt jo vuoden päivät luostarissa. Tulevaa initiaatioseremoniaa varten hän tarvitsee mm. neljä vuohta. Kuva: Veera Pitkänen.
Bertrand Hounza venavi-kaksosnukkejensa kanssa. Nuket edustavat hänen edesmenneitä läheisiään. Kuva: Veera Pitkänen.
Oppilaat iloitsevat lukukauden viimeisestä koulupäivästä. Ouidahin kaupungissa sijaitsee École Primaire Privée Confessionel Vodoun-Hwendo – Beninin ainoa oppilaitos, jonka opetusohjelmaan kuuluu vodun. Kuva: Veera Pitkänen.