Kirjoittajat työskentelevät kaupunkimaantieteen väitöskirjatutkijoina Turun yliopiston maantieteen ja geologian laitoksella. Tutkimusmatkaa Grand-Popoon tuki lisäksi Turun yliopistosäätiö matka-apurahalla.

Teksti ja kuvat: Mia Jaatsi & Siiri Pyykkönen

Keitä olemme?

Lähdimme Beniniin kahden maantieteilijän työryhmänä, joka on muodostunut halusta toteuttaa tilallista tutkimusta tieteen, taiteen ja yhteiskunnan rajapinnassa. Siiri Pyykkönen tutkii väitöskirjassaan, kuinka erilaiset omistajuudet ja toiminnot kaupunkitiloissa ja maisemissa tekevät maisemasta jonkun hallinnassa olevaa omaisuutta. Mia Jaatsin väitöskirja puolestaan tarkastelee julkisten kaupunkitilojen käyttöjä ja niihin liittyviä tilallisia oikeuksia. Yhdessä muodostamme työryhmän, joka pyrkii hahmottamaan yhteiskunnallisia ilmiöitä teoreettisesti ja toiminnallisesti arkisen kokemusmaailman kautta. Työryhmänä jatkamme Turun yliopiston maantieteen laitoksen pitkää perinnettä toteuttaa suomalaisafrikkalaista tutkimusyhteistyötä (ks. https://tanzania.utu.fi/).

Villa Karon residenssijaksomme tavoitteena oli toteuttaa tutkimus- ja kulttuuriyhteistyötä suomalaisafrikkalaisessa kontekstissa. Beniniin lähdimme sillä ajatuksella, että voimme saavuttaa uusia näkökulmia maantieteellisiin tutkimusteemoihin erilaisessa kulttuurisessa ja yhteiskunnallisessa yhteydessä. Villa Karon toiminta näyttäytyi meille arvokkaana, sillä se mahdollistaa tutkimustyön yhdistämisen monikulttuuriseen ja luovaan ympäristöön, jossa tieteitä ja taiteita voidaan soveltaa uusien perspektiivien löytämiseksi. Villa Karossa korostui ajatus siitä, että tilat, kadut ja kulttuurit ovat aina paikassa kietoutuneita toisiinsa.

Grand-Popossa halusimme keskittyä ymmärtämään paikallisen katutilan muodostumista ja siinä esiintyviä toimintoja. Työryhmänä koemme katujen tarkastelun tärkeäksi, koska julkisessa katutilassa ihmiset, toiminnot ja materia yhdistyvät monipuoliseksi kokonaisuudeksi, jossa erilaiset lainalaisuudet ja normit sekä sosiaaliset ja kulttuuriset käytänteet määrittelevät mahdollisuuksia olla ja toimia tilassa. Yhteisenä ja julkisena tilana kaduilla on potentiaalia lisätä ihmisten välisiä kohtaamisia, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä erilaisuudesta, mutta ne voivat myös rajoittaa osallistumisen mahdollisuuksia ja haastaa julkisen käsitettä. Maantieteessä oikeuksista julkiseen tilaan on kirjoittanut tunnetusti esimerkiksi Don Mitchell kirjassaan “The Right to Public Space” (2003).

Katutilan havainnointia Grand-Popossa

Aloitimme Grand-Popon katujen havainnoinnin ilman suuria ennakko-oletuksia, sillä emme olleet kumpikaan aiemmin käyneet Länsi-Afrikassa. Toki olimme perehtyneet urbaanin Afrikan kirjallisuuteen, jossa epäviralliset toiminnot ja sosiaaliset verkostot, prekaari arki ja selviytymisen strategiat korostuvat (esim. Simone 2004; Thieme 2018; Di Nunzio 2019). Luonnollisesti käsitimme, että syvälaatuista ymmärrystä länsiafrikkalaisesta katutilasta on mahdotonta muodostaa viiden viikon residenssijakson aikana, eikä katutilaa ole ylipäänsä mielekästä tai mahdollista yleistää erilaisiin yhteiskuntiin ja kulttuurisiin ympäristöihin. Siksi tässä kirjoituksessa esittämämme huomiot rajoittuvat tiettyyn aikaan ja paikkaan perustuessaan omiin havaintoihimme ja keskusteluihin paikallisten ihmisten kanssa.

Yksi ensimmäisistä havainnoistamme oli, että Grand-Popon kadut ovat tärkeitä kulkemisen ja kaupan paikkoja. Katutilassa ihmiset myyvät ja ostavat tuotteita tai palveluita sekä viettävät aikaa kojuissa ja ravintoloissa. Havaitsimme ihmisiä myymässä pähkinöitä, tarjoamassa mopokyytiä, ehdottamassa oppaan palveluita tai keräämässä ja uusiokäyttämässä materiaaleja. Toisin kuin usein Suomessa, Grand-Popon kaduilla kauppa on liikkeessä; ajassa ja paikassa muuttuvaa. Ennen kaikkea kaduilla onkin paljon liikettä: lapsia, nuoria, aikuisia, eläimiä, tavaroita, mopoja ja autoja. Erilaisten toimijoiden ja toimintojen kirjo tuottaa Grand-Popon kaduille elävyyttä ja yllätyksellisyyttä, mitä osaltaan korostaa värikkäiden vaatteiden elo ja liike.

Ranskalaisen filosofin Henri Lefebvren (2013) mukaan kaikkialla, missä on paikan, ajan ja energian kulua, on myös oma rytminsä. Ihmisen keho toimii ulkoisten rytmien toteuttajana ja ihmiset omaksuvat eri tilojen ja sosiaalisten suhteiden rytmejä. Grand-Popossa katutilan rytmisyyttä oli kiinnostavaa tarkkailla nimenomaan ihmisten liikkeiden kautta. Esimerkiksi ihailimme, kuinka paikallisten ohikulkijoiden leppoisasta kävelyvauhdista huokuu kiireettömyys heidän kehollisen rytminsä ollessaan kadulla verkkaisa (kuva 1). Sen sijaan suomalaisten nopea kävelyvauhti sai usein lapset naureskellen kipittämään perässä harppovaan tahtiin, ja oli toiminta ansainnut oman nimenkin, “jovojuoksu” (jovolla viitataan yleisesti valkoihoisiin). Toisaalta kadulla viilettävät mopot toivat vastapainoa kävelijöiden kehollisuuden rauhalliseen rytmiin.

Vuorokaudenajat tuottivat niin ikään erilaisia rytmejä Grand-Popon kaduille. Esimerkiksi päivällä mopotaksin saaminen kadulla oli nopeaa ja helppoa, kun taas myöhään illalla nopeaan saatavuuteen ei voinut aina luottaa. Yleisesti päivän kuumimpaan aikaan kaduilla liikkui vähemmän kulkijoita kuin aamuisin, jolloin lapset riensivät kouluun ja aikuiset siirtyivät toteuttamaan päivän tehtäviä. Monet tehtävistä liittyivät toimeentulon tai elintarvikkeiden hankkimisen tapoihin sekä erilaisiin sosiaalisiin suhteisiin, missä kaduilla vaikutti olevan keskeinen törmäyttävä rooli. Tällainen arkipäivän toiminta tai erilaiset arjen ”taktiikat” (De Certeau 1984) katuympäristössä kertovat paikallisten aktiivisesta toimijuudesta ja kyvystä tuottaa luoviakin ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin ja tarpeisiin. Toiminta vaatii hyvää ajan ja paikan tuntemusta, kykyä olla reaktiivinen, sekä osaamista vastata ympäristössä tapahtuviin nopeisiinkin muutoksiin.

Grand-Popossa havaitsimme, että alueen hiekkarannat ovat katutilaan osaltaan verrattavissa olevia julkisen toiminnan ympäristöjä. Rannalta löytyvät jalkapallokentät sekä oleskelun, leikin ja työn paikat. Rantojen sosiaalista ja virkistyksellistä arvoa tuotiin esiin muun muassa naapurimaa Togossa vierailemassamme museossa: “A place of sociability and relaxation, the beach has always been the favorite place of recreation for Loméans; they engage in leisure and entertainment: picnics, sports activities…”. Toisaalta Grand-Popon rannat toimivat monille myös työn paikkoina, sillä kalastus on yksi suurimmista kylän elinkeinoista. Kalastajat usein jopa nukkuvat rannalla, sillä työhön lähdetään yleensä öisin, ja rantatuuli on viileä ja karkottaa hyttysiä. Grand-Popon rantoihin, kuten katuympäristöihinkin, liittyy kuitenkin monia ympäristöhaasteita, kuten merenpinnan nousu, roskien kerääntyminen, kilpikonnien munien laiton kerääminen, tai suomalaisesta perspektiivistä hyvinkin yksityisiä toimintoja (kuva 3).

Tilallisten toimintojen lisäksi kiinnostuimme Grand-Popossa sen yleisestä katumaisemasta. Maisemaa voidaan yleisesti pitää fyysisenä asetelmana, jossa kulkiessa kohdataan erilaiset rakennukset, kadut, ihmiset ja kaupat muodostaen eletyn maiseman maan tasolle (Blomley 1998). Maantieteellisessä ajattelussa maisemaa ei kuitenkaan nähdä pelkkinä fyysisinä materiaalisuuksina vaan representaationa, tai tapana nähdä maailmaa. Havaintojemme perusteella Grand-Popon maisema kytkeytyy olennaisesti katutilaan, sillä maisema ilmenee vahvasti horisontaalisena ja toteutuu pääasiassa kadun tasoisena kokemuksena. Vain harvoilla on pääsy monikerroksisiin rakennuksiin ja näin ollen ylhäältä avautuviin maisemiin. Maiseman teemaan liittyykin monenlaisia oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.

Katunäkymässä kiinnitimme erityistä huomiota katutilaa rajaaviin muureihin ja kaisla-aitoihin (kuva 4), jotka reunustivat Villa Karoa lukuun ottamatta valtaosaa paikallisista pihapiireistä ja kyläyhteisöistä. Koska pihapiirit ovat suuria ja monet kyläyhteisöjen toiminnot tapahtuvat pihojen puitteissa, suuri osa arkisesta olemisesta ja tekemisestä jää katsojalta aitojen taakse piiloon. Länsi-Afrikan kontekstissa onkin havaittu, että aidoilla rajatut yhteisöt tekevät monista tiloista ja toiminnoista yksityisiä niin kaupungeissa kuin maaseudulla, sekä köyhillä että rikkailla asuinalueilla (Grant 2005). Sulkeisuuden kokemuksesta huolimatta useat kyläyhteisöt Grand-Popossa ovat kadulta saavutettavissa, toisin kuin jotkut betonimuureilla ja kiinteillä ovilla suojatut pihapiirit tai yksittäiset kodit. Paikoin katua reunustavien muurien yläreunat oli vuorattu terävillä lasinsirpaleilla estääkseen niiden yli kiipeämistä.

Muurien ja aitojen olemassaoloon voidaan liittää monia yksityisyyden ja turvallisuuden kokemiseen liittyviä tekijöitä, mutta myös yhteiskunnallisia ja kulttuurisia näkökulmia. Yksi kiinnostava huomiomme Beninissä oli maanomistusta koskeva voimassa oleva säädös, jonka mukaan maa-alueen ostamisen jälkeen sille tulee rakentaa kolmessa vuodessa, tai alue voidaan lunastaa. Omistajan onkin helppo aloittaa muurista, jotta muuta rakentamista voi harkita pidempään, ja siihen ehtii kerätä varoja. Maan omistajuutta on ollut Beninissä kuitenkin vaikea todentaa virallisesti, mikä on johtanut vilpillisiin kauppoihin ja esimerkiksi samojen maa-alueiden tai kiinteistöjen myymiseen useaan kertaan. Ongelmaan on tartuttu muun muassa katutilassa tiheään näkyvillä "ei myynnissä" -teksteillä (kuva 5), sekä vuonna 2023 voimaan tulevalla maakauppaa formalisoivalla säädöksellä.

Grand-Popon maantiedettä: Carrefour keskustana

Valitsimme erityiseksi katuhavainnoinnin kohteeksi Carrefourin, koska se esiintyi paikallisten puheessa keskeisenä liikenteen ja kaupan solmukohtana Grand-Popossa. Huomasimme, että Carrefour mainitaan usein muiden paikkojen sijainteihin viitatessa: “se on parisataa metriä ennen Carrefouria”; “se sijaitsee vähän Carrefourin jälkeen”; “asun keskustassa eli Carrefourin lähellä”. Jo sanan “Carrefour” käyttö erisnimenä kertoi paikan merkityksestä, sillä ranskan kielellä carrefour tarkoittaa yleisesti “risteystä”, mutta Grand-Popossa termi yhdistetään poikkeuksetta tähän tiettyyn Länsi-Afrikan valtatien ja kylän pääkadun risteyskohtaan. Maantieteilijöinä paikan merkityssuhteet herättivät meissä heti kiinnostusta, joten lähdimme paikan päälle pohtimaan: mikä tekee Carrefourista niin keskeisen?

Carrefour mielletään Grand-Popon pääasiallisena keskustana, vaikka itse kylä sijoittuu nauhamaisesti pitkän pääkadun varteen merenrannan suuntaisesti. Carrefourissa on palveluita, joita muualla Grand-Popossa ei ole, kuten apteekki, matkapuhelinkauppa ja huoltoasema. Carrefour on myös Grand-Popon liikenteellinen keskus, jossa risteävät kolme päätietä Togoon, Cotonouhun sekä Villa Karon ohittavalle Grand-Popon pääkadulle (kuva 6). Lisäksi keskustana voi olla helpompi mieltää paikkaa, joka ei ole lineaarinen, ja on saavutettavissa monesta eri suunnasta. Carrefour ei kuitenkaan aina näyttäytynyt kyläläisten arkisen elämän keskuksena, sillä työt, koulut ja vapaa-ajan viettopaikat sijaitsevat usein muualla.

Carrefourin asemaa liikenteellisenä solmukohtana korostavat siellä sijaitsevat paikallinen mopotaksiasema sekä Lomén ja Cotonoun väliä kulkevien ”puskataksien” yleisesti tiedossa oleva pysähtymispaikka. Jälkimmäinen on oiva esimerkki epävirallisen tiedon tärkeydestä sellaisen katuympäristön kontekstissa, jossa formaalilla liikennesuunnittelulla on heikompi asema. Carrefourin vilkas liikenne tekee kuitenkin risteyksestä myös levottoman tai jopa vaarallisen. Mopoa ajava paikallinen ystävämme kertoi pelkäävänsä Carrefourin risteysaluetta, sillä sitä sivuavalla Länsi-Afrikan valtatiellä kulkevat isot kulkuneuvot, ja nopeus on suuri. Vaarallisuuden tuntua korostaa se, että paikalliset käyttävät kypärää useammin liikkuessaan Carrefourilta valtatielle kuin Grand-Popon muilla kaduilla (kuva 7). Kypärä myös puetaan, koska valtatiellä poliisi sakottaa herkemmin ilman kypärää ajamisesta. Maantieteellisesti voitaisiin todeta, että Carrefoun risteysalueella katutilan laillisuus muuttuu, sillä toiminnot ja kokemukset kadulla vaihtuvat lain määräämien käytänteiden takia (Delaney 2015).

Carrefourin palvelutarjontaan kuuluvat erilaisten ruoka-, vaate-, elektroniikka- ja rakennustarvikekauppojen lisäksi useampi ravintola. Niistä yksi - kadun pielessä sijaitseva pieni katukeittiö - kiinnitti erityisesti huomiotamme, sillä se vaikutti paikallisten itse pystyttämältä rakennelmalta, jolla katutilaa otettiin omaehtoisesti haltuun. Koimme erityisen kiinnostavaksi kontrastin katukeittiön ja sen viereisen, kiinteässä rakennuksessa sijaitsevan, viralliseksi oletetun ravintolan välillä. Nämä kaksi ruokapaikkaa erosivat paitsi statukseltaan ja infrastruktuuriltaan, myös rytmeiltään. Varsinaisen ravintolan istumapaikkojen täyttyessä jo lounasaikaan, katukeittiö heräsi henkiin vasta iltaisin (kuva 8). Ajallisuutta kuvaa ote havainnointipäiväkirjastamme:

Pimeän tullen katukeittiön grilliin syttyy tuli, ja ihmiset alkavat kerääntyä. Iäkäs mies aloittaa paistamaan lihanpaloja, jotka on maustettu chilijauheella. Ruoka tuoksuu ja savuaa kauas tien yli. Risteykseen on ilmestynyt pöytiä ja penkkejä, joita ei ollut päivällä. Paikalliset istuvat niissä ryhmissä. Mopoilijat pysähtyvät grillille tien varteen ostamaan lihanpaloja mukaan paperipussissa noin euron hintaan. Katukeittiön palvelu on hyvää ja toimivaa. Nainen tuo asiakkaille vesikulhon ja pyyhkeen käsienpesua varten. Hänen kasvonsa hymyilevät.

Halusimme tietää katutilan toimijoiden organisoitumisesta tarkemmin, joten vierailimme Grand-Popon kaupungintalolla. Meille kerrottiin, että kyseinen Carrefourin katukeittiö on toimiluvalla operoiva ruokapaikka, kuten monet muutkin Grand-Popon paikkasidonnaisista katutoimijoista. Valitettavasti emme saaneet kysyttyä asiasta itse katukeittiöstä, mutta esimerkki joka tapauksessa osoittaa, että vieraassa ympäristössä ulkopuoliset törmäävät helposti omiin oletuksiinsa virallisuuden määritelmistä ja toimintojen ”oikeanlaisesta” materialisoitumisesta tilassa. Esimerkki myös osoittaa tarvetta nähdä kaupunkeja ja niiden toimintoja toisin globaalin etelän näkökulmasta, kuten esimerkiksi tutkija AbdouMaliq Simone on esittänyt. Tällöin erilaisten kaupunkitilojen toimivuutta etenkin tiukan suunnittelun ja reguloinnin kontekstissa voitaisiin paikoin tarkastella joustavammin esimerkiksi toimintalähtöisesti.

Liikenteen ja palveluiden tärkeydestä huolimatta Carrefour ei välttämättä tunnu miellyttävältä katuympäristöltä oleskella. Risteyskohdassa liikenne on tiheää, äänekästä ja aiheuttaa ilmansaasteita. Äänimaisema täyttyy mopojen ja autojen torvista, sillä paikallisilla on tapana tööttäillä myös kohteliaisuudesta varoituksen merkiksi. Autojen, mopojen ja kävelijöiden lisäksi liikkeellä ovat eläimet, esimerkiksi koirat, kissat, liskot, kanat ja vuohet, mikä on sinänsä tavallista Grand-Popossa. Katuympäristö voi näyttäytyä myös rähjäiseltä tai huolimattomalta, sillä rakennuskanta on keskeneräistä ja rapistunutta, ja roskat levittäytyvät kadun varteen (kuva 9). Kiinnostavaa katutilan kaaoksellisuudessa on kuitenkin se, että tila on koko ajan muutoksessa ja jatkuvan toiminnan kohteena.

Pohdimme, että tilallisen epäjärjestyksen rakentumiseen saattaa osaltaan vaikuttaa materiaalisen ympäristön käyttöarvon korostuminen. Muut tekijät voivat olla toisarvoisia silloin, kun tavoitteena on, että asiat toimivat ja elämä etenee. Tarkemmin Carrefouria havainnoituamme aloimme kuitenkin huomata, että esteettiset valinnat nousivat esiin ympäri risteysaluetta. Esimerkiksi rakennusten ulkomuotoon on selvästi panostettu maalaamalla niiden fasadit kirkkain värein, vaikka rakennusten muita sivuja ei olisikaan maalattu (kuva 10).

Esteettisyys tuli esiin myös rakennusten yksityiskohdissa, kuten maalatuissa kaiteissa ja tukipilareissa. Julkisivujen ehostuksella voi olla monia meille tuntemattomia kulttuurisia, uskonnollisia tai käytännön syitä, mutta kenties yksi niistä on tehdä rakennuksen ulkomuoto houkuttelevaksi ohi kulkeville (kuva 11). On myös hyvä huomata, että ensisijainen rähjäisyyden kokemus osaltaan vain heijastaa meihin rakennettua kuvaa siitä, millaista esteettisesti miellyttävän katuympäristön tulisi ylipäänsä olla.

Havaintomme Carrefourin katutilasta ja paikallisten puhetavoista osoitti, että Carrefourin merkitys kiteytyy ennen kaikkea sen suhteelliseen maantieteeseen. Risteysalue ei olisi paikkana yhtä merkittävä ilman sen tarjoamia kauppa-, ravintola- ja liikennemahdollisuuksia, tai sen etäisyyttä ja sijaintia suhteessa muihin paikkoihin. Suhteelliseen sijaintiin viittaaminen onkin luonnollinen ja tarpeellinen tapa ihmiselle hahmottaa ympäristöään. Orientaation merkityksestä puhui jo 1960-luvulla Kevin Lynch teoksessaan “The Image of the City”, jonka mukaan Carrefourin tapaiset rakennetun ympäristön ”noodit” ovat tärkeitä tekijöitä, joiden avulla ihminen voi rakentaa mielikuvia ja luoda yhtymäkohtia koetun ja rakennetun ympäristön välille. Villa Karon residenssiläisinä Carrefour oli myös meille tärkeä suhteellisen ajan ja paikan merkitysten tuottaja. Kun mopotaksi siirtyi vilkkaalta asfaltoidulta valtatieltä Grand-Popon kivetetylle pääkadulle tiesimme, että kohta ollaan kotona.

Lähteet

Blomley, N. (1998). Landscapes of property. Law and Society Review, 567-612.

Delaney, D. (2015). Legal geography I: Constitutivities, complexities, and contingencies. Progress in Human Geography, 39: 1, 96-102.

Di Nunzio, M. (2019). The Act of Living: Street Life, Marginality, and Development in Urban Ethiopia. Ithaca (NY): Cornell University Press.

Grant, R. (2005). The Emergence of Gated Communities in a West African Context: Evidence from Greater Accra, Ghana. Urban Geography, 26: 8, 661-683.

Lefebvre, H. (2013). Rhythmanalysis: Space, time and everyday life. London: Bloomsbury Publishing.

Lynch, K. (1960). The image of the city. Cambridge (MA): M.I.T. Press.

Mitchell, Donald. 2003. The Right to the City: Social Justice and the Fight for Public Space. New York (NY): Guilford Press.

Simone, A. (2004). For the city yet to come: Changing African life in four cities. Durham (NC): Duke University Press.

Thieme, T. A. (2018). The hustle economy: Informality, uncertainty and the geographies of getting by. Progress in Human Geography, 42: 4, 529-548.

Kuva 1. Kehollista rytmiä kadulla.

Kuva 2. Koulujen alkamis- ja päättymisajat luovat kadun rytmejä.

Kuva 3. Ranta toimii julkisena tilana, jota käytetään monenlaisiin toimintoihin (suom.”ulostaminen ja muovijätteen heittäminen kielletty”).

Kuva 4. Muurit jakavat katutilaa. Kuva on Grand-Popoa lähellä sijaitsevasta Ouidahin kaupungista.

Kuva 5. ”Ei myynnissä” -tekstillä varmistetaan, ettei kiinteistöä myydä useaan kertaan.

Kuva 6. Carrefour on Länsi-Afrikan valtatien risteyskohta.

Kuva 7. Carrefourilla liikkuvat niin mopot kuin eläimetkin. Ajajalla on kypärä mukana valtatielle siirtyessä.

Kuva 8. Illalla Carrefourin risteyksessä oleva katukeittiö herää henkiin.

Kuva 9. Roskat eivät aina päädy roskakoriin Carrefourilla.

Kuva 10. Julkisivut Carrefourilla ovat kirkkain värein ehostettuja.

Kuva 11. Värit houkuttelevat käymään.