0

Kategoria: About Benin and it’s Culture

Hyvästi avustusprojektit, tervetuloa Alododo! Farewell charity, welcome Alododo!

Yhteissuunnittelua ja ruohonjuuritason ratkaisuja kaikkien hyväksi, nyt ja tässä.

Grand-Popossa on maaliskuussa 2016 aloitettu yhteissuunnittelualusta, jonka avulla paikalliset ihmiset ideoivat ja rakentavat kestäviä ruohonjuuritason ratkaisuja itsensä ja yhteisönsä hyödyksi. Beninin etelärannikolla aloitetun pilotin hyväksi havaittuja ratkaisuja ja toimintamalleja voidaan hyödyntää missä tahansa päin maailmaa, myös Suomessa.

Alododo on Etelä-Beninissä ja Togossa puhuttavaa minan kieltä. Se tarkoittaa toisiinsa tarttuvia käsiä. Alododossa on kyse yhteistyöstä: paikallisten ihmisten saattamisesta yhteen, heidän omien toiveiden ja käytännön ongelmien kartoittamisesta, näihin pohjautuvista ideoista sekä ratkaisujen suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä.

Pilottivaiheessa 2016-2017 tehdään kuusi ratkaisua, joiden toteutus herättää alueen yhteistyökyvyn ja ihmisten oman aktiivisuuden. Ne tekevät alueesta omavaraisemman muun muassa energian, ruoan, veden ja terveydenhuollon suhteen. Tällä tapaa poistetaan köyhyyttä ja luodaan uusia mahdollisuuksia. Tavoitteena on vuoden 2017 loppuun mennessä edistää 10 000 paikallisen asukkaan elämää. Hyväksi havaitut toimintamallit ja ratkaisut voidaan ottaa käyttöön missä tahansa päin maailmaa.

Onnistuessaan Alododo voi olla helppo laskeutumisalusta Afrikkaan myös suomalaiselle osaamiselle – vaikkapa Cleantechin, koulutuksen, arkkitehtuurin, terveydenhuollon, viljelyn, kalankasvatuksen, metsänhoidon, vesihuollon, logistiikan ja tietotekniikan saralla.

Alododo sai alkunsa beniniläis-suomalais-ugandalaisesta aivomyrskystä Grand-Popon huojuvien palmujen katveessa.

– Upeat maisemat Atlantin aaltoineen, vanhoine perinteineen ja upeine ihmisineen sysäsivät intomme, mutta myös huolemme, liikkeelle. Afrikassa voidaan vielä välttää länsimaiden virheet ja ihmiset voivat täyttää tarpeensa luontoa liikaa kuormittamatta, yksi ideanikkareista Joseph Buyondo toteaa.

– Grand-Popossa on valtaisasti potentiaalia ja toimeliaisuutta, etenkin naisten ja nuorten keskuudessa. Haluamme saattaa paikallisten ihmisten uinuvat voimavarat heidän omaan käyttöönsä – tänään, yhdessä, kestävästi, Tomi Astikainen lisää.

– Paikalliset kilpailevat keskenään villakarolaisten ja muutamien turistien roposista. He ovat tottuneet siihen, että kansainväliset avustusjärjestöt käyvät rakentamassa jotain silloin tällöin, mutta eivät koe omistavansa näitä ratkaisuja eivätkä pidä niistä huolta jälkeenpäin. Täällä huomaa, ettei pelkkä rahan kaataminen ongelmien päälle ole kestävä toimintamalli, Salla Jämsen huomauttaa.

Suunnitelma ja valmistelut on tehty, tiimi koottu ja sponsoreiden mukaan tuominen aloitettu. Alododon ensimmäinen vaihe toteutettiin lauantaina 2. huhtikuuta kun Villa Karossa järjestettiin koulutus kolmellekymmenelle nuorelle vapaaehtoiselle. Kolmen tunnin rupeaman aikana heidät valmisteltiin Grand-Popon kylissä tehtäviä haastatteluja varten. Haastattelujen tarkoituksena on saada esille alueen ihmisten oma ääni – kerätä tietoa heidän tarpeistaan, toiveistaan, ongelmistaan, ideoistaan ja jo olemassa olevista ratkaisumalleista.

_DSC1375 (Medium)
Ensimmäinen Aldodon vapaaehtoisjoukko valmiina toimintaan.

Koulutuspäivä kruunattiin illalla, kun Alododo saatettiin komeasti koko Grand-Popon tietoisuuteen Villa Karon kuukausikonsertin yhteydessä. Paikallisten rummuttamassa tunnussävelmässä kuultiin myös suomenkielinen säkeistö: ”Laululla sana leviää, kipua se voi vähentää. Haluutko maailmaa kehittää? Edetään käsi kädessä!”

concert (Medium)
Musiikin voimaa viestinvälittäjänä ei tietenkään ole unohtaminen! Villa Karon konsertissa julkistettu Alododo-laulu on muusikkovirtuoosi Gustave Dylamourin käsialaa.

Alododon seuraavassa vaiheessa haastattelujen tulokset analysoidaan. Kerätty tieto toimii pohjana huhtikuun 20. ja 27. päivä Villa Karossa järjestettävälle kaksiosaiselle Alododo Unconferencelle. Tähän afrikkalaisittain improvisoituun ”epäkonferenssiin” kutsutaan kolmisenkymmentä eri alojen aktiivitoimijaa. Paikallisiin tarpeisiin ja muualla hyviksi koettuihin käytäntöihin pohjautuen, he suunnittelevat kuusi käytännöllistä ja monta eri ongelmaa koskettavaa ratkaisumallia. Ratkaisuista ensimmäinen toteutetaan kesän 2016 aikana ja muut viisi vuoden 2017 loppuun mennessä. Vetovastuun saavat paikalliset Grand-Popon asukkaat. Pääpaino on innokkaissa nuorissa ja tarmokkaissa naisissa. Heille järjestetään tähän liittyen johtajuus-, tiimityö- ja esiintymiskoulutusta sekä varmistetaan että he osaavat käyttää ja huoltaa ratkaisuihin liittyvää tekniikkaa.

Alododon toimintaperiaatteisiin kuuluu se, että niin projektin aikana kuin sen jälkeenkin kaikki ratkaisut ja toimintamallit jaetaan avoimesti ja niitä voidaan soveltaa missä tahansa päin maailmaa, osittain myös Suomessa. Suomalaiset voivat myös tuoda hyväksi koettuja teknologioita Grand-Popoon, kun vain löydetään keinot tehdä niistä tarpeeksi edullisia esimerkiksi yhteiskäyttöön ja liisaukseen perustuvilla malleilla. Suomalaisilla voi myös olla opittavaa afrikkalaisesta kulttuuriperimästä, vaikkapa yhteisöllisyyttä, hetkessä elämistä, improvisointia ja materiaalien kierrättämistä.

– Tämä on ruohonjuuritason lähestymistapa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi kaikkialla, yhdessä. Afrikan manner on ainoa paikka, jossa väestö tulee vielä kasvamaan merkittävästi. Sen kehitys määrittää koko maailman tulevaisuuden. Jos miljardit afrikkalaiset eivät pysty täyttämään perustarpeitaan ja tarttumaan mahdollisuuksiin kotonaan, he löytävät kyllä tiensä Eurooppaan. Afrikka voi joko siirtyä suoraan puhtaaseen energiaan ja tulla internetin välityksellä osaksi maailmankylää tai tehdä mantereesta elinkelvottoman, meiltä opitulla kerskakulutuksella, Tomi toteaa.

Villa Karo toimii yhteistyökumppanina Grand-Popossa. Alododo ei ole organisaatio vaan kansanliike, jonka nimissä yhteistyötä voidaan tehdä ketterästi, ilman turhaa hierarkiaa. Se on aktiivisten ja inspiroituneiden ihmisten vapaaehtoisuuteen, yhteisjohtajuuteen ja avoimuuteen perustuvaa vastuunottoa yhteisistä haasteista ja ratkaisuista. Myös Alododon yhteistyökumppanit ovat sitoutuneet toimimaan vastuullisesti ja läpinäkyvästi. Alododon kautta jok’ikinen euro menee juuri oikeaan tarpeeseen eikä häviä korruption koneistoon.

Haluatko antaa ideasi, työpanoksesi tai rahallisen tukesi Alododon käyttöön? Kaikki ovat tervetulleita: taiteilijat, yrittäjät, aktivistit, eri alojen ammattiosaajat, järjestöt, kansalaisaktiivit, keksijät, designerit, kestävän kehityksen periaatteita noudattavat yritykset, mielipidevaikuttajat, julkkikset – ketkä tahansa, jotka ovat valmiita tekemään tästä päivästä paremman. Huomiseen ei ole vara odottaa.

Lisätietoa Alododosta ja osallistumismahdollisuuksista:

www.alododo.net
www.facebook.com/alododo

 

Teksti: Ida Lindholm
Kuvat: Hans von Shantz

***

IN ENGLISH!

Farewell charity, welcome Alododo!

Local action for better today.

 

A new kind of co-design platform, called Alododo, was started in Grand-Popo, Benin, in March 2016. It is geared to help locals to co-create sustainable grassroots-level solutions for their own communities. Good case practices, and the whole process, can then be replicated in other parts of Africa and beyond.

Alododo means ”joined hands” in mina, a language spoken in Southern Benin and Togo. Alododo is all about collaboration: bringing the locals together, listening to their needs and ideas, and co-designing workable solutions together.

Rather than continuing the vicious cycle of aid-reliance, this approach awakens locals’ collaboration ability and own initiative. Joining hands with local partners, people will co-design six systemic solutions during the 2016-2017 pilot phase. These make the area more resilient, active and self-sustaining when it comes to e.g. energy, food, water and healthcare – improving 10,000 lives.

When successful, Alododo can be a safe landing pad also for technology and expertise from other countries in various areas: Cleantech, Edutech, Architecture, Healthcare, Agriculture, Aquaculture, Forestry, Water Management, Logistics, Clean Energy and Information Technology, for instance.

Grand-Popo palm trees and waves of the Atlantic Ocean served as the backdrop when Alododo was brainstormed into existence as Beninese-Finnish-Ugandan collaboration.

– These stunning views, ancient traditions and magnificent people inspired us. Yet I wonder: will this beautiful place be livable in another 100 years? Africa still has the chance to avoid the mistakes we have done in the west. People’s needs can be met without unnecessary burden on the environment, Joseph Buyondo, one of the kickstarters, notes.

– There is a lot of dormant potential in Grand-Popo, especially among the strong, active women and the young people. We wish to show the locals what their potential is and inspire them to use it – today, together, sustainably, Tomi Astikainen adds.

– Currently locals are competing for Villa Karo artists’ and a few tourists’ pennies. They have got accustomed to the fact that occasionally a western non-profit arrives to build something. However, people don’t feel the ownership over these solutions and therefore don’t maintain them afterwards. It is obvious here that pouring money on problems is not a sustainable model, Salla Jämsén points out.

Plan is ready. Preparations have been made. Core team of local initiators exists. A couple of small sponsorships have been agreed on. Research of local needs, wishes, issues and ideas is underway. A group of 30 young volunteers were trained to interview their fellow villagers. These research findings are then discussed together with everyone and core issues are identified. Only after forming this mutual understanding can we start with co-designing the solutions.

In the meantime it is important to make this platform available and welcoming to everyone. The Grand-Popo community already got a glimpse of Alododo unity. It was launched on April 2nd as part of the monthly Villa Karo concert. The Finns and the Beninese joined hands on stage and performed the Alododo song, written by one of the musically talented team members, Gustave Dylamour.

 

_DSC1375 (Medium)
The first batch of Alododo volunteers ready for action.
concert (Medium)
Music is a natural way to build bridges and spread the word!

 

The solutions are co-designed in a way that builds on the African strength of improvisation in the moment. This Unconference approach has three stages: Day One aims to understand the root issues and spark the fire for making positive change among the locals. Day Two welcomes solutions from the locals and partners who already work on social and environmental development. Day Three focuses on creating sustainable and systemic solutions that simultaneously address more than one of the Global Goals set by the UN.

One of these solutions is implemented in 2016 and the rest until the end of 2017. That is, if the locals are willing to take the lead. With main emphasis on the excited youth and the strong women, locals are equipped with leadership, teamwork and presentation skills. As new technologies are adopted, we ensure that the users themselves know how to use them and are willing to maintain them.

These technologies are made affordable and accessible by encouraging for example co-ownership and leasing. People don’t need a fridge. They just need a way to keep their food fresh. Besides, there are already practices in Africa that the westerners can learn from: living in the moment, sense of community, improvisation and inventive recycling of materials to name a few. These best practices, and the whole Alododo process is shared openly with the rest of the world – not just as fancy reports afterward but already during the process.

 

Pauliina Aarva: Voodoota, savannia ja lämpöä

Ennen Villa Karoon tuloani tutustuin voodoohon lukemalla Anna Ovaskan Prezi-esityksen Vodun-uskonnon mailla https://villakaro.org/vodun/ sekä aihetta käsitteleviä kirjoja. Sain stipendiaattijaksollani tilaisuuden osallistua useaan voodoo-rituaaliin ja keskustelin moneen otteeseen erään kylän voodoo-päällikön kanssa. Kokemuksistani olen julkaissut tekstejä ja kuvia blogissani http://liinanblogi.com/, esimerkiksi jutuissa: Beninin poppamies http://liinanblogi.com/2016/03/23/beninin-poppamies/ ja Voodoo-seremonia Gbehouen kylässä http://liinanblogi.com/2016/03/21/voodoo-seremonia-gbehouen-kylassa/

Kurkistelen puun takaa

Voodoo-harrastusteni lisäksi nautin suuresti retkestä Pohjois-Beniniin ja Pendjarin kansallispuistoon. Siellä tunsin sieluni lepäävän ja mieleni vaeltelevan villieläinten mukana savannilla: http://liinanblogi.com/2016/04/05/auton-katolla-afrikassa/

Hevi tanssia niin että hiekka pöllyää

Olen iloinen ja kiitollinen, että sain mahdollisuuden vierailla Länsi-Afrikan lämmössä ja tutustua beniniläiseen elämänmenoon. Ehkä tulen Grand Popoon uudestaan kansallisena Voodoo-päivänä 10.1.2017. Aika näyttää. Vietin kuusi viikkoa Villa Karossa helmi-maaliskuussa 2016 miettiäkseni tulevaa kirjaani. Aihe alkoikin pikku hiljaa täsmentyä. Se liittyy ei-lääketieteelliseen hoitamiseen ja parantamiseen ja on jatkoa syksyllä 2015 julkaistulle ”Parantavat energiat – myyttistä ja tutkittua tietoa täydentävistä hoidoista” – kirjalleni.

Tampereella 5.4.2016 Pauliina Aarva

Harjoittelijan haavissa kausi 2 osa 4: Ishmael Falke

Haastateltavani aloittaa keskustelumme leveällä naurunpyrskähdyksellä, kun esitän hänelle ensimmäisen yksinkertaisen kysymykseni ”kuka sinä olet?”.

– Mä olen nukketetteritaiteilija ja asun Turussa. Olen 38-vuotias ja kotoisin Israelista, Ishmael Falke vastaa hetken harkinnan jälkeen.

Ishmael on viettänyt kuusi viikkoa puolisonsa, tanssija Sandrina Lindgrenin kanssa Villa Karossa. Nyt lähdön hetkellä Ishmael sanoo tuntevansa olonsa valmiiksi palaamaan kotiin, vaikka samalla hänestä tuntuu kovin monien asioiden jääneen kesken.

– Joskus haluan tulla tänne takaisin ja kokeilla erilaisia taideprojekteja, joita en nyt ehtinyt tehdä. Minan kieltäkin olisin halunnut oppia enemmän. Toisaalta olen täällä oppinut paremmin hyväksymään sen, että kaikkia suunnitelmia ei vain voi toteuttaa. Suunnitelmasta on tosi pitkä matka valmiiseen, ja kaikki muuttuu koko ajan. Täällä nautinkin siitä, että asiat tapahtuu ihan eri tavalla.

Video: Ishmael esiintymässä Tokpa Aïzon kylässä.

Grand-Popossa oleskelunsa aikana Ishmael on esiintynyt kahdessa lähikylässä ja pitänyt teatterityöpajan paikallisella alakoululla. Esiintymisistä hänen mieleensä on erityisesti jäänyt yleisön vastaanotto ja oma valmistautuminen – tai pikemminkin valmistautumattomuus. Molemmat esiintymiset olivat nopean improvisoinnin tulosta, ja mukana hänellä oli vain pari pientä, helposti kuljetettavaa nukkea.

– Suomessa esityksen pitää olla tiptop-suunniteltu, yksityiskohdat tarkkaan hiottu, ja iso osa toteutuksesta on esiintymispaikan ja tekniikan varassa. Yleisö on sidottu penkkeihinsä, joten on aikaa vähitellen rakentaa esitystä ja varmuus siitä, että ihmiset ovat ja pysyvät siinä paikallaan alusta loppuun. Täällä sitten pikkukylässä vain hops yhtäkkiä tipahdan yleisön eteen tilassa, jossa yleisön ja esiintyjän välillä ei ole eroa. Vuorovaikutusta on jatkuvasti ylläpidettävä, jotta ihmisten mielenkiinto säilyy. Suomessa tuollainen tilanne olisi ollut painajaismainen, mutta täällä se oli todellisuutta ja todella hauskaa sellaista.

Aikaisempien esiintymiskokemustensa perusteella Ishmael ei ollut alkuunkaan vakuuttunut siitä, pitäisikö paikallinen yleisö hänen hieman groteskeista nukkehahmoista. Esimerkiksi Palestiinassa Ishmaelin Beniniin mukanaan tuoma kääpiöhahmo oli saanut ihmiset kauhistumaan.

– Tuon alueen islamilaisessa kulttuurissa visuaalinen taide pohjautuu enimmäkseen arabeskeihin eikä siihen sisälly ihmis­- tai eläinhahmoja. Täällä taas kulttuuriin luonnostaan kuuluu niin paljon rumia ja epämuodostuneita hahmoja, jumalia ja puolijumalia, että ihmiset ottavat avoimin mielin vastaan lisää monstereita ja epäsympaattisia pääkallohahmoja.

Ishmael pitää osasyynä myös sitä, että kuolema on täkäläisessä kulttuurissa toisella tavalla läsnä ja välittömämpi osa elämää kuin esimerkiksi Suomessa. Toisaalta ihmiset myös luonnollisemmin hyväksyvät sen, että esitykseen liittyy vaara.

– Vaikkapa vodoun zangbeto-seremonioihin kuuluu hyökkäävyys, joka yhtä aikaa pelottaa ja kiehtoo yleisöä. Esityksissäni näkyi, että ihmiset olivat ensin tosi hämillään tavalla, joka suomalaisesta olisi voinut tuntua jotenkin nololta tai vaivaannuttavalta heidän itsensä tai esiintyjän kannalta. Mutta eivät ihmiset täällä mieti sellaisia omaan anonyymiteettiin, itseymmärrykseen tai imagoon liittyviä asioita, vaan sekä lapset että aikuiset ovat avoimia ja vastaanottavaisia. Ja lapset, vaikka ensin vähän säikähtäisivätkin, voivat vanhempien reaktioista huomata, että ei ole mitään pelättävää.

Oman lisänsä yleisön vastaanoton eroavaisuuksiin tuo myös se, kuinka paljon erilaisia kuvia ja esityksiä ihmiset eri puolilla maailmaa ovat ylipäätään tottuneet näkemään. Suomessa tarjolla on ylitsepursuava valikoima erilaisia kuvastoja, jotka ovat beniniläisyleisölle täysin tuntemattomia.

– Täällä on rikas tarina- ja kertomusperinne, mutta sen kuvasto on kuitenkin suht vakiintunut ja samanlainen. Siksi tällainen omasta mielikuvituksesta tehty nukketeatteriesitys on aivan uutta ja ihmeellistä. Totta kai omassa työssäni mielikuvitus on aina keskeisessä asemassa, mutta täällä olen itse hahmo ja esitys omassa itsessäni. Ihmiset katsovat minua ihmeissään, ja lapset nyppivät käsikarvojani. Yhdistelmänä se, että minulla on vielä jokin nuken kaltainen otus mukanani on heille aivan uusi.

Ishmael koululla (Medium)
Ishmael kouluvierailulla opettamassa käsiteatteria.

Ishmaelin mukaan myös tavoissa arvioida esityksiä on iso ero.

– Yleensä itselläni on tarkat ammatilliset kriteerit, ja toisaalta on koko ammattikunnan kriteerit, joilla esityksiä mitataan. Taiteen kehittämisen kannalta sellainen on tärkeää, mutta välillä niin pilkun nylkyttämistä. Täällä kriteerit on aivan toiset, interaktio yleisön kanssa on pääasia. Vetäessäni jonkin tapahtuman luon yhteisöllisen hetken ihmisten kanssa. Suomessa esiintyjä vain tulee, esiintyy, tekee juttunsa, ja yleisö maksaa lippunsa ja on hiljaa. Vaikka teatteri edelleen onkin jollain tavalla yhteisöllistä, niin se on tosi pitkälle jalostettua ja hienovireistä, että se ei enää pääse lähelle ihmisiä. Interaktiosta on lähes kokonaan luovuttu. Suomessa konsepti on tärkeintä – kohdeyleisön määritteleminen, markkinointi ja niin edelleen. Sellainen ihmisten lokeroiminen voi olla helvetin tylsää, ja yhdellä esityksellä koko yhteisön kohtaaminen on vaikeaa. Täällä kaikki vanhuksista ja sylivauvoihin ovat läsnä ja haluavat osallistua esitykseen.

Djanglanmeyn-kylässä Ishmael esiintyi useamman musiikkiesityksen välissä ja lavalla juontajan ja muiden esiintyjien seassa ramppasi ihmisiä paljonkin. Kesken Ishmaelin esityksen eräs mies tarttui mikrofoniin ja alkoi selostamaan tapahtumia.

– Suomessa olisi tullut täysi sota, jos joku väliin huutelija tyyppi olisi tuolla tavalla ottanut itselleen vapauden kommentoida esitystä. Mutta täällä se oli tosi hyvä ja toimiva juttu, vaikken alkuunkaan edes ymmärtänyt mitä hän puhui! Selostaja yhdessä yleisön kanssa samaistui esityksen tunnelmaan ja rytmiin. Kaikki meni yksiin.

Teksti, kuva ja video: Ida Lindholm

Club Astronomique de Grand-Popo

Beninin ensimmäinen tähtitieteellinen seura! Kuulostaapa hienolta! Tarvitsemme sille nimen. Miten olisi Club Astronomique de Grand-Popo? Mainiota! Grand-Popon tähtitieteellinen seura on juuri aloittanut toimintansa! On 12. marraskuuta vuonna 2015.

Vuotta aiemmin Matti-Juhani Karila on kysynyt Helsingissä, josko Tähtitieteellinen yhdistys Ursa lahjoittaisi Villa Karoon kaukoputken grandpopolaisten ja stipendiaattienkin iloksi. Kaukoputki on nyt täällä ja sen innoittamana olemme perustaneet Ulrichin, Richardin ja muutaman muun paikallisen nuoren miehen kanssa tähtitieteellisen seuran, jonka tehtävä on pitää huolta kaukoputkesta ja keksiä sille käyttöä. Stipendiaattisuunnitelmani on hyvää vauhtia toteutumassa.

Jyri Pitkänen-2356 (Medium)
Kuva: Jyri Pitkänen

Kanssani ringissä Villa Karon lavalla istuu 6 vakavaa kasvoa. Miten kaukoputki toimii? Mitä sen kanssa voi tehdä? Mitä tarvitsemme seuran toteutumiseksi? Mitä ihmettä seura voi puuhata? Kun kirjaamme ylös paikalla olijoiden nimet, kaikilla on jo etukäteen sovitut tittelit: puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri, varainhoitaja, tapahtumajärjestäjä. Lienen ainoa, jolla ei ole hienoa nimekettä, sillä pidän enemmän epämuodollisuuksista. Ja vaikka olenkin nyt kaikille avoimen seuran jäsen, en pysty osallistumaan sen toimintaan täällä kuin parin kuukauden ajan.

Keskustelemme ideoista. Ainakin seura voi pitää kaukoputki-iltoja niin Grand-Popossa kuin lähiseudun kylissä, joissa ihmiset eivät ole koskaan nähneet kaukoputkea. Kenties opettajien kanssa kannattaa tehdä yhteistyötä kansanvalistuksellisessa hengessä. Seura voisi myös kertoa toiminnastaan omalla Facebook-sivulla. Oma toivomukseni on, että seura myös selvittelisi paikallisia taivaankappaleisiin ja tähtikuvioihin liittyviä nimiä ja uskomuksia. Jupiterista ja Venuksesta tai Orionista ja Plejadeista puhuminen tuntuu täällä vielä hölmömmältä kuin Suomessa, vaikka kenties on niin, että ne ovat tulleet jäädäkseen myös tänne.

Jyri Pitkänen-2338 (Medium)
Kuva: Jyri Pitkänen

Ensimmäinen kaukoputki-ilta on Villa Karon 15-vuotisjuhlaviikon viimeisenä päivänä. Illalla kahdeksalta on jo ollut hyvän aikaa pimeää kun kannamme kaukoputken Villa Karon edustalle ja suuntaamme sen kohti lännessä hymyilevää Kuuta. Taivaalla komealta näyttävästä sirpistä paljastuu putken avulla rosoinen vuorien ja kraatterien rikkoma maisema. Joistakin vuorista Aurinko valaisee vain huipun, toiset langettavat kymmenien kilometrien varjot taivaallisen seuralaisemme pinnalle. Ei tarvitse paljonkaan mielikuvitusta voidakseen ajatella sen muodostavan kokonaisen oman maailmansa.

Paikalle saapuu tunnin aikana ehkä sata ihmistä katsomaan kaukoputken lävitse. Suurimmalle osalle, ehkä jopa kaikille, se on ensimmäinen kerta. Katseet ovat tarkkaavaisia, innostuneita, epäuskoisia, hämmentyneitä. Välillä tilanne purkautuu voimakassanaiseksi keskusteluksi kaverin kanssa. Osaisinpa minaa. Useat haluavat tietää lisää Kuusta ja maapallosta ja aurinkokunnasta ja tähdistä: mistä Kuun valo tulee, kuinka suuria tähdet ovat, paljonko planeettoja on? Kysymykset ovat jokseenkin samanlaisia kuin mitä vastaavassa tilanteessa kuulee myös Suomessa.

_DSC0405 (Medium)
Kuva: Julia Autio

Tunnin kuluttua Kuu on niin matalalla, että ilmakehä alkaa sumentaa näkymää. Käytännössä Grand-Popon horisontissa on myös aina pilviä. Minun ei ole tarvinnut käännellä kaukoputkea pitkään aikaan, sillä klubilaiset ovat jo ottaneet homman itselleen.

 

Tuukka Perhoniemi
Kirjoittaja on tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan planetaari ja stipendiaattina Villa Karossa marras-joulukuussa 2015. Hän kirjoitti residenssiaikanaan myös blogia, jonka voi lukea täältä.

***

Kaikkien suureksi suruksi seura menetti innokkaan perustajajäsenensä ja ensimmäisen puheenjohtajansa Ulrich Amouzoun, joka menehtyi Cotonoun sairaalassa 26.12.2015 sairastettuaan pitkään munuaisten vajaatoimintaa.