2024: Moona Hartman
2023: Kiira Parikka / Cecilia Sippel
2022: Johanna Metsänheimo / Jaakko Häkkinen
2021: Anni Nieminen / Otava Ojanperä
2020: Mira Kotamäki / Emonie Ayiwe
2019: Kezia Kautto / Kezia Kautto
2018: Fabienne Zogg / Katja Kärki, Helinä Parviainen
2017: Caitlin Barán / Liisa Manninen
2016: Ida Lindholm / Hilla Kaipainen
2015: Santeri Kaipiainen / Eveliina Wirtanen, Liisa Nokso-Koivisto
2014: Julia Autio / Emmi Holm
2013: Taru Itälinna / Charlotte Bärlund
2012: Wiktoriina Hurskainen / Maikki Salmivaara
2011: Anna Ovaska / Emilia Rüf
2010: Lisa Boström, Essi Jäppinen / Miikka Pörsti
2009: Kai Tainio / Anna Puhakka, Jenny Sjöberg
2008: Marina Lassenius / Jaakko Hannula
2007: Linnea Olamo / Maarit Roström
2006: Suvi Turunen / Riikka Suhonen
2005: Saara Juvonen / Fredrik Eriksson
2004: Markus Teir / Hilma Ruokolainen
2003: Mirella Huttunen / Anu Kiljunen
2002: Veronika Honkasalo / Ella Douhevyx
2001: Christa Luostarinen / Veronika Honkasalo

Caitlin Barán: "My Traineeship in Benin has been One of the Most Amazing Things to Ever Happen to Me"

Caitlin Barán: Harjoittelussa Beninissä

Ella Douhevyx: Harjoitteluni Villa Karossa oli antoisa ja haasteellinen kokemus. Sain mahdollisuuden tutustua uuteen maahan, sen kulttuuriin ja ihmisiin. Työskentely vieraalla kielellä uudessa kulttuurissa on aina opettavaa. Mieleenpainuvinta Grand-Popossa viettämässäni ajassa oli kohtaamiset ihmisten kanssa. Osa niistä oli lyhyitä, osasta syntyi ystävyyssuhteita. Kaikki olivat kuitenkin tärkeitä ja opettivat miten eri tavoin asiat voi nähdä, kokea ja niihin suhtautua.

Markus Teir: Villa Karo oli minun ensikosketukseni Afrikkaan ja siitä on ollut paljon hyötyä työurallani. Vielä Villa Karossa olleessani lähetin Grand-Popon suuren risteyksen lähellä olleesta nettikahvilasta harjoittelupaikkahakemuksia valtion eri virastoihin Suomessa. Lopulta päädyin seuraavaksi syksyksi tutkijaharjoittelijaksi ulkomaalaisvirastoon päätyönäni Afrikka-tutkimus. Sinne olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa, ellei ulkoministeriöstä olisi tarjottu töitä Afrikan- ja Lähi-idän osastolta. UM:ssä toimin projektiavustajana vastuualueenani Länsi- ja Keski-Afrikka, eli vastasin myös Beninistä. Myöhemmin hain UM:n diplomaattikoulutukseen. Villa Karo vaikutti siis hyvinkin suoraan työuraani, ja muistot ovat erittäin lämpimät.

Saara Juvonen: Villa Karon harjoittelu antoi merkittävää työkokemusta ja vahvisti samalla omaa ammatillista suuntautumista eli toimimista taiteen ja kulttuurin parissa myös kansainvälisessä ympäristössä. Aika Beninissä ei ollut ensimmäinen kokemukseni Afrikassa, ja olenkin edelleen yhteydessä eri maissa asuvien ystävieni kanssa. Erityisesti Länsi-Afrikka teki minuun sellaisen lähtemättömän lämpimän vaikutuksen, että sinne tekee mieli aina uudestaan. Ihmisten vieraanvaraisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyväntahtoisuutta kaipaa usein näinä pimeinä Suomen talvi-iltoina.

Linnea Olamo: Villa Karossa saamani kulttuuri- ja taidealan työkokemus on ollut minulle hyvin tärkeää, mutta merkittävintä oli silti mahdollisuus elää Beninissä puoli vuotta. Työ- ja elämänkokemukset jäävät kuitenkin toiseksi tunnetason kokemukselle: Benin sävyttää päivittäistä elämääni niin Suomessa kuin Afrikassakin monella tasolla (pohjoisen maailman stressaaminen ja pingottava asenne muun muassa ärsyttävät entistäkin enemmän). Villa Karon jaksoa on myös täysi kiittäminen siitä, että toinen kotimaani on nykyään Togo. Minulla Afrikka jäi päälle. Ensimmäisten kuukausien aikana tapahtuneet asiat ovat jääneet mieleen jännittävimpinä, koska silloin kaikki oli eksoottista. Mielessä päällimmäisenä ovat jokapäiväiset tilanteet, kuten istuminen jonkun ystävän kuumassa huoneessa syömässä akumea chilikastikkeella ja juoruamassa kylän elämästä. Säkkipimeällä kylänraitilla polkupyörällä tai mopolla rämistäminen kotiin. Ihmiset, jotka kaupoissa, kuppiloissa ja Villa Karossa sinnikkäästi koittivat saada minut ymmärtämään minaa.